© TN
| Kutsumanimi: | Eikka | Rekisterinumero: | VH18-018-1081 |
| Syntymäaika: | 04.11.2017, 21-vuotias | Kasvattaja: | Taisto Tervalahti |
| Rotu: | Suomenhevonen | Omistaja: | enna (VRL-14704) |
| Sukupuoli: | Ori | Painotus: | Esteratsastus |
| Väri & Säkä: | Punaruunikko, 154cm | Koulutustaso: | Helppo B, 110cm |
Tiedättekö sen ihmistyypin, jolla on aina kaikki hyvin? Elämä hymyilee, ollaan kaikesta yltiöpositiivisia ja luonteeltaan se on erittäin ekstrovertti; kaikkien kanssa tullaan toimeen ja juttua ja tekemistä riittää. Eikka on juuri tällainen tyyppi. Mikään ei saa tätä oria lannistumaan ja aina on kiva kokeilla kaikkea uutta. Uudet ihmiset, uudet hevoset, uudet paikat - ihan kaikki on kivaa ja parasta! Me suomalaiset helposti pessimisteinä kartamme tällaisia ihmisiä, mutta hevosella tämänlainen luonne on pelkkää plussaa. Huonoinakin päivinä Eikka onnistuu piristämään kenet tahansa 100% varmuudella.
Tämän herran kanssa hoitaminen, taluttaminen ja muu käsittely on hyvin rentouttavaa puuhaa. Taluttaessa se saattaa huudahtaa tammoille kovaäänisen tervehdyksen, mutta jättää homman siihen - mikä herrasmies! Joskus se saattaa törmätä taluttajaansa tai astua varpaille, jos se keskittyy katselemaan puussa kiipeävää oravaa tai pellolla hyppivää jänistä, eihän se uteliaisuudelleen mitään mahda. Harjatessa Eikalla on selkeä motto: mitä kovempaa, sen parempi. Hennoista harjanvedoista se saattaa jopa ärsyyntyä, mutta voimaa käyttämällä saa orin ummistamaan silmänsä ja alahuulen roikkumaan. Tämä tyyppi on eläinlääkäreiden ja kengittäjien lempiasiakas. Se tekee juuri niinkuin käsketään, eikä hankaloita toisten työtä millään tavalla. Oikeastaan ihan kaikki on Eikan kanssa helppoa, sen optimistinen asenne saa sen pitämään epämiellyttävistäkin asioista ja aina kaikilla asioilla on kultareunuksensa.
Ratsuna Eikka on energinen ja on aina innoissaan lähdössä töihin. On ihan sama, mennäänkö maneesissa koulua vai maastossa laukkaspurtteja - kaikki on kivaa. Loistavan hyppytekniikkansa, nopeutensa ja notkeutensa ansiosta ori on estepainotteinen. Ei sen liikkeissäkään mitään vikaa ole, esteet vain on sen juttu, eikä sillä riitä taidot kuolupuolella kovin korkealle. Eikka ei kiellä juuri koskaan, sillä joka ikisen - jopa hieman pelottavankin - esteen hyppääminen on superkivaa! Notkea ori kääntyy uusinnoissa tiukimmatkin mutkat ongelmitta ja kovasta vauhdistaan huolimatta se hyppää siististi eikä usein pudottele puomeja. Sille ei ole niin väliä, onko ratsaja taitava esteillä vai ei, kivaa hyppääminen silti on! Maastossa Eikka on vauhdikas, mutta hyvin varma ja pelkäämätön. Se on kyllä hyvin utelias ja välillä saattaa avut jäädä huomaamatta, kun ympäristöä on mukava tutkiskella korvat hörössä.
Ori on opetettu myös ajolle. En kauhean usein Eikalla aja, vaikka sekin puuha on yllättäen erittäin mukavaa sen mielestä, mutta keskitymme ratsastukseen ja ajaminen on vain hyvää, virkistävää vaihtelua. Eikka on aina innoissaan ajoretkistä, onhan se rentoa puuhaa ja saa katsella maisemia mielin määrin kevyillä hölkkälenkeillä tai rauhallisilla kävelyillä.
