Hartolan Armoton
KTK-II, SLA-I, KRJ-I
† 23.07.2020


© TN

Kutsumanimi: Aku Rekisterinumero: VH18-018-1080
Syntymäaika: 16.03.2018, 22-vuotias Kasvattaja: Hartola
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: enna (VRL-14704)
Sukupuoli: Ori Painotus: Kouluratsastus
Väri & Säkä: Punarautias, 159cm Koulutustaso: Vaativa B
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.06.2020, 7,5 + 41 + 20 + 20 + 15 = 103,5p. KRJ-I
Suomenhevosten laatuarvostelu 20.04.2020, 14 + 18 + 22 + 21 + 15 = 90p. SLA-I
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.09.2018, 18 + 18 + 18 + 18 = 72p. KTK-II

Luonnekuvaus

Tää meidän Aku on vähän semmonen "tallin kingi", tai ainakin luulee olevansa. Se kuvittelee olevansa kaikkien ja kaiken pomo ja kaikki tammat ovat hänen tammojaan. Sen machoileva asenne näkyy kaikessa sen tekemisessä; kun Aku pääsee tarhakaverin luo, sen on pakko ensin muistuttaa olevansa pomo ja sitten vasta voi riekkuminen alkaa. Orin egolle on suuri kolahdus lähes joka päivä se hetki, kun se tajuaa ettei voikaan olla ihmisten pomo. Joka kerta se yrittää vähän ensin uhitella, mutta komennuksen käytyä se tyytyy kohtaloonsa, kunhan on ensin heittänyt etujalkaansa pari kertaa mielenosoitukseksi. Ei tää ori oo mitenkään ilkeä tai ihmistenvihaaja, iso ego sillä vaan on ja sitäpaitsi salaa tallissa sitä voi helliä ja rapsutellakin, kunhan tammat ei oo näkemässä! Tammoja täytyykin aina tervehtiä hyvin isoeleisesti ja ihanat tammat saavat ori-paran pään ihan sekaisin hetkittäin. Se unohtaa selässään olevan ratsastajan tai vierellään kulkevan taluttajan ja on valmis syöksymään tammansa luo, kunnes taas käsky käy ja herra palaa maanpinnalle.

Harjaaminen on vähän ärsyttävää puuhaa, Akun mielestä isot, vaivalla hankitut kuraläikät karvapeitteessä ovat paljon katu-uskottavampia kuin kiiltävä, juuri puhdistettu karvoitus. Se välillä steppailee kärsimättömänä paikoillaan kun sitä harjataan ja tuhahtelee kyllästyneenä. Aku onkin hyvin dramaattinen ori ja kertoo kyllä heti, jos arvon herraa ei kohdella juuri niin kuin hän haluaisi. Nössöhän se oikeasti on ja tottelee aina, mutta täytyyhän sitä roolia pitää yllä, jos joku sattuisi vaikka huomaamaan. Etunenkin saattaa välillä lennellä, varsinkin satuloidessa ja eläinlääkärin läsnäollessa. Mikään ei ole niin inhottavaa, kuin eläinlääkäri ainakin metrin pituisen rokotuspiikkinsä kanssa!

Töihin päästyään Akun brassailu ei katoa mihinkään. Mutta ratsastaessa orin iso ego ei ole lainkaan huono juttu - päinvastoin! Se näyttää aina parastaan ja tekee pyydetyt asiat just eikä melkein. Orin liikkeetkin ovat ihan mielettömät; isoliikkeinen liitokavio tietää kyllä näyttävänsä hyvältä. Esteistä Aku ei perusta yhtään. Se ei voi käsittää, miksi kukaan haluaisi hyppiä ihmisten laittamien esteiden yli. Harvoin me Akulla hypätään, kun ei se näytä siitä nauttivan ollenkaan. Kouluratsastuksessa se sentään pääsee esittelemään parhaita puoliaan ja hienoja liikkeitään, mikä on orin mieleen. Kisoissa Aku on vielä mahtailevampi, kun paikalla on vieraita hevosia ja ihmisiä, joille näyttää kuka on kingi. Maastossa tämä ori keskittyy lähinnä kovaa menemiseen. Se tykkää päästellä höyryjä pihalle pitkillä laukkapätkillä, mutta on kuitenkin aina avuilla, eikä lähde ryöstämään. Jos ei vauhtia pelkää, niin Aku on loistava maastoilukaveri, sillä se ei pelkää mitään eikä ikinä pelleile, paahtaa vaan menemään eteenpäin.

