Tuotokset

Luokka 1.

Naella Wahlman - Syyn Kallopelikarnevaali
Tuomareiden kommentti: Teksti hyödyntää annettua kouluohjelmaa punoen sen yhteen punaisen langan, ihmeellisen hyvän suorituksen, kanssa. Teksti on rytmitetty hyvin, se etenee jouhevasti ja on helppoa, miellyttävää luettavaa. Ratsastajan mietteet sekä pieni ihmetys suorituksen sujuvuudesta hymyilyttää ja on hyvin samaistuttavaa. Eheä kokonaisuus.

Karri oli tuntunut verryttelyssä niin hyvältä, että sisäinen pessimistini oli herännyt ja alkanut hokea, ettei itse suoritus voisi mennä enää muuten kuin päin mäntyä. Ja olihan se ainakin puoliksi totta, näin oli käynyt ennenkin ja etenkin tämän rautiaan orin kanssa. Pääsimme maneesiin odottamaan vuoroamme pari ratsukkoa omaa vuoroamme aikaisemmin ja tunsin, että Karri jännittyi heti, kun menimme halliin sisään. Olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin, sillä jännittyneisyys teki Karrista yleensä hankalan ja hitaan ratsastettavan. Kävelimme orin kanssa maneesin päädyssä odottaessamme ja kummallista kyllä, Karri rentoutui. Hevonen kuunteli minua eikä välittänyt ympärillä pyörivistä ratsukoista tai yleisön aplodeista suorituksensa päättävälle ratsukolle. Minussa heräsi toivonkipinä radan onnistumisesta, mutta en uskaltanut kuitenkaan haaveilla liikoja.

Kello kilahtaa lähtöluvan merkiksi ja siirrän Karrin raviin. Ori ei vastustele vaan nostaa ravin reippaasti ja tuntuu siltä, kuin se jo odottaisi seuraavaa apuani. Käännän hevosen keskihalkaisijalle ja suoristan orin ehkä tarpeettoman voimakkaasti, sillä Karri ei ole karkaamassa altani mihinkään. Rautiaan hevosen ravikin tuntuu ihmeellisen pehmeältä. Mitä oli tapahtunut, minne minun kuusivuotias, täynnä energiaa oleva orini on viety? Käännymme keskihalkaisijalta vasemmalle ja heti huolellisen kulman jälkeen ohjaan Karrin lävistäjälle keskiravissa. Liidämme kentän läpi täydellisessä tasapainossa. Seuraavaksi ohjelmassa on pohkeenväistöjä, jotka raudikko suorittaa pyynnöstäni miltei erinomaisesti. Hevosen niska asettuu juuri sopivasti liikkeestä poispäin ja tunnen, kuinka jalat astuvat reilusti ristiin allani. Pohkeenväistöjen jälkeen siirrytään lisättyyn käyntiin ja tehdään puoliympyrä kentän poikki. Karri etenee käynnissä paremmin kuin koskaan, sillä yleensä havaittavissa on ainakin hieman liikaa kiireellisyyttä, mutta tänään ori liikkuu tasaisen varmasti omalla moottorillaan. Puoliympyrän jälkeen hidastan Karria hieman keskikäyntiin ja käännän sen kentän keskustaa kohti M-kirjaimesta. Takaosakäännökset Karrin kanssa ovat olleet vielä aika hankalia, joten jännityn hieman kun pidätän oria ja pyydän siirtämään painoa takaosalle. Käännös onnistuu hevosen puolesta erittäin hyvin, mutta minusta tuntuu, etten ollut yhtään mukana, ihmettelin vain miten Karri tuntui tietävän tasan tarkkaan mitä kuuluu tehdä. Toinen takaosakäännös sujuu vielä ensimmäistä paremmin, sillä rentoudun itsekin. Luottoni tähän raudikkoon ei ole missään vaiheessa hävinnyt kokonaan, vaikka se onkin ollut koetuksella useampaan otteeseen muutamien viime viikkojen aikana.

