Sumusurmaaja
KTK-III, ERJ-I
† 02.03.2021

Valitettavasti Pullan elämä katkesi liian lyhyeen tamman katkaistua jalkansa tarhassa liukkaan jään vuoksi.


© TN

Kutsumanimi: Pulla Rekisterinumero: VH18-018-2201
Syntymäaika: 06.12.2018, 15-vuotias Kasvattaja: Nourtamon Suomenhevoset
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: enna (VRL-14704)
Sukupuoli: Tamma Painotus: Esteratsastus
Väri & Säkä: Punarautias, 151cm Koulutustaso: Helppo B, 90cm
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 28.02.2021, 5,5 + 41 + 20 + 20 + 15 = 101,5p. ERJ-I
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.12.2019, 16 + 16 + 16 + 17 = 65p. KTK-III

Luonnekuvaus

Jostakin otsaharjansa alta maailmaa katseleva pienhevostamma ei ole se laitumen onnistunein heinäpaali. Vähän yksinkertaisena sieluna Pulla on se pölvästi, joka jää tuijottamaan maahan laonneita laidunlankoja pöllämystyneenä muun lauman viilettäessä kohti vapautta. Kun eihän tuosta kohdasta eilenkään päässyt mihinkään…!

Yritteliäisyyttä tai toimeliaisuutta Pullasta ei puutu, raudikko elää ”Aina valmiina!” -mottoa erinomaisesti noudattaen. Vielä kun hevonen selvittäisi itselleenkin, mihin se loppupeleissä on valmis. Kaikista pikkutamman hyvistä aikeista, kovista pyrkimyksistä sekä herttaisen sinisilmäisestä lapsenuskosta huolimatta treenit Pullan kanssa jättävät asioita toivomisen varaan. Pulla liikkuu mielellään, on kiltti, nöyrä ja eteenpäinpyrkivä, mutta auttamattoman yksinkertainen sielu, herkästi omiin maailmoihinsa uppoava tai ulkoisten ärsykkeiden vuoksi kaiken muun unohtava hömelö. Eikä raukkariepu oikein kapasiteetillakaan loista. Kilttihän tämä on, ja niin ihana anteeksiantavainen ja ymmärtäväinen tumpelointakin ratsastajaa kohtaan, että aivan itkettää. Pullan keskittymiskyky on kuitenkin häilyvää sorttia ja ymmärrys rajallista, joten pahimpina päivinä saman askeleen saa ratsastaa (eikä edes hirveästi kärjistettynä) viiteen kertaan, samaa tehtävää hinkuttaa ties kuinka kauan, että jokin alkeellinen öljykynttilä syttyy Pullan korvien välissä. Tamma lähtee kyllä iloisen pirteänä tekemään kaikkea siltä pyydettyä, vaikka unohtaakin puolet kaikessa innostuksessaan. Pulla ei kuitenkaan kuumu tai kaahaa, eikä koskaan, ikinä, pukittele, pure kuolainta tai tee muutakaan sellaista.

