Surkuhupaisa
KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, SV-II
† 09.11.2021

Päiväkirja & Valmennukset

12.06.2021, Otto ja Eetu Ennan estevalmennuksessa - kirjoittanut omistaja

Oon kieltämättä enemmän koulu- kuin esteratsastaja, vaikka ei hyppäämisessäkään mitään vikaa oo. Välillä on ihan kivakin hypätä, etenkin jos alla on Eetun kaltaisia ratsuja. Sovittiin Ennan kans, et laitan kentälle kolmen esteen sarjan kahen askeleen väleillä ja sit linjalle kaks okseria. Kasattuani esteet kentälle hain Eetun tarhasta ja pistin sen kuntoon. Mulla oli reilusti aikaa, koska tykkäsin laittaa hevoset rauhassa kuntoon ja kävelyttää kunnolla ennen verryttelyä. Puunasinkin hevosen oikein huolellisesti, mistä se kyllä nautti täysin siemauksin. Laitoin sille suojat jalkoihin, satulan selkään, omat kamppeet päälle ja lopuks suitset. Sit talutin orin ulos, hyppäsin selkään ja lähdin kävelemään tallin piha-aluetta ympäri.

Tultiin kentälle aika samoihin aikoihin Ennan kanssa ja koska olin kävellyt Eetun kans jo parikytä minuuttia, alettiin heti hommiin. Enna oli pyytänyt, että jätän esteet aluksi tosi mataliksi, että voidaan verryttelyssä käyttää niitä. Ravasin ensin kumpaankin kierrokseen, tehtiin paljon lisäyksiä ja käyntiin siirtymisiä ja taivuttelin jonkin verran ympyröillä ja volteilla. Eetu kulki tosi kivasti, ja meillä oli hyvä rytmi. Olin ratsastanut aika paljon Eetulla niin tunsin sen tosi hyvin. Enna muistutteli väliin et ottaisin ohjia vähän lyhyemmäks ja pitäisin Eetun vähän paremmin ryhdissä. Omassa istunnassakin oli tietysti korjattavaa. Ravaamisen jälkeen menin ensin kenttää ympäri laukassa muutaman kierroksen tehden myös ympyröitä ja lisäyksiä. Sit otettiinkin jo parit hypyt linjalle. Nyt ne esteet oli vielä ristikoita, ei oksereita. Mulla kesti taas hetki päästä hyppäämisen makuun, se tuntuu jotenkin aina alkuun vähän kankealta ennen kuin lämpenen kunnolla. Eetun kans on kyl kiva hypätä, kun se tietää mitä tekee, niin pääsee tämmönen amatöörikin harjotteleen kunnolla.

Verryttelyesteiden jälkeen hypättiin sarja pari kertaa kumpaankin suuntaan niin, että esteet oli ristikoita. Sit me käveltiin sen aikaa, kun Enna nosti estekorkeutta. Nyt linjalle laitettiin jo okserit ja sarjankin esteet nostettiin pystyiksi. Me hypättiin tosi sujuvasti, Eetu hoiti niin hienosti homman kotiin. Välillä musta tuntu, et mä vaan matkustan kyydissä ja siitä Enna kyllä huomauttikin. "Se kulkee hyvin, mutta muista esteilläkin ylläpitää hyvä ryhti Eetulla", Enna muistutti ja tajusin itekin, että olin jäänyt ihan kokonaan vaan haaveilemaan ja jättänyt ratsuni ihan yksin. Petrasin ja keräsin ajatukseni kasaan. Nyt meillä suju hyvin ja tuntu et itekin hyppäsin esteitä. Pari kertaa tuli puomi alas linjan ykkösellä kun pidätin vähän liikaa eikä Eetu saanut tilaa hypätä. Tästä sain noottia valkulta ja nopeesti kyllä taas uskalsin antaa Eetun edetä reippaammassa tahdissa. Välillä musta tuntuu, et vähän jännitän oksereita, ja siks pidättelin liikaa.

Lopputunnista Enna nosti kaikki esteet ysikymppiin. Huh, en ollut vielä hypännyt niin korkeeta ennen! Mut valkku oli sitä mieltä, et pärjään ihan hyvin, etenkin Eetun kanssa. Jos ois toinen hevonen ollut alla, olis satavarmasti tullut kielto, koska mä jännitin sen verran. Sarja meni vähän kömpelösti ekan kerran, mut tokalla olin jo rohkeempi. Okserille mua jännitti, mutta jostain syystä sain ihan hirveesti rohkeutta Eetun varmasta etenemisestä. Se hyppäs mistä vaan, ihan ku se ois todennu mulle et ei oo mitään hätää, mä autan sua. Ja niin me hypättiin kaikki esteet hienosti - ja musta se oli kivaa! "Katsos vaan, ehkä me saadaan susta vielä esteratsastaja", Enna virnisti, kun viimeisen kerran linjalle tultaessa annoin Eetun ottaa kunnolla vauhtia ja hypyt olivatkin heti sujuvampia, kun en epäröinyt ollenkaan. "En nyt siitä tiedä, mutta olihan tää nyt sikahauskaa!" vastasin valkulle, joka antoi meille luvan siirtyä raviin ja puhallella höyryjä pois kevyessä ravissa. Loppukäynnit lähin tekemään lyhyelle maastolenkille.

- Otto