© VRL-10356
| Kutsumanimi: | Tate | Rekisterinumero: | VH18-018-1089 |
| Syntymäaika: | 01.09.2016, 17-vuotias | Kasvattaja: | Kehräsaaren Suomenratsut |
| Rotu: | Suomenpienhevonen | Omistaja: | enna (VRL-14704) |
| Sukupuoli: | Ori | Painotus: | Esteratsastus |
| Väri & Säkä: | Punarautias, 147cm | Koulutustaso: | Helppo B, 100cm |
Jos Tatea pitäisi lyhyesti kuvailla parilla sanalla, oikeat sanat olisivat ehdottomasti 'ikuinen kakara'. Se jaksaa aina pelleillä tarhassa ja laitumella, vaikka olisikin siellä ihan yksin. Laitumelle päästyään se tykkääkin riekkua aamusta iltaan, mikä on myös ihan hyväkin asia, kun ei ehdi missään välissä kasvamaan sitä kuuluisaa kesämahaa. Toisinaan tämä lapsellisuus on kyllä hyvin rasittavaakin. Taluttaessa se näykkii paidan helmaa tai hihaa, tanssahtelee ympäriinsä, pörhistelee tammoille, yrittää rynnätä paikasta toiseen. Ei siis mikään helpoin ja mukavin talutettava, mutta kyllä onneksi yleensä viimeistään viides tiukka komennus menee perille ja ori rauhoittuu edes vähän. Välillä Tate alkaa keksiä kaikkia omia juttujaan; milloin se on karkaamassa tarhasta tai karsinastaan, kaatamassa vesisaavia tai nypeltämässä riimunnarun solmua auki käytävällä seistessään. Hyvinkin rohkea ja utelias ori tutkii mielellään uusia paikkoja, varsinkin uusilla maastopoluilla se rymistää menemään turpa pitkällä kun kaikki on niin jännää ja uutta! Liian energisenä päivänä se saattaa nähdä olemattomia mörköjä ja hevosensyöjälintuja, mutta niistä tietää aina, että se on pelkkää pelleilyä eikä oikeaa pelkoa.
Koska itsensä likaaminen on hyvinkin hauskaa puuhaa tämän jätkän mielestä, sitä saa lähes aina puunata ikuisuuden puhtaaksi ja sen jälkeen todeta, että pieni pölykerros taitaa vaan tulla orin mukana ja luovuttaa. Tate tykkää kovasti harjaamisesta ja muusta puuhasta, mitä ihmisten kanssa touhutaan. Välillä liiankin paljon. Toisinaan se pyörii ja hyörii käytävällä vimmatusti, kun haluaa niin kovasti nähdä, mitä se hoitaja siellä oikein puuhaa. Joskus se keksii tuuppailla hoitajaansa tai näykkiä vaatteista, ihan vain saadakseen ekstrahuomiota. Kaikkien varusteiden laittaminen ja poisottaminen on helppoa hommaa - jos ori malttaa pysyä paikoillaan. Tässä pätee sama homma kuin taluttaessa: kyllä se komento menee perille useiden toistojen jälkeen. Kengittäjä ymmärrettävästi menettää hermonsa useastikin yhden kengityssession aikana Taten kanssa, kun ori saattaa kaivella kengityslahkeiden taskuista ja mahdollisesti ylettäessään myös itse pakista työkaluja ja viskellä niitä ympäriinsä. Oikeastaan ainut ihminen, kenestä Tate ei pidä, on eläinlääkäri. Jos sitä ei ole valmiiksi laitettu käytävälle kiinni odottamaan vihollistaan, se saattaa tehdä täyskäännöksen ja rynnätä karkuun tämän nähdessään.
