Mahlakorpi

Kotalamminperällä, Seinäjärven tuntumassa sijaitsee Mahlakorven tila. Neljän hehtaarin tontti, omakotitalo ja vanha kivinavetta Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan rajalla oli ollut jo pitkään myynnissä. Viisi vuotta tyhjillään ollut tila ei ollut missään erinomaisessa kunnossa, eikä siksi houkutellut ostajaehdokkaita. Heti kun näin tilan myynti-ilmoituksen valokuvat, sieluni löysi kotiin. Millään muulla ei enää ollut väliä. Hain pankista muhkean lainan ja aloitin projektin, joka tuskin tulisi valmiiksi elinaikanani.



Pieni tila täynnä unelmia

Vaaleanvihreän kolmen makuuhuoneen omakotitalon seinämaali on vähän kulunutta ja terassin laudat repsottavat. Omenapuut kukkivat talon toisella laidalla ja niiden takaa näkyy navetta, joka todella kaipaa ehostamista. Ruoho on kasvanut pihapiirissä hervottoman pitkäksi ja rojuakin löytyy nurkista. Lehmien vanhojen laitumien aidat ovat paikoin kaatuneet ja tila näyttää kaikinpuolin hylätyltä. Tämä oli monen ensivaikutelma asuntonäyttöön saapuessaan, mutta ei mun. Näin komean navetan, joka oli sisäkorkeudeltaan korkeampi kuin useat vanhat navetat, täydellinen hevostalliksi siis. Näin sieluni silmin, mihin rakentaisin hevosille tarhat ja mihin nousisi ratsastuskenttä. Valkoiseksi maalatut puuaidat, katokset tarhoihin säänsuojiksi, pientä ehostusta taloon ja joitain kukkaistutuksia omenapuiden kaveriksi. Tästä tulisi täydellinen.

Ostin tilan juhannuksena 2021 ja siitä alkoi koko kesän kestävä remontti. Elokuun viimeisenä viikonloppuna hain hevoseni Lapista uuteen kotiinsa ja uusi elämä sai alkaa Mahlakorven tilalla. Täysin valmista täällä tulisi tuskin koskaan olemaan, mutta mun silmissäni tämä oli jo koti.



- Heta Rovio
(enna, VRL-14704)

Talli

Meillä hevosten aamu alkaa aina klo 7. Heitän ensin hevosille pienet heinäkasat karsinoihin, joita ne saavat syödä sen aikaa, kun vien vedet ja heinät tarhoihin. Sitten annan väkirehut ja tarvittaessa loimitan. Ulos hevoset pääsevät nauttimaan aamuheinistään viimeistään kahdeksalta. Siivoan karsinat aina heti aamutallin yhteydessä ja tarhat siivotaan pari kertaa viikossa iltapäivän aikana. Puoliltapäivin ne saavat ensimmäiset päiväheinät, tarkistan vedet ja katson että kaikki on hyvin. Toiset päiväheinät annan neljän maissa ja taas vesien tarkistus. Illalla laitan ensin hevosille iltaheinät karsinoihin, minkä jälkeen haen hevoset sisälle. Väkirehut annetaan, kun hevoset ovat saaneet syödä hetken aikaa heinää alle. Tämä tapahtuu klo 21:30-22 välillä. Kesäisin hevoset saavat olla myös ympäri vuorokauden ulkona, jos omistajat niin tahtovat, sillä tarhoista kuitenkin löytyy katokset.


Gullveig Lys
norjanvuonohevonen, tamma
Om. Heta Rovio


Hartwig's Baron Bean
newforestinponi, ori
Om. Heta Rovio


Hevosen Nimi
rotu, skp
Om.


Hevosen Nimi
rotu, skp
Om.


Hevosen Nimi
rotu, skp
Om.


Hevosen Nimi
rotu, skp
Om.


Hevosen Nimi
rotu, skp
Om.


Hevosen Nimi
rotu, skp
Om.

