Adinan Harhauni
KTK-II, SV-I


© Tilli

Kutsumanimi: Netta Rekisterinumero: VH19-018-0208
Syntymäaika: 14.02.2019 Kasvattaja: Jannica, VRL-04799
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: enna (VRL-14704)
Sukupuoli: Tamma Painotus: Yleispainotus
Väri & Säkä: Punarautias, 155cm Koulutustaso: Helppo A, 100cm, Helppo
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.07.2019, 18 + 17 + 18 + 17 = 70p. KTK-II
Suomenhevosvarsojen arviointi 20.05.2019 SV-I


3-vuotias - 14.05.2019
4-vuotias - 14.08.2019
5-vuotias - 14.11.2019
6-vuotias - 14.02.2020
7-vuotias - 14.05.2020
8-vuotias - 14.08.2020
9-vuotias - 14.11.2020
10 vuotias - 14.02.2021
11-vuotias - 14.05.2021
12-vuotias - 14.08.2021
13-vuotias - 14.11.2021
14-vuotias - 14.02.2022
15-vuotias - 14.05.2022
16-vuotias - 14.08.2022
17-vuotias - 14.11.2022
18-vuotias - 14.02.2023

Luonnekuvaus

Sympaattinen, hieman ujommannpuoleinen Netta on oikein miellyttävä hevoskaveri, kunhan siihen pääsee tutustumaan kunnolla. Alkuun tamma katselee hieman sivumpana muiden hevosten touhuiluja ja pysyttelee mielummin taka-alalla. Vieraiden ihmisten seurassa tamma on arka ja säikkyy herkästi kaikkea, mutta tutun ja luotettavan ihmisen kanssa se menee läpi vaikka harmaan kiven. Netta on enemmänkin yhdelle ihmiselle sopiva hevonen, joka ei kestä jatkuvaa hääräilyä ja meteliä ympärillään. Se tarhaa rauhallisessa metsätarhassa muutaman muun kiltin tamman kanssa, vähän kauempana tallin menoista. Tallissa sille on annettu kaikista rauhallisin karsina tallin perältä, jonne ei muuta kulkua ole kun vain sen karsinan luo. Kun Netalle on luotu mahdollisimman rauhallinen elinympäristö, sen stressitasot ovat laskeneet ja tamma pystyy paremmin olemaan rentona. Tamma tukeutuu kaikissa jännittävissä asioissa omistajaansa, johon luottaa täysillä. Taluttaessa se kulkee ihan taluttajansa takana, turpa kiinni selässä.

Harjaamisesta Netta tykkää erittäin paljon ja varsinkin karvanlähdön aikaan sitä saisi harjata vaikka pienen ikuisuuden ilman, että tamma kyllästyy kertaakaan paikallaan seisoskeluun. Tamma käyttäytyy nätisti oikeastaan minkä hoitotoimenpiteen aikana tahansa, eikä ala kiukutella, vaikka ei siitä tietystä toimituksesta niin välittäisikään. Käytämme Netalla aina samaa kengittäjää ja eläinlääkäriä, jotta tamma ei ala ujostella. Jos joskus tammaa hoitaa joku muu, tarvitaan omistajan läsnäoloa, jotta se saadaan pysymään mahdollisimman rentona. Rauhoittaa sitä ei tarvitse, sillä jännittämisestä huolimatta se käyttäytyy ongelmitta. Netta on myös todella helppo varustaa. Se laskee päätään, jotta suitset on helpompi pukea ja pysyy hievahtamatta paikoillaan.

