Kahmon Kultapiru
Ch, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I
† 04.02.2021

Päiväkirja & Valmennukset

04.11.2020 Ratatreeniä estevalmennuksessa - kirjoittanut omistaja

Piru oli yks mun lemppareista. Se oli haastava ja vauhdikas ja mä rakastin kumpaankin piirrettä ihan älyttömästi. Mulla kävi helposti aika pitkäksi, jos kaikki suju niin hyvin ja rauhallisesti kun vaan joidenkin suokkien kans voi sujua. Onneks Enna tiesi tän ja jätti mieluusti mulle näitä haastavampia ratsuja ratsastettavaks. Käveltiin maneesia ympäri kauheeta kyytiä, Pirulla oli tuttuun tapaan taas kova kiire. Istuin aika tiiviisti, koska pidin vauhdista huolimatta ohjat pitkinä, jotta ori sai kulkea rentona, mutta pidättää sitä silti tarvi vähän. Olin koonnut kentälle seitsemästä esteestä radan Ennan ohjeiden mukaan ennen kuin hain Pirun tarhasta ja laitoin sen kuntoon. Se oli taas oma shownsa ja tiesin jo siinä hoitopaikalla orin kanssa riehuessa, että tänään tulee hauska päivä. Laitoin kyllä varmuuden vuoks pelhamin sille, jos meno uhkais lähtee liian vaaralliseks.

Verryttelin tuttuun tapaan itsenäisesti, Ennalla oli vähän kiire ja yleensä mun valmennukset sovitettiin aika kiireisiin väleihin, koska tallinpitäjä tiesi, että mulle ei oo ongelma hoitaa alku- ja loppuverkkaa yksin. Se oli itseasiassa ihan kivaa, saatiin hevosen kanssa hetki kahdenkeskeistä aikaa hakea yhteistä rytmiä ennen varsinaisen valmennuksen alkamista. Nyt mä verryttelin Pirua ravissa pääasiassa kahdeksikolla ja tein paljon muitakin kiemuroita esteiden lomassa. Piru porhalsi eteenpäin suu vaahdossa ja sain tehdä istunnalla paljon töitä, että vauhti pysyisi mun määrittämien rajojen sisäpuolella. Laukassa kesti hetki, että ori tasaantui, mutta lopulta alettiin löytää taas se meille sopiva rytmi. Mä annoin varsinkin esteillä Pirun mennä aika kovaa ja Enna siitä usein huomautteli, mutta mulla kuitenkin on aina (yleensä) kontrollin tunne kuitenkin, niin miksei annettais orin vähän päästellä. Tietenkin isommilla esteillä täytyy olla tarkempi, mut varsinkin rutiinitreeneissä pienemmillä esteillä ei se oo nii justiinsa.

Kun Enna saapui maneesiin, olimme jo verrytelleet hyvin ja kävelleet välikäyntejäkin hyvän aikaa. "Sori sori sori, oon myöhässä!" nainen pahoitteli pyyhältäessään maneesiin. "Tapaaminen venyi vähän turhan pitkään." "Ei se mitään, ei mulla oo tän jälkee ku enää yks hevonen liikutettavana", totesin tallinpitäjälle, joka nyt nappasi jakkaran käteensä, kantoi sen yhden esteen viereen ja istahti. "Noni, hypätääs sitten. Ota ohjat käteen, ala työstään teille sopivaa rytmiä laukassa ja tuu sitten toi linja ja toi okseri", Enna selitti ja osoitteli esteiden suuntaan. Teimme työtä käskettyä - tai meille sopiva rytmi hukkui heti esteelle ohjatessa ja Piru alkoi sooloilemaan. "Jaaha, tällanen päivä. Onneks laitoit pelhamin. Istu penkkiin äläkä irrota peppuas siitä kun vasta ponnistuksessa", valmentaja neuvoi ja jakoi vielä lisää vinkkejä istuntaani liittyen. Pari kertaa rysäytimme esteelle niin kamalan näköisesti, että ihme kun puomit eivät pduonneet. Näiden jälkeen Pirukin onneksi keräsi itsensä ja aloimme oikeasti tekemään yhdessä töitä emmekä keskittyneet tappelemaan toisiamme vastaan. Tää oli välillä vaikee muistaa tän orin kanssa, että ei sen kans voi vääntää vaan nimenomaan täytyy hakea se yhteinen sävel.