Tilan esittely - vanhasta navetasta hevostalliksi




2010-luvun alkupuolelle asti Mahlakorven tiluksilla nähtiin lihakarjaa. Pientilat kuitenkin alkoivat jäädä suurten navettojen varjoon ja lopulta myös Mahlakorvessa luovuttiin lehmistä. Kun Mahlakorven isäntä sairastui vakavasti, pariskunta joutui muuttamaan kaupunkiin palvelujen lähelle. Heillä oli vain yksi lapsi, joka oli jo kauan aikaa sitten muuttanut Helsinkiin, eikä häntä kiinnostanut tilan kohtalo pätkän vertaa. Koska tilan omistajat eivät halunneet ihanan maatilansa menevän täysin hukkaan ja jäävän autiotaloksi, päättivät he laittaa sen myyntiin. Heillä ei ollut mennyt taloudellisesti kovinkaan hyvin ja se näkyi talon ja koko tilan kunnossa. Taloon oli tehtävä isoja remontteja ja jos navetta haluttiin ottaa takaisin käyttöön, oli katto vaihdettava ja muitakin parannuksia tehtävä. Ei ollutkaan siis ihme, että tila roikkui myyntilistoilla viisi vuotta.

Tässä vaiheessa on jo varmasti erittäin selvää se, ettei Mahlakorven ostaminen ollut millään tasolla järkiperäinen päätös. En vain voinut vastustaa voimakasta tunnetta siitä, että tämä paikka on se, minne minun sydämeni kuuluu. Ihme kyllä minulle myönnettiin iso laina pankista ja aloitin tilan remontoinnin. Itse tila ei tosin paljoa maksanut, sillä vanha pariskunta oli niin onnessaan kuullessaan, että tilalle tulisi jälleen eläimiä, että suostuivat ilomielin tarjoukseeni, joka oli reilusti pyyntihintaa alempi. Koska asuin Lapissa ja matka uuteen kotiini oli niin pitkä, lainasin sukulaiselta asuntoauton käyttöön ja parkkeerasin sen uuden tilani pihaan siksi aikaa, kun taloa remontoitiin asumiskuntoiseksi.

Remontin edetessä näin, kuinka unelmani alkoi herätä eloon. Navetan katto korjattiin ja ulkonäköä kohennettiin uudella maalilla, ikkunoilla ja ovilla. Sisäpuolelta navetta sai suuren muodonmuutoksen, kun sinne tehtiin kahdeksan karsinaa, satulahuone, pesukarsina ja rehuhuone. Navetan heinävintin lattia korjattiin, joten heinät saatiin varastoitua sinne. Vintin lattiassa on luukku, josta saa kätevästi pudotettua heinäpaaleja turvallisesti tallin nurkkaan, johon tehtiin tila noin kymmenen heinäpaalin säilytykseen. Aivan tallin pihaan halusin hoitopuomin, jotta hevosia voisi hoitaa ja varustaa myös ulkona. Tallin toiselta nurkalta löytyy lantala ja purukatos, toiselta pieni katos hevosten kärryjen säilytykseen.

Halusin tarhoihin ja kentälle ehdottomasti valkoiseksi maalatut puuaidat. Toki sähkölangat on vedetty tarhoihin myös. Halusin myös tarhoista mahdollisimman suuret ja jokaiseen oman katoksen, jotta kokopäivätarhaus olisi mahdollisimman mukavaa hevosille. Tonttiin kuuluu pieni metsäalue, joka sijaitsee aivan tontin reunalla ja tämä otettiin hyötykäyttöön. Saimme rakennettua kaksi suurta metsätarhaa, joiden lisäksi kentän vierestä löytyy vielä kaksi isoa luonnonpohjaista tarhaa. Ainoastaan porttien edustojen pohjat kunnostettiin niin, ettei kurasta pitäisi olla ongelmaa. Hevosilla on ympärivuoden juotto tarhoihin, talvisin kannan useamman kerran päivässä vettä, joka on keitetty pesuhuoneeni padassa, joten sulaa vettä on aina tarjolla. Laitumia isojen tarhojen vuoksi tontille ei saatu mahtumaan, mutta etenkin metsätarhoissa ja myös tavallisissa tarhoissa riittää nyhdettävää melko pitkälle kesään ja käyn usein niittämässä hevosille ruohoa naapurin joutomailta luvallisesti.

