Turmeltajan Rosinja
KTK-III, SLA-II, SV-II
† 04.11.2020
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Kutsumanimi: | Inkku |
Rekisterinumero: | VH18-018-1364 |
Syntymäaika: | 05.06.2018, 18-vuotias |
Kasvattaja: | Turmeltaja |
Rotu: | Suomenhevonen |
Omistaja: | enna (VRL-14704) |
Sukupuoli: | Tamma |
Painotus: | Yleispainotus |
Väri & Säkä: | Punarautias, 149cm |
Koulutustaso: | Helppo A, 90cm, Tuttari |
Suomenhevosten laatuarvostelu
20.09.2020, 12 + 20 + 20 + 21 + 8 = 81p.
SLA-II
Suomenhevosvarsojen arviointi
20.05.2019 SV-II
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus
20.01.2019, 17 + 17 + 17 + 17 = 68p.
KTK-III
Luonnekuvaus
Turmeltajan Rosinjaa voisi kuvailla liukkaaksi saippuaksi, josta ei millään saa otetta. Tamma on nimittäin erittäin ahkera karkailemaan
tarhasta, laitumelta ja karsinasta, eikä karkausyrityksiltä päästä varustaessakaan. Mikäli sattuu tippumaan Inkun selästä, eikä ohjat jää käsiin,
tamma on varmasti jo pitkällä siinä vaiheessa, kun itse pyyhkii vielä hiekkoja housuistaan. Se ei ole mikään ilkeä tamma, päinvastoin se rakastaa
kaikkia eläviä olentoja. Inkku vain sattuu olemaan erittäin utelias ja seikkailunhaluinen kaveri, jolla on suuri halu tutkia uusia asioita.
Inkku tulee toimeen hyvin muiden tammojen kanssa ja viihtyykin parhaiten isommassa laumassa. Tamma osaa kuitenkin pitää puolensa tilanteessa kuin tilanteessa,
minkä vuoksi onkin laumajärjestyksessä korkealla. Inkku on joissain asioissa hieman arvaamaton. Vaikka se tykkää ihmisistä ja lähtee mielellään tekemään töitä,
se saattaa välillä silti juosta muutaman kerran tarhasta tai laitumelta hakiessa ihmistä pakoon ennen kuin antaa ottaa itsensä kiinni.
Taluttaessa tamma kävelee yleensä nätisti taluttajan vierellä, mutta toisinaan se jää katselemaan uteliaana mitä ympärillä tapahtuu, eikä tällöin huomaa jos vahingossa
kävelee taluttajaansa päin. Kuljetuskoppiin tai -autoon lastatessa Inkku usein miettii muutaman minuutin paikoillaan lastaussillalla, mutta kunhan antaa sen rauhassa mietiskellä hetken,
se menee kyllä nätisti koppiin. Tamma matkustaa todella nätisti niin yksin kuin kaverinkin kanssa.
Hoitaessa Inkku kannattaa sitoa kunnolla kiinni myös karsinassa, jos ei halua jahdata karannutta pienhevostammaa pitkin pihoja. Se näpertelee myös helposti vetosolmut auki,
joten kunnolliset solmut tulevat tarpeeseen. Tammalla ei onneksi iske koskaan vetopaniikkia, joten tiukempia solmuja voi tehdä huoletta.
Inkku on todella tarkka siitä, millaisella harjalla sitä harjataan ja kuinka kovaa. Liian kovat harjat ja rajut otteet saavat sen hermostumaan, mutta
pehmeitä harjoja ja liikkeitä käyttäessä tamma seisoo kiltisti paikoillaan puunauksesta nauttien. Kavioita se ei aina meinaa nostaa heti ensimmäisellä yrittämällä,
mutta sinnikkyys palkitaan. Varusteiden laitto sujuu ongelmitta, satulavyötä laittaessa tamma joskus pullistelee ja tässäkin asiassa liian ronskit otteet
saavat Inkun kiukkuiseksi. Kengittäjän kanssa ei koskaan ilmene ongelmia, tamma antaa kengittäjän hoitaa työnsä rauhassa. Eläinlääkäri on
ainut asia, mitä se pelkää ja tästä syystä Inkku täytyy rauhoittaa jokaista toimenpidettä varten.
Ratsuna tamma on oikea unelma: se on sopivan eteenpäinpyrkivä ja vertyy nopeasti, se kuuntelee apuja todella tarkkaavaisesti ja tekee aina parhaansa.
Hyvän työmoraalin omaava Inkku sopii niin aloittelijoiden kuin ammattilaistenkin ratsuksi, sillä se kuljettaa varovasti ja varmasti osaamattomia ratsastajia,
mutta ammattilaisia varten siltä löytyy hienot liikkeet, taitoa ja potentiaalia. Tamman laukka on sen parhain askellaji. Pyörivä, isoliikkeinen mutta tasainen laukka onkin kaikkien sillä ratsastaneiden mieleen.