Hypättiin ensin esteitä muutaman esteen osissa ja lopuksi treenattiin sitten sitä rataakin. Lopputuntiin mennessä sekä minä itse että ratsuni olimme kumpikin rentoutuneet ja suoritimme hyvin. "Sun ongelmana on usein ennakointi. Vaikka tietyissä asioissa se on hyvä - kuten kuolainta valitessa - niin joskus se tekee sulle hallaa. Varsinkin Pirun kaltaisten hevosten kanssa ei voi ottaa sitä asennetta selkään noustessa, et nyt tästä tulee vaikeeta, kun siitä tulee just niin vaikeeta kun sä siitä teet. Loppupeleissä Piru on kuitenkin se sama haastava oma itsensä ja siihen pätee samat säännöt, oli vauhtia enemmän tai vähemmän", Enna selitti nyökkäilin sen merkiksi, että olin täysin samaa mieltä. Ei pidä lähteä sotatantereelle, jos sota ei ole edes alkanut. Rataa me hypättiin onneksi hyvässä yhteisymmärryksessä ja sain jopa kehuakin Pirua hyvistä suorituksista. Onneksi oli valmennus tänään, eikä jääty vaan vääntämään keskenään, olisi voinut lopputulos olla ihan erilainen.

- Oona

31.10.2020 Kouluvalmennus Myrttisuolla - kirjoittanut Maikku (Siguri, VRL-11290)

Lauantain kouluvalmennukseen oli päätynyt neljä hyvin eri tasoista ratsukkoa. Onneksi tämä oli tiedossa jo etukäteen, joten pystyin suunnittelemaan valmennuksen sisällön sen mukaan. Kokoonnuimme maneesissa puolen päivän maissa, ja pyysin ratsukoita aloittamaan lämmittelyt siirtymisillä ja kiemuraurilla. Erityisesti siirtymissä oli tärkeää keskittyä napakoihin apuihin ja hevosen nopeaan reagointiin, sillä jo lämmittelyjen aikana huomasin, että meillä oli tällä hetkellä neljä todella energistä hevosta.

Pirun ja Ennan yhteistyö toimi alusta asti moitteetta. Enna antoi selkeitä apuja ja Piru teki kaiken mukisematta. Ori oli selkeästi haastava, sillä apujen tuli tulla juuri oikeaan aikaan ja sopivalla voimakkuudella, eikä ratsastaja saanut jäädä hetkeksikään matkustamaan selkään. Ennaa helpottaaksemme teimme Pirun kanssa poikkeuksellisesti välillä siirtymisiä, pysähdyksiä ja pieniä voltteja, jotta myös ratsastaja pysyi hyvin hereillä ja virkeänä.

Alkutunnin avotaivutukset käynnissä sujuivat ratsukolta ihan hyvin. Piru ei rentoutunut kovin nopeasti niin, että se olisi kannatellut itseään hyvin, joten katsoimme Ennan kanssa muutaman onnistuneen taivutuksen kuntoon ja annoin sen jälkeen ratsukolle työksi ratsastaa kiemurauraa ravissa, jotta hevonen saisi hieman lämpöä ja aukeaisi kunnolla kaikkialta, erityisesti lavoista. Kiemurauran jälkeiset ravi- ja laukkatyöskentelyt pääty-ympyröillä sujuivat hyvin. Keskityimme myös vastalaukkaan ja tasapainon ylläpitämiseen, sillä sitä tarvittiin, kun siirryimme seuraavaksi työstämään laukkaa ympyräkahdeksikolla niin, ettei laukkaa vaihdettaisi ympyröiden puolivälissä. Piru kulki todella kuuliaasti eteenpäin, ja erityisesti myötälaukassa sen takaosa aktivoitui hyvin. Ori asettui hieman muotoon, ja pyysin ratsastajaa pitämään hyvän ohjastuntuman, mutta myötäämään oria kuitenkin tarvittavan verran sekä kehumaan hienosta liikkeestä.