|
i. Silminnäkijä sh, trn, 157cm evm |
ii. Kiinni Jäit sh, rn, 153cm evm |
iii. Hämminki sh, tprt, 160cm evm |
|
iie. Katajan Blondi sh, vrn, 150cm evm | ||
|
ie. Sielunsisko sh, tprt, 149cm evm |
iei. Tilivelvollinen sh, prt, 160cm evm | |
|
iee. Helinä sh, rt, 155cm evm | ||
|
e. Mahtiksen Liinu sh, trt, 150cm evm |
ei. Hepuli sh, prt, 152cm evm |
eii. Vasara sh, tprt, 156cm evm |
|
eie. Hurmaava sh, rt, 160cm evm | ||
|
ee. Hiljainen Ilta sh, rt, 153cm evm |
eei. Pöhkö Poika sh, vrt, 159cm evm | |
|
eee. R. Aurora sh, rt, 152cm evm |
Eikan isä Silminnäkijä on ehdottomasti niitä oreja, jotka eivät jää huomaamatta - niin kokonsa että luonteensa puolesta. Tummanpuhuva ruunikko Nätti kun on hankkinut itselleen aktiivisena kisahevosena fanijoukon, onhan se varsin ryhdikäs ja reipas (ja äänekäs) tapaus, ja rotunsa kisaoriiden aatelia - unohtamatta sen hyväntuulisuutta sekä satunaisia hulivilipojan elkeitään. Nätti on siis varsin persoonallinen ori, jolla on meriittiä kokonsa rinnalle. Ruunikko on kisannut hyvällä menestyksellä kansallisesti niin esteillä että koulussa, hypäten yli metrisiä ratoja ja taitaen kouluratsastuksessa Helppo A-tason kiemurat. Hyvän kisahevosen pään ohella Nätti on kantakirjattu komealla kakkosella kantakirjassa; eritoten ylistystä saivatkin sen ravi ja laukka, unohtamatta hyvin asettuineita jalkoja. Onkin siis aiheellista kehua Nättiä varsin hienoksi suomenhevoseksi, joka on jättänyt jälkeensä vielä tasokkaampaa sakkia; kaikki sen varsoista, joita on tähän asti saatu 16, ovat osoittaneet kyntensä niin yleispainoitteisesti kisakentillä että näyttelyiden ruusukehaina.
Isänisä Kiinni Jäit oli hieno ruunikko suomenhevosori, joka jäi hävettävän vähälle käytölle. Kiriksi kotiväen parissa ristitty pieni ori oli varsinainen monipuolisen rotunsa edustajan malliesimerkki; sillä taitettiin kaikki työajosta kouluratsasteluun että esteille. Kiri oli siis varsin tasokas ja suomenmestaruuksissakin asti vetänyt työhevonen, siellä parhaimmillaan kakkos- ja kolmossijalle yhteispistein asettunut. Esteradoilla Kiri hyppäsi vaatimattoman ysikympin ratoja, mutta taitoa oli paikkaamaan korkeutta, ja koulussakin ruunikko taisi Helppo A-tason radat, vaikkakin sillä kisattiin pääasiassa Helppoa B:tä. Työkantakirjaan se vietiin hyväksyttäväksi kolmoselle vielä kisaamisen ohella. Huolimatta siis vaikuttavasta urastaan ja erinomaisista ominaisuuksistaan Kirille ei suurempaa kysyntää erisukuisuudestaan huolimatta ollut, ja pieni ruunikko jätti varsalukemansa tusinaan, joiden sukupuolijakauma meni sopivasti puoliksi. Kirin kolmikymppiset juhlittiin juuri ennen orin lopetusta ja hautaamista kotipihaan.
Isänemä Sielunsisko oli nätti ja pieni tummanpunainen suomenhevonen, joka eli hyvin rauhallista elämää kevyessä harrastekäytössä siitostamman päätoimisen virkansa ohella. Sintti ei siis ollut varsin tekevä tai meritoitunut, suvultaan kylläkin komea, ja omistajansa iloksi kouluratsastuksessa Helppo B-ratoja tallien välisissä seurakisoissa hyvin prosentein pärjännytkin. Hyvin tyypillisesti siitä yritettiin kovasti kyllä kouluhevosta, mutta tason jämähdettyä pääasiassa Sintin tammamaiseen luonteeseen, se jätettiin suosiolla hyvä- ja erisukuisena siitokseen, ja emänä tamma olikin erinomainen hevonen. Sintti jättikin peräti kahdeksan varsaa elämänsä aikana, ja eläköityäänkin vielä pääsi tapakouluttamaan nuoria ympärivuotisesti pihattoon, kunnes pienen punaisen tamman oli aika siirtyä ajasta ikuisuuteen nivelvaivojen hidastamana.
