Valmennukset
Valmennus 1. klo 13:00 Veera &
Tinasotamies (395 sanaa)
Veera ja Sotku olivat valmennuspäivän ensimmäinen ratsukko. Näyttävä, musta ori käveli itsevarmasti maneesiin sisään kuin omistaen koko paikan. Kiinnitin heti huomiota sen matkaa voittavaan käyntiin ja ryhdikkyyteen. Se ei edes alkukäynneissä kulkenut löysästi, vaan oli välittömästi valmis työskentelemään. Alkuverryttelyssä kiinnitimme huomiota suoruuteen ja tasaiseen tahtiin. Veera ratsasti todella siististi, jouduin huomauttelevaan vain pienistä yksityiskohdista. Ainoaksi ongelmaksi huomasin turhan vahvan sisäkäden, jota lähdimme hiomaan pois. Kun ratsukko oli löytänyt hyvän, tasaisen tahdin ja pysyivät siinä moitteetta, pyysin ottamaan muutamia lisäyksiä pitkille sivuille ja vähän irrottelemaan. Sotku teki työtä käskettyä ja näytti hienoa lisättyä ravia. Ja sama tehtiin laukassa, ensin suoruutta ja tasaista tahtia, sitten lisäyksiä. Orin laukka kyllä oli hieno, se oli myönnettävä. Harvemmin ihan noin näyttävää laukkaa suomenhevosilla näkee.
Alkuverryttelyn jälkeen treenasimme takaosakäännöksiä. Tässä ratsastajan vahva sisäkäsi tuli selvästi esille, ja pyrimme pehmentämään tuntumaa. Sotku suoritti kyllä, se heti ensimmäisen takarin jälkeen alkoi jo oma-aloitteisesti tarjoamaan niitä heti puolipidätteen saadessaan. ”Vähän malttia, älä päästä sitä ennakoimaan liikaa”, huomautin, kun Sotku lähti taas ennakoimaan. ”Hyvähän se on, että motivaatiota löytyy, mutta täytyy silti malttaa odottaa”, virnistin ratsastajalle. Kun Sotkulle tehtiin selväksi, että apuja oli odotettava ennen toimintaa, kiirehtiminen loppui ja ori teki todella siistejä ja oikeaoppisia takaosakäännöksiä. Suuntaeroja ei juurikaan ollut. Tämän harjoituksen väliin mahtui myös ravityöskentelyä. Takaosakäännökset tehtiin aina lyhyen sivun keskellä ja pitkät sivut mentiin vaihdellen harjoitus- ja keskiravissa, myös koottuja pätkiä otettiin myöhemmin mukaan.
Valmennuksen loppupuolella keskityimme laukkatyöskentelyyn. Tehtävänä oli tulla harjoituslaukassa keskiympyrälle, tehdä ympyrä keskilaukassa, minkä jälkeen palattiin harjoituslaukkaan. Sieltä kohti seuraavan pitkän sivun alkua ja lävistäjälle, josta jatkettiin vastalaukassa. Vastalaukassa tehtiin seuraavalta pitkältä sivulta keskiympyrä harjoituslaukassa. Ympyrän jälkeen käynnin kautta vaihto ja sama alusta seuraavalta pitkältä sivulta alkaen. Tämä tehtävä oli näyttävälaukkaisen Sotkun mieleen. Se kulki ryhdikkäästi, hyvässä tahdissa kuunnellen tarkasti ratsastajansa apuja. Harmonia näiden kahden välillä oli hyvä. Olimme myös tunnin mittaan saaneet Veeran sisäkättä rennommaksi, mikä näkyi myös ratsun suorittamisessa positiivisesti. Sotku työskenteli todella keskittyneesti, suoritti keskilaukan, vaihdot ja vastalaukat niin varmasti, ettei paljoa korjattavaa kyllä löytynyt. ”Olen täysin samaa mieltä kanssasi, tämän orin laukka on ehdottomasti sen vahvuus. Ei se todellakaan huono ratsu muutenkaan ole, mutta kun päästään laukkaosuuteen, niin en ihmettele, että pisteitä ropisee kisoissa!” kehuin ja katselin Sotkun menoa. Laukka oli tasaisen vahva kumpaankin suuntaan, oikealle vastalaukassa ehkä pientä vinoutta löytyi, mutta olisikin suoranainen ihme, jos mitään moitittavaa ei olisi löytynyt. Laukkatyöskentelyn jälkeen päästin ratsukon loppuverryttelemään kevyessä ravissa, hakien rentoa, letkeää ravia ja pyöreää, matalampaa muotoa.
