Hartwig's Baron Bean

Kutsumanimi: Pyry
Rotu, sukupuoli: Newforestinponi, ori
Syntymäaika: 15.04.2020      |     4-vuotias
Väri: Punarautias
Säkäkorkeus: 146cm
Rekisterinumero: VH20-027-0106
Painotus: Kouluratsastus
Koulutustaso: Koulutus kesken
Kasvattaja: Hartwig Ponies
Omistaja: Heta Rovio (VRL-14704)
Kotitalli: Sotamaalaus
Saavutukset: KTK-kelpoinen






Tuijotin Hartwig's Baron Beanin myynti-ilmoitusta kuukausitolkulla. En edes tiedä, miten olin päätynyt katsomaan myytäviä hevosia, mutta tässä sitä oltiin aivan korvia myöten rakastuneita pikkuiseen nf-oriin. Olin juuri ostanut vuonohevostamman ja muuttanut pohjoiseen ilman työpaikkaa, nyt ei ollut todellakaan hyvä hetki ostaa uutta ponia. Kevät eteni kesäksi, löysin työpaikan ja kaikki sujui tasaisesti. Palasin aina säännöllisin väliajoin katsomaan, oliko varsa löytänyt jo kodin. Ei vieläkään. Pähkäilin asiaa ääneen yksi päivä tallinpitäjälle Sannille, joka alkuun tuumasi, ettei tilaa ollut. Hautasin haaveeni tästä poniorista, mutta se jäi mieleeni kummittelemaan. Myöhemmin kesällä surkuttelin Sannille, kuinka sitä ei vieläkään oltu myyty. En vain voinut ymmärtää, miten tuollainen kultakimpale ei mennyt kaupaksi. Tähän tallinpitäjä sitten totesi, että yhden yksärin lähdettyä pikkutallissa voisi olla pienen nf-orin mentävä aukko. Pienen harkinnan jälkeen päätin laittaa ponin kasvattajalle viestiä, ja pian olinkin matkalla Tanskaan katsomaan tätä 3-vuotiasta newforestinponia, jonka reissun päätteeksi ostin itselleni.


Hartwig's Baron Bean on osoittautunut oikeaksi ilopilleriksi. Ylienerginen, hieman hätäinenkin Pyry on oikeastaan aina hyvällä tuulella, ja ylitsevuotavalla energialla varustettu ori onkin kunnon hössöttävä tättähäärä. Pyry on ihmisiä kohtaan hyvin luottavainen, eikä sen ystäväksi pääsemiseksi vaadita kuin muutamat kehut ja turvan rapsutukset. Jännissäkin tilanteissa se turvautuu ihmisiin, ja meneekin mihin vain varsinkin mun kanssa. Taluttaessa ori on vähän vauhdikas, sillä on aina kova kiire paikasta toiseen ja joskus unohtaa, että narun päässä olevan taluttajan kuuluisi määrätä tahti. Se myös rakastaa huudella ja esiintyä tammoille, joten tästäkin syystä sen kanssa saa olla tarkkana. Tarhasta hakiessa ori usein syöksähtää portista kauhealla vauhdilla ja toisinaan sen kanssa saakin jäädä portille toistelemaan tarhasta poistumista ennen kuin se muistaa käyttäytyä. Vaikka Pyry tykkääkin ihmisistä ja lähtee mielellään hommiin, sitä on välillä hyvin vaikea saada suurelta laitumelta kiinni. Ori pitää karkuun juoksemista enemmänkin leikkinä ja iloisesti juoksee korvat hörössä karkuun välillä vilkuillen tuleeko ihminen perässä.

Pyry on oikea touhottaja ja ehkä parhaiten se tulee esiin hoitaessa. Karsinassa sitä on välillä ihan mahdoton edes harjata, kun se tahtoo pyöriä ja tutkia harjoja, hoitajansa taskuja, oikeastaan kaikkea mitä se vain ympärillään näkee. Käytävällä ori pysyy sentään vähän paremmin paikoillaan, vaikka siinäkin tykkää touhuta kaikenlaista. Pyry tykkää huomiosta ja oikeastaan kaikenlaiset hoitotoimenpiteet harjauksesta hampaiden raspaukseen on positiivista huomiota sen mielestä. Kengittäessä orilla on välillä vaikeuksia jaksaa seistä koko aika paikoillaan ja toisinaan kengittäjämme Noora on vaikeuksissa levottomasti pyörivän ponin kanssa. Herkkä ori kuitenkin tottelee komentamista hyvin, vaikkakin unohtaa koko jutun jo parin minuutin jälkeen ja jatkaa entiseen malliin.

