© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
| Kutsumanimi: | Ukko | Rekisterinumero: | VH18-018-1660 |
| Syntymäaika: | 07.06.2017, 20-vuotias | Kasvattaja: | Aatos Karhunen |
| Rotu: | Suomenpienhevonen | Omistaja: | enna (VRL-14704) |
| Sukupuoli: | Ori | Painotus: | Esteratsastus |
| Väri & Säkä: | Voikko, 144cm | Koulutustaso: | Helppo B, 90cm |
Ukko on erittäin hyvin koulutettu ja tämä näkyy niin maastakäsin työskennellessä kuin ratsastaessakin. Ori käyttäytyy erittäin mallikkaasti kaikkien ihmisten kanssa, eikä koskaan kyseenalaista käsittelijänsä käskyjä. Jatkuvasti itselleen tekemistä kaipaava ori tulee aina innolla tarhan portille odottamaan ihmisen nähdessään ja pettymys onkin suuri, jos sen sijasta haetaankin joku muu hevonen. Ukko ei kuitenkaan koskaan tee mitään tyhmiä kepposia, vaikka helposti kyllästyykin. Se käyttää energiansa mielummin tarhassa edestakaisin laukkaamiseen, kuin tuhmuuksien tekemiseen. Vaikka Ukko onkin helppohoitoinen ja käyttäytyy aina moitteettomasti, se ei kauheasti pidä ihmisten hellyydenosoituksista. Ori tykkää, että asiat hoidetaan nopeasti ja asiallisesti, eikä kuluteta aikaa turhaan lässyttelyyn ja lääppimiseen. Turhanpäiväinen rapsuttelu saattaa saada sen turhautumaan, jolloin se alkaa luimia ja pyöriä levottomasti. Muiden hevosten kanssa Ukko ei tule erityisemmin toimeen. Vain laitumella sille kelpaa laumatoveri samalle reviirille ja silloinkin se on hyvin valikoiva. Helposti alistuvat, lauman hännillä olevat orit ovat parhaimpia laidunkavereit, sillä jos toinen lajitoveri alkaa havitella Ukon johtajan paikkaa, siitä syttyy sota. Tammoille se tykkää höristä ohimennen, mutta herrasmiehenä käyttäytyy hienosti myös tammojen seurassa. Taluttaessa Ukolla on aina kiire ja taluttaja saakin harppoa isoja askelia pysyäkseen orin perässä, mutta mitään tuhmaa se ei tee tässäkään tilanteessa, sillä on vain aina kova kiire paikasta toiseen.
Hoitotoimenpiteistä ei ole kovinkaan paljoa sanottavaa, sillä niin kuin aikasemmin jo mainittiin, Ukko käyttäytyy tilanteessa kuin tilanteessa erittäin hyvin. Kunhan oria käsittelevä muistaa, ettei tätä herraa jäädä välissä rapsuttelemaan ja lellimään, sen kanssa saa tehdä kaikki harjauksesta hampaiden raspaukseen kaikessa rauhassa. Varusteiden laitto sujuu täysin ongelmitta, esimerkiksi suitsia laittaessa se laskee päätään ja avaa suunsa valmiiksi kuolaimia varten. Suojia tai pinteleitä laittaessa se ei hievahdakaan, satulointi sujuu muutamassa sekunnissa orin seistessä kiltisti paikoillaan. Tuttu kengittäjämme on Ukon lempi-ihminen, juron keski-ikäisen suomalaismiehen seura on mukavan hiljaista ja ammattimaista. Ori rakastaa vettä ja pesupäivät onkin sen lempipäiviä. Se jaksaisi seistä pesukarsinassa vaikka kuinka monta tuntia ja mitä pidempään sitä hinkataan puhtaaksi, sen parempi. Usein se venyttää päänsä pitkälle alas, sulkee silmänsä ja antaa alahuulen roikkua täysin rentona koko pesutoimenpiteen ajan.
