Hartolan Armoton
KTK-II, SLA-I, KRJ-I
† 23.07.2020

Päiväkirja & Valmennukset

Kengittäjän käynti - kirjoittanut R.

Rautias orin ressukka kökki tarhassa loimi päällä. Syysruska oli parhaimmillaan ja niin oli sadekeli. Satoi oikein voimakkaasti ja vaikka ori ei minua tuntenut, tuli se vauhdilla vastaan. Kovin tahtoi pois sateesta. Antoi nätisti ottaa kiinni portin luona ja sain olla aika varuillaan raudikon kanssa, kun ohitsemme meni muutama tamma. Tahtoi Aku rynniä paikan päälle heti paikalla, mutta tylysti sain torjua kosiskelumatkan.

Tallilla odottikin ihanat kengitysroinat käytävällä. Hetken ori katseli korvat hörössä, että mitä olisi luvassa. Eikuin Aku käytävälle tiukasti kiinni ja märkä loimi pois päältä. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin mennä pesupaikan kautta. Orin jalat olivat meinaan yltäpäältä kuran peitossa ja niiden kengittäminen ei ole mukavinta puuhaa. Aku ei kyllä kauhean kauaa viitsinyt paikoillaan olla ja peseminen kesti odotettua kauemmin.

Kengitysvauhtiin päästessä sai pitää kunnolla orin jalkaa paikoillaan. Onneksi kengät irtosivat helposti, mutta ori tahtoi kuoppia kivilattiaa ja steppailla puolelta toiselle malttamattomasti. Muutaman kerran kävi matala hörähdys merkkinä, että kuningasta tässä nyt käsitellään. Kenkien irroitettua kävin vähän orin jalkojen asentoja läpi ja yleisilme oli hyvä, ettei tarvinnut alkaa kiilauksia tekemään. Vähän sai puolla sieltä täältä, kun kavio ei ollut päässyt kulumaan epätasaisesti tai kasvamaan erityisen ihmeellisemmin. Vielä sai malttamaton kaveri odottaa, että saadaan uudet kengät muotoiltua ja laitettua kiinni takaisin. Sai siinä rauhoitella macho miestä viimeiseen saakka, mutta lopulta tyydyin vähän rajumpiin otteisiin. Hokkeja ei vielä tarvittu, mutta seuraavalla kerralla varmasti. Uudet kengät jalassa kävin kävelyttämässä oria etupihalla, siltä varmuudelta ettei kengät hierrä tai ole ihan nurinpäin paikoillaan. Sai sitten mennä tyytyväisin mielin karsinaan odottamaan iltaruokia. Olihan kello jo ilta, että piti itsekin pikasiivouksen kautta kiiruhtaa seuraavaan paikkaan.

Kouluvalmennus - kirjoittanut R.

Syksyn värit oli valloittanut maiseman, kun vaahteran lehdet peittivät kentän hiekkapintaa. Lehtien seassa köpötteli rauhalliseen tahtii naisratsastaja komean rautiaan suomenhevosen kanssa. “Hyvää aamupäivää”, tokaisin pirteänä ja ratsukko sai alkaa heti työn touhuun. Ori kantoi heti itseään ja vaikutti olevan hyvällä päällä. Omistaja tuntui olevan hyvin valmistautunut valmennukseen, minkä takia aloitettiin perusteellinen verryttely ravissa. “Vapaita kiemuroita. Isoja ja pienempiä ympyröitä, hieman loivaa kiemuraa. Muista asettaa kunnolla kevyin avuin”, opastin ja Akuksi nimetty ori oli heti hyvin liikkeellä. Ratsastaja sai hakea hieman rehellisempää taivutusta rungosta ympyrän kaarella. Asettaminen tapahtui pehmeästi kevyin asuin ja suoristamisessa ei ollut moitittavaa. Ori oli kaiken aikaa hyvin kuulolla ja reagoi apuihin kuin taikaiskusta.

