Tarun Helmihirssi
Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
† 16.09.2021

Päiväkirja & Valmennukset

Estevalmennus - kirjoittanut R.

Tänään iltapäivällä oli maneesissa tarkoitus pitää yksityisvalmennus Ennalle ja Hilla tammalle. Aiheena oli esteiden hyppääminen ja olin saapunut ajoissa rakentamaan helppo rataa. Kahdeksikolle sarjaesteet, pitkille sivuille pystyt ja väliin mahtuisi kuusi laukka-askelta. Ihan perus harjoittelua oli luvassa.

Enna saapuu maneesille ja pääsin avustamaan hänet tamman kyytiin. Hilla nuuski taskuja vyötä kiristäessä ja jalustimia säätäessä. “Muutama kierros pitkillä ohjin ja sitten voi ottaa ravia. Ennen puomeja haetaan vähän muotoa ympyröillä”, oli ohjeistukseni ja Enna lähti reippaaseen käyntiin ratsun kanssa. Enna sai hakea oikeaa muotoa ja puolipidättein saada askeleet lyhentymään. Esteiden näkeminen sai tamman kaahaamaan pää viidentenä jalkana, ja sitä emme halunneet. Laukassa sai asettaa enemmän ja puomeja ylittäessä hakea hieman rauhallisempaa tahtia. Halusimme, että tamma astuu puomit rehellisesti eikä hyppää. Lämmittelyesteet olivat sitä varten. “Noniin, sitten voidaan aloittaa”, ilmoitin ja annoin luvan tulla ensimmäisen pitkän sivun sarjan.

Ensimmäinen yritys tuli hyvällä laukalla ja esteiden väliin tuli tasan kuusi askelta. “Hyvä. Siirtämällä painoa menosuuntaan, saat laukan vaihdettua ilman ylimääräisiä apuja”, ohjeistin. Esteitä korotettiin ja mukaan otettiin toisen sivun sarja. Ennen toista sarjaa otettiin laukkaympyrä lyhyen sivun päätyyn. Kuusi askelta kumpaakin väliin ja molemmat suoritukset olivat hyvin mallikelpoisia. Hilla eteni vauhdikkaasti, mutta oli silti pohkeiden välissä. Tamma katsoi ponnistuspaikan itse eikä Ennan tarvinnut hirveästi puuttua siihen.

“Kävellään hetki ja sitten otetaan ihan ratana. Muista laukanvaihdot lävistäjällä linjalla.”, noin viisi minuuttia käyntiä ja sitten uudelleen kokoaminen sekä siitä huoliteltu laukannosto. Lähestyminen oli siisti ja linjat tultiin suorassa. Ensimmäisellä lävistäjällä laukka ei vaihtunut, että Enna sai tehdä ympyrän ja ravin kautta vaihtaa laukan. Seuraavalla kierroksella laukka vaihtui itsestään. “Katse menosuuntaan ja rohkeasti painoa enemmän toiselle puolelle. Muuten etenee hyvin”, kehuin ja seurasin suoritusta loppuun saakka. “Noin. Otetaan ravia ja sitten käyntiin, kun tuntuu siltä”, Enna ratsasti tammaa vielä eteen-alas. Hilla pyöristi selkää ja liikkui hienosti muodossa eteenpäin. “Sitten käyntiä”, hymyilin ja aloin purkamaan esteitä.

Irtokengän laittoa - kirjoittanut R.

Ennalta tuli puolen päivän aikaan soitto, että yhdeltä tammalta on kenkä irronnut ja keli on mitä kamalin. Ei uskalla ulos viedä tammaa, sillä ulkona on täys pääkallokeli. Ei siinä auttanut kuin suihkun raikkaana suunnata kohti Hiivurin tallia. Kaikki välineet olivat jo valmiiksi autossa, että auto käyntiin ja matkaan.

