Viimeinen Houkutus
VIR MVA Ch, VSN Ch, KTK-I, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I
† 29.11.2020

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.10.2020, 16 + 18 + 22 + 20 + 17 = 93p. SLA-I
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.10.2020, 8,5 + 40 + 20 + 22 + 15 = 105,5p. KRJ-I
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.09.2020, 8,5 + 40 + 20 + 20 + 13,5 = 102p. ERJ-I
Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.09.2020, 8 + 41 + 19 + 20 + 15 = 103p. KERJ-I
VIR MVA Ch -arvonimi myönnetty 27.7.2020
VSN-Champion -arvonimi myönnetty 12.11.2019
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.11.2018, 20 + 20 + 21 + 20 = 81p. KTK-I

Sukutaulu

i. Hornan Tuutti sh, vrt, 158cm evm	ii. Paholaisen Apuri sh, prt, 154cm evm	iii. Erikeepperi sh, vprt, 160cm evm
		iie. Esmeralda sh, trt, 150cm evm
	ie. Hiiren Hiljaa sh, tprt, 153cm evm	iei. Aito Saapas sh, vprt , 155cm evm
		iee. A.P. Josefiina sh, vrn, 149cm evm
e. Rakkauden Voima sh, rt, 156cm evm	ei. Erilainen Voima sh, vprt, 157cm evm	eii. Heikoilla Jäillä sh, rn , 161cm evm
		eie. Ilon Hengetär sh, vrt, 159cm evm
	ee. Vilmastiina sh, rt, 154cm evm	eei. Aina Hukassa sph, vkk, 148cm evm
		eee. Vaapukkamehu sh, m, 152cm evm

Isä Hornan Tuutti oli hieno, suurikokoinen vaalea rautias, joka herätti kunnioitusta kanssaeläjissään. Joskus vähän pelkoakin; Tuutti ei nimittäin ollut mitenkään maailman ystävällisin hevonen, osaava ja arjessa kyllä ihan mukiinmenevän juro, mutta missä tahansa muussa hetkessä varmasti on mietitty monesti, odottiko oria sakset vai makkaratehdas. Nimensä mukainen ilmestys siis! Tuutti oli tosiaan varsin komea ilmestys, kantakirjassa ykkösen ori, rataesteillä 120cm hypännyt ja kavionsa maastoradoillakin kastanut suomenhevonen, joka sijoittuikin rotunsa mestaruusmittelöissä molemmissa lajeissa useampana vuonna. Jalostuskäyttöä sen epämääräinen luonne ei rajoittanut, ja Tuutti pääsikin tosimiesten hommiin 64 varsan verran - jättäen esteominaisuuksiensa lisäksi ah niin ihanaa juroa itseään. Lopulta 26-vuotiaana Tuutin oli aika jättää maallinen elämä taakseen keuhkokasvaimen myötä.

Isänisä Paholaisen Apuri oli mitä suurin syy tämän linjan pahansisuiseen persoonaan; suorastaan verenpunaisen keskikokoisen orin luonto oli kuin suorastaan kauhukuvista otettu, sen verran nihkeä tyyppi oli kyseessä. Orina Papua pidettiinkin vain vaivaiset kuusi vuotta sen elämästä, ja kaikki sen viidestä varsasta ovatkin lähinnä pakastuksen ihmeitä. Papu siis ruunattiin seitsenvuotiaana, heti sen jälkeen, kun se oli hyväksytty jalostukseen. Pahansuovasta orista saatiinkin ruunauksella vielä kelpo käyttöhevonen, sillä napsaisun jälkeen Papu lämpeni tarpeeksi ihmisen kanssa toimintaan, vaikka Papua ei voinut edes hyvänä päivänä sanoa yhteistyönhaluiseksi. Esteille Papua oli opetettu jo ennen ruunausta, vaikkakin laiskistuttuaan hieman lisää ratakorkeus jäi metriseksi. Hyppääjänä hevosesta ei ollut mitään pahaa sanottavaa; omistajansa mukaan Papu oli hyvin rohkea, hyvällä tekniikalla hyppäävä suomenhevonen, ja sitä todistamaan saatiin vielä useita voittoja ruunauksen jälkeen rataesteiltä. Papun varsoja on siis maailmaan saatettu pakkasukon kautta viisi, joista vain loppumetreillä yksi jatkoi orina kolmesta, ja loput kaksi tammaa kantavat ylpeydellä isänsä juroa persoonaa. Papun loppu tuli vastaan 21 vuoden iässä ähkyn muodossa.

Isänemä Hiiren Hiljaa oli varsin kauniin sävyn omaava tumma rautias läsipää, kooltaankin suht perusmittainen. Luonteeltaankin Hilja oli varsin klassinen tamma; hieman sille päälle sattuessaan nyrpeä, vähän herkkä mutta yleensä kuitenkin ihan mukava, joskin ainaisella tammavarauksella. Hiljan kanssa kisattiin puolitosissaan lähinnä seura- ja aluekisoissa koulua Helppo A-tasolla ja esteitä 80cm radoilla, vaikka omistajansa mukaan oikean kilparatsastajan käsissä Hiljasta olisi varmasti saanut enemmän irti - se nyt vain sattui olemaan pääasiassa omistajansa elämänsä hevonen ja nelijalkainen kumppani. Varsanäyttelyissä Hiljaa juoksutettiin muutamat kerrat, ja jalostusarvosteluun se pääsi vielä kymmenvuotiaana, hyvällä kakkosella. Iän tullessa tammaa päätettiin varsottaa jatkajan toivossa, ja lopulta se saikin kaksi varsaa, ensimmäisen ollessa ori, joka myytiinkin hetimiten, ja myöhemmin raudikko sai vielä tammavarsan, joka jäi kotiin. Hilja löydettiin 27-vuotiaana kuolleena kesälaitumeltaan, oletetusti sydämen pettämisestä johtuen.