Ratsuna Ukko hipoo täydellisyyttä; se on todella herkkä avuille ja toimii hienosti pelkällä istunnalla, se on luontaisesti eteenpäinpyrkivä ja energinen, mutta erittäin kuuliainen. Askeleet sillä on valitettavasti todella ponimaiset, varsinkin laukka on erittäin lyhyttä ja nopeatempoista, eikä lisätty ravi tai laukka orilta luonnistu kovin hyvin. Tästä syystä ori on estepainotteinen, sillä esteillä ei sen poniliikkeet haittaa. Kouluratsastuksessa Ukko taitaa perusasiat, mutta kyllästyy kovin helposti, jos tehtävät eivät vaihtele tarpeeksi tiheään tahtiin. Esteillä ori on erittäin näppärä. Se on luonteeltaan todella rohkea ja utelias, minkä ansiosta se ei kyttäile erikoisempiakaan esteitä, vaan hyppää innoissaan kaiken yli. Se on myös innostuessaan todella kuuliainen ja kuuntelee tarkkaan ratsastajan apuja ja tekee juuri niinkuin pyydetään. Uusinnoissa sen notkeudesta ja ketteryydestä on hyötyä, sillä se pystyy ongelmitta erittäin tiukkoihinkin käännöksiin. Maastossa ori on aina todella innoissaan ja utelias tutkimaan uusia reittejä. Isommalla porukalla Ukon kanssa ei oikeastaan ikinä maastoilla, sillä se haluaisi mennä ensimmäisenä, mutta ei askeleiden lyhyytensä takia siihen pysty.
Ukko on todella helppo lastata niin kuljetuskoppiin, kuin -autoonkin. Se seuraa ihmistä mihin vain, eikä ikinä jää epäröimään tai jarruttelemaan, vaan menee heti ensimmäisellä yrittämällä reippaasti kyytiin. Kilpailutilanteissa ori on hyvin samanlainen kuin kotonakin; energinen, kuuliainen, eikä jännitä mitään. Mitä isommat kilpailut, sitä enemmän ori skarppaa ja pyrkii aina tekemään parhaansa. Kilpailuviettinen ori ymmärtää olevansa kilpailuissa ja voitonhimonsa ansiosta harvoin kieltää vaikka ratsastaja olisi selässä väärinpäin.
|
i. Hullu Tiedemies sph, vkk, 140cm evm |
ii. Variksenpelätin sph, vkk, 139cm evm |
iii. Korneelius sph, vkk, 147cm evm |
|
iie. Vilttitossu sph, prt, 143cm evm | ||
|
ie. L.P. Viktooria sph, vprt, 145cm evm |
iei. Aina Pulassa sph, rt, 140cm evm | |
|
iee. Hienohelma sph, vrt, 141cm evm | ||
|
e. Aavetanssija sph, vrt, 147cm evm |
ei. Kauhujen Herra sph, prt, 143cm evm |
eii. Silmänisku sph, prn, 146cm evm |
|
eie. Neon Fiona sh, rt, 149cm evm | ||
|
ee. Baletti sph, trt, 144cm evm |
eei. Ruostunut Sarana sph, rn, 138cm evm | |
|
eee. Onnenonkija sph, trt, 141cm evm |
i. Hullun Tiedemiehen, eli Taunon, oli tarkoitus jäädä ratsastuskouluun täyttämään emänsä saappaat, jos se olisi ollut tamma. Orin syntyessä kasvattaja päätti samantien, ettei
tulisi sitä pitämään ja Tauno myytiinkin melkein heti vierotuksen jälkeen nuorelle esteratsastajalle ja hänen perheelleen. Tauno jäi myös pienikokoiseksi, mikä olikin hyvin odotettavissa vanhempien perusteella.
Kolmivuotiaana se vietiin ratsuttajalle ratsukoulutukseen, josta se palasi viisivuotiaana takaisin omistajalleen. He aloittivat yhdessä treenaamaan esteillä ja hyvin nopeasti kävi selväksi, että
ori oli liian haastava tytölle. Tauno oli hyvin pippurinen ja vahvaluontoinen, eikä helposti antanut periksi, kun jotain päätti. Tästä syystä se myytiin 6-vuotiaana eteenpäin osaavammalle estejunnulle, joka
sai Taunon pidettyä hienosti kurissa. Tämä ratsukko pärjäsikin hienosti estekilpailuissa ja suorittivat hyvällä menestyksellä jopa metrin luokkia.
Tauno kuitenkin joutui taas 10-vuotiaana vaihtamaan kotia, tällä kertaa pienen kokonsa vuoksi,
kun edellinen omistaja kasvoi hurjasti pituutta. Tauno myytiin vielä pariin otteeseen vielä tämän jälkeenkin. Sillä aina kilpailtiin jonkin aikaa estekilpailuissa, mutta luonteensa vuoksi se ei oikein tuntunut löytävän paikkaansa kenenkään luota.