Siinä kelloa kyttäilessä annoin hetkeksi vapaat ohjat ratsukolle. “Otetaan sitten vähän koottuja askeleita loppuun kiemurauralla ja suorilla”, hymyilin ja seurasin ratsukkoa samalla potkien kiviä pois kentältä. Enna keräsi ohjat takaisin ja pysyimme käynnissä. “Todii haetaan eka käynnissä, sitten ravissa ja laukassa”, hymyilin ja Enna lähti hakemaan ratsua lyhyempään muottiin. Aluksi otettiin hyvä peruskäynti ja Enna sai lähteä hakemaan koottua muotoa. “Anna sen lyhentyä rungosta, tiputtaa vauhtia ja nostaa jalkoja korviin. Just noin, hyvä”, kehuin. Aku oli oikein hyvin käynnissä ja ravin nostettua sai hakea ronskisti hitaampaa vauhtia. “Hyvin etenee jatka ympyrällä ja tee hidas siirtyminen normi raviin”, ohjeistin ja seurasin tiukasti kaksikon menoa. Laukassa ori innostui etenemään, mutta silti kokosi itsensä rehellisesti pienin avuin. “Jatka vain ja kun tuntuu hyvältä, niin ravin kautta käyntiin”, annoin luvan ottaa kohti loppua. Ratsukko hoiti itse loppuverryttelyn ja molemmat olivat oikein tyytyväisiä harjoituksiin.

Kouluvalmennus - kirjoittanut omistaja

Ratsukko oli jo valmiiksi maneesissa kävelemässä alkukäyntejä astuessani maneessiin. Akulla ratsasti tallimme tallityöntekijä, Oona. "Moi! Ollaan kävelty jo 20 minuuttia, et aletaan vaan suoraan hommiin", Oona huikkasi tervehdittyäni häntä. Pyysin ottamaan ohjat tuntumalle ja siirtymään kevyeeseen raviin. Aku ravasi reipasta, tasaista ravia, eikä ratsastajan tarvinnut paljoa hienosäätää tahtia tai mitään muutakaan. Pyysin tekemään isoja voltteja mahollisimman paljon ja asettamaan volteilla vuoroin sisään- ja vuoroin ulospäin. Ulospäin asettaminen rikkoi hieman orin muuten hyvin tasaista tahtia, joten tänään oli vuorossa harjoitella tahdin pysymistä samana tehtävistä huolimatta. Nuori ori teki parhaansa ja kuunteli tarkkaan ratsastajansa apuja. Kun Akun tasapaino alkoi kestää ulospäin asettelut volteilla, annoimme sen levätä hetken ja ratsukko käveli pitkin ohjin muutaman kierroksen verran.

"Okei. Nyt kun ootte kävelleet hetken, ni kokeillaan vielä laukassa tuota ulospäin asettamista. Laukkaa muuten uraa pitkin kevyessä istunnassa, mutta tuu sit välillä tähän keskiympyrälle, istu penkkiin ja aseta ulospäin noin puolet ympyrästä", selitin tehtävää Oonalle. Aku lähti pyynnöstä tarmokkaaseen laukkaan, eikä alkuun meinannut innostuksissaan kuunnella ratsastajansa pidätteitä. Ensimmäisellä keskiympyrällä tulikin vaikeuksia, kun ori tuli liian kovaa vauhtia ja meni aivan sekaisin Oonan asettaessa sitä ulospäin. Se sekosi askelissaan ja vaihtoi ristilaukalle. "Vaihda ravin kautta laukka oikeaksi ja tulkaa heti uus ympyrä putkeen. Muista pidättää myös vatsalihaksillasi, ei vain kädellä!" ohjeistin. Oona teki työtä käskettyä ja Aku alkoi reagoida apuihin paremmin. Nyt nuori herra alkoi ymmärtää taas tehtävän idean ja huomasi, että laukata voi tasaisesti vaikka asetus olisikin normaalista poiketen ulos.