Ratsastaessa sama leikkisyys ja energisyys jatkuu. Taten mielestä käynti on maailman turhin askellaji ja tarjoaakin ravia tai laukkaa erittäin herkästi. Ori on ratsuna myös hyvin tarkka. Se ei paljoa siedä ratsastajan virheitä, vaan tällaisen kamaluuden sattuessa se saattaa vetää liinat kiinni, tai koittaa viskata ratsastajan alas isolla, pyöreällä ja voimakkaalla pukilla. Arvaamattomuutensa vuoksi Tate ei oikein kouluradoille sovi, sillä sieltä saattaa helposti tulla hylkyä, jos ori päättääkin pistää ilmoille rodeoshown koulukiemuroiden sijasta. Esteillä Tate on oikein näppärä. Sillä on loistava hyppytekniikka ja se hyppää oikeastaan minkälaisen esteen yli tahansa. Ja ennen kaikkea, Tate rakastaa hypätä! Se jaksaa innostua pelkistä maapuomeista tai kavaleteista ja loikkii niidenkin yli samalla tavalla kuin isojenkin esteiden. Hypätessä kuitenkin pätevät samat säännöt kuin sileällä. Virheitä ei hyväksytä ja jos ratsastaja ei ole hereillä ja ohjaa Tatea kunnolla esteelle, saattaa se protestiksi kieltää. Kaiken sujuessa selässä oikein, ori ei kiellä ollenkaan. Maastossa parasta on kaahaaminen ja muiden hevosten kanssa kilpaa laukkaaminen. Vaikka mentäisiin pelkälle kävelymaastolle, se kiitää pikakäyntiä eteenpäin tai yrittää nostaa ravin tai laukan jatkuvasti. Ratsastajalle käyntipäivät ovatkin siis edes hieman leppoisampia kentällä kuin maastossa tämän höyryveturin kanssa.
|
i. Hämärän Rajatila sph, vprt, 148cm evm |
ii. Hupiukko sh, prt, 150cm evm |
iii. Kaikkivaltias sph, vrt, 140cm evm |
|
iie. T.T. Adalmiina sph, rt, 148cm evm | ||
|
ie. Aamun Hetki sph, vkko, 146cm evm |
iei. Tahditon sph, vkko, 141cm evm | |
|
iee. Rakkauden Saituri sph, vrt, 146cm evm | ||
|
e. Kevättanssi sph, rt, 143cm evm |
ei. Kurjuuden Kuningas sph, prt, 147cm evm |
eii. Pimeä Onni sph, rt, 148cm evm |
|
eie. Pilvilinnan Emäntä sph, vrt, 144cm evm | ||
|
ee. Kesäyö sph, vrn, 147cm evm |
eei. Taikurin Hattu sph, rn, 143cm evm | |
|
eee. Ennustaja sph, vrt, 139cm evm |
i. Hämärän Rajatila on hyvin varsamainen keppostelija, jonka kanssa ei varmasti käy aika pitkäksi! Ori on edelleen kilpakäytössä ja kiertää estekisoissa 110cm:n luokissa. "Jake" on hyvä kilparatsu, sillä se ei stressaa mitään, eikä vierasta uusia paikkoja, vaan käyttäytyy täysin samalla tavalla kuin kotonakin. Ratsuna hyvin vauhdikas ja herkästi kuumuava ori vaatii taitavan ratsastajan, joka ei kisko ohjista. Liian kovakätisestä ratsastuksesta Jake ottaa helposti itseensä, ja puree kiinni kuolaimeen ja lisää jatkuvasti vauhtia. Osaavan ratsastajan kanssa ori on todella herkkä ja kuuliainen, vaikka esteet saavatkin sen innostumaan todella paljon.
ii. Emältään äkäisen luonteen perineellä Hupiukolla oli kaksi puolta: ratsastaessa erittäin kuuliainen, yhteistyöhaluinen ori oli muuten kuin lohikäärme, jonka hampaita sai aina varoa. Orilla oli lähes aina korvat luimussa ja se tykkäsi äksyillä ihmisten lisäksi muille hevosille. Varsinkin kisapaikoilla sai olla varuillaan, sillä "Ukko" usein yritti hyökätä vieraiden hevosten kimppuun. Ukkoa käsitellessä saikin aina pitää raippaa mukana varmuuden vuoksi, hanskoja kädessä ja orilla kuolain suussa. Ratsuna se olikin täysi unelma ja sen ansiosta oria jaksoikin muuten katsella. Sillä kilpailtiin esteillä 120cm luokissa asti, usein sijoittuen tai voittaen. Ukon kisaura päättyi 16-vuotiaana vakavaan jännevammaan ja koska sillä ei enää pystynyt ratsastamaan, omistajat päättivät lopettaa sen, koska orin luonne ei ollut muuten kohdillaan. Ennen kuolemaansa se astui muutaman tamman siinä toivossa, etteivät jälkeläiset perisi sen äkäistä luonnetta - ja niinhän siinä kaikkien onneksi kävikin.
