Valmennusviikonloppu
24.-26.07.2020
Tervetuloa valmennusviikonlopulle Hiivurin Suomenhevosten tiloihin! Valmentajana toimii tallinpitäjä enna, jolla on pitkä historia kilparatsastajana ja valmentajana. Erityisosaamisena hänellä on suomenhevoset ja nämä valmennukset
ovatkin avoimet vain suomenhevosratsukoille. Viikonlopun teemana on kenttäratsastus ja valmennukset järjestetäänkin kenttäkisojen tyylisesti: perjantaina aloitamme viikonlopun kouluvalmennuksella, lauantaina on vuorossa maastoesteet ja
viimeisenä päivänä pidämme rataestevalmennuksen. Valmennusviikonlopun tasona on CIC1, eli Helppo A, rataesteillä 110cm ja maastoesteillä 100cm. Osallistua saa siis hevoset, jotka on koulutettu tälle tasolle. Jokaisena päivänä ratsastuksen kesto
on n. 1,5h. Koska viikonloppu tulee olemaan rankka, ei valmennukseen saa osallistua alle 7-vuotiaat hevoset.
Sään salliessa koulu- ja estevalmennukset pidetään erittäin hyväkuntoisella ulkokentällä, mutta sateen yllättäessä ne voidaan siirtää sisätiloihin valoisaan, ilmastoituun maneesiimme. Maastoestevalmennukset pidetään tallin tontilla sijaitsevilla maastoestealueilla,
joissa riittää maastoesteitä aina aloittelijaluokista kansallisen tason CIC4-luokkiin asti. Valmennusviikonloppuun osallistuvat saavat yöpyä tallin majoitustiloissa ja hintaan kuuluu aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Hevosille on varattu karsinat tamma- ja
oritalleista, ne pääsevät tarhaamaan päivittäin ja halutessaan myös pienelle laitumelle. Hevosten hoito ja karsinan siivous kuuluu omistajille.
Viikonloppuun otetaan neljä ensimmäisenä ilmoittautunutta. Osallistujille kirjoitetaan yhdeltä vapaavalintaiselta päivältä valmennus. Alta voit lukea valmennusten sisällöstä, jotta voit kirjoittaa itse halutessasi muilta päiviltä valmennukset ratsastajan näkökulmasta.
Osallistumista varten hevosten sivuilta täytyy löytyä luonnekuvaus, jossa ilmenee, millainen hevonen on ratsastaessa.
Perjantain kouluvalmennuksessa keskitymme alkuverryttelyssä saamaan hevoset hyvin avuille ja taipuisiksi erilaisten tehtävien, kuten siirtymisten ja kiemuroiden, avulla. Verryttelyn jälkeen muutaman kierroksen levähdystauko käynnissä,
minkä jälkeen aloitetaan ensimmäinen tehtävä. Ratsukko kerrallaan lähdetään pitkän sivun alusta kirjaimesta E lävistäjälle pohkeenväistöä, I-kirjaimen kohdalla suoristus ja pituushalkaisijaa pitkin jatketaan avotaivutusta. Lyhyellä sivulla jatketaan oikealle.
Toisessa suunnassa lävistäjälle lähdetään kirjaimesta B ja avotaivutuksen jälkeen jatketaan vasemmalle. Tätä tullaan ensin käynnissä, sitten ravissa. Toisena tehtävänä tullaan pituushalkaisijalle laukassa, noin puolivälissä käyntiin siirtyminen, muutama askel käyntiä ja laukannosto.
Ennen laukannostoa päätetään, kumpaan suuntaan päädystä jatketaan ja laukka nostetaan sen mukaisesti. Lopuksi kevyttä ravia omaan tahtiin antaen hevosten venyttää kunnolla kaulaansa.
Lauantain maastoestevalmennuksen alkuverryttelyssä ravataan ja laukataan reippaaseen tahtiin maastoestemetsässä. Kangasmetsässä on lyhyt, esteetön lenkki, jonka ratsukot ravaavat ja laukkaavat kerran ympäri. Tämän jälkeen hypätään verryttelyksi muutama matalampi tukkieste ja tynnyri.