Sukutaulu

i. Valkoinen Valhe
sh, prt, 155cm
evm
ii. Siirappi
sh, vprt, 158cm
evm
iii. Kultakello
sh, rt, 150cm
evm
iie. Meritär
sh, trt, 153cm
evm
ie. Jääleinikki
sh, vrt, 166cm
evm
iei. Kadotus
sh, prt, 156cm
evm
iee. Kylmänkukka
sh, rt, 149cm
evm
e. Hartolan Armahdus
sh, tprt, 157cm
evm
ei. Aivan Villi
sh, prt, 150cm
evm
eii. Villi Veikkaus
sh, rt, 165cm
evm
eie. Pahotar
sh, rt, 150cm
evm
ee. Pohjosen Tuulahdus
sh, trt, 154cm
evm
eei. Hankala Hugo
sh, prt, 160cm
evm
eee. Kaatosade
sh, prt, 161cm
evm

i. Valkoinen Valhe on komea punasävyinen suomenhevosori. Sen suku on pitkälti ratsuhevosia ja isälinjassa on useampia suomenhevosten kouluratsastuksen mestaruuskilpailuissa pärjänneitä oreja. Jykevärakenteinen Valkoinen Valhe ei ehkä ulkonäkönsä puolesta ole kovin tyypillinen kouluratsu. Muhkusta ulkomuodostaan huolimatta se on kilpaillut hyvällä menestyksellä kansallisissa helppo A -luokissa. Muhkea rakenne on joissain määrin periytynyt myös sen muutamille jälkeläisille. Ehkäpä juuri kilpailumenestyksensä ansiosta Valkoinen Valhe on ollut hyvin suosittu siitosori ratsulinjaisten suomenhevosten kasvatuksessa viime vuosina. Sen suvusta löytyy useita tunnettuja valtaoreja, mutta se ei ole estänyt tammojen omistajia ihastumasta läsipäiseen Valkoiseen Valheeseen. Ori kantakirjattiin seitsemänvuotiaana kolmannella palkinnolla ratsulinjalle. Tuomareilta se sai hieman moitteita jalkojen asennosta, mutta erityisesti sen kultainen ja yritteliäs luonne keräsi runsaasti ihastusta tuomareiden keskuudessa.

ii. Siirappi on poikansa Valkoisen Valheen tapaan kunnostautunut kilparadoilla. Vaaleanpunarautias ori kilpaili aluetasolla niin kouluratsastuksessa, kuin myös este- ja kenttäratsastuksessa. Sen omisti yhdessä äiti ja tytär, jotka olivat alunperin ostaneet Siirapin varsana tarkoituksenaan ruunata se myöhemmin. Ruunauspäätöstä lykkäsi kuitenkin Siirapin kiltti luonne ja myöhemmin myös sen kilpailumenestys, kun tajuttiin sen arvo myös suomenhevosten jalostuksessa. Muutaman vuoden valmistelun jälkeen ori esitettiin vihdoin kantakirjauksessa, josta se nappasikin mukaansa ykköspalkinnon ja kunniamaininnan tilaisuuden parhaana orina. Orin omistajat eivät kuitenkaan halunneet käyttää Siirappia jalostukseen täysin vapaasti, vaan he valikoivat hyvin tarkasti kenelle antoivat orinsa käyttöön. Siirappi eli pitkän ja hyvän elämän, ja lopulta se jouduttiin lopettamaan 25-vuotiaana ikääntymisen mukana tulleiden vaivojen takia.

