Väjen Piinaava Pelvoitus
KTK-II, SV-I


© VRL-00884

Kutsumanimi: Piina Rekisterinumero: VH21-018-1284
Syntymäaika: 10.09.2021, 10-vuotias Kasvattaja: Haltiasalo
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Enna Reinivuo (VRL-14704)
Sukupuoli: Tamma Painotus: Kenttäratsastus
Väri & Säkä: Rautias, 160cm Koulutustaso: Helppo A, 110cm, CIC1
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 30.04.2022, 18 + 18 + 18 + 18 = 72p. KTK-II
Suomenhevosvarsojen arviointi 20.11.2021 SV-I

Luonnekuvaus

Väjen Piinaava Pelvoitus on herttainen ja hyväkäytöksinen tamma aina siihen asti, kunnes kiimat saapuvat ja hermot menevät. Ja kun ne hermot menevät, jäävät lohikäärmeetkin kakkoseksi. Piinahan siis tiettyyn rajaan asti on ihmisille niin mielin kielin, tekee mitä pyydetään, eikä pistä vastaan epämukavissakaan tilanteissa. Mutta kiimassa tietyt asiat saavat tamman pinnan katkeamaan. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi aivan kaikki. Väärä äänensävy, liian kova puristus pohkeella, liian hellä puristus pohkeella, tarhaan taluttaminen, harjaaminen - tämä lista voisi jatkua loputtomiin. Eli lyhyesti sanottuna: Piinalla ei kiimaa - kauhean kiva ja ihana. Piinalla on kiima - juoskaa karkuun. Kovasti olemme yrittäneet löytää ratkaisua näihin järkyttäviin kiimoihin, mutta toistaiseksi olemme epäonnistuneet täydellisesti.

Hoitotoimenpiteet ovat kyllä hyvä esimerkki siitä, millaista elämä on hevosen kanssa, jolla on kaksi täysin eri persoonaa. Normaalisti Piinaa saa harjata ja paijata, pussailla ja lässyttää sydämensä kyllyydestä, kun taas pahimpina aikoina siihen ei saisi koskea lainkaan. Kaikki on ikävää, tuntuu ikävältä ja vaikuttaa ikävältä. Mikään ei ole hyvä idea, paitsi jos kaikki päättävät jättää Piinan rauhaan. Kiimaisen Piinan kanssa siis toivomme parasta ja rukoilemme pelastusta ja innolla odotamme aikaa, jolloin aamutallissa vastassa on korvat hörössä hörisevä enkeli ja hirviö on kadonnut tiehensä taas hetkeksi.

Onneksemme kiimaongelmat rajoittuvat pääsääntöisesti käsittelyyn. Piina on osaava kenttäratsu, joka nauttii työnteosta ja pyrkii aina tekemään parhaansa. Se on avuille herkkä ja reagoi niihin välittömästi, sillä on kivat liikkeet ja eteenpäinpyrkivyyttä löytyy juuri sopivasti. Kiimassa Piina on paljon haluttomampi liikkumaan, eikä kykene ihan kaikista vaativimpiin asioihin, mutta siihen jäävätkin kiima-ajan ongelmat ratsastaessa - onneksi. Pelkäsimme jo, että tästä tammasta ei kilpahevosta saada, kun kiimat häiritsevät sen elämää niin paljon, mutta jostain syystä ratsun hommissa elämä ei koskaan ole niin kamalaa kuin se muuten on. Sileätreenissä Piinan vahvuuksia on kokoaminen ja väistöt. Keskiaskellajeissa se jää helposti vaatimattomaksi, mutta treenin avulla tätäkin on saatu parannettua. Esteillä Piina on tarkkaavainen, tosin herkästi kuumuava, mutta suhteellisen hyvin aina avuilla. Joskus uusinnoissa ja maastoradoilla voi hetkittäin homma lähteä vähän lapasesta, mutta pääsääntöisesti Piinaa on erittäin miellyttävä ratsastaa.