Loppujen lopuksi se myytiin eläkekotiin 16-vuotiaana vanhalle herralle, joka opetti orin ajolle. Aatos Karhusen vankkumaton luonne ja vuosikymmenien hevoskokemus sai Taunonkin tasoittumaan, mutta mies koki parhaakseen kuitenkin ruunata sen.
Ennen ruunausta mies liisasi tuttunsa suomenhevostamman ja teetti varsan itselleen. Kun Tauno oli lopetettu 22-vuotiaana, Aatos sairastui vakavasti ja joutui myymään rakkaan kasvattinsa. Näin minusta tuli
Aavekuninkaan, Taunon ainoan jälkeläisen, omistaja.
ii. Variksenpelätin oli pieni, vain 139cm korkea suomenpienhevosori. Sillä oli pörröinen, joka suuntaan sojottava harja, mistä sen nimikin ehkä saattoi saada alkunsa. Luonteeltaan "Vaari" oli sähäkkä ja ego sillä oli valtava. Kun se kisapaikoilla ryskäsi kopissaan, olisi voinut luulla sieltä astelevan isompikin orhi ja monesti sille naureskeltiinkin hyväntahtoisesti, etenkin kun sen harja oli niin mahdottoman kuriton. Vaikka Vaari ei ehkä ulkoisesti ollutkaan juuri muuta kuin hilpeän näköinen, oli se osaava ja näyttävä ratsu. Sillä kilpailtiin 90cm luokissa aluetasolla ja sen kokoonsa nähden suuri laukka teki moneen vaikutuksen. Helppo ratsu se ei ollut laisinkaan, vaan vaati ratsastajaltaan jatkuvaa keskittymistä ja ohjeistusta. Muussa tapauksessa se keskittyi enemmän pullistelemaan ja machoilemaan, eikä se oikein edennyt enää mihinkään suuntaan. Harmillisesti Variksenpelätin jouduttiin lopettamaan kesken kisakauden sen ollessa 14-vuotias, kun se sai niin pahan ähkyn, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Vaari ehti astua viisi tammaa ennen kuolemaansa.
ie. L.P. Viktooria oli klassinen tapaus entisestä ravurista, joka ratsukoulutettiin epäonnistuneen juoksijan uran vuoksi. Senttiäkään se ei omistajalleen juossut raveista, eikä koettu järkeväksi siirtää sitä siitokseenkaan; sukukaan ei ollut mitenkään tavallisesta poikkeava. Pieni "Viki" myytiin nimellisellä hinnalla läheiseen ratsastuskouluun ja uudessa kodissaan se pääsi heti opiskelemaan uutta ammattiaan. 9-vuotias tamma oppi nopeasti alkeet ja sen kiltti, pitkähermoinen luonne tekivät siitä lopulta oikein hyvän tuntiratsun. Hyppäämisestä Viki piti eniten ja osaavampien tunneilla se pääsi treenaamaan jopa metrin esteitä. Olisi siinä ollut potentiaalia kilpakentillekin, mutta ratsastuskoulun pitäjä ei halunnut luopua aarteestaan. Tammalla kyllä hypättiin tallin omissa kisoissa ja lähitallien harjoitus- tai seurakisoissa satunnaisesti. 18-vuotiaana se jäi ansaitulle eläkkeelle ja tallinpitäjä halusi koittaa tiinehtyisikö Viki. Orina käytettiin voikkoa pienhevosori Variksenpelätintä ja varhain keväällä syntyikin suloinen orivarsa Hullu Tiedemies. Sen enempää Vikillä ei varsoja tehty ja se sai ratsastuskoulusta itselleen hyvän ja rakastavan loppuelämän kodin, jossa se lopetettiin 24-vuotiaana mystisen laihtumisen vuoksi.
e. Ukon emä Aavetanssija oli tavan harrasteratsu. Luonteeltaan se oli rehti ja reipas, hyvin tavanomainen suomenhevonen. Kaunis se oli kuin mikä ja rakennekin aivan priimaa, mutta eipä sitä näyttelyissäkään koskaan käytetty. Se eleli leppoisaa elämää omistajiensa kotitallilla toimien ratsuna perheen äidille ja lapsille ja toisinaan sillä käytiin myös ajelemassa kärryillä ja reellä. 15-vuotiaana Aavetanssijan liisasi perheen tuttu hevosmies, joka halusi oristaan Taunosta varsan itselleen. Tiineys ja varsominen sujui hienosti ja Aavetanssija oli loistava emä varsalleen. Liisauksen päätyttyä tamman omistajat päättivät tehdä sillä vielä muutaman varsan, joista yksi jäisi itselle. Lopulta Aavetanssija oli yhteensä neljän jälkeläisen emä. Lopulta tamma kuoli luonnollisesti kesäyönä laitumelleen 26-vuotiaana.
