Routaruusun Haamumiäli
Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I, SV-II
† 16.09.2021

Päiväkirja & Valmennukset

21.06.2021, maastoestevalmennus - kirjoittanut omistaja

Säätiedotuksessa sanottiin, että iltapäivällä ukkostaa. Onneksi jälleen kerran olimme Mummon kanssa menossa kymmeneltä valmennukseen. Harri on majoittautunut koko kesäksi Hiivuriin ja haluan nauttia hänen valmennuksistaan niin paljon kuin on mahdollista. Ilma ei vielä ollut päässyt ukkosta edeltävän hiostavaksi, vaikka lämpötila olikin jo yli kahdessakymmenessä. Olin laittanut Mummon kuntoon samalla rutiinilla kuin aina ennenkin ja kävelytin sitä ensin kentällä 15 minuuttia ennen kuin lähdimme maastoestepellolle. Harri oli vielä touhuamassa sisällä omia juttujaan, joten aloitin verryttelyn laukkaradalla itsenäisesti. Tykkäsin verrytellä Mummoa maastoesteitä varten, koska se yleensä vertyi paljon nopeammin laukkaradalla kuin kentällä. Tämäkään päivä ei ollut poikkeus, eikä tammaa tuntunut lämpötilakaan haittaavan millään tavalla. Juuri, kun olimme saaneet laukattua kierrokset kumpaankin suuntaan, Harri painatti kohti maastoestepeltoa kovaa vauhtia. "Anteeksi, minä siinä hörpin kahviani kun Tuomo soitti. Jäin vähän suustani kiinni kun hän on taas ostanut uuden lupaavan puoliveritamman. Lupasin käydä kattomassa sitä joku päivä, siitä kai pitäisi tulla kovakin estetykki", vanha mies selosti hengästyneenä. "Ei se mitään, juuri sain Mummon verryteltyä niin voidaan aloittaa", hymyilin miehelle. "Ainakin me mennään metsään hyppäämään, en halua seistä suorassa auringonpaisteessa", mies lisäsi ja lähdimme vieretysten kulkemaan metsää kohti.

Hyppäsimme verryttelyhypyiksi pientä harrastetason bankettia ja risuesteitä. Mummo kulki hienosti eteen ja se oli täydellisesti avuilla. Rouva rakastaa Harria ja on sen seurassa aina kuin hienostolady, vaikka se kyllä muutenkin käyttäytyi arvokkaalla tavalla. "No nämähän sujuu taas niin hienosti, ei minulla nyt mitään kommentoitavaa ole. Tulkaa vaikka kerta vielä ja sitten siirrytään vaikeampiin tehtäviin", Harri sanoi leveä hymy kasvoillaan. Mies taisi ihailla Mummoa yhtä paljon kuin tamma häntä. "Kyllä Mummo kulkee taas niin hienosti!" hän lisäsi ja vinkkasi tammalle silmää. Verryttelyhyppyjen jälkeen siirryimme tukkitrippelille ja korkeammalle banketille. Tamma suoritti tasaisen erinomaiseen tahtiin ja Harri pääasiassa muistutteli minua korjaamaan istuntaa tai vaikuttamaan vielä paremmin hevoseeni.

Valmennuksen edetessä sää oli ehtinyt mennä jo hiostavammaksi, joten ihan viimeiseksi päätimme hypätä vesiestettä. Pellon ja metsän laidalla oli vesialue, jossa teimme tehtävää, jossa hypättiin tukkiesteellä suoraan veteen, laukattiin veden läpi ja veden jälkeen oli vielä toinen este. Mummokin tuntui nauttivan veden viilentävästä vaikutuksesta ja se tuntui laukkaavan entistä tarmokkaammin vedessä, jotta vesi roiskuisi paremmin. En valittanut, teki itsekin hyvää saada viilennystä. "Hyvää työtä, tämä riittää. Ravaile pikkasen niin, että puuskutus vähän tasoittuu. Ei paljoa, kun on jo sen verran kuuma", Harri sanoi. Mies jäi vielä seuraamaan loppuverryttelyä ja kun laskeuduin selästä, hän halusi tulla kävelemään loppukäynnit meidän kanssa. Hienovaraisesti hän kietoi kätensä tamman kaulan ympäri ja rapsutteli sitä harjan juuresta. Mummo näytti niin tyytyväiseltä.