Valmennus 2. klo 15:00 Joonas &
Nollakontentti (433 sanaa)
Joonas oli Onnin kanssa jo kävelemässä, kun palasin lyhyeltä tauoltani maneesiin pitämään päivän toista valmennusta. Hieman tahmean oloinen ori ei kovinkaan paljoa jalkojaan nostellut maneesin pohjasta ja huomasin ratsastajan tekevän aktiivisesti töitä saadakseen ratsuaan etenemään. Joonas huikkasi, että ovat kävelleet jo hyvän aikaa, voidaan aloittaa. Niinpä aloitimme verryttelyn kevyessä ravissa, kehotin tekemään paljon käyntiin siirtymisiä, lisäyksiä, voltteja ja loivaa kiemuraa. ”Paljon tekemistä, niin eiköhän se siitä aktivoidu”, totesin hymyillen. Onni alkoikin verryttelyn edetessä hiljalleen herätä, mutta ei todellakaan ilman. Joonas ainakin sai kunnon alkuverryttelyn ja jo ennen kuin siirryimme laukkaan, nuoren miehen posket punottivat ja otsa oli hiestä märkä. ”Laukassa kevyessä istunnassa kunnolla eteen. Tee ympyröitä ja voit ottaa vaikka käyntiin siirtymisiä, pysähdyksiäkin. Haetaan takapäätä kunnolla alle ja vireystasoa vielä ylemmäs”, selostin ja ratsastaja teki työtä käskettyä. Verryttelyn lopputulos oli kyllä kummallekin mieluinen, sillä viimeisissä laukkapätkissä Onni alkoi jo hiljalleen näyttää vaativan tason kouluratsulta.
Alkuverryttelyn jälkeen annoin Joonaksen hengähtää hetken ennen kuin lähdimme työstämään avo- ja sulkutaivutuksia. ”Pysyttele pitkällä sivulla pari metriä uran sisäpuolella. Tehdään alkuun avoa, sitten voltti suurin piirtein keskellä pitkää sivua ja voltilta jatketaan sulkua. Tehdään tämä vain tällä sivulla ja tuolla toisella otat hyvän pätkän keskiravia”, selostin tehtävää miehelle, joka alkoi valmistautua ravisiirtymiseen. Koska olimme panostaneet hyvin alkuverryttelyyn, Onni alkoi olla jo mukana hommissa. Avoissa ei ongelmaa, sulkua saimme hieman säätää ja hakea korkeampaa kokoamisastetta. Keskiravit jäivät alkuun löysiksi, mutta Joonas sai puristettua hienot pätkät loppua kohden. Kun taivutukset sujuivat mutkitta, otimme vielä ravissa toisen tehtävän lävistäjällä. ”Lävistäjän alusta keskiravia kolmasosa, seuraava lävistäjän kolmasosa koottua ravia, sen jälkeen lopuksi vielä keskiravia. Lävistäjältä poistuessa harjoitusraviin”, selostin ja ohjeistin vielä tulemaan aina pitkän sivun alusta lävistäjälle, ettei jääty uralle pyörimään. Tämä tehtävä kyllä karisti viimeisetkin unihiekat Onnin silmistä ja ori väläytteli todella hienoa keskiravia ja kokoamisiin löytyi riittävästi ryhtiä. Sain seurata todella hienoa menoa, enpä olisi uskonut, että tältä unikeolta löytyisi tuollaista liikeskaalaa!
”Tehdään hei heti perään laukassa tää sama lävistäjätehtävä. Sillä erolla, että lävistäjältä poistuessa harjoituslaukkaan siirryttyä niin teet laukanvaihdon”, totesin, sillä halusin nähdä orin samassa tehtävässä myös laukassa. Laukassa Joonas sai vähän enemmän tehdä töitä kokoamisen kanssa, mutta lopulta Onni meni todella nättiin pakettiin. Ratsu työskenteli tosi hyvin käyttäen selkäänsä ja työntäen kunnolla takaosaa alle. Tämän harjoituksen jälkeen lähdimme vielä treenaamaan lisää kokoamista, tekemällä ensin pääty-ympyrän ja pienentämällä sitä hiljalleen pieneksi voltiksi. Sitten volttia lähdettiin kasvattamaan takaisin pääty-ympyräksi ja kokoamisastetta vähennettiin voltin kasvaessa. Joonas sai pidettyä hyvin ratsukon tasapainossa tehtävän läpi. Mies ratsasti todella hillitysti ja eleettömästi. Ellen olisi hänen kasvoillaan nähnyt hikikarpaloita ja hieman tuskastunutta ilmettä, olisi voinut kuvitella Onnin suorittavan täysin itsenäisesti. Tämä tehtävä tehtiin kertaalleen kumpaankin suuntaan, minkä jälkeen päästin Joonaksen pälkähästä ja annoin luvan loppuverryttelyyn.