Valmennuksen loppuun teimme vielä raviympyröitä, jotta hevoset palautuisivat kunnolla valmennuksesta. Ratsukoiden meno näytti paljon paremmalta alkutuntiin nähden, ja hevoset oli saatu kulkemaan hyvin ratsastajaansa kuunnellen eteenpäin. Enna ja Piru saivat muistutusta siitä, että myös kotona treeneissä kannattaa tehdä tehtävien välissä siirtymisiä, voltteja, taivutuksia ja kaikkea sellaista, mikä pitäisi sekä hevosen että ratsastajan mielen virkeänä koko tunnin ajan.

16.08.2020 KRJ-tarinakilpailut Sotamaalauksessa - Helppo A (1/2)

Tehtävänanto: Jeesus ratissa
Hevosesi säikähtää kisasuorituksen aikana ja menetät hallinnan, mutta onneksesi jokin korkeampi voima vaikuttaa ohjaavan hevostasi, jotta se ei juokse pää viidentenä jalkana aitaan tai jyrää jotakuta parkaa jalkoihinsa. Mitä hevosesi säikähti ja miten tilanne päättyi? Osallistuminen tapahtuu tarinoimalla ja tuomaroinnissa katsotaan tunnelmaa, tekstin sujuvuutta ja tehtävänannon ohjeiden seuraamista.

Piru ravasi voimakasta ravia eteenpäin, ja minä valmistauduin laukannostoon. Rata oli sujunut niin hyvin, ori puhkui energiaa, mutta tällä kertaa sain sen verryttelyn alusta alkaen kanavoimaan virtansa oikein. Tätä oli kouluratsastus parhaimmillaan Pirun kanssa, tänään tulisi hyvät prosentit. "Koottua laukkaa, pitkä sivu keskilaukkaa, takaisin koottuun ja keskihalkaisijalle", mietin hiljaa mielessäni ja F-kirjaimen kohdalla pyysin oria eteenpäin. Sillä samalla sekunnilla, kun kannukseni osuivat orin kylkiin, alkoi kuulua kovaa meteliä. Piru lähti räjähtäen eteenpäin ja eteni täysin hallitsematonta laukkaa pitkää sivua pitkin. "Ei helvetti sentään, sehän hyppää kouluaidan yli, en saa sitä ikinä hidastaan saati kääntyyn lyhyelle sivulle!" ajattelin ja näin jo silmissäni meidän kiitävän ulos kouluradalta.

Mä tein aivan kaikkeni. Kulma ja kouluaita lähestyi, eikä ratsuni näyttänyt mitään rauhoittumisen merkkejä. Mulla ei ollut aikaa edes miettiä, mitä se oli näin rajusti pelästynyt, mulla oli täysi työ saada ori hidastamaan. Juuri, kun olin menettänyt toivoni ja suljin silmäni tulevaa aidan ylitystä häveten, tunsin allani jylisevän koneen rauhoittuvan ja kääntyvän kulmassa. Mitä!? Piru rauhoittui juuri kriittisellä hetkellä. Keräsin itseni nopeasti kasaan ja käänsin ratsuni keskihalkaisijalle ja valmistauduin siirtämään sen koottuun raviin.

Loppurata meni kuin sumussa. Suoritin mekaanisesti tehtävä tehtävältä orin totellessa pienintäkin käskyäni. Mitä ihmettä täällä oli oikein tapahtunut? Lopputervehdyksen jälkeen taisin vetää happea keuhkoini ensimmäistä kertaa sitten epäonnisen keskilaukan. Näin Oton seisovan kauempana kävelytysalueella Pusun kanssa kauhusta jäykkänä. Ihmiset juoksivat täyttä vauhtia tielle, jopa kisat keskeytettiin hetkeksi. "Luokka keskeytetään karanneiden hevosten vuoksi. Jatkamme, kun tilanne on ohi", kuuluttaja ilmoitti ja käännyin katsomaan tien suuntaan. Ilmeisesti Sotamaalauksen kolme hevosta oli karannut laitumelta ja juoksivat nyt tiellä. Auto oli ajanut hevosia vastaan ja paniikissa kuski oli jarruttanut ja kääntänyt ajoneuvoaan hätäisesti törmäten liikennemerkkiin. Apua mikä katastrofi, ja mä luulin olleeni pulassa radalla!