Gullveig Lys

Kutsumanimi: Viena
Rotu, sukupuoli: Norjanvuonohevonen, tamma
Syntymäaika: 09.05.2020      |     3-vuotias
Väri: Ruunihallakko
Säkäkorkeus: 142cm
Rekisterinumero: VH20-053-0028
Painotus: Kouluratsastus & valjakkoajo
Koulutustaso: Koulutus kesken
Kasvattaja: Valokylän Talli
Omistaja: Heta Rovio (VRL-14704)
Kotitalli: Sotamaalaus
Saavutukset: KTK-kelpoinen






Mulla oli ollut jo pidemmän aikaa takaraivossa ajatus omasta hevosesta, mutta en oikeestaan koskaan sen kummemmin tehnyt asian eteen mitään. Selasin tuttuun tapaan Keskustan ilmoituksia ja siellä pompahti silmään otsikko "myydään vuonohevosvarsa". Klikkasin myynti-ilmotuksen auki ja luin kasvattajan kirjoittaman tekstin isolla asenteella varustetusta vekkulista varsasta ja olin heti ihan myyty. Jäin kuitenkin vielä pohtimaan asiaa, mutta en millään saanut enää mielestäni tuota laadukkaan oloista varsaa ja lopulta päätinkin tarjota siitä. Ja niinhän siinä kävi, että musta tuli vuonohevostamman omistaja!


Viena on hyvin itsepäinen tamma, joka tekee mielipiteensä aina erittäin selväksi, eikä ole edes lahjottavissa. Viena tekee, jos Viena tahtoo tehdä ja sen mukaan sitten edetään. Sen kanssa vaaditaankin ovelaa pelisilmää ja jos onnistuu tarjoamaan kaiken Vienalle niin, että siltä joko pyydetään nöyrästi tai saadaan asia vaikuttamaan tamman omalta idealta, kaikki sujuu mutkattomasti. Se testaa aina jokaista ihmistä, jonka kanssa on tekemisissä. Klassisimpia tapoja on kieltäytyä tulemasta talliin kun pitäisi lähteä ratsastamaan, pyörähtää ympäri kesken maastolenkin tai jos kentän portti on jäänyt auki, voit olla varma että tämä tamma sinkaisee siitä ulos kun sitä vähiten odotat! Jos jaksat vääntää kaikki johtajuustaistelut, pelleilyt ja testaukset, Viena palkitsee sinut kyllä. Kaiken sen itsepäisyyden taustalla on kuitenkin herttainen pieni tamma, joka salaa nauttii lässytystuokioista ja huomiosta. Se vaatii aikansa ja onhan Viena nyt selkeästi sellainen "yhden ihmisen hevonen", joten harva tätä tamman parempaa puolta pääsee edes näkemään.

Taluttaessa toisinaan katujyrää leikkivä hallakkoni vaatii oveluuden lisäksi johdonmukaisuutta ja pitkää pinnaa omistajaltaan (ja tallityöntekijöiltä). Mitä varmemmalla otteella tämän kanssa toimii, sen parempi lopputulos yleensä on. Viena haistaa pelon ja jännityksen kaukaa ja taatusti käyttää sitä myös hyväkseen. Oikeasti Viena on oikein hyvätuulinen tamma, joka ei edes kiima-aikoihin hirveästi mistään kiukustu, mutta jos sen seurassa jännittää, se voi jopa alkaa äksyilemään. Hoitotoimenpiteet sujuvat suhteellisen hyvin, mutta helpoimmalla pääsee jos sen laittaa hoitopaikalla tai käytävällä kuntoon. Karsinassa se pyörii ja hääräilee mitä ikinä nyt sattuukaan keksimään, jotta harjaaminen tai pinteleiden kääriminen olisi mahdollisimman hankalaa. Viena inhoaa vettä ja pesuhetket ovatkin aivan kamalia sen kanssa. Tamma yrittää väistellä vettä minkä kerkiää ja yleensä olen itse kuin uitettu koira Vienan pesun jäljiltä. Kengittäjä on yksi niistä ihmisistä, joille se ei pistä vastaan. Se on pienestä asti oppinut, että kengittäjien kanssa ei pelleillä ja käyttäytyykin oikein mallikkaasti koko kengityksen ajan. Eläinlääkärikäynnit ovatkin sitten aivan asia erikseen ja pelkkä rokotuskin on Vienan tapauksessa yhtä draamailua.