02.12.2020, itsenäistä koulutreeniä - kirjoittanut omistaja

Kello oli pian puoli kymmenen, mikä tarkoitti meidän tallissa Mummon liikutusaikaa. Yleensä hoidan tamman liikutuksen itse, koska Mummo on mulle erityisen tärkeä hevonen ja rakastan hoitaa sen itse aina kun vain aikatauluni antaa myöden. Laitoin kaikki tarvikkeet ja varusteet valmiiksi hoitopaikalle ja lähdin hakemaan Mummoa tarhasta. Kellontarkka tamma oli juuri saapumassa portille odottamaan hakijaansa. Se näytti tyytyväiseltä, kun näki mun tulevan jälleen kerran. Olin jo edelliset viisi päivää ehtinyt liikuttaa sen itse ja tämäkös tammalle kelpasi. Pujotin ruunikolle riimun päähän, eikä mun tarvinnut edes pyytää sitä liikkeelle, kun se lähti jo askeltamaan minun kääntyessä katse kohti porttia päin. Rapsutin tammaa vaivihkaa niskasta, johon se vastasi pärskähdyksellä.

Hoitopaikalla laitoin Mummon kiinni ja otin kumisuan. Riisuin toppaloimen, jonka viikkasin siististi sivuun. Nappasin käteeni kumisuan ja aloin pyörittelemään sillä tamman karvapeitettä. Mummo nautiskeli hiljaisessa tyytyväisyydessä, kun pyörittelyn jälkeen selvitin sen hännän ja harjan, harjasin pölyharjalla reippain ottein tamman läpi ja lopuksi kävin vielä pehmeällä harjalla kaikki paikat läpi. Putsasin kaviot ja Mummo rutiininomaisesti nosti valmiiksi aina seuraavan putsattavan jalan ilmaan. Laitoin ensin itseni valmiiksi, minkä jälkeen laitoin Mummolle pintelit, satulan ja suitset.

Maneesille päästyämme talutin tammaa maneesia ympäri tasan 15 minuuttia. Sen jälkeen nousin sen selkään ja aloitin käyntityöskentelyn. Mummo oli etenkin näin talvisin todella tahmea, joten käytin aina hyvän aikaa verryttelyyn. Pidensin ja lyhensin vuoroin askeleen pituutta ja vaihtelin tempoa. Taivuttelin ympyröillä ja volteilla, teimme paljon myös kiemuroita ja pysähdyksiä. Vaikka Mummo tuntuikin erityisen tahmealta tänään, se teki kuuliaisesti mitä pyysin. Kun tamman käynti alkoi tuntua hyvältä, pyysin sitä nostamaan ravin. Ravissa teimme täysin samoja tehtäviä kuin käynnissä ja lopuksi teimme samaa myös laukassa. Huolellisen verryttelyn jälkeen allani kulki taas upea, elastinen ratsu, joka oli valmis treenaamaan.

Seuraavaksi lähdin hakemaan Mummoa kootumpaan muottiin. Teimme avotaivutuksia ympyrällä ja ajoittain kävimme pitkillä sivuilla ottamassa pätkät keskiravia. Koska Mummo oli alkuun normaalia tahmeampi, ajattelin, että tänään ei olisi hyvä päivä treenin kannalta, mutta pitkäjänteinen verryttely oli tehnyt tehtävänsä ja nyt Mummo teki jopa parhaimpia avotaivutuksia, mitä olin koskaan sen kanssa päässyt tekemään. Avotaivutusten jälkeen teimme vielä ravissa ja laukassa ympyrällä kokoamistehtävää. Pienensin pikkuhiljaa ympyrän kokoa, lopuksi olimme maneesin keskellä pienellä voltilla. Mitä pienemmäksi ympyrä muuttui, sitä kootummaksi Mummoa hain. Kun lopulta olimme päässeet pienelle voltille, lähdin yhtä hitaasti suurentamaan ympyrää ja pikkuhiljaa myös päästin Mummoa höllentämään kokoamistaan. Tein tämän kerran kumpaankin suuntaan, minkä jälkeen päästin ohjaa inasen pidemmäksi ja keventelin loppuravit Mummon kulkiessa rennommassa muodossa niin, että tamma sai venyttää kunnolla kaulaansa ja selkäänsä kokoamisten jälkeen. Oli kulunut tasan 50 minuuttia siitä, kun nousin tamman selkään ja nyt loppuravitkin oli suoritettu. Laskeuduin selästä alas ja taluttelin sitä vielä toiset 15 minuuttia maneesia ympäri.