© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
| Kutsumanimi: | Monni | Rekisterinumero: | VH19-018-0231 |
| Syntymäaika: | 21.02.2019, 23-vuotias | Kasvattaja: | Hiivurin Suomenhevoset |
| Rotu: | Suomenhevonen | Omistaja: | enna (VRL-14704) |
| Sukupuoli: | Ori | Painotus: | Kouluratsastus |
| Väri & Säkä: | Punarautias, 163cm | Koulutustaso: | Vaativa B |
"Monni oli kasvattajatädin mammanmussukka heti syntyessään ja tiesin, etten tästä kultakimpaleesta voisi luopua. Ori oli melko kuriton pikkukakara, joka ei paljoa emästään piitannut, vaan viipotti menemään aina täysin päinvastaiseen suuntaan kuin emänsä. Se karkaili laitumelta melkein päivittäin ja aina talosta ulos astuessani sain iloisen tervehdyksen kuistilla hengaavalta Monnilta. Pikkuhiljaa kasvaessaan ori alkoi pysymään langoissa ja kunnioittamaan sähköä ja nykyään Monni on oikein mainio hevonen kaikin tavoin."
Vaikka Monni melkoisen rasavilli tapaus varsana olikin, siitä kasvoi yllättävän vakavamielinen, asiallinen suomenhevosori. Se tuntuu lämpeävän todella harvoille ihmisille ja kaikkia muita se kohtelee viileän välinpitämättömästi, mutta käyttäytyy kaikkien kanssa hyvin. Muutama harva valittu ihminen saa vähän lässyttää ja rapsuttaa oria, mutta pääsääntöisesti Monni haluaa, että asiat hoidetaan tietyllä vakavuudella. Jos kouluratsastajista puhutaan, että he ovat nuttura tiukalla harrastavia perfektionisteja, on tässä kyllä täydellinen kouluratsu. Monni rakastaa kuria ja järjestystä ja tykkää siitä, että asiat hoidetaan aina ammattimaisesti ja tietyllä tavalla. En tiedä, mihin tämän orin kaikki se nuoruuden huumorintaju on kadonnut, mutta uskoisin että se silti nauttii elämästään, vaikkei se sitä halua näyttääkään.
Hoitotoimenpiteissä kannattaa suosia rutiineja ja varmoja otteita. Monni rakastaa puunaamista, koska mikäs olisikaan parempaa kuin täysin takuttomat jouhet ja puhtauttaan kiiltävä karvapeite. Ori ei niinkään mutakylvyistä perusta ja roikkuukin tarhan portilla pienelläkin sateella, jos sillä ei ole loimea niskassaan. Peseminen on toinen, mistä Monni nauttii suuresti. Puhtautta arvostava ori onkin mukava hoidettava, se seisoo aina hievahtamatta paikallaan ja antaa hoitajan hoitaa hommansa rauhassa. Kengittäjän, eläinlääkärin ja muiden ammattilaisten kanssa ori käyttäytyy fiksusti, ei se niistä toimenpiteistä niin paljoa välitä, mutta hapannaamaisena antaa toisten tehdä työnsä.
Monni arvostaa selkeästi työrauhaa. Se on osaava, Vaativa B-tasolla kilpaileva kouluratsu, joka sekä liikkeidensä että työmoraalinsa ansiosta sopii kouluradoille kuin nenä päähän. Ori tykkää tehdä töitä ja suorittaa aina parhaimman osaamisensa mukaan ja reagoi apuihin kellontarkasti. Se kuitenkin vaatii selkäänsä osaavan ratsastajan, koska se on hyvin herkkä ratsu, eikä siedä epätasapainossa istuvaa ihmistä selässään. Jos ratsastaja ei itse suorita viimeisen päälle siististi ja hiotusti, jää Monninkin suoritus huonommaksi. Yksinään se ei siis ruusukkeita kahmi, vaan yhteistyössä hyvän ratsastajan kanssa se on laadukas ratsu, joka kulkee hyvässä ryhdissä, on rytmikäs ja tasapainoinen. Huonommillaankin Monni on kyllä keskivertosuomalaista tasokkaampi, eikä varmastikaan jätä ketään kylmäksi huonommankaan suorituksen jälkeen.