ie. Vaaleanrautias liinaharjainen Jääleinikki oli työlinjainen suomenhevostamma, jonka emä oli kilpaillut aikanaan myös paikallisraveissa. Jääleinikki itse ei koskaan raveissa kilpaillut - se oli aivan liian verkkainen liikkeissään ollakseen hyvä sellaisessa hommassa. Sen sijaan se oli luotettava kulkuneuvo kokemattomallekin hevosihmiselle, niin kärryjen tai reen edessä kuin ratsunakin. Jääleinikki kilpaili myös satunnaisesti työhevoskilpailuissa. Ei se niissäkään menestynyt erityisen hyvin, mutta kilpaileminen oli sen omistajan mielestä hauskaa vaihtelua. Emätammana Jääleinikki sen sijaan oli erinomainen, sillä se huolehti varsoistaan rakkaudella ja se sai vilkkaammankin varsan kuriin lempeän äidillisellä otteellaan. Jääleinikki saikin kaikkiaan neljä varsaa, jotka myytiin ympäri Suomen erilaisiin käyttötarkoituksiin. Jääleinikki jouduttiin lopettamaan 19-vuotiaana sattuneen vakavan jännevamman seurauksena.

e. Tummanpunarautias, lähes mustan sävyinen Hartolan Armahdus on pienen Hartola -nimisen suomenhevostallin ensimmäisiä kasvatteja. Tammasta piti alunperin tulla ravihevonen ja sillä oli siihen hommaan erinomaiset edellytykset sukunsa perusteella. Se ei kuitenkaan oppinut sietämään ravikärryjä perässään, joten tammasta tulikin ratsu hieman pakon edessä. Se myytiin hieman sinnepäin tehdyn ratsukoulutuksen jälkeen halvalla harrasteratsuksi, eikä kasvattaja tai kukaan muukaan voinut siinä vaiheessa aavistaa, että myöhemmin sama tamma kilpailisi esteillä metrin luokkia tai osallistuisi suomenhevosten kenttäratsastuksen mestaruuskilpailuihin. Hartolan Armahduksesta ei olisi pelkän ulkomuodon perusteella enää uskonut sen olevan suvultaan sataprosenttisesti ravihevonen. Sen uusi omistaja oli tehnyt tamman kanssa upeaa työtä jonka myös tamman kasvattaja huomasi ja lunasti myöhemmin tamman takaisin itselleen siitoskäyttöön ratsuhevoskasvatukseen.

ei. Aivan Villi oli kolminkertainen ravikuningas. Se voitti menestyksekkäällä raviurallaan lähes kaiken mahdollisen, se palkittiin laatuarvosteluissa ja kantakirjauksissa ensimmäisillä palkinnoilla ja saavutti myöhemmin myös muotovalion tittelin. Aivan Villiä käytettiin myös jalostukseen raviuran ohella ja se saikin hurjan määrän varsoja, yli 800. Ori oli luonteeltaan aina äärimmäisen kiltti eikä se koskaan aiheuttanut omistajilleen ja valmentajalleen harmaita hiuksia. Raviuransa jälkeen Aivan Villi sai viettää rentoa elämää kasvattajiensa luona, missä se myös oli koko elämänsä asunut. Ori oli liian vauhdikas kärryillä ajettavaksi kotitilan maastoissa, joten se opetettiin ratsuksi. Kasvattajapariskunnan tytär huolehti Aivan Villin liikunnasta sen eläkevuosina ja parivaljakko kiersi lähimaaston metsissä samoilemassa lähes päivittäin. Aivan Villi menehtyi lopulta luonnollisesti vanhuuteen kunnioitettavassa 31 vuoden iässä.

