Riimuvaaran Villaukko
VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I, KRJ-I, ERJ-II, SV-I
† 03.03.2022

Päiväkirja & Valmennukset

05.11.2021 Enna Lissun kouluvalmennuksessa - kirjoittanut Lissu T.

"Sinä olit ihan junnuikänen ko viimeksi nähtiin, ja nyt tuollainen iso orinroikale, niin", jutustelin Valtsulle samalla sen kaulaa taputellen Ennan kiristäessä satulavyötä. "Päivän suunnitelma ja visio on teetättää teillä niin paljon erilaisia pylpyröitä, että kummankin pää on pyörällä. Asetus- ja taivutusjumppaa sekä askelpituuden kanssa pelaamista. Ja ihan jo ekasta verkkakierroksesta lähtien ratsastat sitten niin huolelliset, syvät kulmat, ettei tosikaan. Ei yhtään oikomista tai autopilotilla kulmissa lipsuttelemista."

Valtsulla oli virtaa, käynti oli kaikkea paitsi löysää ja vetelää. Musta suomenhevonen liikkui ryhdikkäänä, innokkaan ja pirteän näköisenä, selkeästi touhusta jo tässä vaiheessa nauttien. Mitään isompia herkistelyitä ei tarvittu, Valtsu reagoi jo käyntikierroksilla hyvin pieniin apuihin. Aina yhtä ilo seurata mielellään liikkuvaa ja työskentelevää hevosta sellaisen väkisin potkustartattavan sijaan! "Sisäpohje ja ulko-ohja vähän tarkempana ja paremmassa vuorovaikutuksessa kulmissa, älä päästä sisälapaa karkaamaan yhtään. Käynti on mukavan aktiivista ja reipastahtista, älä vain anna Valtsun yhtään kirittää tai kiirehtiä tästä. Ensimmäisessä ravinostossa saat olla tarkkana, että ravi nousee oikeasti pyynnöstä, ei vasta ajatuksesta ja valmistelusta." En puuttunut verryttelytehtäviin lainkaan, annoin Ennan valmistella oriaan mielensä mukaan. Muutaman kerran muistutin varpaiden suunnasta tai vastaavasta asiasta; pikkujuttuja, joita jokaisen istunnasta löytyy korjattavaksi. Ja aivan kuten olin arvellutkin, ensimmäisissä ravinostoissa intoa puhkuva uljas musta ennakoi karaten reippaampaan askellajiin ennen aikojaan. Malttaessaan nostaa ravin vasta avut saatuaan ori sai runsaat kehut, mikä taas sai Valtsun röyhistelemänä rintaansa sekä näyttämään hyvin ylpeältä.

Alkukäyntien- ja ravien jälkeen siirryimme niihin pylpyröihin aloittaen suurella kahdeksikolla. "Aloitetaan käynnissä, koko kenttää hyväksi käyttäen, eli niin isoja kaaria kuin lähtee. Tasakokoiset ympyrät toisiinsa verrattuina sekä jokaisella ratsastuskierroksella, ei soikioita, sitruunoita tai lumiukkoja. Nyt tarkkana ulkopohkeen kanssa, että takaosa pysyy varmasti menossa mukana siellä missä pitääkin. Käynnin aktiivisuus tuskin tekee Valtsun kanssa tiukkaa." Eikä tehnytkään, käyntikahdeksikko sujui molempiin kierroksiin pitkässä, aktiivisessa käynnissä, eikä se takaosakaan lipsahtanut eri uralle kuin missä etuosa kulki. Hetken työskentelyn jälkeen tehtävä jatkui pienemmillä ympyröillä, sitten sama juttu ravissa; ensin iso, sitten pienempi kahdeksikko. Ravissa Enna joutui tekemään heti vähän enemmän töitä pitääkseen tahdin tasaisena sekä orin kropan siellä, missä pitikin. Välillä suunnan vaihtuminen oli hieman jäykkä, asetus ja taivutus eivät vaihtuneet järin sujuvasti, mikä johtui lähinnä Valtsun kiireestä päästä seuraavan ympyrän kimppuun. "On sillä ainakin työmotivaatio kohdillaan", nauroin Ennan korjatessa tilannetta, "ennemmin tuollaisia virheitä kuin liikkumisen ilon kadottanut ratsu!"