Verryttelyhyppyjen jälkeen siirrytään päivän ensimmäiseen varsinaiseen tehtävään, coffiniin. Ensin hypätään siis tukki, josta jatketaan alamäkeen. Notkelmassa on hauta, jonka hyppäämisen jälkeen jatketaan ylämäkeen, jossa hypätään viimeinen este, tukki.
Askeleita esteiden väliin tulee 3. Tämän tehtävän jälkeen hypätään vielä bankettia, joka jää päivän viimeiseksi tehtäväksi. Loppuverryttely samalla lenkillä kuin alkuverryttelyssäkin kevyessä ravissa.
Sunnuntain rataestevalmennus aloitetaan tietenkin alkuverryttelyllä, kevyttä ravia, reipasta laukkaa ja kavalettitehtäviä. Toinen kavalettitehtävä on pitkän sivun sisäpuolella, jossa on kolme kavalettia. Toinen kavalettitehtävä on
pääty-ympyrällä, johon on sijoitettu kolme kavalettia ympyrän kaaren mukaisesti. Näitä mennään ensin laukassa, sitten ravissa. Ratsukot kävelevät sen aikaa, kun kavaletit korjataan kentältä ja sitten aloitetaan hyppääminen. Ensin hypätään kahden erikoisesteen linjaa toisella pitkällä sivulla. Väliin mahtuu hevosesta riippuen
6-8 askelta, esteinä on vesimatto ja muuri. Tämän jälkeen pidetään taas pieni juomatauko ennen viimeiseen tehtävään siirtymistä. Lopuksi hypätään toisella pitkällä sivulla olevaa kolmen esteen sarjaa. Ensimmäisen ja toisen esteen väliin mahtuu kaksi askelta, toisen ja kolmannen väliin yksi. Loppuverryttely tuttuun tapaan kevyessä ravissa
omaan tahtiin.
Osallistuminen
- Osoitteeseen enna@hurina.net
- Otsikolla Valmennusviikonloppu0720
- Osallistumismuoto:
Ratsastaja - <*a href="hevosen osoite">Hevosen nimi<*/a> (Pe/La/Su)
(poista tähdet, valitse suluista viikonpäivä, minkä valmennuksen haluat sinulle kirjoitettavan)
Osallistujat
Aloitimme valmennusviikonlopun kouluvalmennuksella. Tämä ratsukko oli matkannut pitkän matkan aina pohjoisesta asti. Ravna oli etukäteen soittanut mulle ja kysynyt saisivatko he tulla jo torstaina, jottei Hilppa olisi koulutunnilla aivan nuutunut pitkän matkan jäljiltä. Tietysti tämä sopi mulle, joten torstaina alkuillasta odotin Ravnaa ja Hilppaa saapuvaksi Hiivuriin. Vietimme yhdessä iltaa ehkä vähän turhan myöhään vaihtaen kuulumisia ja viiniä juoden.
Ratsukot kävelivät valmennuksen alkuun hyvän tovin, ensin pitkin ohjin ja lopuksi hetken aikaa myös tuntumalla kevyesti taivutellen ja voltteja tehden. Verryttely aloitettiin kevyellä ravilla, aluksi tehtiin isoja ympyröitä, joiden koko lähdettiin pikkuhiljaa pienentämään sitä mukaa, kuinka hevoset alkoivat taipua. Mukaan otettiin myös kolmikaarista kiemurauraa. Laukassa ratsukot verryttelivät samaan tyyliin, mutta mukaan otettiin myös laukka-ravi-laukka-siirtymiset. ”Aktivoi vähän takapäätä, saisi polkea paremmin alle”, neuvoin Ravnaa, joka alkoi pohkeillaan herätellä tammansa takaosaa. Kun Hilppa alkoi kulkea tasapainoisemmin, annoin ratsukolle luvan siirtyä hetkeksi käyntiin.