Valmennus 3. klo 17:00 Naella &
Peikonlehti (388 sanaa)
Päivän kolmantena ratsukkona valmennukseen pääsi Naella ja Liina. Voikko tamma työskenteli alkuverryttelyn ajan hyvin keskittyneesti, tehden täsmällisesti pyydetyt asiat. Pidimme alkuverkan aika rentona, lähinnä tempon vaihteluita, siirtymisiä ja isoja ympyröitä kunnolla taivuttaen. Liina kulki rennossa, vähän matalammassa muodossa, mikä ei haitannut lainkaan – ryhtiä ehtisi hakemaan valmennuksen edetessä. Naellan kanssa hioimme hieman istuntaa kuntoon, huomasin ratsastajan istuvan hieman vinossa varaten enemmän painoa vasemmalle istuinluulle. Muuten nainen ratsasti siististi, kuten ennenkin olen hänen nähnyt ratsastavan.
Kun tamma oli huolellisesti verrytelty niin ravissa kuin laukassakin kumpaankin suuntaan, annoin ratsukon pienen hetken hengähtää pitkin ohjin sillä välin, kun kävin läpi seuraavaa tehtävää: ”Tulet pituushalkaisijalle tuolta päädystä, teet huolellisen suoristuksen. Sen jälkeen lähdet pohkeenväistöä aina vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle kohti pitkän sivun keskikohtaa. Sitten uralla suoristus ja avotaivutusta, ennen kulmaa suoristus ja taas päädystä uudestaan.” Naella keräsi ohjat tuntumalle ohjeet kuunneltuaan ja valmistautui tehtävään. Ensin tehtävä tultiin kertaalleen käynnissä, minkä jälkeen siirryttiin raviin. ”Pidä tuntuma tasaisena, inasen voit käyttää enemmän vasenta pohjetta tukena, ettei takapää karkaa liikkeen edelle”, neuvoin ratsastajaa, kun he väistivät vasemmalle. ”Hyvin korjattu”, huikkasin vielä ennen suoristusta, kun Naella sai Liinan väistämään paremmin. ”Avotaivutukseen vielä parempi kokoaminen, nyt se vähän karkaa”, totesin avotaivutuksen jälkeen. Tehtävää saatiin hioa hyvä tovi, ennen kuin paketti alkoi näyttää siltä, miltä halusin. Liina selkeästi oli taitava ratsu, mutta pyrki laistamaan hommista, jos se oli mahdollista. Tällä kertaa sille ei annettu tätä mahdollisuutta, vaan pidimme huolen siitä, että hommat tehtiin hyvin ja loppuun saakka. Etenkin loppua kohden Liina tuppasi himmailemaan, mikä ei käynyt päinsä.
Seuraavaksi oli tarkoitus työstää laukkaa. ”Tehdään täyskaartoja ja vastalaukkatreeniä. Voit aina vaihdella kohtaa, missä täyskaarron teet, kunhan menet hyvän matkaa tasapainoista vastalaukkaa ennen seuraavaa täyskaartoa, ei lähdetä hoppuilemaan”, selitin. Naella nosti Liinalla laukan ja haki ensin hyvän, rytmikkään tahdin. ”Hae sitä vähän tiukempaan pakettiin, ryhti saisi olla parempi. Ei haittaa, vaikka kokoaisitkin sitä enemmän”, neuvoin ja korjasin myös ratsastajan istuntaa taas. Tässä tehtävässä oli oltava tarkka istunnan kanssa, ettei paino toisella istuinluulla ollut väärä signaali ratsulle laukanvaihtoon. Naella keskittyi tehtävään hyvin ja sai Liinalta hyviä suorituksia. Tamman laukka oli tasapainoista, vaikkakin vastalaukkaa sai vielä hakea parempaan balanssiin. Kun tehtävä sujui mutkitta, otimme tunnin loppuun vielä ensin hieman pätkiä keskilaukassa ja lopuksi myös keskiravia, kun oli aika siirtyä laukasta raviin. Tamman keskiravi oli hyvännäköistä ja lennokasta. Kun ratsukko oli saanut vähän revitellä keskiaskellajeilla, oli aika aloittaa loppuverryttely ja tasoitella Liinan hengitystä kevyessä ravissa.