Ratsuna Viena on varsin liikkuvainen tapaus. Se testaa kyllä tietenkin aina uudet ratsastajat ja mielummin vain sinkoilee ympäriinsä jos vain mahdollista, mutta kunhan on päässyt oikealle aaltopituudelle tamman kanssa, osaa se olla todella hienokin. Laiskaa Vienasta ei saa tekemälläkään, päinvastoin se liikkuu mielellään - ja paljon. Jo yksikin vapaapäivä saa sen sekoamaan sukissaan ja voit olla varma, että useamman vapaan jälkeen allasi on ennemminkin tikittävä aikapommi kuin vuonohevonen. Kun osaa ohjata Vienan loputtomalta tuntuvan energian oikein eikä päästä sitä sinkoilemaan mihin sattuu, tammasta kuoriutuu erittäin ryhdikäs ja kevyt ratsu. Se on todella herkkä avuille ja usein tarjoaakin ennemmin liikaa kuin liian vähän ja joskus tammaa onkin vaikea saada keskittymään ja odottamaan apujen loppuun viemistä. Esteitä Viena hyppää oikein mielellään, välillä vähän liiankin. Tamman motto tuntuu olevan "täysiä hyvä tulee" ja kaahaamisen vuoksi monet puomit putoilevatkin. Joskus sen saa keskittymään niin, että virheettömiäkin suorituksia tulee, mutta malttamattomalla sielulla ja ikuisella kiireellä varustettu tamma ei ehkä ole parhaimmillaan esteillä. Sileällä sen saakin ihan hyvin rauhoittumaan ja tekemään töitä, mutta esteillä se meno on niin holtitonta, että olemme pitäneet esteratsastuksen hyvän mielen treeninä ja satunnaisina kisoina.
Toisena painotuslajinaan Vienalla on valjakkoajo - ja syystä. Vaikka se on ratsuna hieman malttamaton ikiliikkuja, on se kärryjen edessä kuin toinen hevonen. Se kerää kaiken keskittymiskykynsä siihen, että se tekee aina parhaimman suorituksensa ja osaa itsekin purkaa energiansa valjakkoajossa oikein, eikä lähde sinkoilemaan.

Kilpailuissa Viena on alkuun hieman levoton ja vaatii jonkin verran aikaa tasottua ylimääräisestä hälinästä. Kiireisellä aikataululla ei hyvä heilu ja olenkin ottanut tavaksi lähteä sen kanssa vähän turhan ajoissa, jotta Viena saa ylimääräistä aikaa sulatella ympärillä tapahtuvia asioita. Koppiin Viena lastautuu vähän sen mukaan sattuuko sitä huvittamaan vai ei. Jos sitä huvittaa, se kävelee koppiin suorilta sen enempää ajattelematta, mutta jos ei, voi lastaamisessa kestää kymmeniä minuutteja. Tämä on toinen syy, miksi lähdemme etuajassa. Itse kisasuorituksiin Viena tsemppaa itsensä aika hyvin ja osaa sulkea ympärillä olevan hälinän ja keskittyä suoritukseen. Paitsi estekisoissa jo muutenkin äärimmilleen viritetty jousi on hyvin räjähdysherkkä, jos esimerkiksi yleisössä tapahtuu jotain yllättävää kesken radan.