|
i. Hartolan Armoton † sh, prt, 159cm KTK-II, SLA-I, KRJ-I |
ii. Valkoinen Valhe sh, prt, 155cm evm |
iii. Siirappi sh, vprt, 158cm evm |
|
iie. Jääleinikki sh, vrt, 166cm evm | ||
|
ie. Hartolan Armahdus sh, tprt, 157cm evm |
iei. Aivan Villi sh, prt, 150cm evm | |
|
iee. Pohjosen Tuulahdus sh, trt, 154cm evm | ||
|
e. Tyrskyn Lilianna † sh, vprt, 165cm Ch, KTK-II, SLA-II, KRJ-I |
ei. Lohduton sh, vrt, 166cm evm |
eii. Muskottimies sh, vprt, 157cm evm |
|
eie. Eleonoora sh, rt, 150cm evm | ||
|
ee. Soturiprinsessa sh, rt, 164cm evm |
eei. Ukkometso sh, prt, 167cm evm | |
|
eee. Viimeinen Valssi sh, vrt, 165cm evm |
|
18.04.2020 - kutsu - vaativa B - 1/30 18.04.2020 - kutsu - vaativa B - 2/30 16.04.2020 - kutsu - vaativa B - 6/50 16.04.2020 - kutsu - vaativa B - 2/50 15.04.2020 - kutsu - vaativa B - 3/30 14.04.2020 - kutsu - vaativa B - 2/50 14.04.2020 - kutsu - vaativa B - 5/30 13.04.2020 - kutsu - vaativa B - 2/30 04.04.2020 - kutsu - vaativa B - 2/30 03.04.2020 - kutsu - vaativa B - 3/30 |
01.04.2020 - kutsu - vaativa B - 2/30 28.03.2020 - kutsu - vaativa B - 2/46 12.03.2020 - kutsu - vaativa B - 5/46 07.03.2020 - kutsu - vaativa B - 4/46 14.01.2020 - kutsu - vaativa B - 3/40 12.01.2020 - kutsu - vaativa B - 5/40 11.01.2020 - kutsu - vaativa B - 2/40 30.10.2019 - kutsu - vaativa B - 3/30 28.10.2019 - kutsu - vaativa B - 7/50 28.10.2019 - kutsu - vaativa B - 1/30 |
23.10.2019 - kutsu - vaativa B - 7/50 21.10.2019 - kutsu - vaativa B - 2/30 18.10.2019 - kutsu - vaativa B - 5/30 16.10.2019 - kutsu - vaativa B - 3/30 14.10.2019 - kutsu - vaativa B - 3/50 13.10.2019 - kutsu - vaativa B - 1/30 08.10.2019 - kutsu - vaativa B - 1/30 08.10.2019 - kutsu - vaativa B - 3/30 03.10.2019 - kutsu - vaativa B - 2/50 01.10.2019 - kutsu - vaativa B - 1/50 |
26.07.2019 - kutsu - helppo A - 5/30 25.07.2019 - kutsu - vaativa B - 5/25 25.07.2019 - kutsu - helppo A - 5/30 23.07.2019 - kutsu - vaativa B - 5/25 15.07.2019 - kutsu - helppo A - 4/30 14.07.2019 - kutsu - helppo A - 1/30 13.07.2019 - kutsu - helppo A - 1/30 13.07.2019 - kutsu - vaativa B - 4/30 13.07.2019 - kutsu - vaativa B - 3/30 02.07.2019 - kutsu - helppo A - 1/30 |
Kesä ja helteet olivat saapuneet taas Suomeen ja Monni nautti kesäisestä säästä koko sielullaan. Maa oli kuiva, aurinko paistoi ja ori saattoi seistä päivät pitkät aurinkoa ottaen, seisten tietenkin, ettei pöly tartu karvoihin. Kisauransa päättänyt ori vaati eläkkeelläkin tiukkoja koulutreenejä pysyäkseen tyytyväisenä, mutta toisinaan pakotin sen myös rentoutumaankin. Ajan kanssa Monni on kyllä oppinut tykkäämään maastoilusta, tai sitten se on tyytynyt kohtaloonsa ja siihen, ettei sillä enää treenata säännöllisesti hiki hatussa koulukisoja varten. Välillä pystytän kentälle kouluaidat ja teen rataharjoituksia ihan vain herran nautinnoksi ja nämä treenikerrat ovatkin yleensä niitä kaikkein onnistuneimpia!