Kun laukka sujui tasaisesti molempiin suuntiin, oli aika lopettaa valmennus. "3-vuotiaan kanssa ei vielä pidetä täysiä valmennuksia ja keskitytään lähinnä perusasioihin", selitin ratsastajalle, joka keventeli loppuraveja. "Käykää vaikka maastossa loppukäynnit, kiitti Oona sulle kun ehdit ratsastaa Akun vielä työpäivän päätteeksi!" huikkasin ennen kuin lähdin maneesista.

Ohjasajoa - kirjoittanut omistaja

Aku on kotiutunut oikein hienosti ja on nuoresta iästään huolimatta päässyt pomon penkille. Sille on kyllä saanut näyttää päivittäin, että pomon rooli ei päde ihmisten kanssa. Tänään Aku pääsi laitumelle viettämään puolentoista kuukauden kesälomaa ennen ratsukoulutuksen alkamista. Kävin kuitenkin ohjasajamassa lähimetsäteillä oria ennen laitumelle pääsyä.

Hain Akun tarhasta talliin harjattavaksi. Se oli kauttaaltaan paksun pölykerroksen peitossa, taas tainnut piehtaroida useaankin otteeseen. Onneksi sentään ei ole satanut niin ei ole jätkä kuran peitossa. Aku osoitti alkuun mieltään heittelemällä etusiaan ja steppaamalla, mutta muutaman jämäkän komentamisen jälkeen ori alkoi käyttäytyä ja antoi minun harjata itsensä rauhassa. Kavioiden putsaaminen kävi näppärästi, sekä valjaiden laitto, mutta suitsia Aku ei olisi millään halunnut. Se nosteli ja ravisteli päätään vimmatusti, mutta loppujen lopuksi antoi periksi ja sain laitettua suitset.

Kävimme ensin kentällä tekemässä muutaman kierroksen, jotta näin millaisella tuulella ori tänään on. Reipas, mutta hyväkäytöksinen; eiköhän lähdetä metsään. Aku oli innoissaan päästessään uudelle metsätielle ja tutkaili tyytyväisenä ympärilleen. Teimme paljon pysähdyksiä ja nopeita raviin siirtymisiä. Koska Akun askeleet ovat isot ja matkaavoittavat, emme montaa metriä juosseet kerralla, muuten en olisi enää pysynyt vauhdissa mukana. Lenkki kesti vähän vajaan tunnin verran ja kaikki sujui oikein hienosti. En usko ratsukoulutuksen olevan hankalaa, kun töitä tehdessä ori on miellyttämisenhaluinen ja nauttii tekemisestä. Metsälenkin jälkeen Aku pääsi vielä kunnon pesulle ennen laitumelle laskemista.

Kaveriksi Akulle lähti mukaan laitumelle toinen 2-vuotias ori Juke ja tarhakaveri Eikka. Aluksi kolmikko kirmaili pitkin suurta laidunta ja Aku teki heti selväksi, että on lauman pomo. Hetken päästä orit rauhoittuivat nauttimaan ruohosta.

Yhteistyö alkaa - kirjoittanut omistaja

Uusi talli on valmistunut ja ensimmäiset hevoset tuotiin tänään, mukaanlukien Aku. Myös toinen nuori ori, Eikka, saapui samaan aikaan ja kaksikko pääsivät tutustumaan toisiinsa suureen tarhaan, jossa on vähän metsääkin. Uusi ystävyyssuhde tuntui alkavan hyvin, kaverukset kirmailivat ympäri tarhaa ja välillä painivat. Aku on nyt 2-vuotias tuleva kouluratsu, joka saa vielä hetken kasvaa ennen ratsukoulutusta. Tällä hetkellä keskitymme juoksuttamiseen, ohjasajoon ja muuten maastakäsin työskentelyyn.