Rommisuutari
Ch, KTK-III, SLA-I, KRJ-I, SV-I
† 09.02.2022

Luonnekuvaus

Pieni, erittäin tomera Rommi oli heti varsasta asti yksi ehdottomia lemppareitani. Se leimautui muhun täysin, ja välillä tuntui, että mun seura kelpasi paremmin kuin oman emän seura. Jostain syystä Rommi alkoi suhtautua varauksella muihin ihmisiin, mutta mun kanssa se oli täysin oma, rento ja hullunkurinen itsensä. Mikään ei tuntunut toimivan muiden käsittelyssä ja ori hakeutui aina luokseni ahdistuessaan toisista ihmisistä. Tätä ollaan pyritty saamaan pois, mutta edelleen Rommi toimii parhaiten mun kanssa. Ehkä se vaan on yksi niistä "yhden ihmisen hevosista" tai jotain, mutta jokatapauksessa meidän kahden yhteistyö on lyömätöntä. Se tuntuu toimivan pelkällä ajatuksen voimalla, harvoin mun tarvii mitään ääneen sanoa, katseet ja eleet riittää. Tammojen perään Rommi on ihan hirveesti, mutta tottelee kyllä eikä lähde riehumaan mun kanssa. Se huutelee ja pörhentelee aina tamman nähdessään, mutta onneksi yleensä se jää siihen. Taluttaessa kauheeta vauhtia eteenpäin menevä ori ei paljoa jää hidastelemaan tai odottelemaan hidasta taluttajaa, vaan sen perässä on pysyttävä joutui sitten ottamaan juoksuaskelia tai ei. Onneksi se menee vain eteenpäin, eikä lähe omille teilleen tai keksi muuta typerää, muuten se olisikin aika ongelmallinen talutettava. Rommi on siitä helppo tapaus, että sitä pystyy tarhaamaan isossakin orilaumassa. Se pitää puolensa, mutta ei pyri johtajaksi. Harvoin se lähtee mihinkään tappeluihinkaan mukaan, vaan ottaa rennosti ja katselee mielummin sivusta muiden painia.

Hoitotoimenpiteissä on suuri ero siinä, olenko itse paikalla vai en. Jos hoidan orin itse, Rommi on mitä huomionkipein ja miellyttävin hoidettava, mutta jos joku muu hoitaa sitä, se ei halua olla harjattavana yhtään sen pidempään kuin on pakko, se heittelee etusiaan ja välillä yrittää jopa näykkiä. Komentaessa se tottelee kyllä, hetkeksi aikaa. Tarpeeksi monta kertaa komennettuaan se alkaa käyttäytyä, mutta seisoo korvat luimussa naama nyrpeänä loppuajan. Sama homma toimii varustaessa, pestessä, klipatessa... Mun kanssa maailman kiltein ja suloisin ori muuttuu pahanilmanlinnuksi, joka antaa kyllä suorittaa toimenpiteet, mutta ei kovin mielellään ja kiltisti. Kengittäjä on toinen ihminen, kenet Rommi sietää lähelleen. En tiedä johtuuko se meidän kengittäjän suuresta koosta vai miehekkäästä egosta, mutta sen kanssa Rommi tulee hyvin juttuun. Eläinlääkärin kanssa hommat sujuu nätisti, jos olen itse paikalla pitämässä oria silmällä.

Rautias pienhevosori on mitä miellyttävin ratsastaa. Sen askeleet ovat sen pienestä koostaan huolimatta isot, ilmavat ja matkaavoittavat. Varsinkin sen ravi on oikein näyttävää, vähän ehkä vaikea istua oudokseltaan, laukka on hieman pieniliikkeisempää, pyöreää ja notkeaa. Koulupainotteinen Rommi oppii nopeasti uusia asioita ja työmotivaatio sillä on aina huipussaan. Ja vaikka se onkin muuten vähän hankala sen suhteen, ettei pidä kenestäkään muusta kun musta, se käyttäytyy ratsastaessa oikein hyvin myös muiden ratsuna. Se keskittyy niin täysillä työntekoon, ettei kai ajattele sen enempää kuka siellä selässä istuu, kunhan siellä istuu joku joka tietää mitä tekee. Ratsastajaltaan ori ei paljoa virheitä niele ja jos käsi on vähääkään liian kova tai pidätteet tehdään liian rajusti, Rommi saattaa jopa hyppiä pystyyn. Ori vaatii itselleen todella tasaisen käden omaavan ratsastajan, jonka istunta on muutenkin siisti, eikä ratsastuksellaan häiritse hevosta ollenkaan. Taitavan ratsastajan kanssa helppo A-tasolle asti koulutettu Rommi tekee mitä vain ja uusien asioiden opetteleminen on niin mielenkiintoista, että se ei yhtään menetä malttiaan vaikka ei ihan tajuaisikaan mitä ratsastaja siltä pyytää. Esteitä emme orilla hyppää, koska se ei vain yksinkertaisesti ymmärrä niiden päälle yhtään mitään. Tai siis sehän luulee ymmärtävänsä ja se tekeekin hyppäämisestä mahdotonta. Rommin mielestä täydellinen hyppytekniikka on mahdollisimman kauaa esteestä hyppääminen tasajalkaa ja esteen jälkeen vähintään viiden pukin sarja ennen eteenpäin jatkamista. Kovasti se siis nauttii hyppäämisestä, mutta ei kukaan halua sitä edes opettaa hyppäämään, kun ori vain puree kiinni kuolaimeen ja menee miten itse haluaa. Puomi- ja kavalettityöskentely on vielä ihan ok, mutta kavaletteja korkeampaa emme hyppää ellemme kerran pari vuodessa löydä jonkun tarpeeksi hullun sen selkään. Maastossa Rommi menee tasaisen varmasti niin yksin kuin porukassakin. Se ei turhia hötkyile, vaan menee juuri sitä vauhtia mitä siltä pyydetään.

Kuljetuskoppiin tai -autoon Rommi menee yleensä melko helposti. Se ensin kävelee pari kertaa lastaussillalle, pohtii hetken ja peruuttaa mutta yleensä lastaus sujuu kuitenkin muutamissa minuuteissa, kunhan ei itse menetä malttia orin hetken pähkäilyyn. Ori matkustaa nätisti, keskittyy lähinnä syömiseen, vaikka mukana olisi toinenkin hevonen. Vieraissa paikoissa alkuun hieman jännittynyt ori rentoutuu pitkän alkuverryttelyn avulla omaksi itsekseen ja yleensä kisamatkoilla ei tarvitse Rommin käyttäytymistä stressata. Kilparadoilla se tietää olevansa tarkkailevien silmien alla ja suorittaa näin ollen aina täydellä teholla. Tosin jos alkuverryttely menee mönkään, menee sen takia helposti ratakin huonosti jos oria ei olla saatu lämmiteltyä rennoksi.

Kilpailukalenteri

KRJ (40 sijoitusta)