Miltei suoraan takaosakäännöksen jälkeen on kouluohjelman laukkaosuuden vuoro. Karri nostaa laukan reippaasti käynnistä ja kulma tulee vastaan nopeasti. Ori ei hätkähdä tästä vaan kääntyy näppärästi vasemmalle apujeni ohjaamana. Puoliympyrä keskilaukassa on Karrille helppo, mutta orin reagoiminen pidätteeseen ennen kentän pitkää sivua menee vähän myöhäiseen. Karri hoitaa hommansa kuitenkin hienosti ja täyskaarto onnistuu vaivatta. Puoliympyrä vasemmassa vastalaukassa on pitkään ollut minulle ratsastajana haaste etenkin suomenhevosten kanssa, mutta tänään pystyn jostain syystä istumaan satulassa yllättävän rauhassa. Puoliympyrän jälkeen siirrän Karrin raviin, joka on heti mukavasti tasapainossa. C-kirjaimesta nostan oikean laukan ja teemme Karrin kanssa ensin puoliympyrän myötälaukassa, sitten täyskaarron ja samanlaisen puoliympyrän vastalaukassa. Oikea laukka on minulle helpompaa, joten tehtävät sujuvat vielä vasentakin laukkaa paremmin. Vastalaukan jälkeen pidätän Karrin raviin, jossa on edelleen mukavaa istua. Orin takajalat ovat mukavan aktiiviset ja puolivoltti pituushalkaisijalle on näppärää tehdä hevosella, joka tietää missä jalat menevät. Karri pysähtyy pyynnöstäni siististi tasajaloin ja minä viimeistelen lopputervehdyksen nyökkäämällä. Heti sen jälkeen kasvoilleni leviää hymy, löysään ohjat ja päästän Karrin käyntiin yleisön aplodien saattelemana. Tämä oli tähänastisista radoistamme selkeästi paras, jos tämän avulla ei keikuta parhaimmissa prosenteissa, mitä olemme Karrin kanssa saaneet, niin en todella tiedä millä sitten.

Sofia Kultasaari - Pähkinäprinsessa
Tuomareiden kommentti: Kertojaäänen hämmennys on suorastaan käsin kosketeltavaa, herkullista kerrontaa! Vastakkainasettelua tavanomaisemman suorituksen sekä kilpailuhetken (melkein epäilyttävän) täydellisyyden välillä on hyödynnetty taitavasti ilman, että sen kanssa on sorruttu ylilyöntiin. Teksti on napakka, hyvin kirjoitettu ja miellyttävää luettavaa.

Istuin hyvin hämmentyneenä verryttelyalueen laidalla odottamassa omaa vuoroani. Rapsuttelin hajamielisesti Pätkän kaulaa sillä välin, kun Eerika korjasi yhtä auennutta sykeröä. "Mitä mietit?" ystäväni kysyi, katsoen minua sivusilmällä. "Tää tuntuu tosi oudolta ratsastaa", sopersin hiljaa, miettien kuumeisesti mistä kiikastaa. "Miten niin oudolta? Sehän näytti aivan upealta!" Eerika hämmästeli. "No niin just. Ei tää oo ikinä ollut tämmönen. En tiiä miten päin täällä pitäis olla", yritin selittää, mutta punapäätä alkoi vain naurattaa. "Istut kuule vaan ihan niin kuin ennenkin", nainen totesi ja poistui sitten katsomon suuntaan.

Suu kuivana kokosin ohjat ja pyysin Pätkän raville. Taas se teki sen: lähti eteenpäin heti eikä muutaman askeleen viiveellä, ponnisti takapäällä enemmän, kuin tiesin sen pystyvän ponnistamaan, ja keveni edestä niin paljon, että tuntui kuin olisi pilvellä liihotellut. Apua, miten tätä nyt ihan oikeasti ajetaan? Olin tottunut siihen, että sain Pätkän kanssa ennakoida kaikki liikkeet todella ajoissa. Jos se nyt reagoi näin täsmällisesti, niin meneekö meidän kaikki ajoitukset ihan päin mäntyä? Jos nyt alan ratsastaa ennakoimatta, niin jatkuuko meidän flow vielä radalla? Mitä jos me sittenkin kohta otetaan kaikki siirtymät ja pysähdykset noin viisi metriä myöhässä?

Päätin vielä kokeilla muutaman kerran, oliko tammani todella näin täydellisesti avuilla tänään. Pyysin Pätkän ravissa ympyrälle, väistätin hetken aikaa takaosaa ulos ja nostin sitten laukan. En tiedä, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Pieni ja pyylevä tammani eteni niin kepeästi ja määrätietoisesti, että sen olisi varmaan voinut lähettää radalla tyystin ilman minua. Tiivistin hieman istuntaani ja kuin taikaiskusta Pätkä siirtyi raville ja siitä edelleen käyntiin. "Ole niin kiltti ja jatka tätä vielä kymmenisen minuuttia. Tai vaikka koko loppu elämä, jos millään viitsit", pyysin ruunikolta ja ohjasin sen kohti kilpailukentän porttia.

Luokka 2.