Tänään en kuitenkaan aikonut viedä Monnia kouluaitojen sisäpuolelle, vaan halusin lähteä sillä maastoon. Ori on tosi kiva maastoilukaveri siinä mielessä, että se kulkee tasaisen varmasti eteenpäin, eikä säiky oikeastaan mitään. Sillä saa päästellä juuri niin lujaa kuin haluaa tai mennä hissukseen, Monni tekee juuri niin kuin käsketään. Tuttuun tapaan Monni tuli kutsuttaessa portille, pujotin ketjunarun leuan alta ja lähdin viemään punaista oria kohti tallia. Hienosti se aina käyttäyti taluttaessa, mutta varmuuden vuoksi pidin silti ketjua edes leuan alta, olihan se kuitenkin loppujen lopuksi ori. Harjasin Monnin reippain ottein, enkä nyt kuluttanut puunaamiseen liikaa aikaa, sillä halusin pitää maastolenkin jälkeen pienen spa-hetken vanhenevalle oripojalleni.
Lähdimme tallin pihasta kävelemään hiekkatietä pitkin. Ohjat roikkuivat löysällä ja Monni pärskähteli. Taisi se olla oikeasti jo ihan tottunut tähän eläkeläisen elämäänsä. Iän myötä Monnista oli tullut vähän kankeahko alkuun ja käytinkin reilusti aikaa alkukäynteihin. Maastossa se oli nopeammin vertyvä, kun mentiin suoraa tietä eikä mitään kiemuroita ja kentälläkin välttelin alkuun tiukempia käännöksiä. Olimme kävelleet noin parikymmentä minuuttia hiekkatiellä, kunnes käännyimme metsätielle. Keräsin ohjat hyvin kevyelle tuntumalle ja pyysin Monnia nostamaan ravin. Tänään ratsuni ravi tuntui heti oikein hyvälle ja letkeälle. Keventelin reippaan ravin tahdissa ja kumpikin katselimme maisemia. Meillä Hiivurissa oli aivan täydelliset maastot, joka makuun löytyi vaikka ja mitä. Ravattuamme hyvän matkaa pyysin Monnia hidastamaan käyntiin ja käänsin sen metsätieltä risteävälle kapealle polulle. Tämän polun varrella oli oikein hyviä kiipeilymäkiä ja käytin niitä usein hyväkseni takapään treenaamisessa. Mäkien kiipeilyjen jälkeen tulimme metsäpolulta rauhalliselle hiekkatielle. Sen varrella ei ollut montaakaan taloa, joten liikennettä ei juurikaan ollut. Otimme tällä hiekkatiellä rauhallisen laukkapätkän ja lopuksi ravailimme vielä vähän matkaa ennen kuin kävelimme takaisin tallille.
Maastolenkki kesti reilu tunnin, noin vartin verran siihen päälle. Vein Monnin pesupaikalle ja ori arvasi heti, mitä seuraavaksi oli luvassa. Sen ilme muuttui salaa tyytyväiseksi ja se piti korviaan poikkeuksellisesti hörössä riisuessani siltä varusteita. Se oli hieman hionnut. Harjasin orin ensin nopeasti, minkä jälkeen kaivoin sakset esiin. Leikkasin Monnin ohuen niskasiilin, vuohis- ja korvakarvat, siistin myös karvoja ruununrajasta. Leikkasin hännästä pienen pätkän pois. Sitten otinkin pesuvehkeet esiin ja aloin puunaamaan sen punaista karvapeitettä oikein huolella. Monni ummisti jopa vähän silmiään, kun hieroin sitä saippuavedessä uitetulla pesusienellä. Harvoin se osoitti tyytyväisyyttään, mutta vanhemmiten siitä oli tullut vähän leppoisampi tyyppi. Huuhdeltuani orin huolella päästä varpaisiin vedin hikiviilalla suurimmat vedet pois ja vein Monnin takaisin tarhaan. Useimmat hevoset haluavat märkinä heti piehtaroimaan, mutta ei meidän Monni. Se nautti kiiltävän puhtaasta olemuksestaan niin paljon, että jäi paistattelemaan auringossa niin, että varmasti kaikki näkivät, kuinka hieno hän olikaan.