Koska Pyry on todella energinen hössöttäjä, on sen ratsastaminenkin toisinaan haastavaa. Ori ei aina ehdi kuunnella apuja loppuun saakka ennen kuin toimii ja tällöin yleensä lopputuloskin on jotain ihan muuta kuin pitäisi. Kovasti siltä löytyy intoa tehdä ja joka ikinen kerta ori lähtee enemmän kuin mielellään hommiin, mutta joka kerta ratsastajan on käytävä läpi kova työ saadakseen orin rauhoittumaan sen verran, että se malttaa kuunnella loppuun asti ennen toimimista. Pyryllä on oikein näppärät, melko lennokkaatkin liikkeet, ja varsinkin laukassa se kulkee luonnostaan hyvin ryhdikkäästi. Ravissa ori tuppaa välillä jäämään tyhjäksi edestä ja liihottelemaan miten sattuu, mutta myös ravista saa todella kivan pienellä työllä. Kun Pyryn saa lopettamaan hätäilyn, siitä kuoriutuu erittäin kiva kouluratsu, jolta löytyy kivasti kapasiteettia ainakin Helppo A -luokkiin. Esteillä ori jännittää aika paljon, eikä myöskään yli-innokkuus ja kömpelyys ole kovin hyvä yhdistelmä. Sen lisäksi mä en ole yhtään esteratsastaja, joten me ollaan tyydytty ylittämään maapuomeja ja maksimissaan kavaletteja. Maastossa Pyry kulkee rohkeasti tutuilla reiteillä, uusilla poluilla se turvautuu paljon ratsastajaansa, mutta kulkee silti epäröimättä eteenpäin vaikka jännittääkin. Ori on siinä mielessä helppo tapaus, että sen kanssa voi mennä maastossa niin yksin kuin porukassakin, mutta ihan tammojen lähelle en sitä jonossa laittaisi, koska Pyry on kuitenkin erittäin heikkona tammoihin ja helposti unohtaa ratsatsajansa olemassaolon päästyään liian lähelle neitokaisia.

Lastatessa ja kuljettaessa Pyryn hätäisyys tulee hyvin esille. Se menee kovalla vauhdilla koppiin, mutta olettaa, että matka alkaa heti takapuomin sulkeutuessa. Kuopiminen ja hyöriminen alkaa hyvin nopeasti, jos matkaan lähtö kestää kauemmin kuin kaksi minuuttia. Ori matkustaa kyllä tosi nätisti, mutta sama levottomuus alkaa melkeinpä heti perille päästyä. Kilpailuihin mentäessä Pyry on samaan aikaan hyvin innokas, mutta myös vähän epävarma. Taas kerran se kaipaa tutuilta ihmisiltä tukea jännitykseen, joka yleensä kyllä helpottaa ajan kanssa. Yleensä alkuverryttelyyn mennessä ori on taas oma hössöttävä itsensä ja siinä vaiheessa yleensä alkaakin esiintymisvaihe. Joko se huutaa täyttä häkää kaikille alueen tammoille tai sitten se keskittyy olemaan mahdollisimman näyttävä kouluratsu.



i. Four Leaf Batman
KTK-II
nf, trt, 145cm
VH18-027-0132
ii. Mickey v. Willering
nf, trt, 147cm
VH18-027-0092
iii. Mickey Mouse KH evm
iie. Froglake's April evm
ie. Mangonoodle's Ophelia
KTK-II, KRJ-I
nf, m, 144cm
VH18-027-0097
iei. Highlander evm
iee. Mangonoodle's Odette evm
e. Fame's Prada
KTK-I
nf, vkk, 140cm
VH18-027-0011
ei. WigWig Candyman
nf, rn, 141cm
VH15-027-0364
eii. Braadlieve Browny evm
eie. WigWig Hulahoob evm
ee. Fencrow Precious
KTK-II, KRJ-II
nf, vkk, 134cm
VH14-027-0164
eei. Suemoor Rebel evm
eee. Landon Creek's Promise evm

Jälkeläiset

00.00.0000 - e. emä - o./t. varsan nimi
00.00.0000 - e. emä - o./t. varsan nimi

Kilpailukalenteri

KRJ (0 sijoitusta)