Valmennus 4. klo 19:00 Cecilia Kastehelmi &
Kuuralehdon Estrella (433 sanaa)
Cecilia oli tullut Stellan kanssa hyvissä ajoin kävelemään maneesiin ennen valmennuksen alkua. Cecilia kertoi tamman olevan hieman herkkis ja vaativan vähän ekstra-aikaa uuteen paikkaan totutellessaan. Kun itse tulin maneesiin pienen tauon jälkeen pitämään valmennuspäivän viimeistä valmennusta, ratsukko oli jo hyvässä vauhdissa verryttelemässä. Cecilia piti Stellaa aika lyhyellä tuntumalla ja piti tamman kiireisenä tekemällä paljon kiemuroita, voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä. Jäin hetkeksi aikaa seuraamaan ratsukon työskentelyä sivusta. Nuori naisenalku oli taitava, sen huomasin heti. Kuin syntynyt hevosen selkään, ajattelin. Hän tuki ratsuaan riittävästi, antaen sille kuitenkin tilaa suorittaa. Ennakoi mahdolliset jännityksen aiheet ja sivuloikat, istui kuin liimattuna penkissä. Cecilian rauhallisuus ja tasaisuus varmasti vaikutti Stellaankin. Pikkuhiljaa verryttelyn aikana tamma alkoi rentoutua ja liikkua paremmin, rohkeammin eteen.
Pyysin Ceciliaa jäämään keskiympyrälle ja hiljalleen muodostamaan ympyrän tilalle neliö. Kulmat tehtiin ikään kuin takaosakäännöstä tapaillen niin, että takajalat pysyivät mahdollisimman paikallaan etuosan tehdessä käännöksen kulmassa. Tämän lisäksi neliön suorilla tehtiin pysähdyksiä ja muutaman askeleen peruutuksia. Käynnissä ratsukko suoritti tasaisen hyvin, välillä sain kulmissa muistuttaa Ceciliaa olemaan napakampi ulkopohkeen kanssa. Peruutukset tuppasivat herkästi menemään vinoon, mutta saimme toistoilla tammaa suoremmaksi. Ravissa kulmia ei päästy tietenkään tekemään ihan niin takaosakäännösmäisesti, mutta mahdollisimman tiukkoja kulmia haettiin silti. Ravissa ratsukko teki todella hyviä pysähdyksiä ja peruutuksen jälkeiset siirtymiset raviin menivät aivan nappiin. Peruutukset itsessäänkin tulivat koko ajan vain paremmiksi. Kaiken kaikkiaan tehtävä sujui mallikkaasti ja kaikki, mitä piti korjata, saatiin korjattua.
Laukassa lähdimme työstämään kahdeksikkoa. Ensin laukanvaihto kahdeksikon keskellä tehtiin ravisiirtymisen ja myöhemmin käynnin kautta. Hieman säätelimme kahdeksikolla Liinan laukkaa välillä lyhyemmäksi, välillä pidemmäksi. Cecilian istunta oli moitteeton ja hän vaikutti hevoseen hyvin. Pelkällä istunnallaan hän sai tehtyä suurimman työn, minkä ansiosta ratsukon eteneminen oli kovin eleetöntä. Laukanvaihdoissa ei ollut mitään ongelmia, tämä selkeästi oli Liinan vahvuus. ”Oletteko treenanneet suoria vaihtoja?” kysäisin jossain vaiheessa, kun käynnin kautta vaihdot olivat niin siistejä. ”Ollaan me vähän joo, mutta niihin ei taida ihan rahkeet riittää, ainakaan radoille asti”, Cecilia totesi. ”Niissä tää alkaa herkästi kiirehtimään, minkä vuoksi jää usein ristilaukalle. Ei me sitten olla väkisin väännetty, kun ei muutenkaan vaativiin luokkiin yritetä”, hän jatkoi. Ymmärsin täysin, minulla myös oli tallissa suomenhevosia, joille käynnin kautta vaihdot sujuivat täysin ongelmitta ja jopa todella hyvin, mutta suorat vaihdot koituivat haasteeksi. ”Jatketaan sitten käynnin kautta vaihdoilla”, totesin ja nyökkäsin hyväksyvästi ratsastajalle. Kahdeksikon jälkeen otimme vielä muutamat pätkät pääty-ympyrällä vähän kootumpaa laukkaa ja laukka-käynti-laukka siirtymisiä. Stella oli päässyt täysin alun jännityksestään eroon ja lopputunnista se liikkui todella kivasti. Ratsukon yhteistyö oli saumatonta ja siirtymisistä saatiin todella kivoja. Etenkin käynnistä laukkaan siirtymiset olivat näyttäviä, Stella oli hyvässä muotissa ja teki mielellään töitä. Loppuverryttelyssä kehotin päästämään Stellaa vähän venyttämään kaulaansa eteen-alas, olimme kuitenkin aika tiukkaa pakettia pitäneet yllä koko treenin ajan.