Ratsuna Netta on erittäin miellyttämisenhaluinen ja herkästi innostuva. Sillä on hyvät, tasaiset liikkeet ja se kulkee oikein päin, vaikka ratsastaja ei sitä peräänantoon oikeastaan osaisikaan ratsastaa. Toisinaan vasen suunta on tammalla hieman haastavampi ja sen huomaa varsinkin laukannostoissa (nostaa helposti väärän laukan) ja taivuttaessa. Alkuverryttelyn jälkeen vasenkin suunta alkaa sujua paremmin. Netan vahvuuksia kouluratsastuksessa ovat erityisesti nopeat siirtymiset, pohkeenväistö ja ravilisäykset. Esteillä taas sen ketteryys ja hyppytekniikka ovat sen hyviä puolia. Uusinnoissa Netan kanssa saa ratsastaettua tiukkojakin käännöksiä ja se osaa itse hyvin korjata huonotkin lähestymiset. Energiaa sillä riittää niin sileällä kuin esteilläkin. Tamma lähtee aina mielellään töihin ja motivaatiota sillä riittää vaikeampienkin tehtävien yli. Maastoesteillä se tarvitsee tutun, luotettavan ratsastajan, johon se voi tukeutua jännittävissä tilanteissa. Jos ratsukon luottamus ei ole kunnossa, alkaa tamma kieltää herkästi kiinteille esteille. Maastossa se on muutenkin melko arka ja kulkee paremmin, jos mukana on toinen ratsukko.

Kisoissa ja muutenkin vieraissa paikoissa tamma ei toimi ollenkaan, jos ratsastajana on joku muu kuin omistaja. Emmekä lähde tammaa kiusaamaan ratsastajan vaihtamisella, vaan sitä oikeastaan ratsastaakin vain omistaja myös kotonakin. Tammaa jännittää varsinkin alkuun kisoissa kova meteli sekä vieraat hevoset ja ihmiset, mutta turvautuu omistajaansa ja luottaa häneen täysin, joten kisaaminenkin onnistuu alkujännittämisestä huolimatta. Verryttelyyn ja ympärille pälyilyyn kannattaakin varata reilusti aikaa, mikäli haluaa, että Netta pystyy antamaan radalla parhaansa.

Sukutaulu

i. Mörkövaaran Mysli
sh, rt, 156cm
KTK-II, KRJ-II
ii. Erkinheimon Ylpeys
sh, trt, 156cm
iii. Kollektiivinen Hulluus
sh, rt, 154cm
YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II
iie. Äipän Anarkisti
sh, vrt, 159cm
YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-III
ie. Mörkövaaran Mystiikka
sh, prt, 156cm
KTK-II, YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I
iei. Tinjami
sh, vrt, 156cm
YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-II
iee. Kesäsuon Milla
sh, prt, 155cm
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, YLA2
e. Tuulenpesän Päivänsäde
sh, rt, 151cm
KTK-III
ei. Hopean Maahinen
sh, rt, 150cm
SV-I, KV-II
eii. Pölhö-Peikko
sh, m, 151cm
eie. Ihme Illuusioni
sph, rt, 147cm
ee. Ruudin Tervapääsky
sh, trt, 153cm
KTK-III, EV-II, KV-II, SV-III
eei. Tervatöyhtö
sh, rt, 155cm
eee. Juoruhaaska
sh, rt, 150cm

Jälkeläiset

sh-t. 15.11.2019 - Hiivurin Manalius - i. Villahaan Manuel - om. VRL-14704

Kilpailukalenteri

KRJ (27 sijoitusta)