Nippa nappa helppo B/90cm tasolla kilpaileva Pulla on ehdottomasti enemmän esteratsu. Koulupuolella tamman ymmärrys ja kapasiteetti kohtaavat vähän heikommanlaisesti, eikä ole kerta eikä kymmeneskään, kun Pulla-raasu on seonnut askelkuvioihinsa ja ilmeisesti unohtanut, montako jalkaa sillä taas olikaan. (Joskus sitä tulee pohtineeksi, minkä tällin tammarukka onkaan varsana päähänsä saanut.) Mutta Pulla yrittää, keskittyessään niin tuimana ja kieli keskellä suuta, huonosti voidellut hammasrattaat kuuluvasti rutisten. Jos ei muuta, niin pikkuraudikon askeleet ovat tasaisen pehmeät ja mukavat, aika ilmavat ja joustavat, kaiken kaikkiaan oikeinkin hyvät. 90cm radoilla Pullan ehdoton heikkous on ymmärryksen puute. Otsatukkapeippomme ei ymmärrä kieltää, ei tiedä yhtään mistä pitäisi ponnistaa, eikä kyllä tajua paljoa muutakaan. Paitsi sen, miten kivaa hyppääminen on! Pullan hypyt ovat todella tasapainoisia, pyöreitä ja pehmeitä, jalkatekniikkakin on hyvä. Tekniikkansa sekä helpon, säädeltävän laukkansa ja hyvän työasenteensa puolesta Pulla olisi täydellinen junnuratsu. Vaan se äly ja sen puute… Puhtaat, siistit radat vaativat taitavan ratsastajan, joka kertoo Pullalla koko ajan ja kahteen kertaan, mitä tehdään ja milloin. Hyvän ratsastajan kanssa Pullan esteradat ovat parhaimmillaan sen näköisiä, ettei uskoisi ratsun olevan sellainen pöljäke kuin se on. Maastossa Pulla ei säiky yhtikäs mitään, muttei kyllä paljoa keskitykään; kaikkialla on niin paljon ääniä, hajuja ja hirveän jännä ihana iso sammaloitunut kivi!! (Jonka Pulla on nähnyt jo ihan liian monta kertaa, mutta minkä näkeminen tuntuu aina piristävän pikkutammaa. Toiset halailevat puita, Pulla rakastaa kiveä.)

Pullaa ei kärsi jättää hetkeksikään yksin käytävälle seisomaan; tamma unohtaa olevansa kiinni, koettaa lähteä jonkin jännä asian perään, ahdistuu, tempoilee vähän sinne ja tänne ja hyvin todennäköisesti löytyy istumasta keskeltä tallikäytävää ketjut niin kiristyneinä, että tekee ihan pahaa katsoa. Muutenkin Pullan kanssa kannattaa olla ripeä, näin keskittymiskyvytön hevonen tylsistyy helposti ja maistelee ketjut, hoitajan hiukset, kohnii taskut (ja syö niistä kaiken – KAIKEN), repii loimea päältään… Pulla kyllä pitää harjaushetkistä sekä rapsutuksista samaten kuin hellekelien viileistä suihkuista. Hevosen keskittymiskyky vain ei riitä kovin pitkistä hoitohetkistä nauttimiseen. Voitteko kuvitella, että klippaus, kengitys ja muut pitkäkestoisemmat toimenpiteet tekevät välillä vähän tiukkaa, tai ainakin kiristävät ihmisen hermoja. Kaikki vähänkään ripeämmin suoritettavissa oleva sen sijaan sujuu kuin tanssi, iloisen utelias Pulla avaa suunsa ammolleen matolääkettä ja kaikkea muutakin suuhun työnnettävää varten, ei ahdistu neuloista, antaa leikata korvakarvat ja vaikka työntää tähystysletkun sieraimestaan sisälle ilman vastaväitteitä. (Tähystys itsessään toki tuntuu ikävältä, mutta eihän Pulla sellaista mieti tai ymmärrä siinä kohtaa, kun tähystintä tuupataan kohti sierainta.)
Joskus tuntuu, että aikuisen hevosen sijasta narun toisessa päässä on maitovarsa, jolle koko maailma on suuri seikkailu, jokainen asia uusi ja jännittävä, ja… no, itse asiassa Pullalle kaikki on uutta ja jännittävää ja koko elämä yksi suuri seikkailu, joten mielikuva kevätvarsasta on aika lähellä. Pulla harvemmin uistaa kävellä, ainakaan sinne minne haluttaisiin, vaan pikkuhevonen koettaa ravailla omille tutkimusretkilleen ainakin viidesti tallin ja tarhan välillä. Se on vain kestettävä, Pulla ei muuksi ole muuttunut näiden vuosien aikana ja tuskin muuttuukaan.