”Jes, aloitetaan eka tehtävä. Tullaan oikeassa kierroksessa, E-kirjaimesta pohkeenväistöä I-kirjaimeen, suoristus ja jatkatte pituushalkaisijaa pitkin avotaivutusta. Suoristakaa juuri ennen lyhyttä sivua ja kääntykää”, selitin ratsukoille, jotka alkoivat valmistautua tehtävää varten. ”Ensin käynnissä.” Ravna ja Hilppa tulivat ensimmäisinä. Tamma kuunteli ratsastajansa pienimpiäkin apuja ja pohkeenväistö sujui erinomaisesti. Avotaivutuksessa Hilppa alkuun vähän kiemurteli, mutta muutaman toiston kautta saimme asian korjattua. Neuvoin Ravnaa pitämään pohjeavut tasaisina, minkä jälkeen tamma suorittikin kaiken just eikä melkein. ”Okei, Ravna voi sitten tulla ravissa”, totesin sen jälkeen, kun tehtävää oli tultu muutaman kerran myös vasemmassa kierroksessa. Ravissa Hilppa suoritti teknisesti tehtävän erinomaisesti, saimme vähän hakea tasaisempaa tahtia, sillä alkuun pohkeenväistössä tahti hidastui huomattavasti. Montaa kertaa ei Hilppaa tarvinnut korjata, kun se jo kulki taas kuin oppikirjasta.
Lopputunnista keskityimme vielä laukkatyöskentelyyn. Tehtävänä oli tulla laukassa pituushalkaisijalle, puolivälissä käyntiin siirtyminen, muutama askel käyntiä ja laukannosto, pituushalkaisijan jälkeen jatkettiin laukkaa uralla. Uusi suunta piti päättää jo uutta laukkaa nostaessa, jotta ratsastajat osasivat nostaa myötälaukan. Tunnin monipuoliset tehtävät olivat saaneet Hilpan hyvin vetreäksi ja nyt tamman laukka polki hienosti jo heti alusta alkaen. Ratsukko teki oikein napakoita siirtymisiä, varsinkin käynnistä laukkaan siirryttiin hyvällä voimalla. Lopputunnista sainkin lähinnä seurata sivusta ratsukon hyvää meininkiä, eikä neuvottavaa paljon ollut. Vähän hioimme ratsastajan istuntaa, mutta muuta huomautettavaa ei löytynyt. Valmennus päätettiin kevyellä ravilla antaen hevosten venyttää reilusti kaulojaan eteen-alas.
2. Lissu - Näkinviulu (La, 417 sanaa)
Perjantain kouluvalmennuksesta oli selvitty ja lauantaina vuorossa oli maastoesteet. Lähdimme yhdessä porukalla metsään, jossa aloitettiin tunti verryttelemällä hevosia. ”Kiertäkää lenkki vastapäivään, lähetän teidät yksi kerrallaan niin, että jokainen saa mennä yksin omassa tahdissa. Pitäkää reipas ravi ja tähdätkää tasaiseen rytmiin”, selitin ratsastajille. Lissu ja Näkkäri lähtivät lenkille toisina. Ratsastajan sanojen mukaan ravissa kaikki sujui ongelmitta, joten he saivat heti perään lähteä laukassa. ”Kahden pisteen istunta koko lenkin ajan”, muistutin ja nyökkäsin lähtömerkiksi. Näkkäri lähti etenemään isossa, näyttävässä laukassa ja hetken mietin, että toivottavasti he eivät saisi edellistä ratsukkoa kiinni.