ee. Pohjosen Tuulahdus oli Aivan Villin tapaan ravisuvusta polveutuva rautias. Se ei kuitenkaan itse ollut aivan yhtä menestynyt, eikä se esimerkiksi koskaan päätynyt kilpailemaan kuninkuusraveissa tai muissa suurissa tapahtumissa. Lyhyeksi jääneen raviuran katkaisi lopulta jalkavamma juuri silloin, kun tamman valmentaja oli vaihtunut ja se oli alkanut saada hieman lisää vauhtia kavioihinsa. Pohjosen Tuulahdus siirtyikin siitoskäyttöön, kun eläinlääkärin arvion mukaan tammalla ei ollut ennustetta parantua enää ravikäyttöön. Tamman hyvä suku olikin oivallinen siitoskäyttöön. Sen emälinjasta polveutui useampia menestyneitä hevosia ja samanlaista menestystä odotettiin myös Pohjosen Tuulahduksen jälkeläisille, joiden kaikkien isänä oli jokin sen ajan hyvin menestyneistä ravioreista. Pohjosen Tuulahdus ehti saattaa maailmaan kuusi ihanaa varsaa, kunnes se loukkasi vammautuneen jalkansa uudelleen laitumella juoksennellessaan ja se jouduttiin lopettamaan. Kuudelle varsalleen Pohjosen Tuulahdus periytti tumman karvapeitteen sävyä sekä rohkeaa luonnetta.

© Juulia

Jälkeläiset

sh-t. 10.06.2020 - Helmiahon Sudentaika - e. Sudenmarja - Om. VRL-13283
sh-t. 01.05.2019 - Hiivurin Häikäilemätön - e. Muodonvaihtaja - Om. VRL-14704
sh-o. 21.02.2019 - Hiivurin Armokuolema - e. Tyrskyn Lilianna - Om. VRL-14704

Kilpailukalenteri

KRJ (40 sijoitusta)

19.12.2018 - kutsu - vaativa B - 6/60
18.12.2018 - kutsu - vaativa B - 1/60
14.12.2018 - kutsu - vaativa B - 3/60
12.12.2018 - kutsu - vaativa B - 3/60
12.12.2018 - kutsu - vaativa B - 3/60
10.12.2018 - kutsu - vaativa B - 3/40
01.12.2018 - kutsu - vaativa B - 6/60
29.11.2018 - kutsu - vaativa B - 5/60
26.11.2018 - kutsu - vaativa B - 4/60
23.11.2018 - kutsu - vaativa B - 5/60
23.11.2018 - kutsu - vaativa B - 5/50
18.11.2018 - kutsu - vaativa B - 2/50
17.11.2018 - kutsu - vaativa B - 7/50
17.11.2018 - kutsu - vaativa B - 5/50
20.09.2018 - kutsu - vaativa B - 2/30
20.09.2018 - kutsu - vaativa B - 4/30
19.09.2018 - kutsu - vaativa B - 2/30
19.09.2018 - kutsu - vaativa B - 5/30
18.09.2018 - kutsu - vaativa B - 5/30
16.09.2018 - kutsu - vaativa B - 5/30
16.09.2018 - kutsu - vaativa B - 5/30
15.09.2018 - kutsu - vaativa B - 2/30
14.09.2018 - kutsu - vaativa B - 5/30
13.09.2018 - kutsu - vaativa B - 1/30
13.09.2018 - kutsu - vaativa B - 3/30
03.09.2018 - kutsu - helppo A - 1/30
22.08.2018 - kutsu - vaativa B - 4/40
18.08.2018 - kutsu - vaativa B - 2/40
16.08.2018 - kutsu - helppo A - 4/40
14.08.2018 - kutsu - vaativa B - 2/30
13.08.2018 - kutsu - vaativa B - 3/30
11.08.2018 - kutsu - vaativa B - 4/30
11.08.2018 - kutsu - vaativa B - 3/30
10.08.2018 - kutsu - vaativa B - 5/30
09.08.2018 - kutsu - vaativa B - 3/30
09.08.2018 - kutsu - helppo A - 5/40
08.08.2018 - kutsu - helppo A - 5/40
02.08.2018 - kutsu - vaativa B - 5/30
30.07.2018 - kutsu - vaativa B - 4/30
29.07.2018 - kutsu - vaativa B - 2/30

CUP-sijoitukset

30.11.2019 - Kutsu - VSR-cup - Vaativa B - 6/39
30.11.2018 - Kutsu - KRJ-cup - Vaativa B - 16/184

Näyttelyt

30.06.2020 - VSN - Tuom. reibili - RCH
27.06.2020 - VSN - Tuom. reibili - RCH
01.08.2018 - VSN - Tuom. reibili - RCH

Päiväkirja & Valmennukset

Kengittäjän käynti - kirjoittanut R.