Matkustaminen on Pullasta niin kiva, jännittävä seikkailu, että tamma suorastaan juoksee lastaussillat ylös. Ihan sama miten sitä pidättelee ja komentaa, niin Pulla syöksyy kyytiin kuin Nato-ohjus. Hieman matkakohdetta jännittävä Pulla usein unohtaa syödä reissussa eikä välttämättä malta juodakaan kuin melassivettä, jos sitäkään, ellei melassiastiaa tuuppaa suoraan juontietäisyydelle. Muiden hevosten mielestä Pulla tuntuu olevan todella rasittava matkakumppani; ainakin kaikki hevosemme ovat hyvin väsyneen oloisia lyhyidenkin matkojen jälkeen, jos niiden matkaseurana on ollut intoa puhkuva Pulla. Mutta uusissa ympyröissä se vasta jännittävää onkin! Käsihevosalueella häntä viidentenä jalkana viipottava, koko ajan hörisevä ja hirnuva Pulla voisi olla hirvittävän söpö, sympaattinen ja huvittava, jos se ei olisi oma hevonen ja sen käytös julmetun noloa. Sama iloinen viipotus jatkuu verryttelyissä ja radalla, eikä Pullan ratsastaminen avuille ja kuulolle ole puoliksikaan niin simppeli juttu kuin kotona. Tammalla on yksinkertaisesti liian jännää! Ja siltikin tämän kanssa kilpaillaan sillä… tuota… loppuviimeksi Pullan hyväntuulisuus on tarttuvaa laatua? On on?

© Lissu T.

Sukutaulu

i. Murhamysteeri
sh, prt, 155cm
evm
ii. Kuolematon
sh, tprt, 153cm
evm
iii. Tyhmänrohkea
sh, trt, 156cm
evm
iie. Heikunkeikun
sph, prt, 147cm
evm
ie. Tähdetär
sh, vrt, 157cm
evm
iei. Kinnusen Väinö
sh, rt, 150cm
evm
iee. Pirskeen Bella
sh, vrt, 149cm
evm
e. Usvaharha
sh, vprt, 149cm
evm
ei. Harhaanjohdettu
sh, prt, 150cm
evm
eii. Johtaja
sh, vprt, 152cm
evm
eie. Mangustiina
sh, prn, 154cm
evm
ee. Rillutellen
sph, vrt, 144cm
evm
eei. Demokraatti
sph, vrt, 142cm
evm
eee. Hirviömorsian
sh, vrn, 149cm
evm

i. Murhamysteeri on varsinainen kovistelija, jonka toivoisi kuuntelevan useammin kuin kerran päivässä. Kovapäinen ori on haastava käsiteltävä niin maasta kuin selästä käsinkin. Mikäli ori olisi niin kapasiteetikas kuin se on, ja hyväsukuinen, niin ruunaus olisi kutsunut jo parin vuoden iässä. Kemioiden kohdatessa tämä 15-vuotias komistus kulkee jos minkälaisen esteen yli kummempia kyselemättä mutta nykyisin iän alkaessa tehdä osuutensa, ei orin kanssa enää hypätä isoja esteitä. Vielä pari vuotta sitten ori kisasi aktiivisesti metrin radoilla kun parhaimmillaan meni 115 senttiä. Jalostuksessa vähänlaisesti käytetty mutta jälkipolvet ovat olleet sitäkin laadukkaampia estehevosia, ainakin pääosin.

ii. Kuolematon ansaitsi nimensä ihan oman sisukkuutensa vuoksi. Orin emä kuoli varsomiseen, orpovarsalle löytyi varamamma omasta tallista, eikä orin omakaan henki ollut kuin hiuskarvan varassa infektion iskettyä parin päivän iässä. Kovasta alustaan huolimatta työteliäs ori kilpaili menestyksekkäästi 90 senttisillä esteillä ja vaihtelevalla menestyksellä helppo B:n kouluradoilla. Lujatahtoinen ori koetteli usein hermoja mutta kenties omistaja-kasvattaja oli liian tunteellinen orin suhteen eikä sitä ruunattu. Mikään erityisen komea tapaus tämä ei ollut mutta hyvää sukua on osattu arvostaa ja onpa orin omatkin tulokset antanut pontta jalostuksessa. 19-vuotiaaksi ehtinyt ori lopetettiin erinäisten terveysongelmien vuoksi mutta orin perintöä jatkaa 18 varsaa.