”Otetaas sitten verryttelyksi tätä tukkia”, sanoin ja osoitin oikealle puolelleni, jossa makasi leveällä polulla pienehkö tukki. ”Taas yksi kerrallaan, jättäkää edelliselle hyvin tilaa, jos tuleekin vaikka kielto tai muita ongelmia. Siirtäkää vähän esteen jälkeen raviin ja kaartakaa vähän kauempaa takaisin odottamaan omaa vuoroanne”, selitin. Lissu ja Näkkäri aloittivat. Ori hyppäsi sujuvasti tukin yli kerta toisensa jälkeen. ”Okei, te voitte sitten Näkkärin ja Hilpan kanssa jatkaa tukilta tuonne tynnyrille ja vasta tynnyrin jälkeen kaartaa takaisin”, totesin seuraavan sujuvan hypyn jälkeen. Tynnyrille Näkkäri hyppäsi pari ensimmäistä kertaa vähän kömpelösti, mutta huomautettuani Lissua painamaan pohkeet paremmin kiinni kylkiin ponnistusvaiheessa, Näkkärikin ryhdistäytyi. ”Okei, seuratkaa sitten mua”, sanoin ja lähdin ohjaamaan porukkaa seuraavalle tehtävälle.
”Jes, eli lähestytte laukassa, hyppäätte tuon tukin yli ja jatkatte alamäkeen. Notkelmassa on hauta, hyppäätte sen yli ja jatkatte ylämäkeen seuraavalle tukille. Tullaan taas yksi kerrallaan”, selostin ja Lissu ja Näkkäri saivat taas olla ensimmäisenä vuorossa. Tukit olivat hieman massiivisempia kuin verryttelyhyppyjen tukki. Lissu ja Näkkäri aloittivat vahvasti, hyppäsivät ensimmäisen tukin yli ja jatkoivat alamäkeen. Notkelman hauta tuotti alkuun vaikeuksia. Näkkärin oli vaikea hahmottaa ponnistuspaikkaa alamäen jälkeen ja hypyistä tuli alkuun töksähtäviä. ”Tue Lissu ratsuasi tarpeeksi, pidä alamäessä hyvä tuntuma ja pyri ohjaamaan vähän lähemmäs hautaa”, neuvoin. Lopulta tehtävä sujui ihan hyvin, vaikkei selvästikään alamäet olleet Näkkärin vahvuus. Yritteliäs se oli kyllä ja varsinkin ratsastajan tuen kanssa suoritti tasaisen hyvin.
Valmennuksen päätteeksi hyppäsimme vielä bankettia. ”Kuten näette, tässä on suhteellisen matala ylöshyppy ja kaksi erikorkuista alashyppyä. Tulkaa alkuun vasenta reunaa, jolloin alashyppy on matalampi”, selostin saavuttuamme banketille. Tämä tehtävä oli selkeästi Näkkärille helpompi ja se laskeutui banketilta oikein siististi. Välillä sain muistuttaa Lissua, ettei nojaisi eteenpäin, mutta muuten ratsukko suoritti moitteettomasti. ”Nyt ne, jotka haluavat, saavat tulla oikeaa reunaa ja laskeutua tuosta korkeammasta kohdasta”, sanoin. Lissu ja Näkkäri ohjautuivat oikeaan reunaan, eikä tässäkään alastulossa ollut vaikeuksia kummallakaan. ”Hienosti, tähän on hyvä lopettaa!” kehuin ratsukkoa. Banketin jälkeen palasimme samalle lenkille, jossa alkuverryttely suoritettiin. Nyt ratsukot lähtivät yhtä matkaa kevyessä ravissa kiertämään lenkin ja palattuaan takaisin luokseni jatkoimme yhdessä takaisin talleille.