Hyvin mielikuvituksellisena ihmisenä teetin täysin samaa tehtävää myös laukassa. Ennan sekä Valtsun keskittymiskykyä sekä motivaatiota täytyy kehua, kumpikaan ei tympääntynyt siihen, että koko valmennus oli pelkkää samaa kahdeksikkoa molempiin kierroksiin, ainoastaan kahdeksikon koko vaihteli. Laukassa näkyi samoja, ratsun innokkuudesta johtuvia kehityskohtia kuin ravissakin, ja Enna korjasi Valtsua kärsivällisesti ja pehmeästi. Menohaluistaan huolimatta ori pysyi vastaanottavaisena, joten korjausliikkeetkin oli helppo tehdä. "Ehkä ensi kerralla neliöitä, taisin silloin aikanaan katsella teidän menoa kolmiolla", naureskelin itsekseni Ennan pudistellessa päätänsä. Minähän olen ihan killerihauska!!

01.05.2019 - Näyttelyharjoitukset Susirajassa - kirjoittanut Lissu T.

”Aloitetaan junioriosastolla, ettei junnun päivä veny turhan paljoa. enna, tulisitko Valtsun kanssa ensimmäisenä?” Nuori, musta ori oli ilmiselvää jyrämallia; jo orikuolain ja raippa kertoivat omaa kieltään. Pörhistelevä pikkupoika tanssahteli jotain käynnin ja ravin välimaastossa olevaa kevättanssahtelua kohti juhlakentälle kasaamaani kolmiota. ”Ja aloitetaan treenit heti sillä, että laitat Valtsun kävelemään. Paikka on vieras ja täällä on pari uutta hevosta, mutta se on jo kovastikin sen ikäinen, että sen pitää kävellä kun pyydetään. Tule eteeni merkkipuomille vasta, kun Valtsu lopettaa tuon tanssahtelun.”

enna käsitteli nuortaan jämäkästi ja määrätietoisesti, ei puolivillaisesti ja vain puoliksi tosissaan toruen. Nainen käveli rauhallisesti, vaikkakin reippain askelin, ja sai Valtsun käyntiin alkupörinöiden vähän laskeuduttua. Kaksikko käveli eteeni merkkipuomille jatkaen pyynnöstäni esittämään käyntiliikkeitä kolmiolle. Ensimmäisessä kaarteessa Valtsu painoi vähän lapa edellä kohti kentän laitoja, kauemmas kolmiosta. enna kuitenkin palautti nuorensa välittömästi ruotuun, eikä ori toistanut temppuaan. ”Hyvä! Ja hyvin esitetty käynti, et jäänyt matelemaan vaan kävelit itsekin reippaasti. Valtsulla on mukavan pitkä ja korkea askel, se etenee reippaasti eikä vain raahaudu eteenpäin. Nyt sama ravissa.” Melkein odotin jotain ilottelua ja kaahailua, mutta ei; enna ja Valtsu juoksivat molemmat tasatahtia kolmion sivulta toiselle. ”Todella hyvä! Sillä tosiaan on pitkä ja mukavan elastinen askel. Odotahan vain, kun se saa tosissaan voimaa työntää takaosallaan. Tulkaa tähän eteeni, pysäytä Valtsu.. Se jäi ihan tasajaloin, ota yksi peruutusaskel.. Tuli kolme, korjaa eteenpäin. Taas tasan, heitä pikku lenkki ja tule uudestaan. Ei sen nyt täydellinen tarvitse olla, kunhan jalat jäisivät oikein päin.”

Kolmijalkaiseksi ja pitkärunkoiseksi seisahtunut Valtsu malttoi seistä hienosti paikoillaan pyydetyn ajan. ”Pääasia on, että hevonen pysähtyy ja pysyy paikoillaan, kun siltä sitä pyydetään, näyttelyasentoahan voi sitten hioa ja opetella loputtomiin. Sinulla on hieno, ryhdikäs, erittäin hyvätyyppinen nuori hevonen, joka liikkuu energisesti isonpuoleisilla askelilla. Jotakin rodun tyyppivikoja, ei kuitenkaan mitään valtavan suuria virheitä. Hieno nuori, josta kasvaa komea hevonen! Tuo talutuskäytös tosin on.. no, tiedät itsekin, ettei se ole ihan parhaissa kantimissa, vaikka orikuolain pitääkin Valtsun asiallisena.”