ie. Kenttäratsastuksessa loistanut Aamun Hetki joutui siirtymään seurahevosen rooliin ja siitoskäyttöön jo 12-vuotiaana pahan nivelrikon takia. Sillä tehdään edelleen käyntimaastoja ja satunnaisesti ravataan ja laukataan vähän, jos tammasta tuntuu siltä. Erittäin hyväluonteinen "Helga" toimii hyvin nykyisissä hommissaan, sillä se on kaikki käy-tyyppiä, eikä vaikuta olevan moksiskaan aikaistetusta eläkkeestä. Aikaisemmin sillä kisattiin kenttäratsastuksessa helpoissa luokissa hyvin menestyen. Lähes joka kerta tamma sijoittui. Se ei kieltänyt koskaan, sillä oli sopivasti vauhtia ja todella upeat liikkeet. Nivelrikon toteamisen jälkeen sen omistaja, tavoitteellinen kilparatsastaja, myi tamman uuteen kotiin, missä se asuu edelleen.
e. Rautias suomenpienhevostamma Kevättanssi teki lyhyen, mutta vaikuttavan kilpauran esteratsastuksessa omistajansa kanssa. 90cm:n luokkia kisannut tamma joutui lopettamaan kilpailemisen ja valmentautumisen 11-vuotiaana takapolvien mentyä huonoon kuntoon. Kaunis, hyväluonteinen Kevättanssi haluttiin kuitenkin vielä jättää siitoskäyttöön periyttämään hienoja liikkeitä ja erinomaista hyppytekniikkaa. Edelleen samalla omistajallaan oleva tamma on viettänyt jo useamman vuoden rentoa elämää toimien varsojensa välissä lasten ratsuna ja nykyään sillä ajetaan säännöllisesti kärryillä ja talvisin reellä.
ei. Kurjuuden Kuningas, eli Kingi, oli pippurinen esteratsu, jota harva halusi hoitaa ja vielä harvempi ratsastaa. Omistajansa lellikki käyttäytyi muita ihmisiä kohtaan ilkeästi ja sen lempiharrastuksiinsa kuului ratsastajien tiputtaminen keinolla millä hyvänsä. Lähinnä omistajansa ratsastettavaksi jäänyt Kingi toimi lempi-ihmisensä kanssa kuin unelma ja ratsukko kahmi ruusukkeita melkein jokaisista kilpailuista, missä kävivät. Punarautias ori eli pitkän, terveen elämän samalla omistajalla 3-vuotiaasta kuolemaansa asti.
ee. Merkitön, vaaleanruunikko tamma Kesäyö ei kerännyt huomiota ja katseita ulkonäöllään, sillä se oli aivan tavallisen näköinen, ehkä hieman jopa huonorakenteinen suomenpienhevostamma. Sillä oli kuitenkin upeat liikkeet ja se pärjäsi hienosti kouluradoilla helppo A-luokissa. Satunnaisessa kisakäytössä ollut perhehevonen teki elämänsä aikana monenlaista. Viikonloppuisin se toimi usein perheen isän kärryttelyhevosena, joskus se oli tapahtumissa talutusratsuna ja perheen lasten kasvettua isommiksi alkoi valmentautuminen ja kilpaileminen kouluratsastuksessa. Kesäyöllä teetettiin kaksi varsaa, joista toinen kuoli pian synnytyksen jälkeen. Tammalla ei ehditty yrittää enää uutta varsaa, kun se kuoli vakavaan ähkyyn 18-vuotiaana.