Emä Rakkauden Voima on edelleen kolmenkympin parempaa puolta porskuttava rautias keskikokoinen kansallisaarre. Vilmaksi nimetty tamma ostettiin aikoinaan omistajansa harrastekaveriksi, jonka jälkeen tämä harrasteratsastaja lähtikin suurimerkkisen tammansa avustuksella kisaamaan vakavammin, sittemmin Vilman aseman vakiintuen vielä omistajansa kasvatuksen kantatammaksi. Vilma kisasi siis aikoinaan yleislajeissa, rata- ja maastoesteillä metristä sekä koulussa Helppo A-tasolla, osallistuen parina vuonna rotunsa kotimaan mestaruuksiin sekä aluemestaruuden toisena niistä voittaenkin esteillä, sijoittuen toiseksi vielä kenttäpuolella. Käyttöominaisuudet Vilmassa olivat siis kohdallaan, mutta niiden ohella myös rakenteen palikat ovat loksahtaneet paikalleen, sillä raudikko vietiin vielä jalostusta aloittaessa kantakirjaan ykköstä hakemaan. Sen jälkeen Vilma siirtyikin täysipäiväiseen siitokseen, jättäen lopulta seitsemän varsaa, neljä oria ja kolme tammaa. Luonteeltaan Vilman kerrotaan olevan hyvin rauhallinen, jopa unisen oloinen, hyvin mukava suomenhevonen. Tätä nykyä tamma viettääkin ansaittuja eläkepäiviä varsoja sekä nuoria emätammoja paimentaen.

Emänisä Erilainen Voima oli ihastuttava, klassisen vaalea läsipäinen liinakko-ori, joka voikin olla vanhojen elokuvien ystäville tuttu näky kotimaisista elokuvista. Voima syntyi siis elokuvaohjaajan huomissa harrastuskodissa, jossa se eleskelikin koko elämänsä kevyessä työajossa ja stunttihevosena. Sen suurempiin Voimaa ei edes koskaan käytetty, jalostukseen omistajansa ja muutaman muun iloksi, ja se jätti hienon tusinan varsoja, joista suurimman osan kohdalla Voiman suku onkin jo päättynyt niiden myötä. Voiman urasta on sanottava sen verran, että liinakko oli erinomainen työhevonen, se ratsukoulutettiin lähinnä elokuvaura ajatuksissa, mutta kasvattaja-omistajansa mukaan orista oli myös oikein mukavaksi puskaratsuksi pienille esteille ja kevyeen kouluvääntöön. Voiman luonteen voi sanoa olleen erittäin rauhallinen ja yhteistyönhaluinen ottaen huomioon kuvauspaikkojen hälinän. Liinakko eli pitkän ja onnellisen elämän eläkkeelle jäätyään (yli kaksikymppisenä!), ja se lopetettiin lopulta huimassa 36 vuoden iässä kotilaitumelleen vielä suorilta jaloilta.

Emänemä Vilmastiina oli tuikitavallinen rautias sukkajalka, joka kuoli valitettavan nuorena. Varsa-aikana Tiina kävi kuitenkin arvioitavana muutamaan otteeseen näyttelyissä, jonka jälkeen se jäi sen ostaneen perheen ratsuksi ilman suuria tavoitteita. Kuuleman mukaan raudikolla kisattiin jotain tallien välisiä koulukilpailuja “yleistasoilla”, mutta hyppääjäksi siitä ei ilmeisesti ollut. Perheen päättäessä luopua hevosharrastuksesta tamma myytiin paikalliseen ratsastuskouluun, jossa se viettikin muutamat vuodet luotettavana, mukavana laiskanpulskeana tuntihevosena alkeistunneilla. Ratsastuskoulun taholta Tiinaa varsotettiin kahdesti, ajatuksena jättää varsat kotiin, mutta sittemmin niistä toinen myytiin. Kaikkien suureksi suruksi tämä leppoisa rautias jouduttiin lopettamaan vain 14-vuotiaana pitkän yön jälkeen hiekkaähkyn seurauksena.

^{© VRL-14618}

Jälkeläiset

sh-t. 14.11.2020 - Väjen Viimeinen Vitsaus - i. Kallostaja - om. VRL-13283
sh-t. 11.05.2020 - Aaveita Kaikkialla - i. Aavekuningas - om. VRL-14880
sh-o. 02.08.2019 - Hiivurin Viimetipassa - i. Ihmeidentekijä - om. VRL-14657
sh-t. 31.05.2019 - Karmankauppa - i. Kohtalonkauppa - om. VRL-06046 & VRL-12701
sh-o. 29.03.2019 - Surkuhupaisa - i. Murhenäytelmä - om. VRL-14704