Ratsastuskenttä on kooltaan 20m x 60m ja aitoihin on laitettu kouluradan kirjaimet. Vaikka en itse juuri puomi- ja kavalettityöskentelyä enempää harrasta esteratsastusta, hankin kuitenkin kunnollisen estekaluston. Kentän pohja on laadukas ja sitä huolletaan ympäri vuoden. Lisäksi tallin ympäristöstä löytyy loputtomasti upeaa ratsastusmaastoa. Vähän matkan päässä on hienoa harjua ja kangasmetsää, joissa pääsee nauttimaan ihanista metsäpoluista ja pehmeistä metsäteistä. Lisäksi löytyy hiekkatietä, jotka soveltuvat hyvin myös ajamiseen ja kangasmetsien hiekkatiet ovat suurin osa myös sellaisia, että niihinkin pääsee kärryillä.

Tilan emäntä


Nimeni on Heta Rovio, oon 26-vuotias puoliksi portugalilainen nainen. En tosin tunne isääni, enkä puhu portugalia. Oon 161 senttiä pitkä, joten ponikokoiset ratsuni ovat mulle just sopivia. Oon just se outo introvertti, mustiin pukeutunut maiharit jalassa kulkeva muija, jolla menee kieli solmuun yksinkertasia lauseitakin tuottaessa. Oon kuitenkin ihan mukava ja tosi reilu tyyppi, vaikka mun resting bitch face antaa ymmärtää jotain ihan muuta. Löysin 5-vuotiaana mun isoisän vinyylikokoelman ja oon siitä lähtien ollut vannoutunut 50-80-lukujen musiikin suurkuluttaja. Mikään ei oo hevosten lisäks lähempänä sydäntä kun Led Zeppelin ja nahkarotsit. En ehkä oo siis kovinkaan klassisen näköinen tilan emäntä ja tallin radiostakin soi aina rokki.

Hevosiin tutustuin jo ihan pienenä, koska mun äiti harrastaa myös hevosia. Se raahas mua ratsastuskoululle mukaansa joka viikko ja lopulta istutti mutkin hevosen selkään kun meidän aikatauluihin sopiva alkeiskurssi alkoi. Isoisän naapurilla on myös pieni hevostalli, jossa vietin suurimmat osat mun lapsuuden kesistä paskaa lapaten ja villeillä poneilla ratsastaen. Kun olin teini, innostuin kilparatsastuksesta ja päädyttiin äidin kanssa ostamaan yhdessä oma hevonen. Olin tehnyt kesäisin ja viikonloppuisin paljon duunia ja palkat olin säästänyt hevosta varten. Seuraavat 5 vuotta menikin puoliveriruuna Reinon kanssa kisatessa ja elellessä, kunnes sen hankkari meni kertalaakista niin pahasti, ettei siitä saanu enää ratsua.

Reinon lopetuksen jälkeen elin jonkin aikaa hevosetonta elämää, kunnes keväällä 2020 ostin norjanvuonohevostamman nimeltä Gullveig Lys, jota kutsutaan Vienaksi. Se oli 2-vuotias nuori punkkari, jota olen itse kouluttanut ratsuksi alusta asti. 2020 Heinä-elokuun vaihteessa ostin itselleni toisen hevosen, tai siis ponin, 3-vuotiaan newforestinponiori Hartwig's Baron Beanin. Lempinimekseen poniori sai Pyry. Nyt mulla onkin sitten kaksi omaa ratsua, joiden kanssa on tarkoituksena pikkuhiljaa koulutuksen edetessä päästä kunnolla kilparadoille. Oon vannoutunut kouluratsastaja ja esteitä hypin vain satunnaisesti omaksi ja Vienan iloksi. Välillä heittäydyn uhkarohkeaksi ja osallistun estekisoihinkin, mutta edes metrin luokkiin mua ei saa!