00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus

00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus

00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus

00.00.0000 - NJ - Paikka - Tuomarina - Sijoitus

Varusteet






Varusteet on ostettu © Oddpixel, Sokka Luxuries, Provando Shop, Varustekartano & Equestrian Pro

Hoito-ohjeet

Ruokinta

logo Aamu:
- 2kg heinää
- SSH Harmonia 0,5l

Aamu- ja iltapäivä:
- 1kg heinää/ruokinta

Ilta:
- 3kg heinää
- SSH Harmonia 0,5l
- SSH Essentials 1,5dl


- Karsinassa suolakivi


Tarhaus

- Taluttaessa ketjunaru turvan yli
- Tarkkana portilla, ettei Baron syöksy syliin sisälle hakiessa!
- Saa jättää yksin tarhaan/talliin
- Saattaa juosta laitumelta hakiessa karkuun, saa pyydystää herkkujen avulla kiinni
- Kesäisin aina ötökkämyrkkyä ennen tarhausta
- Palelee herkästi, joten tuulella/sateella sadeloimi päälle
- Pikkupakkasilla kevyttoppaloimi
- Kovilla pakkasilla kaulakappaleellinen toppaloimi
- Talvisin talliloimi jää ulkoloimen alle

Hoitotoimenpiteet ja ratsastus

- Kovan treenin jälkeen kaikkien jalkojen kylmäys
- Syys-kevätkaudella villaratsastusloimi aina selkään alku- ja loppukäynneille
- Ratsastukseen pintelit kaikkiin jalkoihin

Rehukauppamme © Stjärnesands Hästeri
   

Päiväkirja

21.12.2020 Villivarsan liikutusta

Olin viimeaikoina käynyt aivan liian vähän tallilla. Inhosin joulua ja epäonnekseni Sanni taas rakastaa joulua ilmeisesti enemmän kuin mitään muuta (taitaa Samkin jäädä kakkoseksi..) ja tajuttuani, että Sotis on koko marras- ja joulukuuun ajan kuin joku joulun ihmemaa, olin päättänyt, että nuoret ratsuni ovat nyt ansainneet lomansa ratsutuksesta. Olin ulkoistanut ponin ja punkkarin hoidon mahdollisimman paljon toisille, mutta toisinaan oli munkin piipahdettava tallille rakkaitani rapsuttamaan. Olihan mulla niitä ihan hiton kova ikävä koko ajan, mutta mä en vaan voinut pysyä hyvällä tuulella, kun tallin radiosta soi tauotta joululauluja ja joka paikka oli krääsää täynnä. Sanni kulki kammottava virne naamalla ja tyrkytti pipareita ja joulusuklaita samalla hihkuen, kuinka oli taas löytänyt ihanan joulukoristeen kaupasta. Onneksi ei ollut enää montaa päivää jäljellä tätä kaaosta...

Mulla oli poikkeuksellisesti vapaapäivä arkena, joten päätin tänään käydä nopeasti kummankin nuorikkoni selässä. Niitä oli liikutettu säännöllisesti maastakäsin ja Viena oli kyllä ollut kärryjen edessä viikottain, Pyry oli jäänyt ehkä aavistuksen kevyemmälle liikunnalle kuin punkkarisiskonsa. Pieni oripoika oli aivan onnessaan tarhan portilla vastassa, kun pääsin sinne asti. "Voi pieni, on mullakin ollut sua ikävä", huokaisin ja suukotin ponin otsaa. Viena oli klipattu, koska sen karva kasvoi vuonohevosille tyypillisen pitkäksi ja pörröiseksi ja hikosi tolkuttomasti pelkästään ulkona treenatessa. Pyryn sen sijaan olin jättänyt klippaamatta, koska se ei oikein kasvattanut kunnollista talvikarvaa ja on sen lisäksi kova poika palelemaan. Sillä oli suloinen lyhyt, mutta pörröinen talvikarva, joka oli mahdottoman pehmeä.

