Murhenäytelmä
KTK-II, SLA-I, ERJ-I
† 23.12.2020

Päiväkirja & Valmennukset

Keskiaikaratsuna - kirjoittanut R.

Tänään oli päivä harjoitella hieman erilaisia kuvioita. Kyseessä oli tutun suomenhevosen ratsuttaminen ja koska annettiin täysin vapaat kädet, olin aikaisin aamusta rakentamassa skills at arm- rataa Hiivurin kentälle. Juke odotteli rauhallisesti karsinassa ja orin varustamissa ei kauaa mennyt. Juke ei oikein välittänyt erilaisesta satulasta, mutta viimeistään kentällä näkisi orin mielipiteen.

Selkään nousussa tarvitsin apua. Vaikka päällä oli siviilivaatteet haarniskojen sijasta, piti jonkun pidellä terävää sapelia. Sain avuksi ihanan tallitytön, joka keräsi pientä katsomoa kentän laidalle. Juke meni reippain askelin eteenpäin ja ohjat lepäsivät orin kaulalla heiluen askelluksen tahtiin. Venyttelin käsiä siinä samalla ja miekka tupessa heilui keinuvien askelien mukana. Aloin vähitellen kerätä ohjia yhteenkäteen ja käymään kaikkia askellajeja läpi. Koska laji oli uusi, piti oria totutella, että ohjataan yhdellä kädellä ja pelkillä painoavuilla. Jalat olivat tikkusuorat ja pohjemerkkeinä toimi kannukset. Varpaat alas ja vauhti lisääntyi, taaksepäin nojaaminen hidasti. “Hyvä”, kehuin Juken kuunnellessa apuja.

Muutaman pohkeenväistön ja avotaivutuksen jälkeen, oli aika tarttua miekkaan. Koska ratakalusto oli täysin Hiivurin roinien varassa, oli estetolppien päällä puusta kerättyjä omenoita. Aloitimme helpolla, että laukassa lähestyminen ja miekalla sivallus. Omenat halkesivat kahtia ja Juke ei näyttänyt välittävän miekan läsnäolosta. Ori laukkasi kootussa muodossa eteenpäin, kun itse keskityin kaalikääryleiden silpomiseen.

Viimeinen tehtävä oli telineessä roikkuvat renkaat, jotka tuli napata miekkaan. Aluksi renkaat roikkuivat korkealla ja ne sai helposti noukittua. Apulainen laittoi seuraavalla kerralla renkaat alemmaksi ja ne olikin vaikeampi saada. Kaksi jäi paikoilleen ja puolipiruetin kautta takaisinpäin. Tai puolipiruetilta se vaikutti tai äkki käännökseltä, kukin sai tulkita tavallaan. Renkaiden roikuttua miekassa tiputin ne kentän nurkassa olevaan tynnyriin. Juke sai vapaat ohjat ja ravata niskaa venyttäen. “Tässä on keskiaikaratsun tyyneyttä”, hymyilin.

Kengittäjän käynti - kirjoittanut R.

Pääsin huoltamaan komean vaalenpunarautiaan orin kontit ja siellä Juke odotteli karsinassa heiniä syödessä. Ori oli harjattu ja laitettu valmiiksi kengitystä varten. Itse piti vain roudata tavarat käytävälle ja sitten napata ori kesken ruokailun käytävälle hengailemaan. “Ei mene kauaa, pääset sitten jatkamaan”, naurahdin ja Juke laahusti perässä hieman pettyneen oloisena.

Käytävällä ori oli maltillinen ja katseli ympärilleen. Hyvä ettei päätä roikottanut ja nukkunut, sillä toimenpide oli hevoselle tuttu. Aloitin harjaamalla orin jalat puhtaaksi ja puhdistamalla kaviot ennen vanhojen kenkien irrottamista. Kenkien pois saamisessa ei kauaa mennyt ja alkoi sitten arviointi vaihe. Tutkailin hevosta ja totesin, että pientä toispuoleista kulumaa löytyi etujaloista. Eikuin vuolemaan ja kiilaamaan. Juke nosti jalat kiltisti ylös ja jaksoi pitää ylhäällä. Hänellä ei ollut kiire mihinkään, vaikka heinän jämät odotteli karsinassa. Sitten alkoi käymään kova pauke eikä sekään herättänyt Jukea. Rauhassa sain muotoilla kenkää sopivaksi orin jalkaan ennen kiinnittämistä. Siinä ei kauaa mennyt. “Hienosti”, taputin oria kaulalle ja edessä oli etujalat vielä.

Valmiiksi saatua yritin tähyillä väkeä apuun ja huikkasin sitten tallitytölle, että taluttaisi Juken pihalle. “Kiitos saadaan katsottua tämä kuntoon”, seurasin orin käyntiä ja pihalla otettiin hieman ravia. Kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta väkisin tahdoin ottaa etujalkoihin enemmän kiilaa. Juke takaisin käytävälle eikä ollut moksis muutoksesta. Sama homma uudestaan, mutta vain etusiin ja kävelykoe ulkona. “Nyt on kaikki hyvin. Pääset takaisin syömään”, hymyilin leveästi ja kiitin assistenttia.

Maastoestevalmennus - kirjoittanut R.