Rautias orin ressukka kökki tarhassa loimi päällä. Syysruska oli parhaimmillaan ja niin oli sadekeli. Satoi oikein voimakkaasti ja vaikka ori ei minua tuntenut, tuli se vauhdilla vastaan. Kovin tahtoi pois sateesta. Antoi nätisti ottaa kiinni portin luona ja sain olla aika varuillaan raudikon kanssa, kun ohitsemme meni muutama tamma. Tahtoi Aku rynniä paikan päälle heti paikalla, mutta tylysti sain torjua kosiskelumatkan.

Tallilla odottikin ihanat kengitysroinat käytävällä. Hetken ori katseli korvat hörössä, että mitä olisi luvassa. Eikuin Aku käytävälle tiukasti kiinni ja märkä loimi pois päältä. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin mennä pesupaikan kautta. Orin jalat olivat meinaan yltäpäältä kuran peitossa ja niiden kengittäminen ei ole mukavinta puuhaa. Aku ei kyllä kauhean kauaa viitsinyt paikoillaan olla ja peseminen kesti odotettua kauemmin.

Kengitysvauhtiin päästessä sai pitää kunnolla orin jalkaa paikoillaan. Onneksi kengät irtosivat helposti, mutta ori tahtoi kuoppia kivilattiaa ja steppailla puolelta toiselle malttamattomasti. Muutaman kerran kävi matala hörähdys merkkinä, että kuningasta tässä nyt käsitellään. Kenkien irroitettua kävin vähän orin jalkojen asentoja läpi ja yleisilme oli hyvä, ettei tarvinnut alkaa kiilauksia tekemään. Vähän sai puolla sieltä täältä, kun kavio ei ollut päässyt kulumaan epätasaisesti tai kasvamaan erityisen ihmeellisemmin. Vielä sai malttamaton kaveri odottaa, että saadaan uudet kengät muotoiltua ja laitettua kiinni takaisin. Sai siinä rauhoitella macho miestä viimeiseen saakka, mutta lopulta tyydyin vähän rajumpiin otteisiin. Hokkeja ei vielä tarvittu, mutta seuraavalla kerralla varmasti. Uudet kengät jalassa kävin kävelyttämässä oria etupihalla, siltä varmuudelta ettei kengät hierrä tai ole ihan nurinpäin paikoillaan. Sai sitten mennä tyytyväisin mielin karsinaan odottamaan iltaruokia. Olihan kello jo ilta, että piti itsekin pikasiivouksen kautta kiiruhtaa seuraavaan paikkaan.


Kouluvalmennus - kirjoittanut R.

Syksyn värit oli valloittanut maiseman, kun vaahteran lehdet peittivät kentän hiekkapintaa. Lehtien seassa köpötteli rauhalliseen tahtii naisratsastaja komean rautiaan suomenhevosen kanssa. “Hyvää aamupäivää”, tokaisin pirteänä ja ratsukko sai alkaa heti työn touhuun. Ori kantoi heti itseään ja vaikutti olevan hyvällä päällä. Omistaja tuntui olevan hyvin valmistautunut valmennukseen, minkä takia aloitettiin perusteellinen verryttely ravissa. “Vapaita kiemuroita. Isoja ja pienempiä ympyröitä, hieman loivaa kiemuraa. Muista asettaa kunnolla kevyin avuin”, opastin ja Akuksi nimetty ori oli heti hyvin liikkeellä. Ratsastaja sai hakea hieman rehellisempää taivutusta rungosta ympyrän kaarella. Asettaminen tapahtui pehmeästi kevyin asuin ja suoristamisessa ei ollut moitittavaa. Ori oli kaiken aikaa hyvin kuulolla ja reagoi apuihin kuin taikaiskusta.