ie. Tähdetär oli helppo ja ehkä vähän mitään sanomatonkin tamma, joten se sopi hyvin kovapäisen orin vastikkeeksi. Tähdetären kanssa kilpailtiin pääasiassa seuratasolla niin esteitä kuin kouluakin mutta on sillä ruusukkeita aluetasoltakin muutamia kappaleita. Herttainen tamma on varsonut neljästi, joka kerta hyvistä oreista mutta silti vain kaksi sen varsoista osoittautui hyviksi kisahevosiksi. Nykyään 21-vuotias Tähdetär viettää eläkepäiviä.

e. Usvaharha on ensisijaisesti pidemmälle ehtineiden ratsastuskoululaisten suosikkiratsu, sillä tamma ei anna mitään ilmaiseksi mutta oikein pyydettynä tekee vaikka mitä. Useimmat ratsastuskoululaiset ovat kisanneet tamman kanssa niin esteillä kuin koulussakin ja menestys on ollut vaihtelevaa. Usvaharha sai ensimmäisen varsansa kuusivuotiaana, jonka jälkeen se on varsonut parin kolmen vuoden välein saaden kaiken kaikkiaan kolme varsaa. Nykyisin kevyemmällä työllä oleva tamma nauttii rauhallisuudesta ja elämän yksinkertaisista asioista.

ei. Haarhaanjohdettu oli rento ja rehellinen ori, joka ei viitsinyt turhia hötkyillä. Ei se tyhmä kuitenkaan ollut, mutta kaikki ei vain orin mielenliikkeistä päässyt kärryille. Niin hullunkuriselta kuin orin tallikäyttäytyminen vaikuttikin, niin esteratsuna se oli omaa luokkaansa. Metrisellä radalla ori suoritti oikein näppärästi tiukkojakin kaarteita eikä vauhdikassakaan ollut moitittavaa. Kouluratsuna keskinkertainen mutta helpolla tasolla ihan ok. Jalostuksessa käytetty vain yhdellä kaudella ja sen varsa määrä on hyvin maltillinen jääden seitsemään oriin ja yhteen tammaan. Ori lopetettiin liukastumisen seurauksena sen ollessa 17-vuotias.

ee. Rillutellen oli vähän yksinkertainen tamma, jonka kanssa pärjäsi kaikki. Ei se mikään penaalin terävin kynä ollut koskaan eikä oikein hurmannut ratsunakaan kapasiteetin ollessa vain siinä helppo B ja 80 senttiä. Pari kertaa kisoissa käytetty tamma teki uransa ratsastuskoululla, jossa toimi niin alkeisratsuna kuin kokeneempienkin opetusmestarina. Luonteestaan huolimatta Rillutellen varsotetiin kahdesti. Hevosinfluenssaan sairastunut tamma lopetettiin yleiskunnon romahduksen seurauksena 19-vuotiaana.

© Jenna

Jälkeläiset

sh-t. 14.07.2020 - Hiivurin Sumuhurmio - i. Korpikotka - om. VRL-14333
sh-t. 19.04.2020 - Silimäniskumurhaaja - i. Mavonsilimä - om. VRL-14704

Kilpailukalenteri

ERJ (40 sijoitusta)

