Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus
31.07.2022, 16 + 16 + 16 + 16 = 64p.
KTK-III
Suomenhevosvarsojen arviointi
20.03.2022 SV-I
Luonnekuvaus
Roihunvartija on omalla tavallaan aika epäluuloinen kaveri. Mihinkään ei voi täysin luottaa, mutta ei se kuitenkaan ole mikään arkajalka. Se pälyilee ympärilleen ja tiedostaa
varmaan ensimmäisenä uudet asiat kotitallilla, eikä epämääräiset ohikulkijatkaan - olivat ne sitten ihmisiä tai oravia - jää todellakaan huomaamatta. Tuttujen ihmisten seurassa se on paljon
luottavaisempi, mutta sen luottamuksen löytymiseen menee usein vähän pidempi hetki. Peruskohtelias ori kuitenkin käyttäytyy mallikkaasti oikeastaan kenen tahansa käsittelyssä, mutta ihan rennosti
tai oma itsensä se ei vieraiden kanssa ole. Roihun epäluuloista olemusta lisää vielä se, että se on aina hiljaa. Emme edes tiedä, osaako se hirnua, koska se ei hirnu. Eikä hörise, pörise tai mitään muutakaan.
Tammoja se kyttää silmät tarkkana, mutta niillekään ei tervehditä. Ihme kyttääjä tämä ori, aina kyyläämässä kaikkia ja kaikkia, mutta sanaakaan ei pihaista.
Taluttaessa ori suosii hitaammanpuoleista kävelyvauhtia, jotta se pääsee paremmin tutkailemaan ympäristöään. Orilla ei kyllä muutenkaan ole kiire koskaan yhtään mihinkään, hiljaa paikallaan kyttääminen on parasta
ajanvietettä. Hoitotoimenpiteet sujuvat orin kanssa mukavasti. Vieraiden kanssa sen jännityksen kyllä tuntee, mutta ei se mitään tee, könöttää vain paikallaan ja antaa ihmisen puuhata. Tutun kanssa se osaa ottaa rennosti
ja jopa nauttia harjauksesta tai rapsutuksista. Vieraat eivät saa rapsuttaa, Roihu vähän kavahtaa sellaista. Varusteiden laitto sujuu näppärästi, ei ongelmia. Eikä myöskään kengittäjän tai eläinlääkärin kanssa. Klippaamisesta
Roihu ei niinkään välitä, mutta antaa vähän kiemurrellen tehdä tämänkin homman.
Roihu on osaava kouluratsu, mutta ilmaiseksi se ei tee lainkaan hommia. Kyllä se ihan viihtyy työnteossa, mutta on sitä mieltä, että hommat tehdään joko yhteistyöllä tai sitten ei laisinkaan. Ja se, mitä ei ratsastaja osaa
Roihulta vaatia, sitä ei todellakaan tapahdu. Osaamattoman käsissä ori näyttääkin enemmän joltain luuskalta kuin Vaativa B-tasoiselta kouluhevoselta, kun se pönöttää menemään selkä notkolla turpa kohti taivasta.
Taitavan ratsastajan kanssa sen sijaan Roihu on ryhdikäs ja tahdikas, siististi ja eleettömästi ratsastettavissa oleva, nopeasti apuihin reagoiva ratsu. Siltä löytyy kolme tasaisen hyvää askellajia, ei se mikään liitokavio ole,
mutta hyvät liikkeet siltä silti löytyy. Tämän kanssa siis todella tietää aina, että virhe on ratsastajassa, koska Roihu yksinkertaisesti suorittaa juurikin vaaditun tason mukaisesti.
Alkuverryttelyssä ori tuppaa olemaan ehkä vähän nahkean oloinen, se taitaa aina vähän tunnustella, millainen ratsastaja sillä on selässään ennen kuin ryhtyy töihin. Jos siltä osataan vaatia riittävästi heti alusta alkaen,
ori nopeasti ryhdistäytyy ja alkaa työskennellä itsekin.
Muuten Roihu on kisapaikoilla aivan samanlainen kuin kotonakin, mutta kyräily vain on kolminkertaistunut. Tietenkin, onhan vieraissa paikoissa enemmän ihmeteltävää ja kyylättävää. Uusia hevosia, ihmisiä, maisemia. Jos verryttelyssä ei
ole todella tarkkana sen kanssa, että Roihu keskittyy työntekoon, keskittyy se paljon mieluummin kyyläämiseen. Jos taas pitää sen keskittymisen itse asiassa, on Roihu hyvin samanlainen ratsastaa kuin kotonakin ja suorittaakin yhtä hyvin -
tai huonosti, jos se on ratsastajasta kiinni. Ori lastautuu ja matkustaa nätisti, parhaiten yksin, sillä se ei ihan hirveästi välitä lajitovereistaan. Kaukana ne on ihan jees, mutta Roihulla on kova tarve henkilökohtaiselle tilalle, eikä kovinkaan mielellään
päästäisi sinne ketään.