|
28.08.2018 - kutsu - 100cm - 3/30 21.08.2018 - kutsu - 100cm - 5/30 19.08.2018 - kutsu - 100cm - 3/40 19.08.2018 - kutsu - 100cm - 2/30 19.08.2018 - kutsu - 100cm - 5/30 18.08.2018 - kutsu - 100cm - 2/40 17.08.2018 - kutsu - 100cm - 1/30 15.08.2018 - kutsu - 100cm - 5/40 13.08.2018 - kutsu - 100cm - 4/30 12.08.2018 - kutsu - 100cm - 1/40 12.08.2018 - kutsu - 100cm - 5/30 11.08.2018 - kutsu - 100cm - 5/40 09.08.2018 - kutsu - 90cm - 2/30 09.08.2018 - kutsu - 100cm - 4/40 |
09.08.2018 - kutsu - 100cm - 4/40 08.08.2018 - kutsu - 100cm - 4/40 06.08.2018 - kutsu - 90cm - 1/30 05.08.2018 - kutsu - 100cm - 4/40 05.08.2018 - kutsu - 90cm - 3/30 02.08.2018 - kutsu - 90cm - 1/30 01.08.2018 - kutsu - 90cm - 2/30 30.07.2018 - kutsu - 100cm - 2/30 29.07.2018 - kutsu - 100cm - 1/30 28.07.2018 - kutsu - 100cm - 6/40 28.07.2018 - kutsu - 100cm - 1/30 27.07.2018 - kutsu - 100cm - 2/40 26.07.2018 - kutsu - 100cm - 3/40 24.07.2018 - kutsu - 100cm - 1/50 |
24.07.2018 - kutsu - 90cm - 2/50 22.07.2018 - kutsu - 100cm - 2/50 22.07.2018 - kutsu - 90cm - 5/50 22.07.2018 - kutsu - 100cm - 3/40 21.07.2018 - kutsu - 100cm - 1/30 21.07.2018 - kutsu - 100cm - 2/50 20.07.2018 - kutsu - 100cm - 4/30 19.07.2018 - kutsu - 100cm - 5/40 19.07.2018 - kutsu - 90cm - 1/30 19.07.2018 - kutsu - 90cm - 4/50 18.07.2018 - kutsu - 100cm - 1/50 17.07.2018 - kutsu - 10cm - 6/40 17.07.2018 - kutsu - 90cm - 5/40 17.07.2018 - kutsu - 100cm - 1/30 |
17.07.2018 - kutsu - 100cm - 4/30 16.07.2018 - kutsu - 100cm - 4/30 15.07.2018 - kutsu - 100cm - 4/50 15.07.2018 - kutsu - 100cm - 4/28 15.07.2018 - kutsu - 90cm - 1/50 15.07.2018 - kutsu - 100cm - 1/30 13.07.2018 - kutsu - 100cm - 5/30 13.07.2018 - kutsu - 90cm - 5/50 13.07.2018 - kutsu - 100cm - 2/30 12.07.2018 - kutsu - 100cm - 5/30 11.07.2018 - kutsu - 100cm - 3/30 01.07.2018 - kutsu - 100cm - 4/30 30.06.2018 - kutsu - 90cm - 5/34 19.06.2018 - kutsu - 100cm - 5/30 |
CUP-sijoitukset31.07.2018 - Kutsu - ERJ-cup - 90cm - 7/145 |
Näyttelyt20.06.2020 - NJ - Tuom. alaera - MVA-SERT, BIS2226.01.2020 - NJ - Tuom. alaera - irtoSERT 10.03.2019 - NJ - Tuom. Sorel - irtoSERT 13.09.2018 - NJ - Tuom. Vibaja - irtoSERT 31.07.2018 - VSR-Rotunäyttelyt - aikuiset orit - II-palkinto |
Tänään saavuin Hiivurin Suomenhevosiin, jossa tarkoituksenani oli pitää kaksi valmennusta putkeen. Olin ajoissa paikalla, koska ensimmäisenä vuorossa oli estevalmennus Konstantinin ja ennan kanssa. Toisena valmennus vuoroon pääsisi kouluratsastuksessa tallin ratsuttaja Tepan kanssa. Kävin vielä tallin pihassa läpi omat suunnitelmani valmennuksien varalle ja sitten suunnistin kohti tallia kertomaan päivän suunnitelmat.
