Maastoestevalmennus
16.07.2020

Osallistujat

1. Piia - Kototallin Kryptoni (492 sanaa)

Mun on pakko myöntää, että olin aivan ihastuksissani nähdessäni Kyyn. Niin kaunis ja hyväkuntoinen tamma, että heti aloin haaveilemaan omasta pikku-Kyystä. Kun kaikki olivat laittaneet hevosensa kuntoon pihassa, lähdimme yhdessä derbykentälle. Ratsukot kiersivät ensin derbykentän käynnissä, minkä jälkeen kokoonnuimme suurelle ympyrälle verryttelemään ravissa. Ensin kevenneltiin hevoset hyvälle tuntumalle, Kyyllä ei ollut lainkaan ongelmia reippaassa tahdissa vaan päinvastoin sitä sai jo nyt vähän jarrutella. Piian vatsalihakset pääsivätkin tänään kunnolla hommiin, sillä Kyytä ei paljoa hellekään haitannut, kun menohaluja riitti. Laukassa pysyttiin kahden pisteen istunnassa ja tarkoituksena hakea laukkaan pikkuhiljaa samaa vauhtia kuin maasto-osuudella on. Verryttelyn päätteeksi ratsukot hyppäsivät muutaman derbykentällä olevan rataesteen ja sitten lähdimme kävelemään metsään aloittamaan maastoesteiden hyppäämisen.

Aloitimme hyppäämällä trakehner-hautaa, eli hautaa, jonka päällä oli iso tukki. Kerroin ratsukoille, missä järjestyksessä he tulisivat esteelle, Piia ja Kyy saivat aloittaa. Kyy nosti laukan räjähtävällä voimalla ja lähti kovaa kohti hautaa. ”Nyt jarrua päälle!” huusin ratsukon perään ja Piia teki kovasti töitä saadakseen tammansa kontrolliin. Hyppy meni hyvin, mutta vauhtia oli aivan liikaa. Piia odotteli vuoroaan levottoman tammansa kanssa, ja oli seuraavalla kierroksella varautunut paremmin äkkilähtöön. Nyt Kyy nostikin hieman tasaisemmin laukan, vaikka yrittikin ensin tehdä samanlaisen lähdön. ”Peppu ylös penkistä, ei istuta ollenkaan satulassa maastossa!” muistutin ratsastajaa, joka oli niin kovin keskittynyt tamman pidättelemiseen, että oli unohtanut nousta jalustimien varaan. Trakehner-hauta oli Kyylle helppo nakki ja loppujen lopuksi vauhtikin alkoi muistuttaa jo hevosta eikä pikajunaa.

Ratsukot saivat haudan jälkeen pitää juomatauon ja hevosetkin saivat rauhassa kävellä seuraavalle tehtävälle. ”Okei, nyt hypätään tätä linjaa”, sanoin ja osoitin tukkiokseria ja sen jälkeen risuestettä. ”Tuutte ensin tän okserin, siitä jatkatte risuesteelle, saatte itse päättää, teettekö suht suoran linjan vai kaarratteko kauempaa, esimerkiksi Kyy voisi tehdä vähän isompaa kaarretta. Ottakaa risuesteellä huomioon, että vaikka hevosten on tarkoitus hypätä esteen päällä olevien risujen läpi, moni saattaa varsinkin alkuun hypätä niiden yli, jolloin hypystä tulee paljon isompi. Olkaa siis varuillanne.” Piia ja Kyy olivat taas ensimmäisinä vuorossa, ja tamma lähtikin taas innoissaan matkaan. Nyt se suhtautui jykevän näköiseen okseriin pienellä kunnioituksella, ja kuunteli ratsastajaansa tarkemmin. Kokeneena kenttäratsuna Kyy suoritti risuesteen kuin oppikirjan mukaisesti hypäten risujen läpi. ”Hyvä, just noin! Täähän oli oikein mallisuoritus”, kehuin ja katselin ruunikkoa haltioissani. Tästä olisi niin kiva saada varsa, mietin taas mielessäni. Kyy hyppäsi linjan muutaman kerran uudestaan oikein mallikkaasti, joten sanoin Piialle, että voisi seuraavalla kerralla tulla suoremmalla linjalla. Tämäkin sujui oikein mutkattomasti ja tälle ratsukolle riitti tämän tehtävän kanssa.

