Routaruusun Haamumiäli
Ch, KTK-II, SV-II

Luonnekuvaus

Routaruusun Haamumiälelle muotoutui lempinimeksi Mummo yleisen olemuksensa ansiosta. Samanikäisten varsojen kanssa pihatossa ollessaan se pysyi aina vähän sivummalla muiden temmellyksestä ja katsoi kovin tuomitsevasti ja pikkuvanhasti jokaista riehuvaa varsaa erikseen. Sen sijaan, että olisi riekkunut hullun lailla kuin normaalit ikäisensä, Mummo nautti iltapäiväheinien jälkeisistä nokosistaan puun alla varjossa, mitkä yhä edelleen ovat tamman lempipäiväunet, eikä häntä saa häiritä siihen aikaan. Aamuvirkku Mummo tykkää siitä, että asiat tapahtuvat ennen iltapäivää ja kaikki sen jälkeinen aika on varattu rennosti ottamiseen. Joskus yritimme kitkeä tätä tamman pakonomaista tarvetta suoriutua aamuisin, mutta totesimme paremmaksi järjestää Mummon treenit aamupäivälle ja iltapäiväkisoissa toivoa parasta, että kuut ovat oikeassa asennossa jotta tamma kykenisi suoriutumaan. Mummo on onneksi erittäin vieraskorea, niin kuin hienon vanhan rouvan kuuluukin olla ja yleensä vieraissa paikoissa esiintyy edukseen. Se odottaa myös ihmisiltä tietynlaista rauhallisuutta hänen kanssaan toimiessa, eikä äkkinäiset liikkeet ja yllättävät tilanteet sovi hänen pirtaansa. Rauhallisuutta ja rutiinia rakastava tamma on lähes poikkeuksetta hyväkäytöksinen, mutta osaa myös vaatia arvolleen sopivaa toimintaa.

Hoitotoimenpiteet kannattaa suorittaa rauhallisella otteella ja rutiininomaisesti. Samalla tyylillä suoritettu karvapeitteen puhdistaminen, tietyssä järjestyksessä puhdistetut kaviot ja varusteiden laitto saavat Mummon kihisemään tyytyväisyyttään. Ja näin onkin parempi, kukaan ei halua kohdata äkäistä, luimivaa ja hermostunutta Mummoa sen takia, että meni harjaamaan pään väärällä harjalla! Pyrimme aina käyttämään samaa eläinlääkäriä tammalla, kengittäjä tietysti on vakkarikenkääjä. Mummon käytöksestä huomaa selkeästi, jos rutiinia rikotaan. Joskus joudumme käyttämään kengittäjänä akuuteissa kengän irtoamisissa jotakuta muuta, kuin Mummon hyväksymää kengittäjäänsä ja sen saa vieras seppä tuntea nahoissaan. Vaikka tamma kuulostaakin hirmuiselta vanhalta piialta, on se oikeasti herttainen ja höperö - kunhan muistaa noudattaa sääntöjä.

Ratsuna Mummo on tietenkin hitaasti vertyvä ja sille on annettava alkuun oma rauha verryttelyssä ennen kuin paranee mennä vaatimaan mitään suurempia. Saatuaan lihakset lämpiämään vanhasta raihnaisesta Mummosta tulee vetreä, laadukas ratsu jolta ei liikettä ja ryhtiä puutu. Lennokkaasta ravistaan ja ponnekkaasta laukastaan tunnettu Mummo on kuin eri hevonen siihen alkuverryttelyn Mummoon verrattuna. Se tekee kouluradalla kaiken vaaditun - ja vähän ekstraa - tarkasti ratsastajansa pyyntöjen mukaan. Esteillä energinen tamma kääntyy ketterästi yhtä tiukkoja käännöksiä kun pikkuponiratsukot ja välillä tuntuu, että se voisi hypätä talojenkin yli. Maastoesteillä rohkeus palkitaan, eikä Mummo kyttäile oudompiakaan hautoja, vaan rohkeasti menee yli mistä vain. Tamma on kuitenkin tarkka ratsastajastaan, eikä ihan kenen tahansa kanssa näihin huippusuorituksiin rupea. Ketään ei varmaan enää tässä vaiheessa yllätä se, että Mummo kulkee parhaiten yhden ratsastajan kanssa ja lähinnä ahdistuu, jos vaihtuvuus selässä on tiuhaa. Kaikki se tarkkuus ja pakottaminen rutiineihin kyllä todellakin palkitaan ratsastaessa, Mummo on yksi tallin miellyttävimmistä ratsuista jos alkuverryttelyä ei lasketa.
Kuten jo aiemmin hieman mainittiin, Mummo on erittäin vieraskorea ja on aina sitä mieltä, että hyvät puolet näytetään ulkopuolisille ja kotona ollaan pirttihirmuja. Tämän ansiosta tamman kanssa on mukava kiertää kisaratoja kun tietää, että radoilla ei tulla näkemään sikailua tai minkäännäköistä pelleilyä.

Kilpailukalenteri

KERJ (35 sijoitusta)