Sileällä työskennellessä Inkku tykkää tehdä oikeastaan kaikkea, mitä siltä pyydetään.
Oli kyse sitten sulkutaivutuksen hienosäädöstä tai ravi- tai laukkalisäysten harjoittelusta, kaikki on mukavaa ja kaikkeen se antaa itsestään sata prosenttia.
Esteillä tamma innostuu herkästi ja välillä saattaa muutama pukkikin tulla esteiden välillä. Inkku rakastaa hyppäämistä ja mitä vaikeampi este, sen innokkaampi tamma on.
Tamman hyppytekniikka on kuin viimesen päälle hiottu. Se tekee aina siistejä, sulavia hyppyjä oli ratsastajana kuka tahansa. Tamma ei myöskään kiellä juuri koskaan.
Maastossa ja maastoesteillä Inkku on todella energinen ja sitä saakin pidätellä aika paljon, ettei vauhtia ole liikaa.
Päiväkirja & Valmennukset
00.00.0000 - kirjoittanut
24.05.2019 - kouluvalmennus - kirjoittanut miivi
Vasta neljävuotiaan Inkun kanssa treenattaisiin tänään ihan perusjuttuja. Taipumista, täsmällisyyttä ja näitä harjoitellen pätkiä helposta pitkän radan kouluohjelmasta Helppo C: E.B. Special 2015, jonka ratsukko starttaisi ensimmäisissä kilpailuissaan muutaman viikon kuluttua.
"Verrytellessä tee siirtymisiä askellajien sisällä, etit oikeen reippaan käynnin sieltä Inkusta ja kokeilet kuinka reippaasti se menee, mutta myös että kuinka hitaasti se osaa taapertaa pysähtymättä. Ravissa katot, että kun sä pyydät reippaampaa, niin kevennä ite myös isommin ja anna suulle tilaa, ja taas hiljentäessä tee se pääasiassa sun kevennystä muuttamalla, että et tapa sen menohaluja vetämällä suusta", ohjeistin ennan alkuun.
Vaikka Inkusta paistoi sen kokemattomuus, liikkui nuori tamma oikein korrektisti ja hakeutui hyvin tuntumalle. Nuori ei kulkenut pää pystyssä nokka pitkällä kuten monet nuoret suomenhevoset tuntuivat alkuun tekevän, vaan liikkui hyvin ratsumaisesti. Ennalla oli selkeästi homma hanskassa nuorten kanssa, nyökkäsin hyväksyvästi. Nuoret suomenhevoset sai helposti ratsastettua vahingossa kameleiksi, mutta ennan nuorten kohdalla olin törmännyt vain laadukkaita ja hyvin ratsutettuja suomenhevosnuoria.
Laukka oli selkeästi tammalle hankalin askellaji. Teimme Helppo C- ohjelmaan kuuluvaa 20 metrin pääty-ympyrää, ja erityisesti oikeaan kierrokseen Inkun laukka rikkoi helposti nelitahtiseksi.
"Voimaa se tarvitsee lisää, suoralla sen laukka näyttää hyvältä ratsunlaukalta", kommentoin. "Käykää maastoilemassa mäkisissä maastoissa, tekee hyvää lihasten lisäksi nuoren pääkopalle, ainakin omien nuorten kanssa on huomannut kuinka ne nauttii maastoilemisesta ja on paljon parempia ratsastaa kentälläkin."
Laukan lisäksi muuten niin laadukkaalle nuorelle tuotti ongelmia ajatus keskiravista.
"Vähän se näytti hakevan tota päätä ylös alkuverkan temponvaihteluissakin, mut se viestii lähinnä siitä, että sillä ei ihan vielä taidot riitä tähän tai se ei oo hiffannut mitä tehään. Helpossa ceessä ei kuitenkaan peräänantoa vaadita, ja koska Inkku liikkuu kuitenki muuten tosi nätisti ja kehityskelposesti, ei se maailmaa mullista, että yhessä vaiheessa koulurataa meinaa mennä vähän huonommin. Muista ite kuitenkin että et jää silti suuhun vetämään vaikka Inkku rupeis kirahvoimaan, joustat kyynärpäistä että et joudu vetokilpailuun ja sit ratsastat sitä kaikesta huolimatta reilusti istunnalla eteen."
Valmennuksen lopuksi kehotin ennaa lähtemään loppukäynneille maastoon, mielenvirkistys varmasti kelpaisi paitsi Inkulle, myös ennalle, joka oli joutunut hikoilemaan valmennettavanani lähes koko päivän mitä erilaisempien hevosten selässä.