Luunveistäjä
KTK-III, SLA-II, KRJ-III, KERJ-II, SV-II
† 05.08.2023

Luonnekuvaus

Veikko on kiero kuin korkkiruuvi, se elää jotain ikuista nurinkurin päivää. Jos tämä ori tulee luoksesi iloisen näköisenä korvat hörössä - pakene. Korvat luimussa, hyvin tuiman näköisenä Veikko on yleensä hyvin neutraali, ja jos ratsastaessa alkuverryttelyn aikana oria saa patistella eteenpäin enemmän kuin laki sallii, saattaa verkan jälkeen kuoriutua ihan toimiva menopeli. Jos taas menohaluja löytyy, on aivan varmasti edessä katastrofi. Veikon mielestä kaikki uusi on epäilyttävää, mikä ilmenee lähinnä kummallisen näköisenä pälyilynä ja silmänvalkuaisten muljautteluna. Pelokas ori ei missään nimessä ole, se on vain epäluuloinen ja haluaa ensin varmistaa, että tämä uusi asia, paikka, ihminen, mikä ikinä, on turvallinen. Toisinaan Veikon kanssa yhteistyö voi sujuakin ihan hyvin, mutta liian innokkaan ja iloisen oloisen Veikon kanssa saa tosissaan olla varuillaan. Se kuvittelee, että ihminen rentoutuu nähdessään itsensä pirteänä ja kilttinä, jolloin se iskee, kun sitä vähiten osaa aavistaa. Puree, potkaisee, tönäisee kumoon, lähtee rynnimään taluttaessa suuntaan x, ratsastaessa hyppää pystyyn, tekee kolmoisvoltin tai mitä lie piruetteja. Ota tästä tyypistä sitten selvää, kun ei sen ilmeitä tai eleitä ainakaan voi lukea niin kuin normaalia hevosta.

Tämän alkuvaroittelun jälkeen kenellekään ei varmastikaan tule yllätyksenä se, ettei tämä ori ole mikään paijattava halinalle, vaan sen kanssa saa olla jatkuvasti vähän varuillaan. Veikkoa ei kiinnosta pätkän vertaa ihmisten lässyttelyt tai hellyydenosoitukset. Ainut asia, minkä Veikko mielellään vastaanottaa ihmiseltä, on ruoka. Hoitaessa saakin toimia kylmän asiallisesti - ja omistaa silmäparin myös selässään. Tai paremminkin, älä käännä tälle hevoselle selkääsi. Ole koko ajan tietoinen siitä, missä ori on ja mitä se tekee, älä päästä sitä yllättämään. Hoitotoimenpiteet näillä ohjeilla sujuvat ihan ok, kunhan on vielä ripeä kaiken lisäksi. Ei Veikko nyt mikään ihan kamala hirviö ole, mutta eipä sille halua antaa mahdollisuutta hypätä niskaan tai vastaavaa.

Ratsastaessa tosiaan on paljon parempi enne se, että ori on alkuun tahmea kuin se, että se kulkisi yli-innokkaana eteenpäin. Jos Veikko vertyy hitaasti, on siitä mahdollista saada esiin sen parhaimmat puolet ja kisoissakin on mahdollisuus jopa sijoittua. Tämä siis tarkoittaa sitä, ettei Veikolla ole pahat mielessään, vaan se on työskentelytuulella, eli suomeksi oria ei kiinnosta, joten se on valmis tekemään, mitä ihminen pyytää. Ja koska eihän Veikko nyt ilmaiseksi mitään anna, se testaa alkuun kuinka paljon ratsastaja meinaa sitä käskyttää ja etenee sitten sen mukaan. Jos sitä ei käsketä riittävän napakasti, ei ori anna yhtään mitään itsestään, mutta ratsastajan ollessa napakka, Veikko on oikein mukiinmenevä koulu- ja kenttäpeli. Vilkkaalla tuulella ollessaan on satavarmaa se, että sillä on mielessään kaikenlaisia juonia ratsastajansa varalle, lähinnä hänen pudottamisensa varalle. Veikko osaa ties minkälaisia temppuja ja hyppyjä, välillä se vääntäytyy niin ihmeelliselle mutkalle temppuillessaan, etten ole ennen hevosen nähnyt menevän sellaiseksi. Päätavoite on pudottaa ihminen kyydistä, keinolla millä hyvänsä. Ja jos tämä onnistuu ja ohjatkin sattuvat pääsemään irti, on Veikon mielestä aivan mahdottoman hauskaa juosta ratsastajaansa karkuun hetken aikaa, ennen kuin antaa kiinni. Ja sitten vain uuteen yritykseen!

Veikko ei missään nimessä ole teknisesti huono ratsu, vaikka sen omalaatuinen luonne välillä antaakin sellaisen vaikutelman, ettei tästä orista ole kilpakentille lainkaan. Sillä on kolme tasaisen hyvää askellajia, mikään liitokavio se ei sentään ole. Ryhdikäs, tahdikas ja notkea ori taipuu Helppo A-tasolle ja kentässä kilpaillaan helppoa. Näppärä paketti siis, kun sille päälle sattuu. Veikko ei ole mikään maailman herkin avuille (paitsi niinä päivinä, kun haluaa kiusata ratsastajaansa), mutta tottelee riittävän osaavaa ja määrätietoista ratsastajaansa. Tämän kanssa saa tehdä itse töitä ja kunnolla, mikäli haluaa saada Veikosta sen hyvät puolet esiin. Rataesteillä Veikko suorittaa vähän tasaisen tappavasti, se osaa hypätä ja ihan tykkääkin siitä, mutta enemmän ori nauttii maastoesteistä. Ori nauttii maastoesteiden tuomasta vauhdista ja vaarallisista tilanteista, rataesteillä sitä saa toisinaan kannustaa nostamaan koipiansa vähän reippaammin, ettei puomit putoile. Muutenkin ori on maastossa paljon miellyttävämpi ratsastaa eikä ole kerta eikä ensimmäinen, kun sen kanssa on lähdetty maastoon treenaamaan kouluakin, kun siellä homma sujuu paljon paremmin.

Kilpailukalenteri