Viimeisenä vuorossa oli kolmen portaan portaat. Tarkoituksena oli tulla ne alas hyppyinä. Kyy oli taas vuorossa ensimmäisenä. Alkuun Kyy hyppäsi enemmän eteenpäin kuin alaspäin ja tätä lähdimme hiomaan. ”Muista itse pysyä aika suorassa, nojaa mieluummin hieman taaksepäin kuin eteenpäin”, neuvoin Piiaa. Pikkuhiljaa suoritukset paranivat ja alas hypyt alkoivat näyttää oikein hyviltä. Välillä tammalla meinasi olla vähän liikaa vauhtia portaille tullessa, mutta ratsukko oli aika hyvin jo löytänyt yhteisen sävelen tälle valmennukselle. Huomasi kyllä, että näillä kahdella oli paljon kokemusta ratsukkona. Kun portaita oli hypätty riittävän monesti ja suoritukset pysyivät tasaisen hyvinä, oli aika päättää valmennus ja siirtyä takaisin derbykentälle ravaamaan loppuraveja.

2. Oona - Herraisä (491 sanaa)

Oonan ratsu olikin hauska tapaus, jo ihan nimensäkin puolesta Daddyksi kutsuttu pienhevosori, mutta jotenkin sen olemuskin vähän huvitti. Se kai kuvitteli olevansa joku kovinkin hurja musta ori, vaikka enemmän se näytti söpöltä, silmänvalkuaisten vilautteluista huolimatta. Noh, olkoon kovanaama, jos niin haluaa! Aloitimme valmennuksen derbykentältä. Ensin ratsukot kävelivät derbykentän ympäri. Sitten kaikki ravasivat kevyessä ravissa isolla, melkein pienen kouluradan kokoisella ympyrällä. ”Vähän napakammin eteen”, huikkasin Oonalle. Laukassa ratsastajat istuivat kahden pisteen istunnassa ja hakivat hevosiinsa tahdikkaan, etenevän rytmin. Oona sai työskennellä kovasti mustan orinsa kanssa saadakseen sen pitämään tasaisen tahdin yllä. Hyppääminen aloitettiin muutamalla verryttelyhypyllä derbykentällä, ja sitten siirryimme metsään itse maastoesteille.

Ensimmäisenä hyppäsimme trakehner-hautaa. Haudan päällä oli suurehko tukki. Koska Oona oli kertonut, ettei Daddy oikein toimi jonon ensimmäisenä tai edes keskelläkään, sai ori pitää perää. Vaikka erikseenhän estettä tultiin, mutta ettei se kuitenkaan saisi mitään päähänpistoa ruveta riehumaan. Heti, kun Oona nosti ensimmäisen kerran orilla laukan ja suuntasi esteelle, jokin lamppu tuntui välähtävän päälle Daddyn päässä. Se nosti pään ja korvat pystyyn, puhalsi kovaäänisesti ilmaa sieraimistaan ja vinkaisi. Se lähti aivan hillitöntä vauhtia kohti hautaa ja hyppäsi aivan liian korkealta yli. Oona repesi nauramaan ja keräsi hevosensa esteen jälkeen hallintaan. ”Jaaha, vai sillä tavalla”, minäkin virnistin ja totesin vielä perään, että taitaa olla paremman tuntuman ja tiiviimmän istunnan paikka ensi kerralla. Oona oli samaa mieltä, totesi, ettei ehkä itse ollut niin hereillä kuin olisi pitänyt olla. Jatkossa ratsastaja oli skarpimpi, mutta silti meno oli melko hillitöntä. Oona sai kyllä hallittua ratsunsa, joka tuntui nauttivan hyppäämisestä enemmän kuin mistään muusta. Kerran se jopa lähti vähän etuilemaan ja nosti laukan, vaikka oli vasta Heilan vuoro hypätä. Kun vihdoin saimme pari selkopäistä hyppyä alle, oli aika vaihtaa seuraavalle tehtävälle juomatauon kautta.

