Hilipeähalla
Ch, KTK-III, SLA-II, ERJ-II, SV-II
† 07.11.2021

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.07.2021, 6,5 + 41 + 20 + 20 + 6 = 93,5p. ERJ-II
Suomenhevosten laatuarvostelu 20.07.2021, 12 + 20 + 19 + 22 + 6 = 79p. SLA-II
Champion-arvonimi myönnetty 25.6.2020
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.01.2020, 16 + 17 + 17 + 17 = 67p. KTK-III
Suomenhevosvarsojen arviointi 20.08.2019 SV-II

Sukutaulu

i. Einiön Turhapuro sh, vrt, 156cm evm	ii. Turhantarkka sh, rt, 160cm evm	iii. Turhamainen sh, vrt, 159cm evm
		iie. Kiiltokavio sph, m, 148cm evm
	ie. Einiön Tarantella sh, rn, 151cm evm	iei. Einiön Turbiini sh, klm, 153cm evm
		iee. Einiön Tuiskutella sh, vrn, 149cm evm
e. Hassunhauska sph, tprt, 140cm evm	ei. Hupiukko sh, prt, 149cm evm	eii. Ukkometso sh, tprt, 150cm evm
		eie. Pikku-Piipertäjä sph, vkk, 144cm evm
	ee. Hihittelijä sph, prn, 147cm evm	eei. Peltopyy sh, rn, 155cm evm
		eee. Adelen Hipsutus sph, vprt, 146cm evm

i. Einiön Turhapuro, komea ensimmäisen palkinnon kantakirjaori kilpaili hyvällä menestyksellä sekä koulu- että esteratsastuksessa. Vaaleanrautias "Turo" oli hyvin leppoisa kaveri, joka kuitenkin oli täyttä tulta ja tappuraa ratsastajan istuttua selkään. Voisi siis sanoa, että tällä orilla oli kaikki hyvän kilpahevosen ominaisuudet. Se pärjäsi hienosti kansallisella tasolla Helppo A:ssa ja 110cm luokissa. Kaikinpuolin laadukas Turo oli aikansa suosittu jalostusori ja se saikin paljon jälkeläisiä, joista huomattavan suurta osaa on nähty kilpakentillä. Turon elämä päättyi hyvin rauhallisissa merkeissä sen kotitallilla 26-vuotiaana, kun sen omistaja päätti lopettaa sen moninaisten alkavien vaivojen vuoksi.

ii. Turhantarkkaa pidettiin 1990-luvun yhtenä kovimpana koulusuokkina sen voitettua neljänä vuonna peräkkäin suomenhevosten mestaruuden ja sijoittui se myös useammassa kansallisen tason Vaativa B-luokassa. Upealiikkeinen, näyttävä raudikko oli luonteeltaan suhteellisen haastava ja vaikka se ratsuna tekikin todella upean uran, ei sitä käytetty jalostukseen niin paljoa, kun oli oletettu. Ehkä sen luotaantyöntävä luonteensa vaikutti asiaan, sillä kisapaikoilla ratsastaja sai aina varoa, ettei "Takku" hyökkäisi kenenkään toisen hevosen päälle ja saipa hoitajatkin välillä tuntea orin hampaat ihollaan. Ori sai viisi jälkeläistä, joiden jokaisen kohdalla käytettiin yltiökilttejä, helppoja ja leppoisia tammoja, mikä muutaman varsan kohdalla auttoikin.

ie. Einiön Tarantella oli kovasukuinen tamma, joka peri vanhemmiltaan lähes täydellisyyttä hipovan rakenteen, mutta kapasiteettia kilparadoille sillä ei juurikaan ollut. Pääasiassa "Tara" elikin rentoa elämää ollen kasvattajansa perhehevosena, mutta näyttelyissä sitä kyllä käytettiin ahkerasti rakenteensa ansiosta. Koska ratsun hommissa Tarasta ei koskaan tullut mitään ihmeempiä, se siirtyi 8-vuotiaana jalostuskäyttöön ja sai elämänsä aikana 6 varsaa, joista jokainen peri emältään hyvän rakenteen. Kiltti tamma oli erinomainen emä varsoilleen, se oli kuin luotu siihen hommaan. Koska Tara oli kuin unelma käsitellä ja se toimi hienosti omassa "työssään", se sai jäädä kasvattajalleen koko elämänsä ajaksi ja nukkui rauhassa pois kesälaitumellaan 24-vuotiaana.