30.08.2020 - Kutsu - Helppo A - 4/50
23.08.2020 - Kutsu - Helppo A - 3/50
21.08.2020 - Kutsu - Helppo A - 4/50
14.08.2020 - Kutsu - Helppo A - 1/50
11.08.2020 - Kutsu - Helppo A - 5/50
02.08.2020 - Kutsu - Helppo A - 6/50
05.07.2020 - Kutsu - Helppo A - 2/50
29.04.2020 - kutsu - Helppo A - 5/50
24.04.2020 - kutsu - Helppo A - 4/50
20.04.2020 - kutsu - Helppo A - 3/50
10.04.2020 - kutsu - Helppo A - 7/50
06.04.2020 - kutsu - Helppo A - 1/30
05.04.2020 - kutsu - Helppo A - 6/50
02.04.2020 - kutsu - Helppo A - 2/50
01.04.2020 - kutsu - Helppo A - 4/30
29.01.2020 - kutsu - Helppo A - 3/50
28.01.2020 - kutsu - Helppo A - 3/40
29.12.2019 - kutsu - Helppo A - 5/40
15.11.2019 - kutsu - Helppo A - 3/17
30.07.2019 - kutsu - Helppo B - 2/30
29.07.2019 - kutsu - Helppo B - 2/30
22.07.2019 - kutsu - Helppo B - 2/30
20.07.2019 - kutsu - Helppo B - 5/30
17.07.2019 - kutsu - Helppo B - 4/30
11.07.2019 - kutsu - Helppo B - 4/30
10.07.2019 - kutsu - Helppo B - 5/30
06.07.2019 - kutsu - Helppo B - 4/30

ERJ (25 sijoitusta)

20.07.2020 - Kutsu - 100cm - 1/30
14.07.2020 - Kutsu - 100cm - 1/30
11.07.2020 - kutsu - 100cm - 1/30
16.06.2020 - kutsu - 100cm - 3/88
15.06.2020 - kutsu - 100cm - 9/88
14.06.2020 - kutsu - 100cm - 4/88
07.06.2020 - kutsu - 100cm - 5/50
05.06.2020 - kutsu - 100cm - 7/88
03.06.2020 - kutsu - 100cm - 5/50
10.05.2020 - kutsu - 100cm - 2/50
25.04.2020 - kutsu - 100cm - 2/30
20.04.2020 - kutsu - 100cm - 4/30
19.04.2020 - kutsu - 100cm - 1/30
17.04.2020 - kutsu - 100cm - 1/30
15.04.2020 - kutsu - 100cm - 3/30
12.04.2020 - kutsu - 100cm - 4/30
10.04.2020 - kutsu - 100cm - 2/30
08.04.2020 - kutsu - 100cm - 4/30
07.04.2020 - kutsu - 100cm - 5/30
06.04.2020 - kutsu - 100cm - 5/30
30.10.2019 - kutsu - 100cm - 2/40
13.10.2019 - kutsu - 100cm - 4/40
03.10.2019 - kutsu - 100cm - 5/40
26.07.2019 - kutsu - 90cm - 4/40
13.07.2019 - kutsu - 90cm - 6/40

KERJ (18 sijoitusta)

05.07.2020 - kutsu - Helppo - 3/50
03.07.2020 - kutsu - Helppo - 4/50
30.04.2020 - kutsu - Helppo - 6/50
24.10.2019 - kutsu - Helppo - 1/30
20.10.2019 - kutsu - Helppo - 4/30
11.10.2019 - kutsu - Helppo - 3/30
08.10.2019 - kutsu - Helppo - 3/30
04.10.2019 - kutsu - Helppo - 1/30
30.09.2019 - kutsu - Helppo - 3/30
29.09.2019 - kutsu - Helppo - 4/30
28.09.2019 - kutsu - Helppo - 3/30
26.09.2019 - kutsu - Helppo - 2/30
30.08.2019 - kutsu - Helppo - 5/30
26.08.2019 - kutsu - Helppo - 5/30
20.07.2019 - kutsu - Helppo - 3/30
17.07.2019 - kutsu - Helppo - 4/30
13.07.2019 - kutsu - Helppo - 3/30
12.07.2019 - kutsu - Helppo - 3/30

CUP-sijoitukset

29.02.2020 - kutsu - VSR-cup - Helppo A - 3/55
30.11.2019 - kutsu - VSR-cup - 100cm - 2/35
30.06.2019 - kutsu - KERJ-cup - Helppo - 2/83