ei. Kauhujen Herra oli komea, isoegoinen pienhevosori, joka pärjäsi kansallisella tasolla kouluratsastuksessa jopa Vaativa B -luokissa asti. Se oli kaikkea, mitä kouluhevoselta odotettiin: ryhdikäs, erittäin hyväliikkeinen, kokoamiskykyinen ja äärimmäisen herkkä. Luonteeltaan ori oli haastava, se isotteli aina kaikille, eikä tullut yhtään toimeen toisten hevosten kanssa. Osaavissa käsissä se saatiin pidettyä kurissa ja Herra elikin koko ikänsä kasvattajansa tallissa. Kasvattaja palkkasi maineikkaan kouluratsastajan kilpailemaan orillaan ja kun tuloksia alkoi kertyä, alkoi Herralle olemaan jo kysyntää siitokseen. Koska Herrassa oli kaikki speksit kohdallaan ja oltiin varmoja, että siitä saataisiin hyviä kouluratsuja maailmalle, kasvattaja päätti, että Herrasta tulisi myös siitosori. Voitettuaan kolmena vuonna peräkkäin suomenhevosten koulumestaruuden, kysyntä räjähti käsiin. Herra sai kaiken kaikkiaan 20 jälkeläistä, joista iso osa päätyi kouluradoille kilpailemaan isänsä jalanjäljissä.
ee. Baletti oli oikein näppärä yleissuokki, jolla kilpailtiin pääasiassa kenttäratsastuksessa aluetasolla. Valitettavasti tamma sai 11-vuotiaana vakavan hankosidevamman, eikä eläinlääkäri ollut kovin toiveikas jatkon suhteen. Omistaja päätti kuitenkin yrittää kuntouttaa Balettia, mutta puolen vuoden sairausloman jälkeen hän joutui toteamaan, ettei tästä enää sen kummempaa ratsua saataisi. Sitä kuntoutettiin pitkään ja lopulta tammasta saatiin mukava maastokaveri rauhallisille maastolenkeille. Se opetettiin ajollekin, mikä oli erityisesti tamman mieleen. Kun 14-vuotiaana vanha hankosidevamma alkoi oireilla, omistaja päätti jättää tamman seurahevoseksi ja jalan mennessä taas parempaan suuntaan, Baletti astutettiin hienolla pienhevosorilla, Kauhujen Herralla. Se varsoi kauniin tammavarsan, joka myytiin 3-vuotiaana eteenpäin. Baletti astutettiin vielä uudemman kerran, sai toisen vähintään yhtä hienon tammavarsan, joka jätettiin edellisen tavoin kotiin kasvamaan. Baletti ei kuitenkaan pidemmän päälle viihtynyt seurahevosen roolissa, eikä siitä ollut jalan vuoksi enää oikein mihinkään, kun vanha vamma alkoi oireilla hyvin nopeasti säännöllisen liikunnan vuoksi. Tamma päädyttiin lopettamaan 19-vuotiaana, kun se alkoi oireilla liikkumattomuuttaan hyvin vakavilla käytöshäiriöillä.