i. Derian Greyfell
KTK-II
nvh, hkko, 143cm
VH15-053-0027
ii. Magne
KTK-III, YLA2, KRJ-II
nvh, hkko, 141cm
VH12-053-0161
iii. Yukon evm
iie. Clara evm
ie. Glimrende Greta
KRJ-II, ERJ-II, VVJ-I
nvh, rnhkko, 145cm
VH14-053-0029
iei. Glimrende Danhy evm
iee. Glimrende Brisingamen evm
e. Kurjen Grimeria
VIR MVA Ch, KTK-I, KV-I
nvh, rnhkko, 142cm
VH19-053-0017
ei. Grímnismál
VIR MVA Ch, KTK-I
nvh, rnhkko, 144cm
VH19-053-0007
eii. Tjoflaat evm
eie. Eline evm
ee. Nordlie Dagny
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I
nvh, rnhkko, 144cm
VH17-053-0082
eei. Morten evm
eee. Ashild evm

Jälkeläiset

00.00.0000 - i. isä - o./t. varsan nimi
00.00.0000 - i. isä - o./t. varsan nimi

Kilpailukalenteri

KRJ (0 sijoitusta)

00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
VVJ (0 sijoitusta)

00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
ERJ (0 sijoitusta)

00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus
00.00.0000 - Kutsu - Luokka - Sijoitus

30.07.2020 - NJ - Kurjenpesä - Tuomarina Lissu T. - irtoSERT
28.06.2020 - NJ - Safiiritiikerin kilpailukeskus - Tuomarina Terhi - irtoSERT

Varusteet







Varusteet on ostettu © Oddpixel, Sokka Luxuries, Varustekartano, Takakujan Tallipuoti & Equestrian Pro

Hoito-ohjeet

Ruokinta

logo Aamu:
- 1kg heinää
- SSH Take It Easy 0,5l

Aamu- ja iltapäivä:
- 1kg heinää/ruokinta

Ilta:
- 3kg heinää
- SSH Take It Easy 0,5l
- SSH Essentials 1,5dl


- Karsinassa suolakivi


Tarhaus

- Riimu pois päästä
- Saa jättää yksin tarhaan/talliin
- Kesäisin aina ötökkämyrkkyä ennen tarhausta
Klipattu talvisin, joten talliloimen päälle:
- Nollakeli: sadeloimi
- Pikkupakkaset: kaulakappaleellinen sadeloimi
- Alle -10: kaulakappaleellinen kevyttoppaloimi
- Alle -20: kaulakappaleellinen toppaloimi


Hoitotoimenpiteet ja ratsastus

- Kovan treenin jälkeen kaikkien jalkojen kylmäys
- Ei saa antaa herkkuja, muuttuu ilkeäksi kerjätessään!
- Pakkaskeleillä villaloimi alku- ja loppulämmittelyyn
- Maastoon heijastinloimi syksy-kevät aikana
- Maastossa mentävä edellä, voi myös mennä yksin
- Esteillä ja maastoon suojat kaikkiin jalkoihin, sileällä pintelit


Rehukauppamme © Stjärnesands Hästeri
Muut tuotteet © Equestrian Pro
   

Päiväkirja

04.09.2020 Ratsukoulutuksen lähtökuopissa

Mamman pieni punkkari täytti kolme, iso tyttö keräsi kimpsunsa ja kampsunsa pihatosta ja muutti pikkutalliin muiden isojen heppojen joukkoon. Tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että me päästään aloittamaan ratsukoulutus pikkuhiljaa tämän syksyn kuluessa! Mihin tämä aika onkaan mennyt, vastahan mä ostin juuri vieroitetun puolivuotiaan hallakon. On tehnyt kyllä todella hyvää Vienalle se, että sitä käsitellään mun touhuamisten lisäksi päivittäin, kun se viedään aamulla tarhaan ja haetaan illalla pois. Se ottaa paremmin kontaktia ihmiseen, vaikka se edelleenkin rymistelee toisinaan katujyrän tapaan.