Emä Mahtiksen Liinu on ihastuttava pieni tummanrautias, joka on nykypäivän johtavia tammoja esteratsastuksen saralla, nykyään lähinnä periyttäjänä. Aiemmin Liinu kisasi useamman vuoden aina suomenmestaruuksiin, ja tasoahan tammalla on peräti 120cm estekorkeuksiin, joka puhukoon jo puolestaan. Kisauran jälkeen Liinu vietiin kantakirjaan saavutuksineen, josta napsahti vahva kakkonen, pisteiden jäädessä vain karvan verran ykkösestä. Rautias tamma jäi lopulta kisakentiltä sopivalla iällä syrjään ja siitokseen, sillä toiveissa kuitenkin oli jättää useampi varsa. Liinun ihastuttavan, joskin myös toisinaan herkän luonteen puolesta siitä on tullutkin varsin mallikas siitostamma, ja sen varsat ovat osoittautuneet ainakin yhtä kyvykkäiksi esteratsuiksi. Tällä hetkellä Liinu taivaltaa jo eläkelaitumilla, saatuaan kuusi varsaa, joista viimeisimmät olivat kaksostammat, nekin yhtä upeita estehevosia kuin muutkin.
Emänisä Hepuli oli ihana punainen ori, varsin pieni ja pönäkkä sellainen, ja luonteeltaankin juuri sitä, mitä nimensä antoi odottaa; sopivissa määrin tarpeeksi kahjo, että sen selkään kannatti pilviä hipovan ja kuolemaa pelkäämättömän ratsastajan istahtaa. Heppu olikin aikansa yksi kirkkaimpia estesuomenhevosia, eikä syyttä; sellaista estettä ei ollut, mitä ori ei olisi hypännyt, niin ulkomuodon, korkeuden että sijainnin puolesta. 120cm ratoja puhtaasti suorittanut Heppu voitti kaksi kertaa suomenhevosten estemestaruuden aktiivisimpina kausinaan ja muutaman muun kerran sijoittui kärkinelikkoon. Punainen ori ehti esteiden välissä kiertää myös näyttelykehää ja vaikka sen luonne jakoikin väkeä kahteen leiriin (osa kun ei sitten pitänyt yhtään siitä, että suomenhevosori oli näinkin omapäinen ja tarmokas), Heppu keräsi huomattavan hyvän määrän menestystä myös sillä saralla. Kirsikkana kakun päällä ori kantakirjattiin ansaitusti ykköselle. Hepulia käytettiinkin 56 kertaa onnistuneesti elämänsä ehtoopuolella vielä tammoille, ja päästiin todistamaan, että se jättikin lähes kaikille sen ominaisuudet estehevosena niin hyppykykyjen että luonteen puolesta; lähes kaikki sen varsoista jatkoivat estekentille ja rodun huipulle. Heppu lopetettiin lopulta hienossa 32 vuoden iässä kuluneisiin niveliin.
Emänemä Hiljainen Ilta oli sekin estehevosten ykköskastia aikanaan, vaikkakaan sen ura ei juuri pitkään kestänytkään. Kaikin puolin erittäin kuvakirjasuomenhevosta esittänyt Ilta (punaista väriään myöten) oli pitkän tavoitteellisen kasvatuksen huippulupaus ja kruununjalokivi, joka aloitti lupaavasti nelivuotiaana jatkaen kansallisen tason luokkiin 110cm korkeutta hypäten. Näyttelyissä rautias oli palkittu muutaman kerran parhaana varsana ja Ilta ehdittiin kantakirjata vielä kisauransa huipulla hienolla kakkosella. Valitettavasti 12-vuotiaalla Iltalla todettiin kuitenkin tarhassa hankittu jännevamma, joka ei lähtenyt paranemaan yrityksistä huolimatta, ja raudikko siirrettiin eläinlääkärin siunauksella vielä siitoshevosen virkaan. Valitettavasti epäonnet tuppaavat seuraamaan toisiaan, ja Iltaa oli hyvin vaikea aluksi tiinehdyttää. Rautias kuitenkin ehti ensimmäisen varsansa jälkeen vielä varsoa onnistuneesti toisenkin, kunnes 16-vuotiaana se kuoli synnytyksen komplikaatioihin kolmannen menehtyneen varsansa kanssa. Iltan kaksi selvinnyttä tammavarsaa kuitenkin toivat emälleen kunniaa vielä kuolemansakin jälkeen, ja niiden varsomiset sujuivatkin paremmin.