Vein ponin talliin ja riisuin siltä loimet. Annoin pienen porkkanan palan ja halasin ponia. "Onneks tää on kohta ohi ja mun pää kestää taas käydä päivittäin tallilla", mutisin ponin kaulaan ja imppasin onnessani ponin tuoksua sieraimiini. Pyry oli erityisen huomionkipeällä tuulella ja sähläsi normaalia enemmän. Huono omatunto soimasi, vaikka tiesin, että tallinväki on pitänyt erittäin hyvää huolta aarteistani. Samalla katsahdin Pyryn karsinan ovessa roikkuviin koristeisiin ja tilpehööriin ja nyrpistin nenääni niille. "En ymmärrä, mikä saa aikuisen ihmisen hössöttämään jotain joulua tällä mittakaavalla", ajattelin selvittäessäni Pyryn häntää ja harjaa. Pyry napsi harjoja harjakassista ja heitteli niitä ympäri karsinaa ja pyöri ympyrää päästäkseen tutkimaan juuri maahan heittämiään tavaroita. "Joojoo, mä tiedän et sulla on virtaa, mutta koita nyt hetki olla", puhisin samalla, kun yritin kääriä pinteleitä ponin jalkoihin. Loppujen lopuksi päädyin hakemaan pienen tukon heinää, jotta tättähäärä pysyisi edes sekunnin paikallaan.

Viime yönä oli satanut hyvä kerros uutta lunta maahan. Olin ajoissa liikenteessä ja pääsin koskemattomalle kentälle Pyryn kanssa. Taluttelin ensin hyvän aikaa ponia kenttää ympäri, minkä jälkeen kiipesin selkään. Koska tarkoitus oli mennä kevyesti ja pakkasta oli reilummin, päätin jättää ratsastusloimen Pyryn selkään. Ei sen kuuma tulisi, kun vähän vain hölkättäisiin. Pyry tuntui jännittyneeltä ja samaan aikaan hyvin energiseltä. Mua vähän mietitytti, koska olin yksin liikenteessä, mutta oltiinhan me ennenkin menty vain keskenämme. Otin ohjat tuntumalle ja tehtiin paljon pysähdyksiä, voltteja ja kiemuroita. Alkuun kaikki meni hyvin. Poni rentoutui ja teki ihan hyvin töitä, sain siihen hyvää tuntumaa, eikä se välittänyt edes Jonista, joka kolasi lunta tallin pihassa. Koska kaikki sujui niin hyvin, päätin pyytää Pyryä raviin. Ehdin vain pienesti hipaista kylkiä ja maiskuttaa, kun pieni punainen lähti räjähtäen eteen ja teki ison loikan vasemmalle. Oikea jalkani irtosi jalustimesta, mutta sain kerättyä itseni nopeasti kasaan.

Keventelimme kenttää ympäri ponin kiihdyttäessä vauhtia vähän väliä. "Joo, raaauha poni, iisisti nyt", yritin rauhoitella tikittävää aikapommia allani. Halusin kuitenkin yrittää saada ponin rauhoittumaan, että saisimme ravistakin hyvät fiilikset, koska ratsastustaukoa tosiaan oli ollut. Kaikki alkoi vähitellen sujumaankin ihan hyvin, kunnes yhtäkkiä Pyry hyppäsi tasajalkaa ilmaan, heitti hurjan pukin, jonka jälkeen se pyörähti 180 astetta ympäri ja sinkaisi juoksuun. Mulla meni pasmat ihan sekaisin ja yrittäessäni suoristaa itseäni poni heitti uudet jättipukit. Tämä oli mulle vika niitti ja lensin ponin pään yli. Pyry onneksi väisti ja lähti pinkomaan kenttää ympäri kovaa kyytiä. Ohjat roikkuivat sen jaloissa ja mua pelotti, että se sotkeutuu niihin. Jon oli lopettanut kolaamisen ja tuijotti kalpeana ratsastuskentälle. Hän olisi varmaan sinkaissut apuun, mutta koska hän arkoi muutenkin hevosia, oli kolmevuotias ori varmasti liikaa hänen sietokyvylleen. Onneksi muhun ei sattunut yhtään, ja järkytyksestä toivuttuani nousin ylös, pyyhin isoimmat lumet vaatteistani ja keskityin nuorikkoni rauhoittelemiseen. Muutaman kierroksen jälkeen se siirtyi raviin ja korisi kovaäänisesti. "Nonii poika, riittäiskö jo?" puhelin villivarsalle, joka alkoi pikkuhiljaa kuunnella omistajaansa. Kohta se jo pysähtyi ja tuli korvat hörössä luokseni, vähän ihmetellen, että mitäs sä yhtäkkiä siinä olet. "Voihan poni!" tokaisin sille, nappasin ohjat käteen ja puhdistin nekin lumesta.