19.02.2021 - Kutsu - 90cm - 6/50
17.02.2021 - Kutsu - 90cm - 3/40
16.02.2021 - Kutsu - 90cm - 4/50
16.02.2021 - Kutsu - 90cm - 6/40
11.02.2021 - Kutsu - 90cm - 6/40
08.02.2021 - Kutsu - 90cm - 6/40
06.02.2021 - Kutsu - 90cm - 4/50
05.02.2021 - Kutsu - 90cm - 5/40
30.11.2020 - Kutsu - 90cm - 5/60
30.11.2020 - Kutsu - 90cm - 1/60
13.11.2020 - Kutsu - 90cm - 1/60
24.09.2020 - Kutsu - 90cm - 4/30
24.09.2020 - Kutsu - 90cm - 7/50
23.09.2020 - Kutsu - 90cm - 5/50
21.09.2020 - Kutsu - 90cm - 4/50
20.09.2020 - Kutsu - 90cm - 5/30
15.09.2020 - Kutsu - 90cm - 5/30
13.09.2020 - Kutsu - 90cm - 3/30
10.09.2020 - Kutsu - 90cm - 1/30
04.09.2020 - Kutsu - 90cm - 1/30
30.08.2020 - Kutsu - 90cm - 3/50
22.08.2020 - Kutsu - 90cm - 3/50
03.07.2020 - Kutsu - 90cm - 1/50
04.06.2020 - kutsu - 90cm - 4/30
29.04.2020 - kutsu - 90cm - 6/50
28.04.2020 - kutsu - 90cm - 3/50
15.04.2020 - kutsu - 90cm - 3/30
06.04.2020 - kutsu - 90cm - 3/30
22.03.2020 - kutsu - 90cm - 6/50
13.03.2020 - kutsu - 90cm - 4/50
03.03.2020 - kutsu - 90cm - 7/50
16.02.2020 - kutsu - 90cm - 5/30
16.10.2019 - kutsu - 90cm - 7/50
25.06.2019 - kutsu - 90cm - 5/40
24.06.2019 - kutsu - 90cm - 3/40
17.06.2019 - kutsu - 90cm - 4/40
11.06.2019 - kutsu - 90cm - 2/40
05.06.2019 - kutsu - 90cm - 5/40
16.04.2019 - kutsu - 90cm - 1/40
14.04.2019 - kutsu - 90cm - 4/40

CUP-sijoitukset

30.03.2020 - kutsu - ERJ-cup - 90cm - 6/78
31.05.2019 - kutsu VSR-cup - 90cm - 5/62

Näyttelyt

11.11.2019 - NJ - irtoSERT
31.07.2019 - VSR-Rotunäyttelyt - aikuiset tammat - III-palkinto

Päiväkirja & Valmennukset

Kengityspäivä - kirjoittanut R.

Kengitys vuorossa oli pikkuinen suomenhevostamma Pulla, joka ei ollut huhujen mukaan kengittäjien suosikki. Valmisteluja tamma seurasi korvat hörössä ja samalla rouskutti heiniä. Tavaroiden kantamisessa ei kauaa mennyt ja käytävälle tamma tuli rauhallisin mielin. Kauaa ei mennyt sirkuksen aloittamiseen, kun Pulla tahtoi seilailla käytävää puolelta toiselle korvat niskassa kiinni. Jalkojen nostamisessa sai hetken aikaa keskustella, mutta kaikki oli pakko tarkastaa. Halusi tamma sitä tai ei.