© VRL-14618|
16.08.2018 - kutsu - 110cm - 1/30 09.08.2018 - kutsu - 110cm - 3/30 07.08.2018 - kutsu - 110cm - 2/30 07.08.2018 - kutsu - 110cm - 1/30 04.08.2018 - kutsu - 110cm - 5/30 01.08.2018 - kutsu - 110cm - 2/30 27.07.2018 - kutsu - 110cm - 6/40 26.07.2018 - kutsu - 110cm - 2/40 24.07.2018 - kutsu - 100cm - 1/30 23.07.2018 - kutsu - 100cm - 4/30 |
23.07.2018 - kutsu - 110cm - 4/30 23.07.2018 - kutsu - 110cm - 1/30 22.07.2018 - kutsu - 100cm - 1/30 22.07.2018 - kutsu - 110cm - 4/23 21.07.2018 - kutsu - 100cm - 4/30 20.07.2018 - kutsu - 110cm - 2/30 20.07.2018 - kutsu - 110cm - 1/40 20.07.2018 - kutsu - 110cm - 2/23 19.07.2018 - kutsu - 110cm - 4/30 18.07.2018 - kutsu - 110cm - 2/23 |
18.07.2018 - kutsu - 110cm - 3/50 17.07.2018 - kutsu - 100cm - 2/30 17.07.2018 - kutsu - 110cm - 2/40 16.07.2018 - kutsu - 100cm - 3/30 16.07.2018 - kutsu - 110cm - 5/30 09.07.2018 - kutsu - 110cm - 1/21 08.07.2018 - kutsu - 100cm - 1/30 07.07.2018 - kutsu - 110cm - 4/22 06.07.2018 - kutsu - 110cm - 2/21 02.07.2018 - kutsu - 110cm - 3/21 |
01.07.2018 - kutsu - 110cm - 3/21 30.06.2018 - kutsu - 110cm - 3/13 30.06.2018 - kutsu - 110cm - 1/41 25.06.2018 - kutsu - 100cm - 4/30 23.06.2018 - kutsu - 100cm - 1/30 23.06.2018 - kutsu - 110cm - 1/41 22.06.2018 - kutsu - 110cm - 4/41 21.06.2018 - kutsu - 100cm - 2/30 18.06.2018 - kutsu - 100cm - 2/50 17.06.2018 - kutsu - 100cm - 4/50 13.06.2018 - kutsu - 110cm - 6/50 |
CUP-sijoitukset30.04.2020 - Kutsu - VSR-cup - 110cm - 3/4831.12.2019 - Kutsu - VSR-cup - 110cm - 3/20 30.11.2019 - Kutsu - VSR-cup - 110cm - 1/25 |
Näyttelyt21.06.2020 - NJ - Tuom. Vibaja - irtoSERT31.10.2019 - VSR-Rotunäyttelyt - aikuiset orit - II-palkinto 12.09.2018 - NJ - Tuom. Kati - irtoSERT 31.07.2018 - VSR-Rotunäyttelyt - aikuiset orit - II-palkinto |
Siitä on tovi, kun viimeksi valmentanut estehevosia. Tälläkin kertaa kyseessä kilpaileva suomenhevonen ja rataa rakentelin enemmän tekniseksi kuin perusharjoitteiseksi. Ratsukko saapuu maneesille, kun oma rakentelu oli vielä kesken. “Hei vain, avustanko kyytiin?”, kysyin iloisesti ja avustin Ennan orin selkään. Punaruunikko oli heti nuuskimassa taskuja herkkujen varalta ja vaikutti heti oikein pirteältä tapaukselta. “Hei vain sinullekin”, rapsutin orin turpaa ja annoin ratsukolle luvan lähteä verryttelemään. “Ihan käyntiä eka muutaman kierroksen ajan ja sitten ravia mukaan. Puomeja saa tulla, kun annan luvan”, vitsailin ja jatkoin radan loppuun rakentamista. Alkuverryttely sisälsi paljon ympyröitä ja loivaa kiemuraa sekä asettelua, ja taivuttelua sen mukaan. “Tänään teknistä harjoittelua. Muutamia sarjoja, tiukkoja käänöksiä ja kaarevaa uraa”, kerroin ja nyt sain viimein hetken seurata kaksikon menoa.
Reippaan verryttelyn jälkeen alkoi hyppiminen. Aluksi matalia esteitä ja korkeus kasvoi sitä mukaan, mitä enemmän edettiin. Eikka oli vilkkaalla päällä, että Enna sai istunnalla rauhoitella vauhtia. Eikka oli pieni ja notkea suomenhevonen ettei 90 cm sarjoilla ollut ongelmaa. Hyvin mahtui esteiden väliin ja hyppäsi lennokkaasti esteiden ylitse. Puomit eivät kertaakaan kolisseet. “Hyvä, sitten koko rataa 110 cm tasolla. Muista katsoa pitkälle eteen ja seuraavalle esteelle ajoissa”, neuvoin ja annoin ratsukolle luvan aloittaa hyppäämisen. Ensimmäinen ja toinen kerta tuli puhtaasti, mutta kolmannella kierroksella tuli pieni pudotus liian tiukan käännöksen vuoksi. “Otetaan tuo pätkä uudestaan. Muista suoristaa ennen estettä”, jatkoin ja seuraavalla kerralla tuli puhdas suoritus. “Hyvä, otetaan loppuverkkaa ilman puomeja”, Eikka oli vielä innokas etenemään. Enna sai tehdä lisää hommia satulassa, mutta ratsussa oli ainesta aikaluokkiin.