e. Hassunhauska oli pienikokoinen, tummanpunarautias pippurinen estetamma, joka teki pitkän uran kilparadoilla metrin luokissa. "Nasussa" oli oma työnsä sen kiukkuisuuden vuoksi, mutta se rakasti hypätä ja toimi radoilla kuin unelma. Muuten sen kanssa saikin sitten olla hyvin tarkkana, eikä tamma koskaan ollut tallin suosituimpia hevosia. Kilpauran päätyttyä Nasun omistaja päätti yrittää, josko saisi tamman kantavaksi ja varsan myötä tamman luonne tasoittuisi, mutta tämä suunnitelma ei onnistunut. Nasu loi varsan kolme kertaa peräkkäin ja kun vihdoin tamma sai synnytettyä elävän, täysiaikaisen varsan, muuttui se niin suojelevaiseksi ja aiempaa ärhäkämmäksi, ettei sitä enää uudestaan yritetty saada tiineeksi. Tamman ainut varsa, Hilipeähalla, ei onneksi perinyt lainkaan emänsä "hassunhauskaa" luonnetta, vaan on täysin päinvastainen kuin emänsä oli. Nasu lopetettiin 19-vuotiaana vakavan ähkyn seurauksena.

ei. Hupiukko oli juuri ja juuri hevoskokoinen ori, joka kilpaili kenttää tutustumisluokissa. "Ukko" oli hyväkäytöksinen herrasmies, joka rakasti huomiota yli kaiken. Se aina kaivoi tiensä kainaloon kerjäämään rapsutuksia ja se olikin sekä kasvattajansa että omistajansa kullanmuru. Ukko myytiin suoraan kasvattajalta 3-vuotiaana sisäänratsastuksen jälkeen nuorelle kenttäratsastajalle, joka piti rakkaasta oristaan kiinni koko sen loppuelämän ajan. Vaikka orin kapasiteetti ei myöhemmin riittänyt ratsastajansa taitoihin nähden, ei omistaja kuitenkaan koskaan edes harkinnut myyvänsä Ukkoa, vaan kilpaili myös tällä hyvällä menestyksellä. Rakenteensa puolesta ori ei ollut mikään kultakimpale, mutta onnistui se nappaamaan kolmospalkinnon kantakirjauksesta, minkä jälkeen sitä käytettiin jalostukseen. Ori sai yhteensä 8 tammavarsaa. Ukko jäi kokonaan ratsastuksesta eläkkeelle lievän hankosidevamman vuoksi 17-vuotiaana, minkä jälkeen se eli vielä tyytyväisenä kymmenen vuotta pihatossa kahden shettiksen kanssa käyden kävelyretkillä omistajansa kanssa.

ee. Hihittelijä oli hauska hyvänmielen hevonen, joka oli kauniin punaruunikko ja oikein siro rakenteeltaan. Tammalla kilpailtiin rennolla otteella koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa, lähinnä omistajan motivaation mukaan omaksi iloksi. Koskaan sillä ei pitkälle tähdätty, vaikka periaatteessa tammassa olisi potentiaalia ollut enemmänkin. Hihittelijä kuitenkin oli lähinnä rakas harrastustoveri, perheenjäsen. Pienikokoisesta tammasta kaavailtiin siitostammaa pidemmän aikaa, mutta ehti kuitenkin vain saamaan vain yhden varsan. Se tuli toisenkin kerran tiineeksi, mutta synnytyksessä tuli niin vakavia komplikaatioita, että sekä tamma että varsa kuolivat traagisesti.

Jälkeläiset

sph-o. 06.08.2021 - Pohjantuska - i. Pohjanruoska - om. VRL-14704
sph-t. 13.06.2020 - Helmiahon Hauskahilla - i. Kruuni - om. VRL-07415
sh-o. 01.06.2020 - Ripiäryökäle - i. Rymyreetu - om. VRL-14880
sh-o. 13.01.2020 - Hiivurin Tulipalopakkanen - i. Kehräsaaren Konstantin - om. VRL-14657