Pikkuporvari
KTK-II, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II, SV-II

Luonnekuvaus

Myydäänköhän hevosiin lisämuistia? Possulla olisi tarvetta sellaiselle. Tuntuu, että ori unohtaa asioita samaa tahtia kuin oppii uusia. Välillä ihmettelen, miten tämä hevonen ylipäätään on sillä tasolla kuin on, kunnes se taas kotitreeneissä tai vielä parempaa, kisoissa, unohtaa, miten se pohkeenväistö menikään ja esittää jonkin aivan uuden, modernin nykytanssiteoksen, jonka joku varmaan jo kuvasi ja myi Kansallisteatterille. Hyppääminen on ilmeisesti sen verran putkijuoksua, että siitä Possu selviytyy kunnialla, vaikka miten olisi tekninen rata, jolla tämmöisen uuvatin kuvittelisi sekoilevan. Ei, Possu unohtelee asioita vain arjessa sekä kouluradalla, hyppääminen sujuu aina. Lohtu sekin, eipähän tehdä kuperkeikkoja maastoesteillä sen takia, että ori ei muista ottaa viimeistä askelta tai unohtaa vallan ponnistaa.

Minä nyt annoin koko hevosesta aika yksinkertaisen kuvan, mutta kun tämä on aika yksinkertainen. Orin päähän ei montaa ajatusta mahdu samana päivänä, tai edes samalla viikolla. Asioiden opettele sujui hitaasti, "yksi askel eteen, kaksi taakse, loikka sivulle, koreografian kadottaminen, piruetti, aaa Macarena!" -tyylillä, mikä itketti kaikkia paitsi hevosta itseään. Possu oli hurjan ylpeä itsestään aina, kun teki jotain, etenkin, jos teki jotain oikein! Siitä sai ja saa edelleen niin mukavan paljon kehuja.
Sen minä Possun kunniaksi sanon, että se on hirveän herkkä, yhteistyöhaluinen ja yritteliäs hevonen, jolla on erinomainen eteenpäinpyrkimys. Joka ikinen kerta ori lähtee töihin samalla innolla kuin lapsi ensimmäisenä päivänä kouluun. Hölkkämaasto on aivan yhtä kivaa kuin koulutreeni, vaikka jälkimmäinen todennäköisesti meneekin pipariksi. Joskus sitä miettii, miten tämän kanssa on koskaan tehty hyväksyttyjä kouluratoja.. Ratsastettavuudesta se ei ole kiinni, tai ratsun yrityksen puutteesta. Liikkeetkin tällä ovat kohdillaan puhtaasta, pitkäaskelisesta käynnistä lennokkaaseen raviin ja laajaan, näyttävään laukkaan. Periaatteessa ja käytännössä ori osaa paljonkin koulujuttuja, muistikapasiteetti vain ei riitä niiden säilömiseen.
Hyppääminen sen sijaan sujuu. Perushyvällä, mutta varmalla tekniikalla esteeltä toiselle suuntaava Possu on se reipas, rohkea, positiivinen esteratsu, joka jaksaisi aina ottaa apri hyppyä lisää ja joka ei varmasti arastele mitään estettä. Esteälyähän tällä ei ole yhtään, ratsastaja joutuu tukemaan ponnistuspaikkojen ja vähän kaiken muunkin kanssa. Hyvän ratsastajan kanssa ori kuitenkin suorittaa hyvin eikä edes niillä matalimmilla tasoilla.

Lamppu ei syty ja mikäli syttyy, se taitaa olla kynttilä. Onneksi Possu on kiltti ja rauhallinen, muuten tämän kanssa oltaisiin helisemässä. Orin muisti loppuu vähän kesken kaiken ties missä paikoissa. Joskus se unohtaa, että laitumen langasta saa sähköiskun, toisinaan juoma-automaatin mekanismi muuttuu rakettitieteeksi, vaikkei se vielä eilen sitä ollutkaan. Joinakin päivinä Possu kävelee taluttaessa aivan omia reittejään kuin mikäkin humalainen, eikä välttämättä tajua pysähtyä ihmisen pysähtyessä. Ori osaa käyttäytyä eikä tee mitään ilkeyttään, se vain.. unohtaa. Eikä aina tajua.
Matkustaminen on Possun mielestä lystiä hommaa. Se seisoo kyydissä aina erittäin hyväryhtisenä, korvat hörössä, malttaa välillä syödä heiniään ja koettaa sitten kurkkia ikkunoista ulos tai jututtaa mahdollista matkaseuraansa. Vieraat paikatkin ovat hurjan jänniä, ja valitettavasti myös muistia kuluttavia. Possulla on uusissa ympyröissä kahta enemmän ajatuskatkoja kuin kotosalla. Käytös on kyllä edelleen hyvää, kun kiltistä hevosesta puhutaan, samaten ratsastettavuus on samaa tasaisen hyvää kuin kotonakin. Sitä vain saa pitää sormet ja varpaat ristissä, ettei Possu unohda kovin oleellisia asioita. Ainakin se yrittää joka kerta parhaansa.

© Lissu T.

Kilpailukalenteri