Näyttelyt

03.05.2020 - NJ - Tuom. Terhi - irtoSERT

Päiväkirja & Valmennukset

Vielä muutama sana retkestä - kirjoittanut omistaja

Ilmoittauduin itsenäisyyspäivän retkelle Netan kanssa, koska ajattelin rennon, mutta tapahtumarikkaan tapahtuman tekevän hyvää nuorelle, herkkäsieluiselle tammalle. Ja oikeassa olin! Vaikka ajoittain Netta jännittikin, saatiin hyviä, rentojakin pätkiä mahtumaan päivään roppakaupalla. Vaikka vanhukset eivät päässeetkään meidän tammaan tutustumaan kovin paljoa, oli jo pelkkä osallistuminen hyvää treenausta nuorelle kilpahevoselle.

Päivä oli pitkä, mutta onneksi hyvin suunniteltu. Hevosille oli tarjolla karsinat heinätarjoiluineen meidän ruokailujen ajaksi ja itse retki sujui leppoisissa merkeissä. Netasta sai kyllä olla ylpeä, kun se maastossa kulki isossa, vieraassa joukossa niinkin hyvin, vaikka välillä se jännittyikin kovasti ja säpsyilikin outoja tilanteita. Kaikenkaikkiaan ihana päivä muiden suomenhevosihmisten seassa uusia kokemuksia kerryttäen!


06.12.2019 - Suomenhevoskulkue - kirjoittanut retken vetäjä Milma

Itsenäisyyspäivänä ei ollut mikään mainio keli, mutta mieleni piristyi nähdessäni kaikki Lupsakkaan saapuneet vieraat. Ilmakin kirkastui päivän mittaan, joten emme joutuneet suorittamaan itsenäisyyspäivän vaellustamme karmeassa vesitihkussa. Aamulla sumua oli jonkin verran, mutta kaikki olivat löytäneet turvallisesti perille ja iloinen puheensorina kuului tallilla varustellessamme hevosia. Olin itse valinnut ratsukseni Teron, superrauhallisen mustan suomenhevosorin, joka on yksi hyvän mielen ratsuistani. Elsa oli lupautunut tulemaan mukaan ja hän oli tahtonut lähteä maastoilemaan Kurpalla, johon oli viime aikoina kovasti tykästynyt. Kurppa sopikin maastoseurueeseemme oikein mainiosti, joten minulla ei ollut mitään sitä vastaan.

Tallipihalla kävi aamulla vilskettä kaikkien saapuessa paikalle, sillä olimme saaneet vieraaksemme hurjat kymmenen suomenhevosratsukkoa, joiden kanssa oli tarkoitus vaeltaa kylän vanhainkodille ja takaisin. Suurin osa hevosvieraistamme olivat tammoja, mutta oli mukaan eksynyt yksi orikin. Oonan ratsuna toimiva voikko suomenhevosori Molli oli oikein komea näky, eikä ihailijakunta jäänyt yksin minuun. Ori oli myös erityisen hyväkäytöksinen, eikä huudellut ympärillä häärivien tammojen perään saatikka haastanut riitaa Teron kanssa. Loput vierashevosista olivatkin tammoja, joista peräti viisi oli eriasteisia ruunikkoja. Yksi näistä, Bellan ratsuna toimiva Tiuku oli ruunivoikko. Voikkogeeni edustettuna siis peräti kahdella ratsulla! Muut ruunikot tammat olivat Ellin piekkaritamma Lilli, meean Helmi, Perhon Runo ja Gretan Nella. Erityisesti ihastuin ykkösellä kantakirjattuun Lilliin, joka oli sievä kuin kermakarkki. Ruunikoiden tammojen lisäksi mukaan oli mahtunut myös tyypillisiä rautiaita, joista ihastuin erityisesti Liian Mantelimarenkiin sen nimen vuoksi.

