Pohjantuska
Ch, KTK-II, KRJ-II, KERJ-II, SV-I

Harri ei yleensä osallistu hevosten ostoon, varsojen vanhempien valintoihin tai mihinkään muuhunkaan, mikä tarkoitti uusia turpia Hiivurin talliin. Hän on vaivihkaa jo useampaan otteeseen ilmaissut mielipiteensä siitä, kuinka mulla lähtee hevosmäärä käsistä, eikä mun pitäisi hankkia yhtään lisää rahareikää talliini. Olinkin hyvin yllättynyt, kun juhannuksen jälkeen eräänä päivänä aamiaispöydässä Harri pohti ääneen, kuinka en ollut vielä jättänyt Empusta varsaa kotiin. Totesin miehelle, ettei mulla välttämättä ollut aikomusta edes jättää tammasta varsaa itselleni, vaikka se tosi kiva tyyppi olikin. Tässä vaiheessa Harri laski sanomalehtensä pöydälle ja katsoi mua suoraan silmiin. "Mulla on Empulle täydellinen ori ja olisit typerä, jos et käyttäisi sitä", mies totesi, hörppäsi kahvikupista mustaa kahvia ja jatkoi lehtensä lukemista. Olin niin hämilläni tästä, etten osannut sanoa mitään.

Myöhemmin iltapäivällä Harri toi naamani eteen puhelimen. "Se oli viikonloppuna mun maastoestevalmennuksessa. Kato nyt sitä", Harri touhotti ja näytti mulle mustaa oria Kaihovaaran nettisivuilta. "No onhan se... Ja kyllähän tuo sukukin..." pohdin ääneen. "Hienoa, soitan heti Kaihovaaroille!" Harri hihkaisi äänellä, jollaista en koskaan tuon miehen suusta ollut kuullut. Mikä ihme häneen oli mennyt, kun yhtäkkiä hän haluaa uuden varsan pihattoon kasvamaan? Enpä mä sitten lähtenyt vastustelemaan, etenkään sen jälkeen, kun olin tutustunut oriin tarkemmin ja jopa ajellut Kaihovaaraan itse katsomaan tätä mustaa ihmettä, Pohjanruoskaa, joka oli tehnyt noin lähtemättömän vaikutuksen setääni. Elokuun alussa syntyi tummanpunainen orivarsa, Pohjantuska, joka oli heti syntyessään pahaenteisen pippurinen.

Luonnekuvaus

Pohjantuskasta todella tuli haastava pienhevosori, joka ajoittain tarjoaa haastetta ihan tuskastumiseen asti. Se on perinyt isältään kunnon machoiluluonteen ja samalla se on säpäkkä ja omistaa loputtomat energiavarastot. Jos näet meidän tallilla rikkinäisiä tarhan aitoja ja vapaana juoksevan punaisen takapuolen, se on varmasti meidän Turo, joka on jälleen kerran keksinyt keinon karata tarhastaan, joka on rakennettu lähinnä bunkkeria muistuttavaksi karkailun hidastamiseksi. Nimenomaan hidastamiseksi, sillä emme ole vielä löytänyt keinoa estää täysin karkailua. Meillä on hidasteena käytössä myös vapaa heinä, mitä ori todella tarvitsee, sillä se kuluttaa päivän aikana niin paljon energiaa, että se pysyy väkisinkin hoikassa kunnossa. Onneksi Turo on perso ruualle, sen ja ekstravahvojen aitojen ja erittäin voimakkaan sähköpaimenen ansiosta olemme saaneet karkailun minimiin. Nykyään Turo karkaa oikeastaan vain silloin, jos sillä on ollut liikaa vapaa-aikaa, eikä se ole saanut purkaa virtaansa mihinkään järkevään tekemiseen.

Turo on kovin ihmisystävällinen hevonen, mutta koska sillä on myös iso ego, ystävällinen ei aina ole se ensimmäinen adjektiivi, mikä orista tulee mieleen. Sen pakkomielle on alkaa vetään show'ta heti, jos näkökentässä on tamma, ja silloin alkaa etuset lennellä ja ori huutaa vähintään yhtä kovaa kuin isänsä. Se muuttuu vaikeaksi käsitellä ja saa tehdä tosissaan työtä, että saa Turon takaisin kuriin. Oria käsittelevät saavatkin olla tarkkana siitä, että ottaa Turon hallintaan ennen kuin se ehtii räjähtää käsistä, sillä jos se pääsee liian virittyneeseen tilaan, on sitä enää vaikea saada rauhoittumaan. Hoitaessa levoton steppailija aiheuttaa herkästi harmaita hiuksia, mutta kovaa kuria pidettäessä ja hyvällä tuurilla se saattaa jopa seistä sen aikaa paikallaan, että saa heitettyä satulan selkään ja suitset päähän. Kengittäjälle Turo ei lähde kovistelemaan, se tietää, että helpoimmalla pääsee, kun vain antaa kengittäjän tehdä hommansa ilman välikohtauksia. Eläinlääkäri onkin sitten aivan toinen juttu, Turo on pakko rauhoittaa pienimpiäkin toimenpiteitä varten, ettei se vastustele jokaisella solullaan vastaan.

Ratsastaessa Turon tulinen luonne on yleensä vain eduksi. Se on kyllä haastava, eikä selässä vapaamatkustajana pärjää kovinkaan montaa minuuttia, mutta ori käyttää työskennellessä energiansa oikein ja sen ansiosta se onkin hyvin näyttävä tapaus. Kouluratsastuksessa Turo tarvii jatkuvasti tekemistä ja mielellään vaihtelevasti. Jos sen kanssa jää pitkäksi aikaa junnaamaan samaa, tylsää tehtävää, alkaa Turo keksiä taas omia aktiviteetteja ja sen potentiaali menee hukkaan ihme kenguruloikkien vuoksi. Kun sen pitää tiukasti työnteossa, se antaa itsestään täydet 100 prosenttia, eikä koskaan jätä hommiaan puolitiehen. Esteillä ori kuumuaa ei niin yllättäen todella paljon ja sen kanssa saakin olla hyvin tarkkana esteradalla. Liian kova vauhti aiheuttaa herkästi puomien putoiluja ja joskus kieltojakin tulee, jos vauhti pääsee yksinkertaiseksi liian kovaksi. Maastoesteillä orin rohkeudesta on hyötyä, sillä se ylittää esteen kuin esteen epäröimättä. Kunhan maastossakin saa vauhdin pidettyä maltillisena, Turo suorittaa erinomaisesti ja onkin melkoisen kova rusettihai. Hyväliikkeinen, tahdikas ori pärjää myös kouluradoilla yleensä hyvin, kunhan ratsastaja pitää edes pienten puolipidätteiden avulla orin kuuliaisena, jos ohjelmassa ei ole tarpeeksi tiheään uutta tekemistä.

Kilpailukalenteri

KRJ (40 sijoitusta)

ERJ (40 sijoitusta)

KERJ (40 sijoitusta)