Piina on myös sen puolesta hyvä kilparatsu, että se on vieraissa paikoissa hyvin samankaltainen kuin kotitreeneissä. Se myös lastautuu ja matkustaa ongelmitta niin yksin kuin kaverinkin kanssa. Joskus kauden ensimmäiset kisat saavat sen vähän ylikierroksille kaiken sen hälinän vuoksi, mikä näkyy ratsastaessa yliherkkyytenä ja lievänä räjähtävyytenä. Mutta muuten Piina toimii kisoissa kuin kotonaan, minkä vuoksi sen kanssa on kiva kiertää kilpailuja. Tähänhän ei tietenkään tarvitse varmaan erikseen mainita, että jos Piina on kiimassa, ei pahimpina päivinä lähdetä yhtään mihinkään, vaan kisoihin lähteminen perutaan hyvin herkästi. Tämä tietenkin on kisauraa hankaloittava tekijä, mutta olemme päättäneet pärjätä sen kanssa, mitä meille on annettu.

Sukutaulu

i. Aslakin Kostoretki
sh, vprt, 159cm
KTK-III, SV-I
ii. Räiskyvän Aslak
sh, rt, 154cm
Ch, KTK-II, KERJ-I
iii. A-potti
sh, trt, 158cm
KERJ-III
iie. Hilirimpsis
sh, rt, 152cm
KERJ-II, ERJ-II
ie. Navajan Mertenraivo
sh, rt, 155cm
KTK-III, SV-II
iei. Liekitys
sh, tprn, 156cm
KTK-II
iee. Meripihkaroihu
sh, rt, 156cm
KTK-II
e. Polkkaava Pelvoitus
sh, vrt, 158cm
KTK-II
ei. Pihkaantunut Pelvoitus
sh, vprt, 155cm
SLA-I, KERJ-II, YLA3
eii. Pieni Pelvoitus
sh, tprt, 161cm
SLA-I, KERJ-I
eie. Leskenlempi
sh, prn, 155cm
SLA-I, KERJ-II, KRJ-II
ee. Varjotanssi
sh, prn, 158cm
Ch, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
eei. Koivuniemen Herra
sh, m, 154cm
SLA-I, KERJ-I
eee. Jätetään Kitumahan
tprn, 150cm
KERJ-I

Jälkeläiset

sh-o/t. 00.00.0000 - Varsan nimi - i. Isän/emän nimi - om. VRL-00000

Kilpailukalenteri

KERJ (40 sijoitusta)

30.03.2023 - Kutsu - CIC1 - 2/21
25.03.2023 - Kutsu - CIC1 - 1/21
24.03.2023 - Kutsu - CIC1 - 4/26
22.03.2023 - Kutsu - CIC1 - 4/21
19.03.2023 - Kutsu - CIC1 - 1/21
18.03.2023 - Kutsu - CIC1 - 2/26
17.03.2023 - Kutsu - CIC1 - 5/26
15.03.2023 - Kutsu - CIC1 - 1/21
07.03.2023 - Kutsu - CIC1 - 2/21
06.03.2023 - Kutsu - CIC1 - 3/26
04.03.2023 - Kutsu - CIC1 - 4/26
17.02.2023 - Kutsu - CIC1 - 1/25
01.02.2023 - Kutsu - CIC1 - 2/25
30.01.2023 - Kutsu - CIC1 - 1/20
25.01.2023 - Kutsu - CIC1 - 3/20
23.01.2023 - Kutsu - CIC1 - 1/20
22.01.2023 - Kutsu - CIC1 - 3/20
21.01.2023 - Kutsu - CIC1 - 2/20
23.09.2022 - Kutsu - CIC1 - 6/74
21.09.2022 - Kutsu - CIC1 - 8/74
07.08.2022 - Kutsu - Helppo - 5/60
29.07.2022 - Kutsu - Helppo - 6/50
25.07.2022 - Kutsu - Helppo - 1/50
22.07.2022 - Kutsu - Helppo - 2/50
12.07.2022 - Kutsu - Helppo - 5/50
10.07.2022 - Kutsu - Helppo - 6/50
09.07.2022 - Kutsu - Helppo - 7/50
05.07.2022 - Kutsu - Helppo - 5/50
03.07.2022 - Kutsu - Helppo - 4/50
03.07.2022 - Kutsu - Helppo - 1/50
02.07.2022 - Kutsu - Helppo - 5/50
27.06.2022 - Kutsu - Helppo - 1/60
28.05.2022 - Kutsu - Tuttari - 5/39
26.05.2022 - Kutsu - Tuttari - 2/39
25.05.2022 - Kutsu - Tuttari - 5/39
14.05.2022 - Kutsu - Tuttari - 3/39
09.05.2022 - Kutsu - Tuttari - 1/39
16.04.2022 - Kutsu - Tuttari - 4/47
14.04.2022 - Kutsu - Tuttari - 6/47
07.04.2022 - Kutsu - Tuttari - 3/47