Seuraavaksi hypättiin pitkää linjaa, jossa oli kaksi estettä. Ensin tukkiokseri, jolla oli pituutta ihan kiitettävästi, sitten ratsastettiin pitkä linja, jonka sai mennä joko melkein suoraan tai tehdä isomman kaarteen. Toisena esteenä oli risueste, minkä suhteen muistutin ratsastajien olevan varuillaan, sillä toisinaan hevoset tuppaavat tekemään isomman hypyn risujen yli, vaikka pitäisi mennä niiden läpi ja hypätä vain risujen alla olevan esteen yli. Ja näinhän siinä kävikin Daddyn kanssa, sen hyppy alkoi olemaan jo ihan äärirajoilla, kun jokaisen risun yli oli päästävä. Oona hallitsi tilanteen kuitenkin hyvin ja tuki suuruudenhullua ratsuaan hienosti. Okserille ratsukko teki todella siistejä hyppyjä ja linja tuntui sujuvan, teki sen kummalla tiellä tahansa. Nyt Daddy olikin herkempi avuille, eikä painanut enää niin kuolaimeen, jota se teki haudalla halutessaan kaahata kovaa kohti estettä. Kerta kerralta ori hyppäsi tasaisemmin risuesteelle ja lopuksi saimme sen jalat jopa osumaan risuihin, siihen oli hyvä lopettaa!

Lopputunnista hypättiin vielä vähä alas hyppyjä kolmen portaan portailla. Taas kerran Daddy lähti aluksi sooloilemaan, mutta palautui hyvin äkkiä avuille huomatessaan, ettei kolmeen portaan hyppelyt menneetkään ”niin kovaa kuin jaloista lähtee” -periaatteella. Parin kompuroinnin jälkeen ori olikin hyvin nöyrää poikaa ja tyytyi kuuntelemaan ratsastajaansa, joka oli harvinaisen voitonriemuinen orin nöyrtyessä. Viimeiset alas hypyt sujuivatkin oikein hienosti, ja tämä valmennus saikin erinomaisen lopetuksen. Loppuverryttely tehtiin samaisella derbykentällä kevyessä ravissa rentoon tahtiin.

3. Katariina Koivuniemi - Huunpurema (495 sanaa)

Voi vitsit minkä söpöläisen kanssa Katariina osallistuikaan valmennukseeni, Heila on kyllä niin nätti tapaus, ai että! Nuori tamma saisi vähän ottaa iisimmin kuin kaksi vanhempaa valmennuskaveriaan, mutta alkuverryttely tehtiin samalla kaavalla kuin muidenkin kanssa. Suuntasimme derbykentälle ja käveltyään koko kentän ympäri kerran, aloitettiin kevyt ravi hakien napakkaa, hyvää askelta. Heilan olemuksesta olisi voinut ajatella, että se olisi ehkä vähän hitaasti syttyvää sorttia, mutta mitä vielä, sehän paineli menemään kuin mikäkin höyryjuna. Katariina ratsasti punaruunikkoaan todella siististi ja heidän menoansa olikin ilo seurata. Takapäätä saatiin vähän yhdessä aktivoida, jotta se astuisi kunnolla alle, ja siinä olikin oma työmaansa, mutta parani koko ajan valmennuksen edetessä. Laukassa hyvä rytmi löytyi heti alkumetreiltä asti, oli kyllä virkistävää nähdä omalla moottorilla kulkeva suomenhevonen, jota ei kuitenkaan tarvinnut jarrutella. Ryhmän nuorimmainenkin otti muutaman hypyn derbykentällä verryttelyhypyiksi, mutta hyppäsi hieman matalampaa estettä kuin muut. Tämän jälkeen lähdimme metsään hyppäämään maastoesteitä.