Siinä kelloa kyttäilessä annoin hetkeksi vapaat ohjat ratsukolle. “Otetaan sitten vähän koottuja askeleita loppuun kiemurauralla ja suorilla”, hymyilin ja seurasin ratsukkoa samalla potkien kiviä pois kentältä. Enna keräsi ohjat takaisin ja pysyimme käynnissä. “Todii haetaan eka käynnissä, sitten ravissa ja laukassa”, hymyilin ja Enna lähti hakemaan ratsua lyhyempään muottiin. Aluksi otettiin hyvä peruskäynti ja Enna sai lähteä hakemaan koottua muotoa. “Anna sen lyhentyä rungosta, tiputtaa vauhtia ja nostaa jalkoja korviin. Just noin, hyvä”, kehuin. Aku oli oikein hyvin käynnissä ja ravin nostettua sai hakea ronskisti hitaampaa vauhtia. “Hyvin etenee jatka ympyrällä ja tee hidas siirtyminen normi raviin”, ohjeistin ja seurasin tiukasti kaksikon menoa. Laukassa ori innostui etenemään, mutta silti kokosi itsensä rehellisesti pienin avuin. “Jatka vain ja kun tuntuu hyvältä, niin ravin kautta käyntiin”, annoin luvan ottaa kohti loppua. Ratsukko hoiti itse loppuverryttelyn ja molemmat olivat oikein tyytyväisiä harjoituksiin.


Kouluvalmennus - kirjoittanut omistaja

Ratsukko oli jo valmiiksi maneesissa kävelemässä alkukäyntejä astuessani maneessiin. Akulla ratsasti tallimme tallityöntekijä, Oona. "Moi! Ollaan kävelty jo 20 minuuttia, et aletaan vaan suoraan hommiin", Oona huikkasi tervehdittyäni häntä. Pyysin ottamaan ohjat tuntumalle ja siirtymään kevyeeseen raviin. Aku ravasi reipasta, tasaista ravia, eikä ratsastajan tarvinnut paljoa hienosäätää tahtia tai mitään muutakaan. Pyysin tekemään isoja voltteja mahollisimman paljon ja asettamaan volteilla vuoroin sisään- ja vuoroin ulospäin. Ulospäin asettaminen rikkoi hieman orin muuten hyvin tasaista tahtia, joten tänään oli vuorossa harjoitella tahdin pysymistä samana tehtävistä huolimatta. Nuori ori teki parhaansa ja kuunteli tarkkaan ratsastajansa apuja. Kun Akun tasapaino alkoi kestää ulospäin asettelut volteilla, annoimme sen levätä hetken ja ratsukko käveli pitkin ohjin muutaman kierroksen verran.

"Okei. Nyt kun ootte kävelleet hetken, ni kokeillaan vielä laukassa tuota ulospäin asettamista. Laukkaa muuten uraa pitkin kevyessä istunnassa, mutta tuu sit välillä tähän keskiympyrälle, istu penkkiin ja aseta ulospäin noin puolet ympyrästä", selitin tehtävää Oonalle. Aku lähti pyynnöstä tarmokkaaseen laukkaan, eikä alkuun meinannut innostuksissaan kuunnella ratsastajansa pidätteitä. Ensimmäisellä keskiympyrällä tulikin vaikeuksia, kun ori tuli liian kovaa vauhtia ja meni aivan sekaisin Oonan asettaessa sitä ulospäin. Se sekosi askelissaan ja vaihtoi ristilaukalle. "Vaihda ravin kautta laukka oikeaksi ja tulkaa heti uus ympyrä putkeen. Muista pidättää myös vatsalihaksillasi, ei vain kädellä!" ohjeistin. Oona teki työtä käskettyä ja Aku alkoi reagoida apuihin paremmin. Nyt nuori herra alkoi ymmärtää taas tehtävän idean ja huomasi, että laukata voi tasaisesti vaikka asetus olisikin normaalista poiketen ulos.