Aamupäivällä tarjosin hieman voileipää ja lämmintä juotavaa ennen matkalle lähtöä. Hevoset saivat rauhoittua tammatallin karsinoissa sen aikaa, kun evästimme ja kertasimme matkareittiä ja yleisiä ohjeita. Matka ei ollut pitkä, mutta joutuisimme kulkemaan jonkin verran kevyen liikenteen väyliä pitkin. Kaikki ratsut olivat kuitenkin varmoja maastoilijoita, joten en odottanut reissulla tulevan mitään suurempia ongelmia. Tuokion jälkeen siirryimme varustamaan hevosemme valmiiksi. Matkaan lähdimme tallipihalta seuraavalla kokoonpanolla: minä ja Tero, Oona ja Molli, Elli ja Lilli, Liia ja Manta, Aava ja Hippi, enna ja Netta, Bella ja Tiuku, Perho ja Runo, Greta ja Nella, meea ja Helmi, Laura ja Savu sekä peränpitäjänä Elsa ja Kurppa.

Alkumatka sujui ilman kommelluksia ja pääsimme etenemään hieman reippaammassakin tempossa. Terolla ei tuttuun tapaan ollut kiire mihinkään, mutta takana kuului levotonta liikehdintää ensimmäistä kertaa ravatessamme. Neljäntenä matkaa taittaneella Mantalla kuului olevan kova kiire eteenpäin, sillä kuulin Liian rauhoittelevan innokasta ratsuaan tuon tuostakin. Edellä menevää Lilliä ei onneksi haitannut takana tulevan lajitoverin intoilu, vaan ruunikko sipsutteli eteenpäin tyytyväisenä omaa reipasta tahtiaan. Eikä se tainnut panna yhtään pahakseen taittaa matkaa kahden komean suomenhevosorin perässä. Taaempana matkaa tehnyt Hippi muisti myös ilmoittaa itsestään säännöllisin väliajoin ja taisi se pari kertaa yrittää etuillakin jonossa. Laukkasimme menomatkalle muutaman kerran, eikä mitään erikoista tapahtunut. Mantalla oli toki edelleen kiire, mutta sekin malttoi rauhoittua etenemään omalla paikallaan.

Varsinainen jännitys alkoikin vasta päästyämme kylän laitamille. Emme onneksi joutuneet etenemään autotietä pitkin, vaan pääsimme kulkemaan kevyen liikenteen väylää. Kaikki hevoset pärjäsivät oikein hyvin, vaikka Nettaa ja Helmiä hieman jännittikin aluksi. Muut ratsut näyttivät kuitenkin niin hienosti mallia, että molemmat tammat rentoutuivat pian. Kävelimme rauhallisesti kylän halki kohti vanhainkotia, jossa meille oli luvattu pieni evästarjoilu. Monet olivatkin jo ulkona odottamassa, eivätkä vanhainkodin asukkaat olleet suinkaan ainoita. Myös ympäröivistä taloista alkoi ilmaantua lapsiperheitä ihastelemaan suomenhevoskulkuettamme. Saimme kukin kuumaa juomista ja eväsleivät eikä hevosiakaan oltu unohdettu. Tyytyväiset ratsumme saivat porkkanoita ja omenanpalasia syödäkseen, sekä runsaasti rapsutuksia. Hyvin moni ihasteli Mollia ja Tiukua näiden erikoisen värin vuoksi, mutta kukaan ei jäänyt vallan vaille huomiota. Tiuku hieman ujosteli saamaansa huomiota ja väenpaljoutta, mutta rohkaistui porkkanoiden myötä hurjan paljon. Myös Netta oli hieman ujonpuoleinen eikä oikein lämmennyt vieraiden paijaukselle, joten enna meni tammansa kanssa hieman sivummalle nautiskelemaan omasta höyryävästä kupistaan (joka kuului kaatuvan Netan töniessä omistajaansa). Lilli, Runo ja Nella puolestaan olivat kuin kala vedessä ja nautiskelivat lasten ja vanhusten rapsutteluista ja herkuista täysin rinnoin. Muiden keskustellessa nykypäivän suomenhevosen jalostuksesta ja käytöstä innostuin itse tarjoamaan talutusratsastusta muutamalle paikalle tulleelle lapselle. Tero oli siihen oiva valinta ja innokkaimmat lapsoset juoksivat lenkin jälkeen posket hehkuen vanhempiensa luokse samalla mainostaen, että he pääsivät ratsastamaan ihan oikealla mustalla orilla.