3. Eedla S. - Rymyreetu (La, 367 sanaa)
Otin Eedlan ja Reetun vähän poikkeuksellisesti mukaan viikonlopulle. Reetuhan ei varsinaisesti ollut CIC1-tason suorittaja, mutta Eedla pyysi, saisivatko he tulla testaamaan, olisiko heistä nousemaan ylemmälle tasolle. Suostuin tähän, mielestäni valmennusviikonlopun aikana tulisi hyvin ilmi, riittäisivätkö rahkeet kisaamaan vaativampia luokkia. Olivat he kuitenkin kotonakin jo treenanneet tämän tason asioita. Eilisessä kouluvalmennuksessa oli ollut oikein hyviäkin pätkiä, mutta myös harjoitusta vaadittiin paljon. Maastoestevalmennukseen lähdettiin kuitenkin uudella energialla ja innolla, olihan ori kuitenkin esteillä hyvinkin osaava. Kun olimme yhdessä kävelleet maastoestemetsään, ratsukot verryttelivät itsenäisesti metsästä löytyvällä verryttelylenkillä. Ensin kierros ravissa, sitten laukassa. Reetu kävi vähän ylikierroksilla, mutta Eedla sai hyvin rauhoiteltua oriaan. Verryttelyhypyiksi otettiin pientä tukkia ja tynnyriestettä, jotka molemmat Reetu hyppäsi varmalla otteella, vaikka intoa tuntuikin riittävän tälle päivälle välillä turhankin paljon.
Päivän ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä hypättiin coffinia. Siinä ensimmäinen este, suurehko tukki, hypättiin alamäkeen, notkelmassa hypättiin haudan yli ja sieltä jatkettiin ylämäkeen ja hypättiin toinen, samankokoinen tukki kuin alamäessä oli. Eedla ja Reetu tulivat järjestyksessä viimeisenä. Jokaiselle annettiin hyvin tilaa suorittaa, ettei kukaan tulisi perään mahdollisten kieltojen sattuessa. Ensimmäisellä kierroksella Reetu lähti vauhdikkaana tehtävälle, hyppäsi notkeasti tukin yli ja jatkoi alamäkeen. Hauta hypättiin vähän turhankin suurella loikalla yli, mutta ratsastaja sai hallittua tilanteen hyvin. Toinenkin tukki suoritettiin näppärästi. Toisella yrittämällä Reetun askeleet ei ihan sopineet tukin ja haudan väliin, minkä vuoksi orin oli melkeinpä mahdotonta lähteä hyppyyn, joten se päätyi juoksemaan ohi. ”Älä päästä sitä alamäessä niin kovaan vauhtiin. Tee selkeitä pidätteitä, ei tarvitse mennä niin lujaa”, neuvoin. Kolmas ja neljäs kerta sujuivatkin paljon paremmin, ja Reetu oli oikein tyytyväinen suoritukseensa saadessaan ratsastajaltaan suuret kehut hyvästä suorituksesta.
Coffinin jälkeen harjoittelimme vielä bankettia. Käveltyämme yhdessä banketille, selitin kaikille, että aluksi hypättiin vasenta reunaa, jossa oli matalahkot ylös- ja alashypyt. Lopuksi halutessaan sai kokeilla hypätä oikeaa reunaa, jossa alashyppy oli huomattavasti isompi. Reetun suorittaminen banketille oli hyvin varmaa, ja suosittelinkin Eedlalle, että kokeilisivat isompaa alashyppyä, kun kerta koko viikonloppu oli testausta haastavampiin tehtäviin. Parilla ensimmäisellä kerralla ori vähän epäröi tajutessaan alashypyn olevan paljon isompi, mutta rohkeana ratsuna laskeutui, tosin vähän reilusti hypäten alkuun. Suoritukset tasoittuivat kyllä harjoituksen edetessä, ja loppujen lopuksi meno näytti tosi kivalta. Loppuverryttelyksi ratsukot ravasivat yhdessä kierroksen verran alkuverryttelyssä tutuksi tulleen lenkin. Tämän päivän perusteella ainakin ratsukon ehdottomasti kannattaisi alkaa aktiivisesti treenaamaan haastavampia maastoesteitä, potentiaalia ainakin löytyi.