Tallissa olikin odottamassa kaksi reipasta suomiputtea, joista toinen oli käytävällä varusteet niskassa jo odottamassa. Pian satulahuoneesta riensikin nainen kypärää päähänsä sovitellen ja tervehtien. Lähdimme yhdessä maneesiin, sillä enna halusi verrytellä orin, kun minä asettelen esteitä.
Kasasin maneesiin toiselle sivulle pystyn, josta saisi nopeasti okserin, keskihalkaisijalle pienen ristikon ja toiselle pitkälle sivulle kolmen esteen sarjan, joiden puomit jätin alkuun vielä maahan. Näitä puomeja kehotin ratsastajaa käyttämään verryttelyn aikana. Ratsukko sai rauhassa käydä läpi kaikki askellajit ja hioa askeleen pituuttaan puomien kanssa.
Kun ori alkoi olemaan hyvin verrytelty eli pienessä hiessä ja verisuonet alkoivat näkymään karvapeitteen läpi, aloitimme valmennuksen muutamalla hypyllä ravissa. Ristikko tuli tulla ravissa ja sen jälkeen nostaa vuorotellen oikea tai vasen laukka. Ratsukon tuli tämän jälkeen laukata pitkän sivun puoleen väliin asti vuorotellen kumpaankin suuntaan ja sitten siirtyä takaisin raviin. Tämä olikin yllättävän haastava tehtävä, sillä ori pyrki laukalle ja meinasi oikoa esteen jälkeen kaarteet. Hiomme muutaman hypyn verran tätä tehtävää ja lopetimme kun saimme yhden nappiin menneen otoksen.
Tämän jälkeen korotin kolmen sarjasta kaksi viimeistä estettä, ekan jätin puomiksi. Nyt ratsukon tuli tulla toisen sivun pysty, ristikko ja sitten nämä kaksi pystyä. Kehotin ratsastajaa tekemään laukanvaihdot esteiden päällä. Tate oli aika menevällä tuulella, mutta eka kerta meni yllättävän nätisti. Toisella kerralla kehotin ratsastajaa ottamaan paremmin tilaa käyttöön, sillä nyt ratsukko teki hurjan tiukkoja kaarteita ja esteille tultiin vinosti, joka sai orin jalat hieman sekoamaan. Korotin vielä viimeiselle kierrokselle kolmen sarjasta viimeisenkin esteen matalaksi pystyksi. Ratsukon viimeinen kierros oli kaikista paras ja siihen oli mukava lopetttaa tämä valmennus. Ratsukko jäi menemään loppuverkkoja, kun itse lähdin lämmittelemään tässä välissä pikaisesti varpaitani, ennen seuraavaa valmennusta.
Taten kanssa treenaaminen ja kisaaminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja sijoituksia ja voittojakin on ja alkanut kertymään. Välillä takapakkia on aiheuttanut omat virheeni, kuten esimerkiksi liian ronskit pidätteet, jolloin ori on hermostunut ja alkanut pukitella. Pikkuhiljaa mennään kuitenkin eteenpäin. Tänään tarkoituksena oli mennä kevyt koulutreeni kentällä. Menin ratsastamaan jo aamupäivästä ennen pahimpaa hellettä. Puunasin Taten huolella puhtaaksi, jonka jälkeen laitoin varusteet ja lähdimme kävelemään kentälle päin.
Alkukäynnit sujuivat melko vauhdikkaasti, kun ori yritti tarjota jatkuvasti ravia, eikä olisi millään malttanut kävellä. Kun olimme kävelleet löysin ohjin n. 10 minuuttia, otin ohjat tuntumalle ja aloimme työskennellä käynnissä. Teimme pysähdyksiä, peruutuksia ja lyhyitä pätkiä pohkeenväistöä. Ori oli innoissaan ja teki hyvin töitä. Ravissa ja laukassa lähinnä keskityin pitämään tahdin tasaisena, jotta ori ei pääsisi kiihdyttelemään liikaa. Pari kentän toiselle puolelle ryntäystä ja muutama pukkisarja kuului alkuverryttelyyn Taten toimesta, mutta muuten ratsastus sujui todella hyvin. Emme tehneet mitään erikoisia asioita, lähinnä käytiin askellajit läpi niin, että ori on koko ajan kuulolla ja tekee mitä pyydetään. Loppukäynneille lähdimme maastoon metsäpoluille ja tämä olikin Taten mielestä varmaan koko ratsastuksen lempijuttu!