Juttua suomenhevosista olisi riittänyt niin meillä kuin myös vanhuksilla, mutta valoisa aika todellakin loppuu joskus näin talvella ja valoisan aikaan halusimme päästä vielä takaisin tallille. Perho vaihtoi Runon kanssa paikkaansa Netan eteen, sillä menomatkalla tammalla oli ollut hieman kiire, minkä vuoksi se oli tunkenut liian lähelle edellä kulkevaa Tiukua, joka puolestaan ei ollut ihan arvostanut tuntemattoman hevosen lähentelyä. Lähdimme kävelemään rauhallisesti takaisin päin, Terolla ja Mollilla ei tuntunut olevan minkään valtakunnan kiire. Manta sen sijaan ei ollut uuden, hitaamman tahdin ystävä, vaan yritti tuon tuostakin kiilata Lillin rinnalle. Ihastuttavaa pikkutammaa ei tuntunut onneksi haittaavan se vieläkään ja jonkin aikaa edettyämme rautias marenkitammakin tyytyi kohtaloonsa. Paluumatkalla emme enää laukanneet, sillä matka oli ollut pitkä. Metsään päästyämme toki ravasimme vielä joitakin pätkiä, mutta hidastimme kävelemään loppukäyntejä hyvän matkaa ennen tallia. Loppumatkasta myös Manta oli rauhoittunut, eikä yrittänyt enää tunkea Lillin ohi. Ilmakin oli kaunistunut ja hämärä alkoi laskeutua viimeisen kilometrin aikana, joten viimeiset kilometrin taitoimme oikein seesteisissä tunnelmissa.

Tallipihaan saapuessamme yli-innokas Reetu juoksi meitä vastaan ja aiheutti pienoista hämmennystä jonon perällä. Aranpuoleinen Helmi säikähti innokasta koiraa hieman ja aiheutti pienen hässäkän, jonka takia myös Netta hermostui ja yritti poistua takavasemmalle. Netan nopeat liikkeet hämmensivät myös Tiukua, joka jumahti paikoilleen niin äkkiä, että Nella ja Greta astelivat miltei päin. Kaoottinen tilanne oli nopeasti ohi, mutta Netta ja Helmi tuijottivat Reetua vielä pitkän aikaa epäluuloisesti. Dalmatialaisparka oli vain tullut tervehtimään seuruetta innoissaan eikä voinut ymmärtää isojen nelijalkaisten nihkeää suhtautumista. Ratsut saivat majoittua jälleen tammatalliin, sillä vuorossa oli vielä ruokatarjoilu, jotta kaikki jaksaisivat lähteä kotiin. Teron vein omalle paikalleen oritalliin, johon olin tehnyt myös Mollille paikan. Orit jäivätkin mutustelemaan kaksin omia heiniään siirtyessämme Oonan kanssa tammatallin varustehuoneeseen, jossa meille oli tarjolla riisipuuroa ja sekametelisoppaa kuuman glögin, kahvin tai teen kanssa. Jutustelin Gretan kanssa Nellan suvusta, sillä olin taustatutkimusta tehdessäni huomannut sen polveutuvan aika komeista kouluratsuista. Keskusteluun osallistui myös koulupainotteisen Mantan ratsastaja Liia, minkä jälkeen naiset alkoivatkin innoissaan keskustella tunnetuista kouluratsuista. Ruokailumme venyi vielä pitkäksi vilkkaana käyvän keskustelun vuoksi, mutta viimein vilkuttelin vielä viimeiselle pois ajavalle trailerille ja siirryin sisätiloihin seuraamaan Linnan juhlia.