Ratsukoulutuksen suhteen me edetään rauhassa, Vienan luonne huomioon ottaen. Meillä ei ole kiire, käytetään tämä kolmevee-vuosi kasvamiseen ja totutteluun. En halua, että punkkari saa huonoja kokemuksia satula selässään - vaikka niitäkin varmasti tulee, mutta jos ne saisi edes minimoitua - ja siksi menemme vähän tamman ehdoilla. Pakottamalla sitä ei saa yhtään mihinkään, mutta täytyy sen paineeseenkin tottua ja epämukavuusalueella on jokaisen joskus käytävä, jotta kehitystä tapahtuu. Mutta nyt me vain harjoitellaan satulan kanssa olemista, liikkumista ja vähän kerrallaan edetään siihen, että Viena osaa olla nätisti ratsastaja selässään. Ihana aloittaa uusi vaihe pienen punkkarin elämässä, enkä malta odottaa, että joskus pääsemme yhdessä starttaamaan koulukisoissa! Tällaiset pläänit meillä, eikö kuulostakin ihan hyvältä? Ciao!

- Heta


02.08.2020 Sekaisin kuin seinäkello

Mua jännitti ihan hirveesti. Kisa-aamu, ja vielä estekisat. En tiedä miten mä olin suostunut ilmoittautumaan Vienalla 110cm luokkaan, sehän oli vasta 2-vuotias. Mutta ei se kuulemma haitannut, hyvää treeniä vaan kummallekin. En ollut edes koskaan aiemmin hypännyt niin korkeita esteitä, saati sitten ratana. Koko Sotiksen väki oli kannustamassa mua. Mä olin pukeutunut tallin tiimitakkiin, jonka selässä komeili iso kuva Samista. Vienalla ei ollut edes satula ollut koskaan aiemmin selässä, mutta se suhtautu asiaan tosi hyvin. Kisoissa oli tosi paljon väkeä, kaikki olivat halunneet ottaa osaa vuotuisiin Sam-estemittelöihin.

Verryttelyalueella oli ainakin kymmenen ratsukkoa hyppäämässä samaan aikaan. Tiirailin rataa ja ihmettelin, miksei siihen saanut tutustua etukäteen. Miten mä osaisin hypätä oikeessa järjestyksessä, kun en tiennyt rataa? Esteet näyttivät toinen toistaan pelottavammilta ja kisojen teema oli otettu erikoisesteissä huomioon. Muuriin oli laitettu koristeeksi kuvia Samista, vesiesteen vesimatossa uiskenteli kumiankkoja, joilla oli Samin päät omiensa tilalla. Nyt on kyllä panostettu. Kun mun vuoroni tuli, tajusin, etten ihmettelyltäni ollut edes verrytellyt ratsuani. Hyvin se menee, ajattelin.

Kun menimme radalle ja pyysin ratsuani laukkaan, huomasin yhtäkkiä Vienan muuttuneen hirveksi. No tämä tästä vielä puuttuikin! Joo, hirvi oli Sannin lempinimi Samille, mutta kuka hitto nyt haluaa hirvillä ratsastaa! Kompuroimme esteiden yli Samin tuomaroidessa silmä kovana jokaisen esteen vieressä, tutkien tarkkaan apujani ja hirveni askeleita. Eihän hirvi edes hyppinyt, rymisteli vain kaikkien esteiden läpi. Jostain kumman syystä kuitenkin sijoituimme ensimmäiseksi ja palkintojenjaossa Sam tuli ojentamaan meille Sam-pokaalin voiton merkiksi.