Vuolun aikana Pulla tahtoi vetää jalan pois kädestä ja seilata toiselle puolelle käytävää. Turhautuneena pyysin ohimenevää tallityttöä pitämään Pullaa hetken aikaa päitsistä kiinni. Vuolu sujui huomattavasti paremmin, kun tamma lopetti steppailun hetkeksi aikaa eikä pahoinpidellyt käytävän piuhoja tai omaa hupparin helmaa. “Kiitos”, hymähdin ja seuraavaksi oli kenkien sovittaminen ja muotoilu. Kuumakiinnityksellä menisi varmaan helpoiten, koska tamman kanssa muuten menisi kengät aivan vinoon. Sopivat kengät löytyivät tuhansien joukosta ja muotoilun pauke sai Pullan hieman hermostumaan. Uteliaana tamma kurkki, mutta samalla kolina sai neidin steppaamaan puolelta toiselle. Ensimmäinen kenkä meni kuumennus keinolla helposti jalkaan ja naulauksen aikana kesti seistä paikoillaan. Kolmen muun koiven kanssa sai hitusen taistella ja hetken pelkäsin saavani hampaista, kun Pulla nappasi hupparin hupusta kiinni. Viimeistelynä oli kääntää kärjet ja katsoa miten neiti malttamaton kävelee uusien kenkien kanssa. Ainakin toistaiseksi kaikki näytti hyvältä. Nyt toivotaan, että kengät pysyvät jalassa.


Lainaratsuna keskiaikanäytöksessä - kirjoittanut R.

Näytös oli alkamassa ja Enna odotteli katsomossa innokkaana. “Miltä vaikuttaa?”, hänen ystävättärensä kysyi hymy huulilla. “Voitko uskoa, että Pullalle on puettu tuollaiset vermeet päälle?”, Enna virnuili ja katsoi ohimenevää friisiläisratsukkoa. Mustalla orilla oli päällä loimi ja kiiltävät haarniskat. “Mihin olet ryhtynyt? Miksi Pulla on edes keskiaikanäytöksessä?”, ystävätär oli nyt enemmän hämmentynyt. Pulla ei ollut meinaan tallin kaunein ruusu, mutta kyllä se perunakin kukkii. “He tarvitsi lainaratsua. Ritarin, oliko hän nyt Jaran, ratsu sairastui ja meillä ei ollut muita vapaana”, Enna kertoi pieni punastus poskilla. “Vai niin.. Katso sieltä se tamma tulee!”, ystävätär hyppäsi pystyyn tähyilemään miltä heidän suomenhevostamma näyttää kiiltävissä haarniskoissa.

Nuori mies ratsasti tamman lumen peittävälle areenalle reippaassa laukassa. “Se jopa pysyy pystyssä!”, nainen riemuitsi, mutta Enna huokaisi syvään. “Ole nyt hiljaa ja keskity näytökseen”, Enna seurasi kuin haukka ratsunsa etenemistä. Nainen pähkäili mitä hänen hevosille oli laitettu iltarehujen sekaan, kun suostui liikkumaan kootussa muodossa. Ritari ohjasi tamman kentän toiseen päätyyn ja aseenkantaja ojensin ritarille pitkän peitsen. Heitä vastassa oli friisiläisratsukko ja hetken hiljaisuuden jälkeen ratsukot lähtivät laukkaamaan toisia kohti. Peitset osuivat kilpiä vasten ja rautias suomenhevostamma ei näyttänyt ymmärtävän mitä ympärillä oikein tapahtui. Tamma laukkasi eteenpäin korvat luimussa ritarin käskystä ja tiputti ravin kautta käyntiin. “Ohoo vau, mikäs tämä laji olikaan?”, ystävä oli liikuttunut tamman suorituksesta. “Öö, olisiko keskiaikaisia lajeja?”, Enna vastasi ja seurasi ratsukoiden valmistautumista seuraavalle kierrokselle.

Viimeisen ryntäyksen jälkeen tuomari alkoi laskea pisteitä. Ritari käveli tamman kanssa kenttää ympäri odottaen luokan tuloksia. “Ja voittaja on sir Jaran ratsulla Surusurmaaja!”, kuului kuulutus ja Pulla ampaisi täyteen laukkaan. Aplodien saattelemana ritari riisui kypärän ja hymyili leveästi yleisölle. “En olisi uskonut, mutta onpa komea kaveri”, ystävä alkoi selkeästi haaveilla omasta ritarista. “Miesten laji ja oikein yllättävä suoritus”, Enna nousi ylös ja halusi mennä onnittelemaan ritariaan sekä antamaan rapsutukset tammalle.