Vielä oli syksyä jäljellä ja omasta mielestä ihanin vuodenaika maastoestetreeneille. Metsä on kauneimmillaan, ei ole liian kuuma eikä edes liukas. Valoisaan aikaan oikein optimitilanne. Saavuin tallin pihalle, jossa Enna odotteli suhteellisen suuri kokoisen raudikon kanssa. Juke oli oikein komeana ja innokas lähtemään. Tosin en seutuja tuntenut, että vierellä käveleminen sopi oikein mainiosti. Juke käppäili rennosti ja sen olemus oli oikein rauhallinen.

“Noniin ilmeisesti perillä. Lämmittele vielä ravissa ja laukassa ennen kuin aloitetaan”, ja sillä sekunnilla rauhallinen jätti heräsi. Se ampaisi avusta ryhdikkääseen raviin, että ratsastajalla oli heti hommia rauhoitella ettei juosta liikaa. Laukassa eteni oikein reippaasti, mutta oli siitä huolimatta avuilla. “Olemmeko valmiita hyppäämään? Voit aloittaa noista kahdesta tukista”, korkeutta oli suunnilleen 60 cm, mutta sopi oikein hyvin lämmittelyyn. Juke suorastaan tärisi innosta, mutta oli silti avuilla hyppyjen ajan. Hypättiin vauhdilla kaukaa, minkä takia uudestaan suoraan. Vauhtia riitti kerrakseen, mutta otettiin hieman hillitymmin lämmittelyn vuoksi.

“Mitäs seuraavaksi? Otetaan korkeutta ja sen perään banketti. Nojaa kunnolla takaase, jos noin vauhdilla tullaan”, virnistin ja annoin luvan jatkaa. Juke oli oikein elementissään, mutta samalla hyvin kuulolla. Banketti tuli oikein sulavasti ylös että alas. Tarkkuusesteillä eli pienillä kapeilla esteillä sai hakea kunnon suoristamista. Ori kuitenkin sujahti tyylillä läpi eikä kertaakaa valmennuksen aikana epäröinyt. Vesiesteelle hyppäsi oikein halukkaasti eikä vedessä laukkaaminen hidastanut vauhtia. Alashypyissä sai Enna nojata kunnolla taakse. Silti hyvin pysyi ratsastaja kyydissä. “Hienoa. Otetaan vaan loppuverkkaa ennenkuin ori on ihan puhki”, nauroin. Jukella olisi ollut vielä intoa, mutta hämärä alkoi laskeutua ylle.

Kouluvalmennus - kirjoittanut omistaja

Ratsukko aloitti alkuverryttelyn kevyellä ravilla tehden paljon ympyröitä ja voltteja sekä käyntiin siirtymisiä. Juke oli erittäin energisellä tuulella helteestä huolimatta. Ori kuunteli tarkasti ratsastajan apuja ja liikkui hyvin eteen. Välillä se meinasi lähteä kiihdyttelemään liikaa, mutta kuunteli pidätteitä erittäin hyvin. Seuraavaksi ratsukko laukkasi keskiympyrällä vuoroin kumpaankin suuntaan tehden temponvaihteluita. Tehtävä vaikutti sujuvan leikiten ja pian vuorossa oli välikäynnit.

Pienen kävelytauon jälkeen oli seuraavana vuorossa takaosakäännösten harjoitteleminen. Tarkoituksena oli tulla lyhyen sivun keskeltä kentän pituushalkaisijalle ja keskellä kenttää tehdä 180-asteen takaosakäännös ja jatkaa käynnissä kohti lyhyttä sivua. Hieman malttamattoman Juken takia muutama ensimmäinen käännös oli hieman kiireisiä, eivätkä olleet niin siistejä. Lopulta ori malttoi keskittyä ja suorittaa tehtävän rauhallisemmin. Kun tämä sujui hyvin, otettiin seuraavaksi mukaan ravi. Ravilla pituushalkaisijalle, käyntiin siirtyminen, sitten takaosakäännös ja sen jälkeen uudestaan raviin. Tässä vaadittiin jo taas paljon enemmän keskittymistä hevoselta. Ravi oli hieman kiirehtivää ja takaosakäännökset levottomia, koska Juke odotti vain seuraavaa raviinsiirtymistä. Huolellisten valmistelujen ja puolipidätteiden tekeminen auttoi tähän ongelmaan ja pian ratsukko suorittikin tehtävän hienosti. Tämän jälkeen otettiin ravin tilalle laukannostot. Tässä vaiheessa tuntia ori oli jo hyvin kuulolla ja teki oikein hienoja, siistejä laukannostoja, eikä takaosakäännöksissäkään ollut enää moitittavaa. Lopuksi ratsukko laukkasi ja ravasi uraa pitkin kevyellä tuntumalla ja loppukäynneille he lähtivät maastoon.

Alkumetrit Hiivurissa - kirjoittanut omistaja

Pikkuhiljaa alkaa Hiivurissa näkyä elämää, kun talliin saapui jo kolmas oripoika. Juke matkusti oulusta asti kasvattajiensa kanssa uuteen kotiinsa. Kuljetusautosta asteli ulos rennon oloinen nuoriherra, joka pitkästä matkasta huolimatta näytti hyvinkin virkeältä. Se kajautti ilmoille äänekkään tervehdyksen ja sai tarhoissa oleskelevat hevoset kääntämään katseet itseensä. Laitoimme Juken omaan tarhaan jaloittelemaan ja allekirjoitimme kasvattajien kanssa kauppakirjat ja sain orin paperit itselleni. Nyt vaan tutustutaan ja työskennellään orin kanssa maastakäsin kesäkuuhun asti, jolloin aloitetaan ratsukoulutus.