"Ja sitten mä heräsin", sanoin Sannille, joka oli naama punaisena pidättänyt nauruaan koko tarinani ajan. "Mitä hittoo nainen, susta on tullut ihan yhtä pimee kun meistä muistakin, sä oot sekasin kun seinäkello! Nyt oot virallisesti osa meidän porukkaa!" tallinpitäjä nauraa räkätti ja piteli jo mahaansa. "Sä tapat mut nauruun, auttakaa!" Takaani kuului yskäisy ja naurahdus. "Ei voi olla totta!" ajattelin. Käännyin ympäri ja näin Samin virnuilemassa satulahuoneen ovella. Tietysti hän oli kuullut koko tarinani viimeöisestä unesta, jossa mies oli pääosassa. Lehahdin tulipunaiseksi ja Sanni nauroi nyt entistä kovempaan ääneen. En osannut enää sanoa sanaakaan, vaan häpeissäni lähdin tallista hakemaan Vienaa pihatosta. "Nyt se luulee että mä oon ihastunut siihen, tai jotain! En voi enää näyttää naamaani täällä!" mietin mielessäni samalla kiihdyttäen vauhtiani sitä mukaa, mitä tallista kuuluva nauru koveni.

- Heta


06.07.2020 Ajo-opetusta ja kavioiden vuolua

Kyllä se aika vaan rientää varsojen kanssa, tuntuu että kauheeta kiirettä saa koko ajan pitää, vaikka kauheesti ei mitään tehdäkään. Mä oon hiljakseen totuttanut Vienaa valjaisiin, jotka se on ihme kyllä alusta alkaen hyväksynyt tosi nätisti. Sain Kalmankaltiosta tosi nopeesti töitä, mikä on ollut suuri onni sen suhteen, ettei tarvitse stressata rahatilannetta enää. Uskokaa tai älkää, mä oon kirjastonhoitaja ja rakastan mun työtä! Siellä on sopivan rauhallista eikä liiakseen tarvi jauhaa asiakkaiden kanssa, ja noh, kirjat nyt vaan on musiikin ja hevosten lisäks parasta ajanvietettä. Mutta asiaan, en mä tullu tänne mun työpaikasta jauhaan yhtään sen enempää. Ollaan Vienan kanssa alettu löytää pikkuhiljaa yhteistä säveltä meidän touhuamiseen, vaikka se kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti testaileekin mua edelleen. Yks päivä se ampas pihaton portista niin yllättäen, et meinasin jäädä lapsipunkkarin ja aidantolpan väliin. Saatiin hetki siinä portilla keskustella, miten sieltä pihatosta oikein ulostaudutaan. Kohta se täyttää 3 ja pitäis siirtyä talliin, täytyishän sen nyt osata käyttäytyä sit muidenkin kun mun kanssa. En mä kyllä yhtään epäile, etteikö Sotiksen porukka pistäis sitä yhtä hyvin kuriin kun mä, eiköhän tää pikkupunkkari oo kuitenkin helpompi ku jotkut kukkoilijat tällä tontilla.

Tänään sit olikin tapahtumarikas päivä. Oltiin sovittu Ainon kanssa, et se tulee laittaan mun kans kärryjä Vienalle ekaa kertaa perään ja illemmalla oliskin sit Noora, Sotiksen kengittäjä, tulossa vuoleen varsan kaviot. Ihan vielä ei lykätä kenkiä jalkaan, saakoot olla pihatossa ilman, etten mä joudu kohta lepytteleen vihasta Sannia kun Viena on räiskinyt kaikilta sen varsoilta jalat rikki. Ihan kivasti se on kyllä tossa laumassa käyttäytynyt, vaikka aikamoinen pomottaja onkin, mutta en viitsi ottaa riskiä. Eikä se niillä kengillä nyt edes teekään vielä yhtään mitään, ettei sen puoleen. No joo, mä menin iltapäivällä tallille töiden jälkeen ja Aino olikin siellä jo viimeistelemässä hommia yhen orivarsan kanssa. Huikattiin nopeat moikat toisillemme ja lähdin hakemaan Vienaa. Mä tykkään Ainosta. Se puhu sillon, kun sillä on asiaa, mutta jauhaa sen kans ei tarvinnu. Vaikka sillä oli varsinkin keskittyessään tuima ilme kasvoilla, mä pidin siitä. Oon ite niin kömpelö muiden kans, mut sen seurassa mun on helppo hengittää, kun väkisin ei tarvi puhua, eikä hiljasuudesta tuu epämukava olo kummallekaan.

