Hukkapataljoona
KTK-II, SV-II

Luonnekuvaus

Hukkapataljoona, joka sai todella ylentävän lempinimen "Pottu", on melkoinen luupää, johon saa välillä takoa järkeä ihan kunnolla. Periaatteessa Pottu osaa käyttäytyä varsin hyvin, mutta yleensä se mieluummin keksii itselleen viihdykettä ihmisten kustannuksella ja vänkää yksinkertaisissakin asioissa vastaan. Mitään tämä ori ei anna ilmaiseksi, ja se aistii samantien ihmisen osaamattomuuden tai pelon, joita se käyttää häikäilemättömästi hyväkseen. Samaan jääräpäiseen pakettiin mahtuu myös elämää suurempi ego ja halu olla koko universumin johtaja. Pottu on satavarma siitä, että hän on tallin ainut johtajaori, eikä pelkää puolustaa asemaansa. Se ei tulekaan toimeen oikeastaan yhtään kenenkään kanssa ja enemmän kuin mielellään uhittelee toisille oreille ja ruunille. Tammoille se tottakai on niin ällöttävän lipevä, että se muistuttaa jotain iljettävää setämiestä, joka jakelee "kohteliaisuuksia" vastaantuleville kaunokaisille. Potun kanssa pääsee suhteellisen pitkälle sillä, ettei anna sille tilaa tai aikaa pelleilyyn. Ori kannattaa pitää tiukassa kurissa koko ajan, niin välttyy suurimmilta ongelmilta. Kovasta kurista huolimatta se kuitenkin satunnaisesti keksii ties mitä ihmisten pään menoksi.

Taluttaessa Pottu käyttäytyy juuri sen mukaan, kuka sitä taluttaa. Tuttu, osaava ja kurinpidosta tarkka taluttaja saa kuljettaa oria rennoin ottein ilman mitään välikohtauksia, mutta osaamattomampi tai pelokkaampi taluttaja saa kokea, miltä tuntuu, kun narun toisessa päässä on joka ilmansuuntaan ryntäilevä lohikäärme. Pottua voi hoitaa karsinassakin, kunhan muistaa pitää karsinan oven kiinni koko ajan. Jos sen jättää hetkeksikin auki, vaikka suitsia laittaessa, ori satavarmasti rymistelee ovesta ulos välittämättä siitä, jääkö ihminen sen jalkoihin vai ei. Yleensä kannattaa vielä varmuuden vuoksi sitoa ori karsinan kalteriinkin kiinni, tai sitten suosiolla vie sen hoitopaikalle. Se käyttäytyy harjatessa hyvin ja antaa hoitajansa suorittaa toimenpiteet ongelmitta. Tietyissä tilanteissa, kuten kavioita puhdistaessa tai suitsiessa ori tarkkailee hoitajaansa ja jos hän osoittautuu taitamattomaksi, ori käyttää tilanteen hyödyksi ja alkaa pelleilemään ihmisen kustannuksella. Kaviot ei varmastikaan nouse maasta, jos niiden nostaja on epävarma otteissaan ja ori aivan varmasti nostaa päänsä yläilmoihin suitsiessa saman epävarmuuden haistaessaan. Osaavan ihmisen kanssa taas kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat ilman mitään vastaväitteitä.

Ratsastaessa Pottu on hyvin samankaltainen kuin muutenkin. Kun siltä osataan vaatia, se myös suorittaa hyvin, mutta jos siltä ei osata vaatia asioita just eikä melkein oikein ja tarpeeksi päättäväisesti, ei ori tee yhtään mitään. Väärällä ratsastajalla Pottu näyttää lähinnä luuskalta, josta ei koskaan uskoisi, että se oikeasti omaa mahtipontiset ja lennokkaat liikkeet, riittävästi kokamiskapasiteettia Helppo A-radoille ja erinomaisen hyppytekniikan. Oikean ratsastajan kanssa ori taas on oikein näyttävä ratsu, jonka kanssa pääsee tekemään laadukkaita suorituksia. Potun kanssa on osaamisen lisäksi tärkeää, että henkilökemiat osuvat yksiin. Jos ratsastaja ei pidä ratsustaan tai päinvastoin, se näkyy kyllä jatkuvana vastusteluna ja vikurointina, mutta jos yhteistyö sujuu hyvin, on ori herkkä avuille ja todella kevyt ratsastaa. Pottu ei ole luonnostaan kovinkaan eteenpäinpyrkivä, mutta siitä saa sellaisen huolellisen alkuverryttelyn avulla. Alkuun hieman jäykähkö ori vaatiikin pitkän lämmittelyn, jotta sen kaikki kapasiteetti voidaan ottaa käyttöön.

Sileätyöskentelyssä ori on ehdottomasti parhaimmillaan, kun se saa paljon tekemistä. Nopeat siirtymiset, vaihtelevat tehtävät ja reitit saavat sen mielenkiinnon pysymään työskentelyssä. Etenkin kokoavissa harjoituksissa Pottu on mukavuusalueellaan. Mitä enemmän orille antaa puuhaa, sitä paremmin se käyttäytyy. Tosin jos apuja ei vie loppuun asti, tai avut ovat epäselviä, Pottu ei tule yhtään vastaan, vaan alkaa laiskottelemaan. Jos se kokee, ettei ole pakko suorittaa, ei se sitä myöskään tee. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että ratsastaja on osaava ja keskittyy täysillä ratsastukseen.

Vaikka Pottu tykkää hypätä, ei se sitäkään ilmaiseksi tee. Puomit putoilee ja orista muuttuu harvinaisen kömpelö (tämä pätee myös sileällä), jos ratsastaja ei tiedä mitä tekee. Pottu ei oikeastaan kieltele ollenkaan, mutta muuten se osaa kyllä hankaloittaa ratsastajansa elämää selässään, jos ratsukko ei ole samalla aaltopituudella. Parhaimmillaan Pottu on ketterä, nopea ja sulavaliikkeinen esteratsu, joka hyppää hyvällä tekniikalla. Ori omaa kovan kilpailuvietin, mikä näkyy välillä ihan kotitreeneissäkin rataharjoituksissa. Kisamoodiin päästyään se ei ole ollenkaan niin ankara ratsastajalleen, vaan saattaa jopa tulla välillä puolitiehen vastaan, eikä niin välitä, jos avut eivät ole just eikä melkein oikeita. Se keskittyy voittamiseen ja ratsastajan vastustelu ei ole siinä vaiheessa ollenkaan niin tärkeää. Maastoesteillä Pottu on poikkeuksetta erittäin toimiva peli. Se rakastaa hypätä haastavia esteitä, eikä se jännitä mitään oudoimpiakaan kyhäelmiä. Vaikka se innostuu maastoradalla herkästi, se pysyy kuitenkin täydessä hallinnassa ja kuuntelee tarkkaavaisesti saamiaan apuja. Ori on myös todella vieraskorea, joten se on mitä mainioin kisakumppani, sillä kaikki ylimääräinen venkoilu jää kotitallin tontille. Orille tärkeintä on voitto, ihmisiä voi sitten kiusata taas myöhemminkin.

Kilpailukalenteri

KERJ (40 sijoitusta)

MEJ (40 sijoitusta)