Snillin Pehtoori
Ch, KTK-II, SLA-I, KRJ-I
† 07.07.2022

"Mä yleensä ostan hevoset varsoina tai nuorina, kisaamattomina. Kun Snillin tallinpitäjä ilmoitti tyhjennysmyynneistä ja kävin tutustumassa mulle täysin vieraan tallin tarjontaan, pikkuinen Pete sai mun sydämen sulamaan. Tein tarjouksen, ja vaikka orille tarjottiin kotia muualtakin, onnekseni pikkuinen rautias lähti mun matkaani. Tää ei todellakaan ollut mikään suunniteltu 'tarvitsen pienhevoskokoisen kouluorin' ostos, vaan ihan tunnepohjainen, pikainen päätös. Mutta sellanen mä vähän oon, rakastun päätä pahkaa hevosiin, jotka mun on pakko saada, sen enempää miettimättä onko tallissa tilaa tai onko mulla just tollaselle hevoselle tarvetta. Kun rakastuu, niin rakastuu, sokeasti."

Luonnekuvaus

Onneksi tämän pikkutyypin kanssa sokea rakkaus ei ole alkanut kaduttaa, vaan päinvastoin olen vaan päivä päivältä yhä iloisempi siitä, että sain Peten meidän orilauman jatkeeksi. Siitä löytyy niin ponimaista pilkettä silmäkulmasta kuin suomalaista rehellisyyttäkin ja välillä tuntuu, että nämä kaksi täysin erilaista luonteenpiirrettä tappelevat keskenään kuin piirretyt piru ja enkeli olkapäillä. Yhdessä hetkessä se saattaa olla suloinen, miellyttämisenhaluinen ratsu, kun taas toisessa hetkessä se linkoaa ratsastajiaan hurjien pukkisarjojen saattelemana maneesin pohjaa maistelemaan. Koskaan ei voi etukäteen tietää, millainen kisasuorituksen tai ylipäätään päivän saa Peten kanssa kokea. Mun mielestähän se on vaan tosi hauska tyyppi, just omanlaisensa ja niin mahdottoman ihana (ehkä siksi kun en itse ole siltä vielä lentänyt maneesin seinää päin tai mihinkään muuallekaan).

Hoitaessa Pete on kova häseltämään, kun toisaalta on kamala kiire jo päästä tekemään töitä, mutta samalla kuitenkin pitäs nauttia harjauksesta ja toisaalta taas se piru olkapäällä käskee näpsimään hampailla hoitajaa hihasta tai räpläämään riimunnarua suussaan. Seisoo se ehkä joskus paikallaankin, jos se hetkeksi erehtyy kuuntelemaan toisella puolella neuvovaa enkeliään, mutta hitto kun se piru osaa olla vakuuttava ideoidensa kanssa. Ja kun pitäisi niitä hoitajankin ohjeita kuunnella ja totella, meneehän siinä vähemmästäkin pää pyörryksiin ja lopputuloksena on sekamelska. Yleensä se kyllä pienen vääntämisen jälkeen tyytyy seisomaan paikallaan, mutta usein siinä vaiheessa ollaankin jo melkein valmiita. Tosin meidän roteva kengittäjä saa Peten pysymään niin kiltisti paikallaan koko kengityksen ajan, taitaa sen karski ulkonäkö olla sen verta uskottava, että edes pikkupiru ei uskalla pihahtaa sanaakaan.

Ratsastaessa Peten kaksi persoonaa tulee ehkä parhaiten esiin. Se saattaa koko tunnin kulkea todella nätisti, tehdä kaiken niin hyvin kun vain pystyy ja kuunnella kaikkia apuja todella tarkasti, kun sitten loppuverryttelyssä saattaa joku naksahtaa päässä ja se lähtee sinkoilemaan minne sattuu kuin viallinen uudenvuoden raketti. Helppo A-tasolla kilpaileva Pete on ihan osaava ja näppärä ratsu aina sille päälle sattuessaan ja sen kanssa saa kokea huippuja onnistumisen hetkiä, mutta toisinaan se saa kyllä ratsastajan harkitsemaan alanvaihtoa, kun mikään ei suju ja pukittelu on kivempaa. Kisaaminenhan on ihan täyttä arpapeliä Peten kanssa, joskus verryttelyssä se on niin kilttiä ja niin hienoa, mutta radalla se onkin ihan täys hirviö, tai sitten toisinpäin. Tai sitten se on kuin pieni enkeli viikkokausia, ei voi tietää. Hyviä prosentteja ja ruusukkeita se napsii kyllä silloin, kun se haluaa tehdä kaiken oikein. Joku voi tässä vaiheessa jo ehkä miettiä, miksi Pete muka oli niin hirveän hieno ja hyvä ostos, mutta mun silmissä se on hurjan hieno, eikä se nyt todellakaan ole tallin vaikeammasta päästä. Ehkä se ei ole myöskään tallin hienoin kilparatsu, jonka kanssa aina voi olla varma menestyksestä, mutta ainakaan sen kanssa ei tarvitse murehtia tylsän tavallisesta arjesta!

Kilpailukalenteri