Hyppääminen aloitettiin trakehner-haudasta, jossa haudan päällä oli iso tukki. ”Kyy tulee ensimmäisenä, tulkaa Heilan kanssa toisena. Pari ekaa kertaa voitte tulla heti Kyyn perässä, jotta se saa ihmetellä estettä kokeneemman tamman kanssa. Sit kun näyttää sujuvan, voitte tulla omaan tahtiin”, selitin Katariinalle, joka nyökkäsi hyväksyvästi. Koska Heila oli 4-vuotias ja vasta opetteli kenttäratsuna olemista, oli joissakin asioissa vähän helpotettava hommaa. Heila saikin Kyyn itsevarmasta, tosin turhan vauhdikkaasta etenemisestä itsevarmuutta ja jo kahden ihmettelykierroksen jälkeen se uskalsi tulla itsenäisesti. Katariina tuki nuortaan hienosti ja antoi ylitsevuotavat kehut hyvän suorituksen jälkeen. Hieman tamma hidasteli juuri ennen estettä, mutta ratsastaja sai valettua lisää rohkeutta Heilaan, joka loppujen lopuksi suoritti oikein varmoin ottein tehtävää. ”Tosi hyvin, teille riittää, kehu sitä!” sanoin iloisesti erittäin hyvän suorituksen jälkeen.

Katariina ja Heila saivat hieman pidemmän lepotauon haudan jälkeen, kun tekivät vähän vähemmän toistoja kuin muut. Toiselle tehtävälle tullessa Heila tuntui jo odottavan, mitä seuraavaksi tehdään. Päivän toinen harjoitus oli linja, jossa oli kaksi estettä. Ensin hypättiin tukkiokseri, minkä jälkeen mentiin joko kaareva tai sitten melkein suora linja toiselle esteelle, joka oli risueste, eli esteen päällä oli risuja, joiden läpi oli tarkoitus hypätä. Muistuttelin ratsastajia siitä, että hypystä saattaa tulla odotettua isompi, jos hevoset päättävätkin hypätä myös risujen yli, eikä läpi. Heila sai taas ensin tulla kerran Kyyn perässä, mutta koska tammalta löytyi nyt aivan liikaa vauhtia, totesimme, että ehkä Heilalle parempi harjoitella nyt yksin tätä estettä. Se meinasi lähteä ylikierroksille toisen tamman käydessä niin kuumana, mutta nyt yksin tullessaan meno pysyi Heilankin osalta maltillisena. Se epäröi vähän okserille, mutta Katariinan rohkaisujen ansiosta hyppäsi senkin sujuvasti. Risuesteelle Heila teki todella kivoja hyppyjä ja oli ainut, joka ei kertaakaan hypännyt liioitellusti esteen yli. Heilaa ei risut haitanneet pätkän vertaa. Ratsukko teki pelkästään suorempia linjoja ja tahti pysyi tosi hyvänä koko ajan. Lopuksi Heila hyppäsi varmoin ottein sekä okserin että risuesteen yli, ja siihen oli erinomaista lopettaa hyppääminen tältä erää. Heilan kanssa lopetettiin valmennus tähän, eikä menty enää portaille, ettei se väsähtäessään suorittaisi puoliteholla, jolloin kaikille jäisi vain paha maku suuhun. Nuorten kanssa on tärkeää lopettaa hyviin suorituksiin aina kun mahdollista, jotta ensi kerralla on entistä varmempi ja reippaampi olo jo lähtiessä.