Mörkövaaran Appelsiiniansa
KTK-III, SLA-II, KRJ-I, KERJ-I, ERJ-I, SV-I
† 16.09.2021

Päiväkirja & Valmennukset

20.05.2020 Kaarinan kouluvalmennuksessa - kirjoittanut omistaja

Alkukäynnit kävimme kävelemässä maastoestepellon ympäri menevällä hiekkapohjaisella radalla. Tämä toimi Anskulle hyvin etenkin näin lämpimällä säällä. Vaikka se reipas ratsu olikin, vaikutti lämpö siihen toisinaan hyvinkin paljon. Radan kiertämiseen kului reilu kymmenen minuuttia, minkä jälkeen suuntasimme ulkokentälle. Kaarina ei ollut vielä tullut, joten käytin aikani hyödyksi, keräsin ohjat tuntumalle ja aloin työstää Anskua käynnissä. Hyvin rennosti etenimme vielä tässä vaiheessa, teimme paljon voltteja, joissa asetin vuoroin vasemmalle ja oikealle. Vaihdoin suuntaa reippaaseen tahtiin ja väliin otimme hieman askeleenpidennyksiä ja pysähdyksiä. Ehdin ravaillakin muutamat kierrokset alle ennen kuin Kaarinan auto kaarsi parkkipaikalle. Tervehdin hymyillen kouluvalmentajaani, joka totesikin tyytyväisenä, että voimmekin alkaa samantien hommiin kerta olen jo verrytellytkin vähän.

Aluksi jatkoimme ravissa samaa kuin olin jo käynnissäkin tehnyt; asetuksia kumpaankin suuntaan, askeleen pidennyksiä ja pysähdyksiä. Etenkin pysähdyksiä hioimme oikein viimeisen päälle koulustartteja silmällä pitäen. Ansku oli hienosti avuillani ja se vaikutti motivoituneelta kaikkeen, mitä siltä pyysinkin. "Olepas tarkkana vasempaan asettaessasi", Kaarina sanoi yhtä volttia tehdessäni. "Se vähän lähtee nojaamaan ohjalle ja etupää menee epätasapainoon. Pidä ulko-ohjalla hyvä tuki." Huomasin tämän itsekin heti, kun valmentaja huomautti asiasta. Tätä saimme kyllä hyvin korjattuakin, kunhan pysyin tarkkaavaisena asian suhteen. "Jääpäs tähän keskiympyrälle ja ala ota pieniä pätkiä avotaivutusta, heti muutaman hyvän askeleen jälkeen suoristus, muutama askel ympyrän uraa pitkin ja taas lähdet taivuttamaan", valmentaja ohjeisti. Jäin ympyrälle ja aloin valmistella avotaivutusta. Tämä oli meille keskittymistä vaativa tehtävä, se lähti helposti kiirehtimään ja juoksemaan alta pois tai vastavuoroisesti se himmaili liikaa eikä askel taivutuksen aikana oikein edennyt. Haimme tähän kultaista keskitietä ja hioimme avotaivutuksia kumpaankin suntaan hyvän aikaa. "Jes, nyt alkaa näyttämään hyvältä. Sen takaosakin on nyt oikein", Kaarina totesi ja lisäsi: "anna sen nyt kävellä hetki pitkin ohjin."

Ravityöskentelyyn oli kulunut yllättävän paljon aikaa, joten päätimme pitää laukkaharjoittelut vähemmälle. Aurinkokin paistoi nyt pilvien väistyttyä kokonaan pois, joten lämpötilakin oli valmennuksen aikana ehtinyt nousta. "Otetaas loivaa kiemuraa. Ensin myötälaukassa niin, että itse kiemura tulee vastalaukassa ja kun tämä sujuu, otetaan toisinpäin, tuut tehtävään vastalaukassa", Kaarina selosti samalla, kun keräsin ohjat ja valmistelin laukannostoa. Ansku ei ollut koskaan ollut herkkä vaihtamaan laukkaa, itseasiassa se ei mielellään vaihtanut laukkaa suoraan. Käynnin kautta ne sujuivat hienosti, mutta suorat vaihdot tuntuivat mahdottomuudelta. Esteradoilla tätä ongelmaa ei ollut, sillä tamma vaihtoi taitavasti aina esteen päällä, jos ratsastaja oli apujensa kanssa hereillä. Tämä tehtävä sujuikin oikein mallikkaasti. Pääsimme hinkuttamaan pieniä yksityiskohtia sen sijaan, että itse tehtävää olisi tarvinnut treenata sen koommin. "Tähän on hyvä lopettaa, etenkin laukassa oikein hyvää työskentelyä", Kaarina kehui. Keventelin kevyesti kumpaankin suuntaan ja loppukäynnit kävelytin maastakäsin.