Valmennusviikonlopussa oli päästy jo puoliväliin, tänään vuorossa olivat maastoesteet. Eilinen kouluvalmennus oli mennyt tältä ratsukolta oikein sujuvasti, pääsimme hyvin hiomaan pohkeenväistöä tasaisemmaksi ja laukkasiirtymisissä tamma oli ollut oikein mainio. Tämän päivän valmennus aloitettiin kävelemällä yhdessä maastoestemetsään, jossa ratsukot verryttelivät lämmittelylenkillä yksi kerrallaan. Tarkoituksena oli hakea tasaista, hyvin etenevää tahtia. Viixi ja Nipsu lähtivät viimeisenä verryttelykierrokselle, ravi sujui hyvin mutkattomasti, mutta laukassa ratsu keräsi vähän kierroksia ja kiirehti takaisin muiden luo. Verryttelyyn otettiin mukaan myös pieniä hyppyjä. Ensin ratsukot ylittivät pientä tukkia yksi kerrallaan, minkä jälkeen tukin jälkeen jatkettiin pitkä linja tynnyriesteelle. Tukilla Nipsu hyppäsi varmoin ottein, tynnyriä se ihmetteli pari ensimmäistä kertaa, mutta ylitti sen kuitenkin nätisti.
Hyvin sujuneen alkuverryttelyn jälkeen siirryimme päivän ensimmäisen tehtävän, coffinin, pariin. ”Lähestytte hyvässä, hieman hitaammassa laukassa ensimmäiselle tukille. Siitä jatkatte alamäkeä pitkin kolme askelta notkelmaan, jossa on hauta. Hyppäätte haudan yli ja jatkatte ylämäkeen tukille, tähän myös etäisyys on kolme askelta. Jatkatte mäen päälle ja vasta sitten hidastatte”, selitin tehtävää. Kaikki tulivat taas yksi kerrallaan, antaen reilusti tilaa kieltojen varalta. Viixi ja Nipsu tulivat toisena. Nipsu lähti tehtävään hyvässä tahdissa, varmoin ottein. Tukki ylitettiin sujuvasti, haudalla tuli pieni jännitys ja kielto. ”Tulkaa uudestaan, aloita alusta!” sanoin Viixille, joka tuli alkuun ja lähti uudestaan. ”Pohkeet kiinni, rohkaise sitä hyppäämään”, huikkasin vielä perään. Taas tukki ylittyi hienosti, mutta heti sen jälkeen Nipsu jännittyi. VIixi reagoi tähän välittömästi, iski pohkeet kiinni kylkiin ja maiskutti rohkaisevasti. Nipsu ylitti esteen jäätävällä loikalla ja ylpeänä suorituksestaan heitti vielä pukinkin päälle. ”Hyvin! Kehu sitä!” huudahdin, kun ratsukko oli hypännyt viimeisenkin esteen yli. Tämän jälkeen Nipsu ei enää jännittänyt hautaa, vaan hyppäsi hienosti ja tasaisesti kerta toisensa jälkeen tehtävän kaikki esteet.
Coffinin jälkeen ratsukot saivat pienen hengähdystauon, kun kävelimme viimeiselle tehtävälle, banketille. ”Tulkaa ensin vasenta reunaa, niin kuin huomaatte, siinä alastulo on matalampi kuin oikeassa reunassa. Jos vasen reuna sujuu hyvin, saatte halutessanne kokeilla myös isompaa alashyppyä”, selitin ratsukoille ja luettelin, missä järjestyksessä kukin tulee. Banketti oli Viixille ja Nipsulle helppo tehtävä ja yhdessä he suorittivat sen oikein sujuvasti joka kerta. Hyvin tasapainoinen ratsukko teki tasaista työtä, eikä minun oikeastaan tarvinnut kuin ihailla vieressä heidän menoaan. Annoin heille luvan siirtyä oikeaan reunaan, joka sekin sujui erinomaisesti. Ensimmäisellä kerralla Nipsu vähän stoppasi ennen alashyppyä, mutta ei kovin montaa sekuntia ehtinyt miettiä, kun jo laskeutui oikein siististi alas. ”Okei, mennääs sitten loppuverryttelemään”, totesin ja kehuin jokaista ratsukkoa. Loppuverryttelyksi palasimme samalle lenkille missä alkuverryttely oli tehty, ja kaikki ratsukot yhdessä kävivät ravaamassa sen kerran ympäri.