Inkku R - Barnby Marina
Tuomareiden kommentti: Tarina etenee johdonmukaisesti ja tuotoksessa tuodaan ihastuttavasti esille hahmon persoonaa. Tehtävänanto on otettu erinomaisesti huomioon ja teksti etenee johdonmukaisesti. Lukiessaan voi oikein tuntea kenttäratsastajan epävarmuuden ja suoranaisen pelon tulevaa koitosta kohtaan. Toivottavasti alanvaihtaja alkaa viihtyä uudessa penkissään ja valkoisten aitojen sisäpuolella, rutiinilla ja treenillä teistä tulee varmasti vielä mainio kouluratsukko!

Pyyhkäisin saappaanvarresta pölyraidan, jota en ollut aiemmin huomannut. Tulin samalla vilkaisseeksi kelloa - hitsit, kohta olisin jo myöhässä. Istuin Hiivurin maneesin kahvion vessassa ja olin aivan varma, että herkullinen latte kostautuisi vielä. En ollut saanut murustakaan alas sitten eilispäivän. Koko laivamatkan nyrpistelin vieressä muun tiimin mättäessä kitusiinsa buffetin antimia. "No, eikö maistu?" Muistin valmentajani tivanneen. Olin vain pudistanut päätäni ja lähtenyt autokannelle tsekkaamaan hevosia. Tällä kertaa matkassa oli mukana vain pari hassua hevosta: Rilla, Lenni ja valmentajani älyttömän upea ruuna, jonka nimeä en ikinä muistanut. Tiedättekö, niitä niin tavallisia penoja ja lissukoita, joita ei vaan saa pysymään päässään. Hevoset voivat tietenkin hyvin, matkustus oli niille tuttua huttua. Minä sen sijaan en nukkunut keinuvassa pedissäni laisinkaan. Irene Raine, jännittääkö sua? Kyllä - kansainvälisillä neljän tähden kenttäradoilla kilpailluttakin voi jännittää. Etenkin, kun vastassa oli kovan tason kouluratsastajia toinen toistaan upeampine hevosineen. Mitä hemmettiä meikäläinen siellä teki? Joku koputti oveen. Siistin nutturaa pikaisesti ja syöksyin ulos.

Nousin Rillan selkään haparoivin ottein. Koulusatula tuntui aivan vieraalta, se oli kuin jalkoja vääntävä piinapenkki eikä mikään luksustason valtaistuin, jollaiseksi valmentajani sitä oli myyntipuheessaan tituleerannut. Regina Solbackaa tässä aika pitkälti koko sopasta oli kiittäminen. Mokoma oli puhunut minut hankkimaan paitsi monen tonnin satulan, myös vielä useamman tontun vieneen kouluhevosen. "Kyllä sinä vielä opit tästä nauttimaan!" Reginan päättäväisyydestä oli sillä hetkellä todella vaikea saada kiinni. Rilla sentään tuntui tänään hyvältä. Se vertyi nopeasti eikä ollut moksiskaan maisemanvaihdoksesta. Mutta kun kaiuttimista särähti Irene Raine, Barnby Marinalla, en ollut enää yhtään vakuuttunut uudesta urastani kouluratsastajana. Rilla sentään oli aidoissa kuin kotonaan ja kaarsi kaulaansa ylpeänä ravatessamme kierroksen aitojen ulkopuolella. Silitin vaivihkaa sen kaulaa; ilman tätä hevosta (ja Reginaa) en ikinä olisi uskonut päätyväni ihan oikeisiin koulukilpailuihin. Jännitys kuristi kurkussa, mutta Rillan rauhallinen ravi hälvensi sitä askel askeleelta. "Näytetään niille", supatin koulutammalleni ohjaten sen kohti aitojen avoimena ammottavaa kitaa.

Naella Wahlman - Anya RR
Tuomareiden kommentti: Olet ottanut hieman erilaisen näkökulman tehtävänantoon, mikä oli hauska piristys tuomareille! Tässä tapauksessa ei ratsastaja valinnutkaan ratsuaan, vaan homma meni toisin päin. Tiukoissa tilanteissa ei näiden eläinten kanssa voi välttämättä itse valita, mutta onni onnettomuudessa ja onneksi asia lopulta järjestyi (tamman kannalta) parhain päin! Tekstissä on sopivasti huumoria ja kerronta on ilmeikästä. Napakka, hyvin rakennettu teksti saa hymyn huulille ja ainakin C-tuomarin toteamaan: ”Voihan tammat ja niiden aivoitukset!”