|
29.05.2019 - kutsu - 90cm - 3/30 24.05.2019 - kutsu - 90cm - 3/30 23.05.2019 - kutsu - 90cm - 2/30 19.05.2019 - kutsu - 90cm - 5/30 16.05.2019 - kutsu - 90cm - 5/30 14.05.2019 - kutsu - 90cm - 4/30 10.05.2019 - kutsu - 90cm - 1/30 09.05.2019 - kutsu - 90cm - 5/30 07.05.2019 - kutsu - 90cm - 4/30 06.05.2019 - kutsu - 90cm - 5/30 27.04.2019 - kutsu - 90cm - 1/40 26.04.2019 - kutsu - 90cm - 2/40 |
19.04.2019 - kutsu - 90cm - 1/40 16.04.2019 - kutsu - 90cm - 3/40 15.04.2019 - kutsu - 90cm - 6/40 07.03.2019 - kutsu - 90cm - 2/33 06.03.2019 - kutsu - 90cm - 4/33 04.03.2019 - kutsu - 90cm - 3/33 01.03.2019 - kutsu - 90cm - 5/34 25.02.2019 - kutsu - 90cm - 5/30 24.02.2019 - kutsu - 90cm - 5/40 24.02.2019 - kutsu - 90cm - 3/40 23.02.2019 - kutsu - 90cm - 4/30 23.02.2019 - kutsu - 90cm - 4/40 |
19.02.2019 - kutsu - 90cm - 3/40 18.02.2019 - kutsu - 90cm - 2/40 14.02.2019 - kutsu - 90cm - 2/30 13.02.2019 - kutsu - 90cm - 3/30 07.02.2019 - kutsu - 90cm - 3/30 19.12.2018 - kutsu - 80cm - 2/30 17.12.2018 - kutsu - 80cm - 5/30 09.12.2018 - kutsu - 90cm - 1/30 07.12.2018 - kutsu - 80cm - 2/30 07.12.2018 - kutsu - 80cm - 5/30 06.12.2018 - kutsu - 80cm - 10/30 04.12.2018 - kutsu - 80cm - 4/30 |
02.12.2018 - kutsu - 90cm - 3/30 02.12.2018 - kutsu - 80cm - 4/30 01.12.2018 - kutsu - 80cm - 1/30 30.11.2018 - kutsu - 80cm - 2/30 25.11.2018 - kutsu - 90cm - 2/30 25.11.2018 - kutsu - 80cm - 3/30 23.11.2018 - kutsu - 80cm - 2/30 23.11.2018 - kutsu - 80cm - 3/30 21.11.2018 - kutsu - 90cm - 6/48 20.11.2018 - kutsu - 90cm - 1/30 16.09.2018 - kutsu - 80cm - 1/30 11.09.2018 - kutsu - 90cm - 3/30 |
CUP-sijoitukset31.07.2020 - kutsu - VSR-cup - 90cm - 2/5530.03.2020 - kutsu - ERJ-cup - 90cm - 2/78 30.04.2019 - kutsu - ERJ-cup - 90cm - 3/109 30.11.2018 - kutsu - ERJ-cup - 80cm - 7/97 31.01.2018 - kutsu - ERJ-cup - 90cm - 7/117 |
Näyttelyt21.06.2020 - NJ - Tuom. Vibaja - irtoSERT02.05.2020 - NJ - Tuom. Terhi - irtoSERT 31.05.2019 - VSR-Rotunäyttelyt - aikuiset orit - III-palkinto |
Kengityslista oli pitkä kuin nälkävuosi ja tänä aamuna oli heti vuorossa komea voikko suomenhevosori. Kyseessä ei ollut mikään suurikokoinen nelijalkainen, kun karsinassa odotteli ponikokoinen ori. “No hei vain”, hymyilin avatessa karsinaa ja samalla nyppisin heinänkorsia orin harjan seasta. Siinä hyväkäytöksinen herra hieman luimi tehden selväksi ettei hempeily ole hänen juttunsa. “Ei väkisin”, pyöräytin silmiäni ja tartuin riimusta kiinni ottaen orin käytävälle hoidettavaksi. Tarvikkeet olivat valmiina ja Ukko käpysteli korvat hörössä keskelle käytävää. Riisuin orin talliloimen päältä ja asetin sen karsinan eteen odottamaan uudelleen pukemista. Seuraavaksi pitkin vedoin kävin hevosen kauttaaltaan läpi ja puhdistin kaviot huolella. Ukko roikotti päätään ja jaksoi pidellä jalkoja ylhäällä. “Hieno. Sitten itse asiaan”, puhuin itsekseni. Ori käänsi korvia äänen suuntaan ja aloitin vanhojen kenkien pois ottamisen. Ori otti tilanteen aina vain rennommin ja rauhallisemmin. Ei sanoja, pelkkää työntekoa ja syviä henkäyksiä. Käytävällä oli toistaiseksi rauhallista, sillä saavuin vasta pahimman aamuruuhka jälkeen. Sitten oli aika viilata kaviot oikeaan muotoon ja muotoilla uudet nastakengät jalkaan. Suurempaa kasvua ja virheasentojen alkua ei ollut havaittavissa. Hyvä vain. Kova pauke ei oria hetkauttanut ja uudet kengät meni nopeasti jalkaan. Ukko vaikutti tyytyväiseltä. Enää nastojen kiinnittäminen ja etuosan lovittaminen sekä minimaalinen kävelytesti. Ukko seisoi rennosti paino tasaisesti kaikilla jaloilla ja kävelyn aikana en huomannut mitään korjattavaa. “Hyvin meni. Pääset takaisin karsinaan”, hymähdin laittaen talliloimen takaisin päälle. Siivoamaan en ryhtynyt, sillä toinen hevonen odotti karsinassa.
ennalle tuotiin Ukko maneesiin Roopen tilalle ja jatkettiin edelleen esteillä. Tehtävää tosin vaihdettiin ja ratsukko pääsisi ratsastamaan tiukkoja käännöksiä ja tätä varten jätin vain kaksi estettä, jotka laitoin vierekkäin.
