Jyrisevä Kartanonherra
KTK-III, SV-II

Luonnekuvaus

Noh, mitäs tästä orista nyt sitten sanoisi? Pilkka osui omaan nilkkaan, kun piti tuommoinen nimi hevoselle antaa. Jyrisevä Kartanonherra, eli Jyrä, on tosissaankin ihan hirvee jyrä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Orin suurimpia mielenkiinnonkohteita on jyrääminen, pomottaminen, johtajana oleminen, mitä näitä nyt on. Suomeksi sanottuna siis tämä rautias suomenhevosori on hankala, jääräpäinen, periksiantamaton ja aina oikeassa - siis omasta mielestään. Aamu alkaa yleensä erimielisyyksillä, sillä useimmiten taluttajan vauhti on liian hidas ja herra isoherra päättää näyttää mallia, kuinka kovaa sinne tarhaan oikeasti kuuluisi mennä. Jos saa roikuttua mukana tarhaan asti, niin onnittelut sinulle, omaat hyvän puristusvoiman käsissäsi. Tarhasta hakiessa sama homma - kerta ollaan tarhasta lähdössä niin mennään sitten eikä meinata! Jyrän jyräämistä ollaan pyritty ehkäisemään orikuolaimen käytöllä, mikä toimii yllättävän hyvin. Tammoille on kiva huudella - aina, täysiä, ääni käheäksi. Yrittää se tottakai jyrätä niidenkin luo, joten taluttaja saa todellakin olla aina, jokaikinen sekunti, tarkkana siitä, mihin suuntaan tämä kartanonherra onkaan menossa.

Jotta elämä ei olisi turhan helppoa herra Jyrän kanssa, osaa se keksiä päänvaivaa kengittäjälleen, eläinlääkärille ja ihan vain kaikille hoitajilleen. Paikallaan seisominen on tylsää ja orin saaminen hoitopaikalle on joskus työn ja tuskan takana. Helpoimmalla pääsee, jos orin peruuttaa hoitopaikalle, sillä yleensä hoitopaikalla kääntäessä ori näkee oivan tilaisuuden lempiharrastukselleen, jyräämiselle. Jyräähän saa (ja pitää) komentaa, ja kova kuri on kaiken A ja O. Ei sillä, että Jyrää ihan hirveästi kiinnostaisi, mitä joku ihmisrukka sille huutelee, mutta joskus se saattaa totellakin, jos se sattuu olemaan oikein hyvällä tuulella. Mielistely usein toimii kurin ja nuhteen lisäksi, tämän kanssa saakin siis harrastaa kunnon kieroilua, jotta päästään ihmisen haluamaan lopputulokseen.

Ratsastaessahan hommat eivät helpota sitten lainkaan. Periaatteessahan Jyrä on todella osaava kouluratsu, liikettä löytyy ja taitoa vaativiinkin liikkeisiin, mutta hyvän lopputuloksen saamiseksi on käytävä niin kovat tahtojen taistelut, että on kumma, jos ratsastaja ei ole lopen uupunut ratsastuksen jälkeen. Esteitä emme todellakaan hyppää Jyrällä, se olisi maailmanluokan itsetuhoisuutta se, sillä ihan sileälläkin työskennellessä vaaratilanteita riittää. Orihan siis todellakin tahtoo jyrätä paikasta toiseen, päättää itse, mihin mennään ja kuinka lujaa, koska pysähdytään ja koska lopetetaan. Erittäin määrätietoisen, osaavan ja periksiantamattoman ratsastajan kanssa Jyrästä saadaan kaivettua esiin se Vaativa B-tason kouluratsu, joka oikeasti jopa menestyykin koulukisoissa. Mutta pahimmillaan tämä suorittaa kuin mikäkin luuska, joka ei edes Helppo C-radasta suoriutuisi hyväksytysti. Tylsää ei ainakaan Jyrän kanssa tule, kun koskaan ei tiedä, onko alla vaativan tason vai ei minkään tason kouluratsu. Onneksi kova (lue: mahdoton) työ kuitenkin palkitaan ja loppupeleissä edes välillä. Muutenhan ei tämän kanssa viitsisi edes kilpakentille yrittää, mutta kun on se parhaimmillaan ihan mielettömän hieno. Kaipa sitä sitten joutuu kestämään kaiken sen huonon, saadakseen sen pienen hyvän, mitä tästä orista löytyy.

Kilpailukalenteri

KRJ (40 sijoitusta)