CUP-sijoitukset

00.00.0000 - Kutsu - MIKÄ-cup - Luokk A - 0/00

Näyttelyt

31.01.2023 - NJ - Tuom. Jannica - irtoSERT
24.10.2022 - NJ - Tuom. Lissu T. - irtoSERT

Päiväkirja & Valmennukset

00.00.0000 - kirjoittanut


03.04.2022 - Kaikkea paitsi piinaava Piinakokemus, kirjoittanut Lissu T.

Luultavasti Enna katseli minua vähän kieroon, kun heti selkään noustuani kumarruin varoen melko lailla makaamaan Piinan päälle, rapsuttelemaan ja taputtelemaan sen kaulaa, lässyttämään kaikkea somaa ja suloista. Muiskautinpa pari mojovaa suukkoa raudikon kaulansyrjälle, vaikka sainkin aimo pölläyksen karvoja huulilleni. Piinaa ei tuntunut haittaavan (sillä ei selvästikään ollut kiima päällä), ennemmin tamma oli hyvillään kaikesta siitä huomiosta, jonka suorastaan kaadoin sen ylle.

Tarkoitus oli kuitenkin ratsastaa, joten nousin takaisin istuvaan asentoon, nostin jalustinhihnat kaulan yli ja pyysin Piinaa siirtymään käyntiin. Ohjasin tamman heti reippaasti uran sisäpuolelle, jotta emme kumpikaan tuudittautuisi aidan antamaan tukeen ja siten laiminlöisi omia töitämme. "Tämähän oli vielä junnu? Mitä, viisi vai kuusi?" "Viisi." Nyökkään, pyydän ajoittain pieniä muutoksia askelpituuteen. Piina kuuntelee, vastaa tarkasti apuihini, on pehmeä ja taipuisa. Välillä käänsin tamman pituushalkaisijalle pitkälti kulmatreenin vuoksi. Etenkin johtava ohjani oli paikoin vähän liioiteltu, olen herkästi nuorten kanssa alleviivatun selkeä, jotta homma on varmasti kivaa, reilua ja helppoa uransa alkutaipaleella olevalle ratsulle. Piina kyllä kääntyi yllättävän kevyin ja pienin avuin, taisi mennä se johtavan ohjasotteen kanssa liioittelu vähän hukkaan.

Alkukäyntien lisäksi ratsastin myös alkuravit ilman jalustimia. Vaihtelin edelleen askelpituutta ja tempoa, ratsastin lävistäjiä ja pituus- sekä keskihalkaisijoita, laajoja kaaria ja suuria pääty-ympyröitä. Piina teki töitä ihastuttavalla innolla, se selkeästi nautti työskentelystä itsekin eikä totellut silkkaa kiltteyttään ilman yhtään omaa mielenkiintoa kavion toisen eteen laittamista kohtaan.
Pienten välikäyntien jälkeen laskin jalustimet alas ja jatkoin volttien ja volttikahdeksikkojen parissa. Laukkaa ratsastin vain muutaman noston verran kumpaankin kierrokseen, nekin hyvin vapaassa muodossa uraa mukaillen. Käynnissä ja ravissa työstin Piina vähän enemmän paitsi voltein, myös pysähdyksin ja peruutuksin. Hyvin perusjuttuja, ei mitään ihmeellistä, homma pysyi kevyenä eikä meille kummallekaan tullut hiki.
"Todella kivan oloinen nuori sinulla", kehuin Ennalle ohittaessani naisen loppuravien aikana, "enkä sano tätä siksi, että Piina on pelvoitussukua. Tästä voi tulla vaikka mitä, on niin hyvän tuntuinen ratsastaa!" "Kunhan kiimaongelmat eivät pistä kapuloita rattaisiin", ystäväni huokaisi päätään pudistellen. Korvat iloisesti hörössä rennossa ravissa kulkeva raudikko oli sillä hetkellä kaukana kiimakiukkuisesta lohikäärmeestä, mutta ymmärsin kyllä. Kiimaongelmat ovat kurjia niin tammalle itselleen kuin tamman ihmistaustajoukoille.