Pilvipellon Verikosto
KTK-II, SLA-I, KRJ-I, KERJ-I, ERJ-II, SV-II
† 29.08.2022

Mulla oli ollut jo hetken aikaa ongelmana se, etten ollut löytänyt Villelle sopivaa tammaa, jotta saisin siitä varsan itselleni. Myin pari kasvattia Iso-Britanniaan Sonjalle ja siinä samalla tuli vilkuiltua toisella silmällä Cloudfieldin tammatarjontaa. Iskin silmäni Verivihmaan, pieneen tammaan, joka näytti niin suloiselta ja lempeältä, että tiesin sillä hetkellä, että siitä tulisi mun varsan emä. Onnekseni Sonja oli ehdotuksestani yhtä innoissani kuin mä ja astutus meni suunnitelmien mukaan. Kesäkuun alussa syntyi pikkuruinen, tummanrautias tammavarsa. Nimi mulla oli jo valmiina mietittynä ja säpäkästä tammasta tuli Pilvipellon Verikosto.

Luonnekuvaus

Riesulta löytyy roppakaupalla itsevarmuutta ja jopa koppavuutta, kärsivällisyyttä ei sen sijaan ole lainkaan siunaantunut tälle tammalle. Tämä on kieltämättä hieman haastava yhdistelmä, kun raudikko kuvittelee itsestään aina vähän liikoja, mutta ei kestä epäonnistumisia sitten lainkaan. "Kyllä minä pystyn!" tuumaa Riesu nähdessään 120 cm korkean esteen kentällä, kun ei ymmärrä, että hänen kapasiteettinsa ei riitä edes metriin. Tämän hevosen kanssa pärjätäkseen pitääkin omata kosolti maalaisjärkeä ja realistista ajattelutapaa, jotta säästyttäisiin isommilta haavereilta. Eipä ole kerta eikä ensimmäinen, kun metsässä hirven kohdatessaan Riesu on sitä mieltä, että kyllä minä vaikka rökitän tuon möllöttäjän ja alkaa uhkaavasti lähestyä sarvipäätä. Ei Riesu, et voi hyökätä hirven kimppuun.

Tammahan on ihmisille oikein kiltti, toisia hevosia se kiusaa aina niin paljon, että olemme todenneet, että sen on parempi elellä omissa oloissaan ilman tarhakaveria. Emme jaksa paikata toisista hevosista niitä lukemattomia puremisjälkiä ja pelätä, koska se potkaisee joltain jotain rikki. Riesua on helppo käsitellä perustoimenpiteissä. Harjaamiset, varustamiset sun muut onnistuvat ongelmitta, eihän niissä edes ole oikein mitään, miksi tamman tarvitsisi omaa egoaan pönkittää, joten uhkarohkeat sähellykset jätetään johonkin muualle. Taluttaessa Riesu osaa olla rasittava - kamala kiire joka paikkaan ja ihme häsellystä jatkuvasti. Tarhan portista ja karsinan ovesta se mielellään syöksyisi matkaan, tästä saamme aina muistutella, että vain nätisti ja rauhallisesti tai muuten otetaan homma alusta.

Ratsuna Riesu onkin sitten aivan omaa laatuaan. Tuttaritasoinen ratsu, joka kuvittelee olevansa GP-tason kilpahevonen. Ihan ei kapasiteetti yllä Riesun luuloihin asti, valitettavasti. Kovasti se yrittää, mutta suuttuu, kun jokin menee pieleen. Kouluratsastuksessa Helppo B-tasolla kisannut Riesu luulee osaavansa piffit ja puffit, mutta oikeasti jo pelkkä pohkeenväistö on sen verran haastavaa, kun keskittymiskykyä ei ole lainkaan. Ja auta armias, jos asiat menevät pieleen, etenkin, jos syypäänä on tamma itse eikä ratsastaja. Sitten kiukutellaan, vingutaan ja potkitaan ilmaa. Tamman mielestä on käsittämätöntä, miten se itse voi tehdä virheitä - eihän se ole mahdollista. Tamman kouluttamisessa onkin ollut isoja haasteita, kun vielä ei oikein osata, mutta luulot ovat kovat ja sitten pudotaankin pilvilinnoista vauhdilla. Ehkä tästäkin syystä tammaa ei ole edes yritetty kouluttaa pidemmälle - totesimme perusasioiden opettamisen jälkeen, että kiitti nyt riitti.

Esteillä Riesulla riittää intoa ja vauhtia, etenkin maastoesteillä meno pääsee välillä aika hurjan näköiseksi, kun tamma lähtee pikkusilla kintuillaan kiitämään kuin mikäkin maantiekiitäjä. Pidätteitä, pidätteitä, pidätteitä, niitä tarvitaan, kun Riesun kanssa hypätään. Tämä ratsuhan ei kiellä - läpi mennään vaikka harmaan kiven. Tosi kivaa, joskus sen ansiosta mennäänkin lähinnä esteen läpi eikä yli, kun tamma ei ihan pääse ponnistamaan, kun este on jo kohdalla. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Ihan näppärä hyppääjä Riesu on sitten, kun se jaksaa keskittyä riittävästi, mutta yleensä ratsastajan on hoidettava homma lähes täysin itse, kun ratsu keskittyy kiitämiseen. Tässä taas voi pohtia, että loppuuko Riesun kapasiteetti 90 senttimetriin, vai emmekö vain ole tarpeeksi itsetuhoisia yrittämään, hyppäisikö se oikeasti niin korkealle kuin tamma itse kuvittelee pystyvänsä. Ehkä kuitenkin parempi, että jätämme isot esteet muille.

Kilpailukalenteri