Talutin Pyryä muutaman kierroksen kenttää ympäri, jotta sen hengitys tasaantuisi hieman. Tällä välin Jon oli tullut kentän laidalle kysymään, oliko kaikki hyvin ja vähän ujosti pahoitteli, ettei osannut tulla apuun. "Ei se mitään, kaikki on ihan hyvin!" totesin miehelle, joka jäi vielä hetkeksi seuraamaan tilannetta, enemmänkin henkiseksi tueksi, kun ei muuta voinut. Nousin hetken päästä takaisin ponin selkään. Ehkä Pyrykin oli vähän säikähtänyt koko tilannetta, kun nyt se kulki varovaisesti ja kuuliaisesti mun ohjeiden mukaan. Päätin ottaa vielä lyhyen ravipätkän, jotta molemmille jäisi hyvät fiilikset katastrofin jälkeen. Kaikki sujui nyt hienosti ja Jonkin palasi takaisin kolaushommiin. "Jaahas, eiköhän tää riitä. Ainakin sä sait juosta ihan kunnolla", naurahdin ponille ja taputin sen hieman hiestä nihkeää kaulaa.

- Heta


01.11.2020 Kunpa maa minut nielaisisi...

Tämän päivän olisi totisesti voinut lakaista kokonaan maton alle, jättää sinne ja unohtaa täysin sen olemassaolon. Me ei oltu Pyryn kanssa käyty oman tallin ulkopuolella vielä missään muualla, paitsi naapuritallin maneesissa. Hyvä näin jälkiviisaana todeta, että tätäkin olisi voinut treenata ennen kuin menee joihinkin oikeisiin kekkereihin. Safiiritiikerissä järjestettiin poninäyttelyt, joissa oli yleinen luokka ponioreille. Innoissani ilmoittauduin niihin ja ajattelin, että kai se ihan hyvin menee, Pyry on fiksu poika. Joo niin on, mutta on se myös 3v ja sähköjänis...

Eka varoitusmerkki pilalle menevästä päivästä tuli jo varhain aamulla. Menin tallille aamuruokinnan aikaan, ja huomasin heti, että tänään on astetta energisempi päivä. Ei se meinannut malttaa edes heiniään syödä, vaan talloi niitä purujensa sekaan minkä kerkesi. Tämä oli orille kyllä hyvin tavanomaista, usein sen karsinasta löytyi purun lisäksi paljon heinää kuivikkeena ja mua välillä hävetti, kun tiesin, ettei sellaista karsinaa ollut kiva siivota. Vielä ei ainakaan ollut tullut valitusta tai kehotusta heinäverkkoon siirtymisestä, ehkä ponin annettiin olla poni. Nyt kuitenkin tuntui, ettei se syönyt yhtäkään kortta vaan polki niitä jalkoihinsa minkä ehti. Ihan ensimmäisenä kiinnitin trailerin autoon ja pakkasin tarvittavat kamat. Vein purua koppiin ja täytin heinäverkon. Mua jännitti. En ollut mikään kokenut näyttelyissä kiertäjä, Vienan kanssa ollaan käyty parit kekkerit pyörähtämässä, mutta muuten olin ihan amatööri. Tulisipahan ainakin kokemusta, jos ei muuta...

Toka varoitusmerkki tuli, kun sählättiin lastauksessa oikein huolella. Pyry osaa mennä koppiin vähän turhankin hyvin, mutta tänään se oli yksi iso kaaos. Loppujen lopuksi Jenni ja Jon olivat molemmat tuuppimassa ponia koppiin, kun minä maanittelin etupään puolella. Olisi ehkä pitänyt heittää hanskat tiskiin, mutta pakkohan se nuorikko oli koppiin saada, ettei jatkossa tulisi pahempia ongelmia, ja sama se kai oli lähteä matkaan sitten, kun mokoma siellä kopissa lopulta seisoi.

Matka meni onneksi hyvin ja Pyry keskittyi matkalla vain syömään heiniään, kai sillä nyt oli kova nälkä, kun aamuheinät oli tallottu terveisiksi aamutallintekijälle (anteeksi Jenni tästä ja siitä, että omat hommasi venyivät ponin kopituksen takia). Kolmannen ja viimeisen varoitusmerkin kuitenkin sain, kun otin ponia pois kopista. Se syöksähti niin voimalla taaksepäin, etten meinannut ehtiä mukaan. Se olisi vielä puuttunut, jos näyttelypaikalla olisi juossut vapaana kolmevuotias ori, olisin hävennyt jälleen kerran silmät päästäni! Vaikka Pyry yleensäkin on kamalan vauhdikas hössöttäjä, niin olisihan mun nyt pitänyt tajuta, että tänään elämä oli ihan liikaa pienelle punaiselle oripojalle. Vaan kun ei, kaikki täytyy oppia vissiin kantapään kautta.

