Sotamaalauksen Rahantakii
KTK-III, SV-II
† 20.05.2022

"Faktahan oli se, että mun tallista ei löytynyt yhtäkään sotislaista. Jep, kuulit ihan oikein, ei yhtäkään. Me päätettiin yhdessä Sannin kanssa korjata heti tämä suuri vääryys. Mä sain listan kivoista vanhempiehdokkaista ja alkuun sovittiin jo alustavasti, että eräs toinen tamma astutettaisiin Lukaksella. Yhdistelmä oli tosi kiva, mutta mulla jäi takaraivoon kolkutteleen myös Ramona. Kun mun päähäni muodostui sitten mielikuva Sotamaalauksen Rahantakii -nimisestä suomenhevosesta, päätin kysäistä vielä, saisinko sittenkin varsan Ramonasta. Tämä sopi kasvattajalle yhtä hyvin kuin edellinenkin suunnitelma, joten varsa pistettiin aluille. Juuri ennen syyskuuta Sotamaalauksessa syntyikin sitten mun tummanpunainen orivarsa, joka todella sai sitten nimekseen Rahantakii. Nimi sopii sille kuin nenä päähän, sen saa lahjomalla tekeen ihan mitä vaan, voin vannoo, et tarpeeks isosta porkkanasäkistä se vaikka twerkkaa!"

Luonnekuvaus

Mun ikioma sotislainen on I H A N A. Sotamaalauksen Rahantakii, eli Rasse, on niin yritteliäs ja fiksu kuin vain voi suomenhevonen olla. Mutta koska se on fiksu mies, ei se mitään ilmaiseksi tee, vaan vaatii aina tarkkoja ohjeita ja hyvän palkan. Huomionkipeenä kaverina Rasselle usein riittää kehut, halit ja rapsutukset palkaksi hyvästä suorituksesta, mutta palkkaa se kuitenkin tarvitsee. Jos esimerkiksi ratsastaessa pyytää, mutta ei palkitse poistamalla painetta, alkaa kiukuttelu. Maastakäsin oria on kiva käsitellä, se tottelee aina määrätietoisia ohjeita ja käskyjä, eikä lähde sooloilemaan. Rassen kanssa täytyy kuitenkin toimia hyvin yksinkertaisesti, onhan se kuitenkin mies. Jos haluat jotain asiaa, sun täytyy pyytää juuri sitä, eikä todellakaan montaa asiaa kerralla tai yhtään monimutkaisemmin. Lyhyet, ytimekkäät komennot menevät kerrasta jakeluun, mutta tulkinnanvaraan jääneet käskyt menevät aivan yli hilseen ja silloin ori ei joko tee yhtään mitään, tai alkaa protestoida vastaan.

Rasse rakastaa rapsuttelua, halailua ja kaikkea muutakin huomiota, joten kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat aina ongelmitta orin kanssa. Siltä ei löydy kyllä ollenkaan sellaista machoilua luonteestaan, vaan se on enemmänkin sellainen hellyyttävä halinalle, jota saa jopa muun jätkäporukan nähden pusutella niin paljon kuin sielu sietää. Usein Rassen kanssa varustamiset ja kaikki muutkin toimenpiteet venyvät laittoman pitkiksi orin kerjätessä huomiota minkä kerkiää. Se tyytyy kyllä kiireessä vähempäänkin, vaikka vähän kyllä vetääkin herneen nenään, jos ei saa riittävästi rapsutuksia.

Rasse on kenttäratsu henkeen ja vereen. Se rakastaa vauhtia, korkeita esteitä, mutta myös pikkutarkkaa työskentelyä kouluradalla. Siksi se soveltuukin hyvin kenttäratsastukseen, ori antaa varmasti kaikkensa kaikissa kolmessa osakokeessa. Rasse ei ole mikään tallin hienoin liitokavio, mutta kivat, näppärät liikkeet siltä löytyy kyllä ja juuri sopivasti liikeskaalaa koottuihin ja lisättyihin askellajeihin. Rasse on herkkä avuille ja reagoi nopeasti niihin, jos ne tehdään oikein. Kuten jo aiemmin mainitsin, ori tarvitsee selkeät, yksinkertaiset ohjeet, joten jos ratsastaja alkaa säätää liikaa selässä, tämä ratsu menee vain pyörälle päästään eikä enää tiedä mitä tehdä. Rasse ei kestä lainkaan jatkuvaa painetta, vaan on tarkka siitä, että heti kun se reagoi apuun, paine hellittää. Orin kanssa saa olla siis hyvin tarkkana, eikä se ole aloittelijoiden ratsu ollenkaan. Osaava, herkkä ratsastaja saa kyllä tästä hevosesta paljon irti kouluradoilla.

Esteillä ori on herkkä kulkemaan ylinopeutta, mutta se on edelleen hyvin herkkä avuille. Ohjassa ei siis todellakaan kannata roikkua, ellei halua alkaa köydenvetoon vahvan orin kanssa, se kyllä hidastaa selkeistä pidätteistä. Rasse hyppää hyvin ja napakasti, mutta jos vauhtia löytyy liikaa, ovat hypytkin melkoisia leiskautuksia, jolloin puomit saattavat herkemmin pudota. Maastoesteillä ori on rohkea, ehkä jopa vähän uhkarohkea, eikä aina tiedä rajojaan. Se yrittää hypätä minkä tahansa esteen yli, vaikka se olisikin aivan liian haastava. Ratsastajalta vaaditaankin siis hyvää pelisilmää ja taitoa tunnistaa orin rajat. Vauhdin kanssa saa myös olla tarkkana, ettei tulisi ihan liikaa alitettua ihanneaikaa. Muuten maastoillessa Rasse on vauhdikas ja kulkee ehkä parhaiten yksin, sillä varsinkin isolla porukalla sen kilpailuvietti herää ja laukkapätkillä ylinopeus saattaa nousta jo vaaralliseksi. Orin kanssa on mukava kiertää kenttäkisoja orin käyttäytyessä täysin samalla tavalla oli se sitten kotona tai täysin vieraassa paikassa.

Kilpailukalenteri

KERJ (24 sijoitusta)