Ikirikkuri
VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, KRJ-III, KERJ-I, ERJ-II, SV-II
† 05.08.2023

Päiväkirja & Valmennukset

21.05.2022 Irmeli & Otto Ennan estevalmennuksessa - kirjoittanut omistaja

Irmeli on niin pieni, että pääasiassa mä ja Frida ollaan hoidettu sen liikuttaminen, treenaaminen ja myös kisaaminen. Se ei kyllä oo haitannu yhtään, pikkuruunikko on hauska tyyppi ja tullaan sen kans hyvin juttuun. Oltiin tälle lauantaille sovittu estevalkka aamupäivälle, joten olin hyvissä ajoin tallilla laittamassa Irmeliä kuntoon. Tamma härppi ja steppasi menemään tylsistyneenä, kun puunasin sitä ihan ekstrapaljon. Irmeliä ei klipattu talvisin, koska se ei tykkää loimista, ni nyt sit sain pöllyttää irtokarvaa siitä taas kilokaupalla. Että voikin noin pienestä elukasta lähtee näin paljon karvaa!! Sain mä sen lopulta sen näköseks, et kehtas valmennukseen mennä.

Kävelytin Irmelin maastakäsin, niinku aina. Sain iteki siinä hyvin verryteltyä, ni tykkäsin mielummin taluttaa ku kiivetä suorilta selkään. Vasta 10 minuutin päästä hyppäsin kyytiin, kävelin vielä hetken aikaa kevyellä tuntumalla taivutellen ja tein pysähdyksiä ja peruutuksia. Säädin vähä jalkkareita, ne oli reiän verran liian lyhyet, ku Frida oli menny viimeks estepenkillä. Oltiin melkein saman mittaset, mulla oli vaa vähän pidemmät jalat ku Fridalla. Ravissa tein isoja ympyröitä ja loivia kiemuroita, siirtymisiäkin. Irmeli oli tosi reippaalla päällä, sai vähän pidätelläkin, ettei ihan kaahottaisi menemään. Enna tuli aikalailla verryttelyn puolivälissä, just ku olin nostamassa laukan. "Hyvältä näyttää!" Enna huikkasi päästyään kentän reunalle. Otin pienet spurtit laukassa kevyessä istunnassa, annoin Irmelin venyttää kunnolla askelta. Enna väkersi esteitä kentälle sillä välin. Kun laukka oli hoidettu kumpaanki suuntaan, siirsin Irmelin käyntiin ja annoin hetkeks aikaa pitkät ohjat.

Enna teki kentälle kahdeksan esteen radan ja alotettiin hyppäämällä esteitä verryttelyksi yksi tai kaksi kerrallaan. Oli pystyä, ristikkoo, okseria ja erikoisestettäkin - kaikkee löyty. Irmeli oli taas tohkeissaan esteistä, mikä oli aina tosi kivaa. Tykkäsin hypätä Irmelillä, siinä oli aina tekemisen meininkiä. Kun hypättiin ekaa kertaa okseria, Irmeli ottikin ihan hirveen ison loikan, johon se lähti aivan liian aikaisin. Mulla irtos toinen jalustin, ja horjahdin kaulalle. Irmeli otti tästä sitten vähän itteensä, kun laskeutuessaan esteeltä olinkin vähän painolastina kaulalla, niin sehän vetäs oikein kunnon pukit ja lähti paineleen sivuttain toiselle puolelle kenttää. "Pidä kiinni!" Enna kannusti, mutta mulla oli tässä rytäkässä kadonnu tasapaino ihan tyystin ja pian mätkähdin maahan. Irmeli lähti rallittaan kenttää ympäri, mutta kyllästyi nopeasti vapauteensa ja hölkkäsi korvat hörössä mun luo. Se katto mua koiranpentuilmeellään niin viattomana, että mun suuttumus kyllä katos hyvinkin äkkiä. "Ei sattunut", huikkasin Ennalle, joka oli jo tulossa auttamaan, mutta nostin peukun pystyyn, heilautin Irmelin ohjat takaisin kaulalle, pyyhkäisin vähän pölyä housuista ja ponnistin takaisin selkään. "Eiku jatketaan!" huikkasin ja nostin laukan.

Eipä tuohon vielä tämän päivän kommellukset loppuneetkaan, koska lopputunnista, kun hypättiin koko rataa ja Enna nosti esteet ysikymppiin, Irmeli oli aivan täydessä vauhdissa. Sillä oli hassu tapa röhkiä, kun se innostu jostain ihan hirveesti ja siitä aina tiesin, että se on menoa nyt. Irmeli otti jonku kisavaihteen päälle, kun alettiin hyppään rataa ja pian se kiisi esteeltä toiselle aivan hirveetä kyytiä. Yritin jarrutella, mutta pidätteet eivät oikein menneet läpi. Ennakin karjui kentän reunalta, että nyt se poni hallintaan, mutta en mä saanut, joku piru oli tän tamman vallannut. Viimeiselle esteelle tyttö vetäs taas sellasen loikan, että oksat pois, tällä kertaa tosin pääsin mukaan ja selvittiin hienosti. No melkein ainakin. Tästä Irmeli lähtikin sitten aivan omalle kunniakierrokselleen ja jos oikein laskin, niin pysyin mä viidessätoista pukissa ennen kuin kuudestoista vei multa tasapainon, siinä pukissa oli joku ihme kierto ja se tais loikata ensin ilmaan tasajalkaa, ennenku lähti ees pukittaan. Ihme rodeoo taas, ja niin mä mätkähdin taas maistelemaan hiekkaa. "KAKKUA!" kuulin ivallisen huudon kentän laidalta. Frida oli tullut seuraamaan meidän menoa ja nauroi nyt katketakseen, kun istuin kentällä, ponin ohjat edelleen käsissäni ja Irmeli räpläsi maahan pudonnutta raippaani. "Perkule!" huudahdin ja Ennakin repesi nauramaan kun huomasi, ettei muhun taaskaan sattunut. Nousin takas kyytiin ja Enna käski ottaa radan uusiks, rauhallisemmin. Nyt sain mun pidätteet läpi, pidin huolen siitä, että ennemmin Irmeli suuttuu liiallisista pidätteistä, kun lähtee taas rallittaan samalla lailla. Nyt me saatiin hyvä rata tehtyä, ei pudonneet puomit eikä ratsastajakaan ja ratsu pysyi hanskassa. "Jes hyvä, olette loppuravit ansainneet", Enna totesi viimeisen esteen jälkeen. Loppuverkan ajan pysyin nätisti selässä ja Irmeli oli kaikin puolin tyytyväinen päivän suorituksiinsa.