Champion-arvonimi myönnetty 31.07.2022
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus
30.11.2020, 18 + 18 + 18 + 18 = 72p.
KTK-II
Suomenhevosvarsojen arviointi
20.08.2020 SV-I
"Mä pidin heinäkuun puolivälissä maastoestevalmennuksen suomenhevosratsukoille. Ensimmäisenä mukaan ilmoittautunut Piia otti valmennukseen mukaansa Kototallin Kryptonin.
Kaunis, vaaleanpunaruunikko sulatti mun sydämeni sillä samalla sekunnilla, kun Piia otti sen kuljetuskopista ulos. Aloin heti haaveilemaan pikku-Kyystä, mutta ajattelin, että
tämä saa todellakin jäädä haaveeksi, ei mulla nyt ollut tarvetta uudelle kenttäsuokille. Koko valmennuksen ajan mä ihailin vauhdikasta tammaa ja loppujen lopuksi mun oli pakko
möläyttää valmennuksen päätyttyä, että onhan toi nyt hitokseen upee tamma. No arvatkaa, mitä Kadon Kartanon emäntä vastasi? 'Mulla olis siitä just kolme vuotta täyttävä varsa kotona, ollut vähän hiljaisessa
myynnissä, ehkä jäämässä kotiinkin. Tuu ihmeessä kattoon sitä joku päivä, sillä on tosi kiva isäkin, Kadon Husaari.' No joo, pakkohan se oli tehdä reissu Pohjois-Pohjanmaalle, otin kopinkin mukaan
ihan vaan varmuuden vuoksi. Heittäkää villi veikkaus, lähdinkö enää tyhjän kopin kanssa takaisin kotio? Niinpä."
Luonnekuvaus
Kadon Kyrassieeri on suhteellisen lungi tyyppi, tosin se kyllä tunnistaa oman arvonsa ja odottaa sen mukaista kohtelua. Jos sen kanssa tekee kaiken asiallisen kunnioittavasti, Sireeni käyttäytyy
yhtä asiallisesti takaisin. Mitään huutamista ja tempomista tamma ei siedä yhtään ja näyttää kyllä selvästi, että tuollaisen kohtelun on loputtava välittömästi. Kun toimii rauhallisesti ja reilusti,
on Sireeni mitä mainioin heppakaveri kenelle tahansa. Se tulee hyvin toimeen muiden tammojen kanssa, muttei ole myöskään millänsäkään, jos joutuu olemaan yksin. Ruunikko kulkee kiltisti taluttaessa, sitä
voi kuljettaa löysällä narulla ilman huolen häivää. Tosin on todettava, että ruualle perso tamma saattaa kyllä kevään tullen yrittää päästä vihreälle ilman lupaa, joten silloin on oltava vähän tarkempana kuin
normaalisti. Vihreänhimokin hellittää kevään edetessä, kun sitä saa luvan kanssa syödä, joten koko kesää ei todellakaan tarvitse kiskoa Sireeniä pois nurmikolta.
Hoitotoimenpiteissä pätee sama sääntö kuin muutenkin Sireenin kanssa toimiessa; kohtelet sitä reilusti, se kohtelee sua samalla tavalla. Harjatessa melkoisen herkkähipiäistä tammaa kannattaa harjata mahdollisimman
pehmeillä harjoilla mahdollisimman hellästi, ettei sillä mene herne nenään ja ala kiukutella. Muuten sen kanssa on helppo toimia, koska sen huono käytös on vain itsestä johtuvaa ja jos Sireeni kiukuttelee, on peiliin
katsomisen paikka. Kengittäjän kanssa ruunikko on ihan parasta kaveria ja on niin lääpällään häneen, ettei tosikaan. Kengitys sujuukin siis aivan mutkattomasti, jos kengittäjänä on meidän vakkari. Satunnaisesti, jos
meidän vakkari ei pääsekään paikalle ja on hätätilanne, Sireeni suuttuu jo ihan vain siitä, ettei hänen suosikkinsa tullutkaan ja kiukuttelee sen vuoksi, vaikka vieras kengittäjä olisikin kuinka reilu tahansa.
Kyrassieerit olivat eurooppalaista ratsuväkeä. Tämä nimi sopii Sireenille kuin nenä päähän, nimittäin sillä samalla sekunnilla, kun ratsastaja nousee tamman selkään, ottaa se kunnon taistelumoodin päälle.
Ei onneksi ratsastajaa vastaan, mutta koko muuta mailmaa vastaan. Ratsastaja on tässä sodassa Sireenin vahvin liittolainen ja yhdessä ratsukko taistelee tiensä voittoon joka ikinen kerta.
Suomeksi sanottuna siis tammalla on aivan jäätävä kilpailuvietti ja jo pelkkä koulutreeni kotikentällä muuttuu veriseksi kaksintaisteluksi, jos kentällä sattuu olemaan samaan aikaan
joku toinen ratsukko. Harvemmin menemme Sireenin kanssa maastoon kaverin kanssa, koska koko lenkki on lähinnä juoksukilpailua ja tämän tamman mielestä juoksukilpailussa on voitettava vähintään kilometrin etumatkalla.
Ruunikko on kyllä oikein näppärä kenttäratsu, se on rohkea, rehti ja taatusti aina valmiina tekemään töitä (siis aina valmiina taistoon). Siitä saa myös paljon irti joka ratsastuskerralla, koska joskus se innostuu jopa
pelkälle valmentajalle näyttämään, kuka on paras ja kuka voittaa tämän sodan. Sireenillä on kyllä esteillä vähän sitä vikaa, että taistelun lomassa sen jarrut lakkaa toimimasta ja kovasti kuumutessaan meno voi mennä vähän turhan
vauhdikaaksi. Sireeni tarvitseekin selkäänsä taitavan kuskin, joka ei vauhtia pelkää. Rohkea Sireeni hyppää varmalla otteella esteen kuin esteen yli, epäröimättä yhtään pystyykö siihen vai ei, tottakai tämä sotilas pystyy mihin vain.
Kuten arvata saattaa, kilpailuissa Sireeni on ihan omaa luokkaansa. Se aistii jo kilpailuaamuna, että nyt on tosi kyseessä ja tamma juoksee kuljetusautoon niin tohkeissaan, että saa ihminen olla varuillaan, ettei jää alle.
Kilpailupaikoilla aina hyvin edustavasti käyttäytyvä Sireeni antaa kaikkensa jo alkuverryttelyssä. Tästä syystä verryttely kannattaa jättää mahdollisimman lyhyeen, varsinkin ennen maastokoetta, koska muuten se saattaa väsähtää kesken radan.
Sireenin kanssa ei ainakaan tarvitse pelätä, käyttäytyykö se radoilla hyvin vai ei, koska radalle päästyään tamma keskittyy vain ja ainoastaan voittoon ja tietää, että riehumalla ei kultamitalia ansaita.