Viena oli tänään ihmeen lepposella tuulella ja jopa vähän hörähti mut nähdessään. Siitä on alkanut kuoriutua pieni mammanmussukka sillon kun kukaan ei oo näkemässä, ja mä pidän siitä. En mäkään julkisesti osota hellyyttäni kenellekään, ni ymmärrän tuskan, enkä halua nolata Vienaa halimalla väärään aikaan. Harjasin sen ripeästi ja nostelin jalat, ihan vaan kerratakseni et ne nousee sieltä maasta kun pyydetään. "Onks valmista?" kuului Ainon ääni mun takaa. "Joo, on ihan just. Pistän vaan nää suitset vielä", sanoin ja Aino syvässä hiljaisuudessa kävi hakemassa pikkutallin nurkalta meidän kärryt. Viena katteli vähän epäröiden et mitäs hittoo me nyt oikein säädetään, mut sujautin sen suuhun porkkananpalan ja totesin, et tästä tulee oikeesti ihan kivaa, mä lupaan. Vienan korvat kääntyilivät tiuhaan tahtiin, mutta se seiso paikallaan. Katos vaan, osaa se uusiin asioihin suhtautua fiksustikin. Mentiin eka niin, että kuljettiin varsan pään vierellä molemmin puolin. Viena otti tän niin hyvin, kyllä sai kerrankin olla ylpee mun hallakostani! Vedettiin tallin pihassa edestakaisin, harjoteltiin miltä tuntuu, kun aisat osuu kylkiin käännöksissä, ja ei mitään. Jos tää sujuu alusta alkaen näin hyvin, niin mulla on hyvät mahkut saada tästä oikeesti toimiva peli valjakkoajoon. Lopulta me päätettiin, et Aino hyppäis hetkeks kärryjen kyytiin, sillä valmiudella, että jos jotain sattuu niin tulee äkkiä pois. Mutta mitään ei sattunut. Siinä se käveli pihassa kuin vanha tekijä. Ei me vielä sitä alettu ohjaamaan kärryiltä, tää oli tosi hyvä startti tähän hommaan näinkin. "Joo, eiköhän me lopetella tähän, kiitos Aino avusta!" "Ei kestä kiittää, näitä nuoria on kiva laitella", Aino totesi ja purettiin Viena yhdessä.

Just kun oltiin saatu Vienalta kaikki varusteet päältä, Noora kaarsi pihaan. Me ei Nooran kanssa oltu vielä tutustuttu, mutta Sanni oli sille heti mainostanut, että on saanut uuden asiakkaan tästä punkkarista, ja mulle hehkuttanut kuinka tää nainen osaa hommansa. Noora paljastui astetta puheliaammaksi kaveriksi, mutta onneksi se oli nainen ja osas puhua samaan aikaan kun kengittää - oli jo niin monesti nähty liian puheliaat kengittäjät, jotka ei osannu juoruta samaan aikaan ku lyö nauloja, vaan juoruilu vei voiton ja kengitys venyi tuntikausia pitkiksi operaatioiksi. Viena onneks tajuaa, että kengittäjien kanssa ei pelleillä. Sillä oli vissiin muutenkin astetta parempi päivä tänään, kun kaikki suju niin mutkattomasti. Ihanaa kokea näitäkin päiviä, kun kaikki sujuu eikä se pikkunen edes testaa. Vaikka mä pidänkin haasteista ja Viena totisesti osaa haastaa, tällasina päivinä mä tiedän, että tää vuonohevonen on kuin luotu mulle.

- Heta



Vanhempia päiväkirjamerkintöjä

Valmennukset

00.00.0000 Mitä tehtiin?

00.00.0000 Mitä tehtiin?

00.00.0000 Mitä tehtiin?





Ulkoasu © Pilvimarja 2013, Heidi // Taustakuva © Pexels.com // Hevosen kuvat © suba
Viena on virtuaalihevonen