Lähdetään ihan siitä, että Anya on hankala tyyppi. Se ei tule tai sitä ei kiinnosta tulla toimeen kovin monien ihmisten kanssa, mutta tällä kertaa mä yritin saada mun tallityöntekijän Kiiran osallistumaan Anyan kanssa vaativaan A:han. Kiiralla olisi siihen jo ihan täydet valmiudet, mutta hänen pääasiallinen kilparatsunsa Miro ei ihan kyseiselle tasolle yllä enkä ole saanut nuorta naista nousemaan GP-hevosteni selkään. Aluksi Kiira innostuikin ajatuksesta, mutta tunnelma latistui jo ensimmäisissä treeneissä. Anya oli jo tallissa vähän hapan, mutta kentälle päästyämme tamma ei meinannut liikkua mihinkään suuntaan ilman, että minä kävelin vieressä. Hommahan ei siis ihan toimi, jos ollaan menossa ratsastamaan koulurataa kilpailuihin. Me yritettiin puoli tuntia, mutta luovutettiin sitten, sillä ruunikko hevonen oli tahmea kuin mikä vaikka meillä on Kiiran kanssa hyvin samanlaiset tavat ratsastaa. Kiira lupasi kokeilla seuraavana päivänä uudelleen siten, että minä en olisi paikalla, mutta kuulemani mukaan siitäkään ei oikein tullut mitään. Anya oli tehnyt muutaman kivan laukanvaihdon ja avotaivutusta sekä käynnissä että ravissa, mutta takaosakäännökset ja sulkutaivutukset eivät olleet sujuneet alkuunsakaan. Mä olin tästä tietysti pettynyt, sillä Anya on mun kanssa ihan loistava kilpahevonen ja sillä olisi paljon annettavaa myös muille ratsastajille. Päädyimme siis siihen, että kilpailujärjestäjälle lähetettiin sähköposti-ilmoitus ratsastajan vaihtumisesta ja Kiira lähtisi tällä kertaa mukaan vain taustajoukkoina.

Inkku R - Dragons Instinct F
Tuomareiden kommentti: Ehyt teksti, joka vastaa hyvin tehtävänantoa. Sujuva ja kuvaileva kerronta tuo hyvin esille syitä siihen, miksi tämä ratsukko näissä kisoissa starttasi. Tuot tekstissäsi hyvin esiin ratsastajan tuntemuksia sekä hänen ammattimaista otettaan kisapäivään samaten kuin ratsastajan persoonaa ja koko tilannetta. Teksti piirtää selkeän kokonaiskuvan jättämättä sitomattomia langanpäitä lukijan ihmeteltäväksi, kerronta on johdonmukaista ja teksti on helppolukuista sekä hyvin rytmitettyä. Ihastuttava kirjoitustyyli, oivia, hauskoja sanavalintoja sekä kielellä liekittelemistä.

Regina istahti valtavan suuren oriin satulaan antaen piut paut vieressä viimeisiä ohjeita huitovalle hevosenomistajalle. Kaakatus oli alkanut ennen kuin laiva ehti Maarianhaminan satamasta lipua irti. Regina oli joka kerta vain huiskauttanut kättään. "On sitä ennenkin kisoissa käyty", nainen oli joka kerta todennut, jatkaen puuhiaan muina naisina. Nytkin hän oli kuin oltaisi kotikentällä tiistaiaamuna harjoittelemassa siistejä tasajaloin pysähdyksiä, eikä suinkaan vieraalla tallilla koulukisojen verryttelyssä. Tosiasiassa Regina ei ollut yhtään niin vakuuttunut tästä projektista, mutta kulmiaan vienosti kurtistaen puristi ruunikon kylkiä. Tuolle stressipesäkkeelle tällaisia ajatuksia ei missään nimessä voisi valuttaa, tai Kuuvuoren hevosauton nokka kääntyisi välittömästi kohti lähintä satamaa, sama se vaikkei laivaa näkyisi tuntikausiin.

Olihan tämä peräti kolmas kerta, kun Regina istui Dragon selässä. Ensimmäistä kertaa nyt ei oikeastaan voinut edes laskea, se oli viitisen minuuttia koeratsastuksessa Faconden kentällä. "Tämä se on!" Regina oli hihkaissut, kun he vihdoin olivat löytäneet kenttäratsastajalle sopivan haasteellisen ratsun kouluprojektiksi. Hän tunsi asiakkaansa siinä määrin, ettei mikään valmiiksi prixit ja praxit voittanut dressagerobotti saisi Ireneä innostumaan. Piti olla sopivasti haastetta, ja tässä jos missä eläimessä sitä oli. Toinen kerta olikin sitten jo Kuuvuoren kentällä, tai pikemminkin maastoestekentällä, Reginalle kovin vieraalla maaperällä. Mutta heikäläiset tuntuivat tykkäävän ja Dragokin oli silloin antanut enemmän itsestään, joten miksipäs ei.