Perillä Enna kiitteli nopeaa pääsyä. Hän ehti jo varautua seuraavaan aamuun, mutta mitä minä tyhjän panttina hotellissa tekisin. Tanakka kaunis ruunikko suomenhevostamma katseli tuloani korvat hörössä. “Joo, en ymmärrä mitä Hilla on päättänyt riehua yön yli”, Enna totesi ääneen. “Tämä on helppo toimenpide. Katsotaas”, Hilla nosti vasemman etujalan kiltisti ylös. Ei näkynyt ruhjeita tai vammoja, että kenkä saattoi olla vain huonosti kiinni. “No pistetään uusi kenkä jalkaan”, hymyilin ja tein pikaisen vuolun sekä reunojen siistimisen. Kenkä oli ilmeisesti juuri laitettu, sillä kavioaines oli hyvin hiotun näköinen.

Uuden kengän muotoilussa ei kauaa mennyt ja päätin ihan kuumasovittaa kengän. Kenkä muotoutuu paremmin ja pysyisi paremmin kiinni naulauksen jälkeen. Hilla oli todella asiallinen ja välillä pääsin unohtamaan tamman olemassaolon. Se seisoi kuin patsas paikoillaan eikä pitänyt äänen ääntä. Kengän ollessa kiinni jalassa kaiken hienosäädön jälkeen tarkistin kaikki loputkin kengät. Ne olivat hyvin ruuveilla kiinni. Ei heilunut tai kilissyt. “Se ois sitten siinä”, hymähdin ja taputin tammaa kaulalle. “Tuhannet kiitokset. Nyt on hyvä jatkaa valmentautumista”, Enna hymyili leveästi.

Maastoestevalmennus - kirjoittanut Jaana K.

Pitkästä aika pääsin valmentamaan maastoesteillä. Hilla ja enna oli lämmitellyt jo valmiiksi, joten suunnattiin yhtä matkaa pellolle, missä meitä odotti erilaiset maastoesteet.

”Otetaan aluksi noita tukkeja, sekä hautoja lämmittelyksi ja siirrytään siitä sitten korkeammille”, huikkasin ja katsoin itselleni sopivan paikan, josta näin jokaisen esteen hyvin. Ratsukko lähti liikkeelle ja eteni tasaisella tahdilla esteeltä esteelle. Monesti hauta tuottaa hevosille ongelmia, jos ne ovat liian matalia, mutta Hilla hyppäsi jokaisen haudan loistavasti ilman pienitäkään epäröintiä, jonka johdosta käskin kehua hevosta. ”Tulkaa vielä kerran uusiksi, niin siirrytään sitten muualle” ohjeistin ja seurasin ratsukon työskentelyä hiljaa.

”Otetaan nyt mukaan nousu-, pituus-, risu- ja vesiesteet, sekä alashypyt, niin nähdään, miten teillä siellä sujuu”, selitin samalla, kun kävelin ratsukon rinnalla kohti uutta aluetta katsellen samalla itselleni taas parasta paikkaa. Ratsukko lähti liikkeelle ja suuntasi ensimmäisenä nousuesteelle, siitä pituusesteen kautta risu- ja vesiesteelle, joiden jälkeen oli vielä alashypyn reunalla oleva tukkieste. Hilla eteni tasaisesti jälleen kerran esteeltä toiselle ja vedestäkin ratsukko suoriutui hienosti. Alashyppy voi monelle ratsukolle olla haastava, jos reunalla on vielä tukki- tai muu este, mutta enna pysyi hyvin hevosen mukana.

”Perusesteillä ei ongelmaa, mutta anna alashypyssä vähän enemmän ohjaa, niin tamma saa vähän enemmän vapautta siinä pudotuksessa. Muuten meni oikein mukavasti. Laukka pysyy tasaisena, eikä Hillalla oo tarvetta hyökkiä yhdellekään esteellä ja sun ratsastus on todella pehmeää ja johdonmukaista, jolloin hevosella on helppo luottaa ratsastajaansa”, kertasin vielä palautteen ja seurasin ratsukkoa takaisin tallin pihaan.