Tänään maneesissa odotteli enna ja Eikka. Kasasin nopeasti ihan perusradan parilla sarjalla ja muutamalla yksittäisellä esteellä varustettuna ja päästiin heti hommiin.
Muutamat lämmittelyhypyt otettiin yksittäisellä pystyesteellä, jota tultiin molempiin suuntiin laukassa, mutta hypyn jälkeen siirryttiin käyntiin ja vaihdettiin suuntaa hypäten sama este uudestaan toiseen suuntaan laukassa ja taas käynti, suunnan vaihto ja takaisin.
Lämmittelyhypyt sujuivat loistavasti ja lisäiltiin pikkuhiljaa esteiden määrää, jonka jälkeen myös korkeutta alettiin nostamaan aina muutaman toiston jälkeen. ”Pikkusen pitempää laukkaa, niin pääsette tuon välin neljällä laukalla ja keskity siihen, et Eikka on rento, niin on molemmilla kivaa”, huikkasin toisella sarjalla ja hetken päästä taas käskin rauhoittamaan laukkaan, jotta toiselle sarjalle sopisi vain se yksi laukka väliin. ”Hyvä, kehu!” sanoin erinomaisen radan jälkeen.
Maksimikorkeudella ratsukko suoriutui erinomaisesti koko radasta ja otettiin vielä toisen kerran rata putkeen, jonka jälkeen käskin hoitaa loppuverkat huolellisesti ja kehua hevosta, sekä ratsastajaa itseään loistavasta suorituksesta. ”Ootan innolla, et nään teidät ens kesänä radalla”, naurahdin.
Koska ratsukko oli ensimmäistä kertaa valmennuksessa, menimme vain kavaletteja ja pieniä esteitä, keskityimme siistiin ratsastukseen ja tutustumiseen. Alkuverryttelyssä oli keskiympyrällä muutama kavaletti, joita ylitettiin aluksi ravissa ja sitten laukassa molempiin suuntiin. Eikka oli energinen, mutta pysyi hyvin tuntumalla. Jopa pienet kavaletit saivat orin innostumaan.
Ympyrällä kavalettien ylittämisen jälkeen oli seuraavana vuorossa suhteutettu väli pitkällä sivulla, esteinä kaksi matalaa ristikkoa. Tarkoituksena oli vaihdella askelmäärää esteiden välissä. Aluksi vauhtia oli vähän liikaakin, eikä askelten lyhentämisestä meinannut tulla mitään. Kun Eikka oli saanut muutaman kierroksen verran päästellä höyryjä pihalle, se alkoi keskittymään. Ensin tarkoituksena oli saada neljä askelta esteiden väliin, eli askelpituus sai olla reilu. Tämä sujui Energiseltä orilta moitteettomasti. Lisäsimme askelmäärää ensin viiteen, sitten kuuteen. Lopulta myös kuusi askelta mahtui ongelmitta.
Viimeisenä tehtävänä oli tehdä pysähdys esteiden välissä. Este - 2 tai 3 askelta - pysähdys - 2 tai 3 askelta - este. Eikka suoriutui tehtävästä oikein mallikkaasti, pysähtyi ja lähti lennokkaasti liikkeelle kellontarkkaan ratsastajan avuista. Muutamien toistojen jälkeen oli aika loppuverrytellä kevyessä ravissa eteen-alas. Ratsukko suoriutui hienosti ja ratsastaja pysyi hyvin vauhdikkaan orin mukana.
Eikka matkusti Itä-Suomen Mikkelistä uuteen kotiinsa. Hetki sitten 3 vuotta täyttänyt ori sai heti uuden kaverin, kun hieman nuorempi Aku oli haettu samana päivänä tallin valmistumisen kunniaksi. Eikka ei vaikuttanut yhtään väsähtäneen matkasta ja jaksoi riekkua ja temmeltää uuden kaverinsa kanssa. Kunhan ori ensin kotiutuu uuteen kotiinsa, aloitamme ratsukoulutuksen. Kasvattajan luona se on jo totutettu satulaan ja ratsastajan painoon selässään, mutta muuta ei ole vielä tehty. Ja olenkin innoissani, että pääsen itse kouluttamaan tätä hauskan oloista kaveria!