Diiliin oli kuulunut, että Regina itse starttaisi Dragolla kunnes Irenen taidot tyypparina kehittyisivät. Meni siihen sitten kolme starttia tai kolmekymmentä starttia, Regina oli täydellä sydämellä mukana tässä kotkotuksessa. Tietenkin - olihan Drago lupaava nuori kouluratsunalku ja Irene lupaava käännynnäisenalku. Tässä oli kaikki tähdet kohdillaan.

Sofia Kultasaari - Alvae
Tuomareiden kommentti: Lyhyt ja ytimekäs teksti sekä hyvä osoitus siitä, ettei lyhyt ole sisällötön tai voisi olla kieleltään rikasta tekstiä! Tekstistä huokuu epätoivo ja turhautuminen, olet saanut siis välitettyä ratsastajan ajatuksia oikein hyvin tuotokseesi. Rutiinia ja toistoja ei voikaan korostaa liikaa, etenkin kun kyseessä vielä kovin nuori tamma. Toivottavasti iän myötä ratsusi luonne tasoittuu, siihen asti ei voi kuin toivottaa pitkiä pinnoja ja jaksamista haasteiden keskellä! Viimeiset virkkeet ovat kuin sisukkaaseen kertojaääneen tiivistynyt "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" -sanonta. Elävää, kuvailevaa kieltä, jota luki mielellään.

Rutiinia, rutiinia, rutiinia. Kuinka paljon sitä pitää kerryttää, ennen kuin homma alkaa oikeasti toimimaan? Alva oli oikeastaan kaikissa kilpailuissa kesän jälkeen ottanut vähintään yhdet lähdöt - taivaan kiitos useimmiten verryttelyn puolella. Kertaalleen olimme tosin hypänneet ulos kouluradalta ja saaneet mitä upeimman arvostelupaperin: "Kaunis ja laadukas tamma, mutta hyvin reaktiivinen. Kaipaa lisää rutiinia." Pettymyksen ja kiukun voimalla olin haalinut kilpailukalenteriin kaikki mahdolliset kouluratsastuskekkerit, ja nyt me kekkaloimme viikosta toiseen eri puolilla Suomea kerryttämässä sitä hemmetin rutiinia. Hiivurin mäelle suuntasin silmät kiiluen palkinnon perässä - voittajalle olisi luvassa kouluvalmennus.

Olisi enemmän kuin loistavaa saada jälleen uusi ulkopuolisen arvioi siitä, että mitähän tälle herkkäsieluiselle tammalleni voisi tehdä. Menee meinaan aivan tajuttoman upea kouluhevonen aivan hukkaan, kun sen pieni pää ei kestä suuren maailman menoa. Ollaan me muutaman kerran sentään onnistuttu! Vain viikkoa ennen Hiivurin kisoja oli pitänyt raahautua ihan Englantiin asti, jotta Alva oli saanut itsensä koottua. Siellä valtavalla stadionilla tykitimme vaivatta yli 80 prosentin tuloksen ja nappasimme ylivoimaisen voiton. Ongelma on, etten tiedä yhtään, millä tempulla sain Alvan siellä pysymään tyynenä. Ehkä Suomen ilmassa on jotain, mikä tekee tammastani hysteerisen? Jos näin on, tuskin on syytä haaveilla Hiivurissakaan mistään muusta kuin säälipisteistä ja lohduttavasta kehusta paperin lopussa.

Nikolai Karevaara - Loge
Tuomareiden kommentti: Panostettu, pitkä teksti, joka ei kuitenkaan tunnu väkisin venytetyltä vaan luontevasti tämän mittaiseksi muotoutuneelta. Takautumia on käytetty erittäin taitavasti taustoittamiseen sekä tarinan rytmitykseen, samaten dialogia. Sujuvaa, hyvin kirjoitettua tekstiä ehyenä kokonaisuutena. Hahmot (/ hevonen) ovat selkeästi kirjoittajalleen tärkeitä! Tekstin esteuraan painottuminen hieman söi koulukisoihin valmistautumisen tunnelmaa; estekilpailuissa tällä tekstillä oltaisiin ehdottomasti taisteltu voitosta!

Tämän tuotoksen pääset lukemaan tästä linkistä!