”Hyppää ensin tuo oikeanpuoleinen ja siitä vasemman puoleiselle, mutta kiinnitä kuitenkin huomiota siihen, että Ukko ei käänny jo esteen päällä, vaan menette pätkän suoraan ja sitten vasta käännös”, neuvoin ja annoin luvan suorittaa. enna ohjasi orinsa suoralle linjalle kohti estettä ja ratsasti hienosti kohti estettä ja sen yli. ”Älä anna sen lähteä heti kääntymään. Te ette pääse toisen esteen yli, koska lyhyemmällä reitillä Ukolle ei jää aikaa tai tilaa seuraavalle esteelle”, neuvoin ja käskin tulla uudestaan.
Toisella kerralla enna korjasi hienosti aiemman virheensä ja laittoi orin menemään suoraan, vaikka hevosesta näki sen haluavan kääntyä jo aiemmin. Korotin taas estettä muutaman toiston välein maksimikorkeuteen ja 90 senttimetrissä korostui jo tarve ratsastaa tie paremmin, jotta sinne esteelle päästäisiin kunnolla ja hevonenkin ehtisi hypätä yli. ”Suoraan! Ja rauhassa!” huikkasin ja onnistuneen hypyn jälkeen käskin kehua hevosta. ”Just noin, hyvä! Alottakaahan loppuverkat”, sanoin ja heilautin kättäni hyvästeiksi siltä päivältä.
Valmennus aloitettiin ratsukon käveltyä noin 15 minuutin alkukäynnit. Alkuverkassa oli mukana maapuomeja toisessa päädyssä ympyrällä ja toisella pitkällä sivulla ensin ravipuomeina. Ukko keskittyi hienosti puomitehtäviin, eivätkä puomit kolahdelleet ravissa ollenkaan. Kun ratsukko oli ravannut tarpeeksi molempiin suuntiin, siirsin vähän puomien etäisyyksiä niin, että ne sopivat laukkaharjoitukseen. Nyt ratsukko laukkasi puomien yli ensin vasempaan kierrokseen. Ensimmäisellä kerralla pääty-ympyrällä Ukolla meni askeleet sekaisin ja kolautteli puomeihin, mutta asia korjaantui jo seuraavalla yrityksellä. Kun verryttely oli tehty myös laukassa, ratsukko siirtyi käyntiin ja pyysin antamaan hetkeksi pitkät ohjat. Sillä välin rakensin maneesiin muutaman esteen.
Rakensin toiselle pitkälle sivulle kolmen esteen linjan. Tarkoituksena oli pidentää ja lyhentää laukkaa niin, että normaalin 4 askeleen sijaan väleihin mahtuisi 3 askelta pidennetyllä laukalla ja 5 tai jopa 6 askelta lyhennetyllä laukka-askeleella. Esteiden korkeus oli alkuun 60cm. Ensimmäisen kerran ratsukko meni normaaleilla laukka-askeleilla ja tämä sujui erinomaisesti. Seuraavaksi oli tarkoitus lyhentää laukkaa. Tämä oli Ukolle hieman haasteellista sen laukan ollessa jo valmiiksi niin lyhyttä, mutta kolmannella yrittämällä ratsastaja sai Ukon rutistettua viiteen laukka-askeleeseen. Sitten laukan pidennystä. Tämä sujui helpommin ja ratsukko suoritti tehtävän kaksi kertaa moitteettomasti. Tähän väliin otettiin hetken välikäynnit ja suunnanmuutos. Korotin esteet 80cm:iin ratsukon kävellessä hetken. Sama homma toiseen suuntaan, ensin laukan lyhentämistä ja sen jälkeen pidentämistä. Tähän suuntaan tehtävä sujui paremmin, vaikka varsinkin lyhentäminen oli melkoista pinnistelyä alkuun, mutta onnistui silti. Lopetimme valmennuksen hyvään suoritukseen ja ratsukko loppuverrytteli kevyessä ravissa molempiin suuntiin, jonka jälkeen he lähtivät loppukäynneille maastoon.