Valmennus alkoi hyvinkin vauhdikkaissa merkeissä. Alkuverryttelyn ainana nähtiin kaikenlaisia sinkoiluja pitkin kenttää ja muutamia pukkisarjojakin nähtiin. Tatella oli hirveästi virtaa ja ratsastaja sai tehdä kovasti töitä saadakseen orin rauhoittumaan. Teimme paljon siirtymisiä ja temponvaihteluita, jotta ori alkaisi kuuntelemaan ratsastajaansa paremmin. Pikkuhiljaa Tate alkoi rauhoittua, keskittyä tehtäviin ja kuuntelemaan ratsastajaansa. Kun alkuverkka oli tehty, ratsukko käveli lyhyet välikäynnit.
Tänään harjoittelimme pituushyppyä trippeleillä ja kolmen esteen sarjaa. Toisella pitkällä sivulla oli kolme estettä kahden askeleen väleillä ja toisella puolella trippeli, jonka puomit olivat aluksi lähempänä toisiaan ja pikkuhiljaa oli tarkoitus pidentää estettä. Tämän tehtävän myötä päästiin harjoittelemaan myös temponvaihteluita ja askeleen pidentämistä ja lyhentämistä, sillä sarjalle piti tulla hillityssä, hyvin pyörivässä laukassa ja trippelille taas sai askeleita pidentää.
Aloituskorkeus oli n. 50cm. Tate puhkui intoa jo esteet nähdessään, joten aluksi oli melko kova työ saada se tulemaan rauhassa sarjalle. Varsinkin trippeli oli orin mieleen. Se leiskautti hienoja hyppyjä joka kerta, eikä tehtävä tuntunut lainkaan hankalalta esteen saadessa koko ajan lisää pituutta. Korkeutta emme trippelin kohdalla nostaneet paljoa, keskityimme vain pidentämään hypppyä. Sarjalla oli alkuun hankaluuksia, mutta pikkuhiljaa pidötteet alkoivat mennä läpi ja meno alkoi näyttämään paljon siistimmältä. Muutama kielto tuli sarjalla, kun ratsastaja pidätti liikaa ja ori veti siitä herneen nenäänsä. Tämäkin ongelma saatiin kyllä tunnin päätteeksi korjattua. Kun molemmat tehtävät sujuivat mallikkaasti kumpaankin suuntaan, oli aika lopettaa ja tehdä loppuverryttelyt kevyessä ravissa. Tatella pysyi into ja energia tunnin loppuun asti, tuntui kuin se ei olisi ollenkaan väsähtänyt treenistä. Meno kyllä tasottui tunnin edetessä ja alkutunnin pukittelut ja sinkoilut jäivät hyppäänisen alettua. Ratsukon tarvitsee treenata vielä yhteistyötä paremmaksi, mikä varmasti paranee myös ihan ajan kuluessa kun pari oppii tuntemaan toisensa.
Tallin viides ori, Tate, saapui tänään! 7-vuotias pienhevosori puhkui energiaa kun se asteli kuljetusautosta ulos. Tate oli aluksi jäänyt kasvattajalleen treenikäyttöön, mutta myivät sen minulle tarjottuani sopivan summan. Ajomatka ei ollut kovin pitkä ja Tate kokeneena reissaajana oli heti kuin kotonaan. Päätinkin vähän käydä juoksuttamassa sitä kentällä. Ori olikin tästä hyvin innoissaan ja alkoi heti revitellä kun pyysin ravia. Se vain venytti ja venytti askeltaan - voi vitsit miten upealta se näytti! Hetken aikaa juostuaan se alkoi rentoutua, pää alkoi painumaan alaspäin ja kunnon keskiraviliihottelu vaihtui rentoon hölkkään. Lopuksi Tate siirtyi käyntiin ja pysähtyi, laskeutui makuulle ja alkoi piehtaroida antaumuksella. Piehtaroinnin jälkeen vein Taten tarhaan ja täytin sen vesisaavin ja jaoin kaikille hevosille päiväheinät. Ihana hellepäivä.