Kun laukka sujui tasaisesti molempiin suuntiin, oli aika lopettaa valmennus. "3-vuotiaan kanssa ei vielä pidetä täysiä valmennuksia ja keskitytään lähinnä perusasioihin", selitin ratsastajalle, joka keventeli loppuraveja. "Käykää vaikka maastossa loppukäynnit, kiitti Oona sulle kun ehdit ratsastaa Akun vielä työpäivän päätteeksi!" huikkasin ennen kuin lähdin maneesista.


Ohjasajoa - kirjoittanut omistaja

Aku on kotiutunut oikein hienosti ja on nuoresta iästään huolimatta päässyt pomon penkille. Sille on kyllä saanut näyttää päivittäin, että pomon rooli ei päde ihmisten kanssa. Tänään Aku pääsi laitumelle viettämään puolentoista kuukauden kesälomaa ennen ratsukoulutuksen alkamista. Kävin kuitenkin ohjasajamassa lähimetsäteillä oria ennen laitumelle pääsyä.

Hain Akun tarhasta talliin harjattavaksi. Se oli kauttaaltaan paksun pölykerroksen peitossa, taas tainnut piehtaroida useaankin otteeseen. Onneksi sentään ei ole satanut niin ei ole jätkä kuran peitossa. Aku osoitti alkuun mieltään heittelemällä etusiaan ja steppaamalla, mutta muutaman jämäkän komentamisen jälkeen ori alkoi käyttäytyä ja antoi minun harjata itsensä rauhassa. Kavioiden putsaaminen kävi näppärästi, sekä valjaiden laitto, mutta suitsia Aku ei olisi millään halunnut. Se nosteli ja ravisteli päätään vimmatusti, mutta loppujen lopuksi antoi periksi ja sain laitettua suitset.

Kävimme ensin kentällä tekemässä muutaman kierroksen, jotta näin millaisella tuulella ori tänään on. Reipas, mutta hyväkäytöksinen; eiköhän lähdetä metsään. Aku oli innoissaan päästessään uudelle metsätielle ja tutkaili tyytyväisenä ympärilleen. Teimme paljon pysähdyksiä ja nopeita raviin siirtymisiä. Koska Akun askeleet ovat isot ja matkaavoittavat, emme montaa metriä juosseet kerralla, muuten en olisi enää pysynyt vauhdissa mukana. Lenkki kesti vähän vajaan tunnin verran ja kaikki sujui oikein hienosti. En usko ratsukoulutuksen olevan hankalaa, kun töitä tehdessä ori on miellyttämisenhaluinen ja nauttii tekemisestä. Metsälenkin jälkeen Aku pääsi vielä kunnon pesulle ennen laitumelle laskemista.

Kaveriksi Akulle lähti mukaan laitumelle toinen 2-vuotias ori Juke ja tarhakaveri Eikka. Aluksi kolmikko kirmaili pitkin suurta laidunta ja Aku teki heti selväksi, että on lauman pomo. Hetken päästä orit rauhoittuivat nauttimaan ruohosta.


Yhteistyö alkaa - kirjoittanut omistaja

Uusi talli on valmistunut ja ensimmäiset hevoset tuotiin tänään, mukaanlukien Aku. Myös toinen nuori ori, Eikka, saapui samaan aikaan ja kaksikko pääsivät tutustumaan toisiinsa suureen tarhaan, jossa on vähän metsääkin. Uusi ystävyyssuhde tuntui alkavan hyvin, kaverukset kirmailivat ympäri tarhaa ja välillä painivat. Aku on nyt 2-vuotias tuleva kouluratsu, joka saa vielä hetken kasvaa ennen ratsukoulutusta. Tällä hetkellä keskitymme juoksuttamiseen, ohjasajoon ja muuten maastakäsin työskentelyyn.