Mä en ihan oikeesti kehtaa ees kertoo kovin yksityiskohtaisesti, miten meidän suoritus kehässä meni. Sanotaanko lyhyesti niin, että hanskojen keksijälle kiitos siitä, että kämmenissäni on vielä nahat tallella ja onneksi paikalla ei ollut tuttuja. Meidän sijoittuminen viimeiseksi kertoo ehkä sen, että luokassa oli kova taso, mutta myös sen, että ei meidän suoritus ollut millään tavalla edustava. Ihme, kun eivät hylänneet. Jouduimme varsinkin ravin esittämään tuomarin pyynnöstä uudestaan ja vielä uudestaan, mutta tämän jälkeen uutta pyyntöä ei tullut, vaikka suoritus ei niinkään parantunut edellisestä mihinkään. Joo, ehkä mä vaan kiitän kilttiä tuomaria siitä, että hyväksyi meidän suorituksen ja palaan takaisin pohjoiseen häpeämään silmät päästäni...

- Heta

18.10.2020 Syyskuulumisia

Syksy oli jo pitkällä. Pimeys lisääntyi päivä päivältä ja lämpötilakin alkoi olemaan pääasiassa pakkasen puolella. Lunta me ei oltu vielä saatu ollenkaan tänne pohjoiseen, saisi nyt edes se ensilumi tulla jo! Vuorottaiset sateet ja pakkaset ovat tehneet pohjista hyvin haastavat ja olenkin erittäin kiitollinen naapurin maneesista ja siitä, että me Sotislaiset saadaan sitä vapaasti käyttää viikonloppuisin. Olenkin ajoittanut nuorisoni ratsutukset lähinnä viikonlopuille, arkisinkin pystyy jonkun verran kentällä menemään, jos maa sattuu olemaan sula.

Pyryn kanssa me ollaan edetty hitaasti, mutta varmasti. Pidän säännöllisesti sillä parin viikon lomaa ratsastuksesta ja silloin me touhutaan vain maastakäsin. Vaikka Pyry osaakin olla ärsyttävyyteen asti energinen ikiliikkuja, oon tykännyt tosi paljon viime aikoina käydä sen kanssa kävelyretkillä maastossa taluttaen. Rakastan meidän tallin maastoja, täällä pystyisi tekemään vaikka kuinka pitkiä vaelluksia ja se jos mikä on parasta. Tykkään mä Sotiksesta muutenkin tosi paljon, mutta nää maastot on kyllä yksi niistä syistä, miksi me ei varmaan koskaan lähdetä täältä. Talutusmaastot on kyllä tehneet tosi hyvää ponille, se saa tyydyttää uteliaisuuttaan tutkimalla kaikessa rauhassa kaikkea mitä se nyt haluaakaan tutkia ja maastakäsittely nyt on aina hyväksi.

Mä löysin just meille passelin kouluvalmentajan. Hän asuu vähän kauempana, noin 60 kilometrin päässä Sotiksesta, mutta onneksi hän käy suhteellisen säännöllisesti Kalmankaltion seuduilla valmentamassa ja ratsuttamassa hevosia. Pyryn kanssa me ollaankin päästy ratsukoulutuksessa hyvälle mallille. Ollaan keskitytty paljon siihen, että saataisiin ponin keskittymiskykyä parannettua ja ajoittain ollaan siinä onnistuttukin aika hyvin. Helppoa ei todellakaan Pyryn kanssa ole ollut, mutta sen mä kyllä tiesinkin jo kauppoja tehdessä. Onneksi mä tykkään haasteista ja noin muuten meidän kemiat kyllä osuu täysin yksiin, Pyrystä on tullut oikea mamman mussukka tosi lyhyessä ajassa!

- Heta



Vanhempia päiväkirjamerkintöjä

Valmennukset

00.00.0000 Mitä tehtiin?

00.00.0000 Mitä tehtiin?

00.00.0000 Mitä tehtiin?





Ulkoasu © Pilvimarja 2013, Heidi // Taustakuva © Pexels.com // Pyryn kuvat © scirlin
Pyry on virtuaalihevonen