Hiivurin Suomenhevoset
Tervetuloa kouluvalmennuksiin Hiivurin Suomenhevosten tiloihin! Valmentajana toimii tallinpitäjä enna, jolla on pitkä historia kilparatsastajana ja valmentajana. Erityisosaamisena hänellä on suomenhevoset. Nämä valmennukset ovat avoimet vain Hiivurin kasvateille. Valmennukset pidetään yksityisvalmennuksina peräkkäin, jotta jokainen saa oman tasoista, yksilöllistä opetusta. Kesto on n. 1,5h ja siihen sisältyy alku- ja loppuverryttelyn lisäksi aktiivista työskentelyä lajin ja tason mukaisesti. 3-4-vuotiaiden ratsujen valmennukset pidetään lyhyempinä, jotta varmistetaan nuoren jaksaminen. Sään salliessa valmennukset pidetään erittäin hyväkuntoisella ulkokentällä, mutta sateen yllättäessä ne voidaan siirtää sisätiloihin valoisaan, ilmastoituun maneesiimme. Mukaan mahtuu kolme ensimmäistä ilmoittautujaa, joten olethan nopea, paikat täyttyvät vauhdilla!
Osallistuminen
- Osoitteeseen enna@hurina.net
- Otsikolla kouluvalmennus toukokuu
- Osallistumismuoto:
Taso
Ratsastaja - <*a href="hevosen osoite">hevosen nimi<*/a> (poista tähdet)
Lyhyt luonnekuvaus jos sivuilla ei luonnetta.
Kouluvalmennusten ensimmäinen ratsukko oli Jemiina ja Pahanhirttäjä. Nuori ori oli kasvanut komeaksi ratsuksi, joka vaikutti myös luonteeltaan oikein mukavalta kaverilta. Alkukäyntien jälkeen aloitimme verryttelyn kevyessä ravissa. Koska Pahanhirttäjä oli vasta 3-vuotias, keskityimme kevyessä ravissa pitämään orin tasapainoa yllä ja askeleen reippaana. ”Voit tehdä isoja ympyröitä, aseta kevyesti, tärkeintä on pitää tasapaino”, sanoin Jemiinalle. Pahanhirttäjä kulki yllättävän ryhdikkäästi ja kuunteli tarkkaavaisesti ratsastajaansa. Raviverryttelyn jälkeen siirryimme hetkeksi käyntityöskentelyyn. Harjoittelimme huolellisia kulmien ratsastuksia ja uralla suoristusta. Ratsulla oli selkeästi enemmän keskittymisvaikeuksia käynnissä kuin ravissa ja saimmekin useaan otteeseen palautella oria kuulolle puolipidätteiden ja pysähdysten avulla. Kun kulmien ratsastus ja suoristukset sujuivat, pyysin Jemiinaa antamaan hetkeksi Pahanhirttäjälle pitkät ohjat, jotta se saisi hetken hengähdystauon.
Hetken kuluttua pyysin ratsastajaa ottamaan taas ohjat tuntumalle ja seuraavaksi olikin aika työstää hieman laukkaa. Neuvoin Jemiinaa pysymään kevyessä istunnassa ja antamaan ratsulleen kunnolla tilaa laukata, unohtamatta kuitenkaan nuoren ratsun tukemista. Laukka näytti olevan orille mieluisin askellaji ja alkuun se otti melkoisia spurtteja, mutta tasaantui hiljalleen. Tämän vuoksi keskityimme laukassa pitämään tahtia mahdollisimman tasaisena, emmekä ottaneet muuta harjoitusta rinnalle. Pikkuhiljaa ratsukko löysi yhteisen tahdin myös laukassa ja päätimme lopettaa hyvään rytmiin, jotta nuorelle jäisi hyvä fiilis harjoituksesta.
Lopuksi teimme vielä hieman käynti-ravisiirtymisiä. Pahanhirttäjä alkoi selkeästi hieman väsähtämään, kun jo valmiiksi heittelevä keskittymiskyky oli huonontunut huomattavasti. Päätimmekin sen vuoksi, että nämä siirtymiset olisivat samalla loppuverryttely ja lopettaisimme heti hyvän tahdin löydyttyä. Käyntiin siirtymiset olivat alkuun hyvin hitaita, mutta lopulta Jemiina sai orin hyvin avuille ja yhteistyö sujui lopputunnista oikein mallikkaasti. Tähän oli hyvä lopettaa oikein onnistunut valmennus. Minulla jäi tästä ratsukosta todella hyvä mieli ja on ilo nähdä, kuinka oma kasvatti on päässyt sellaiseen kotiin, jossa sitä ymmärretään täysin. Olen aivan varma, että tästä hevosesta me kuulemme vielä!
Kasvattien kouluvalmennuspäivän toinen ratsukko oli 3-vuotias Tyyne. Oli mukava huomata, että nuorten kasvattien omistajat käyttivät mahdollisuuden hyväkseen ja tulivat kasvattajan silmän alle valmennukseen. Viveka oli kävelyttänyt tammaa maasta käsin odotellessaan vuoroaan, joten valmennuksen alkaessa pääsimme mukavasti heti hommiin. Alkuun teimme käynnissä kolmikaarista kiemurauraa ja tarkoituksena oli hakea hieman syvempää taivutusta. Ensin tamma ihmetteli taivuttelua ja vähän puri kuolaimeen kiinni, mutta pikkuhiljaa Viveka sai houkuteltua Tyynen avuille. Kun taipuminen sujui, otimme tehtävään mukaan myös pysähdyksiä. Vähän tahmealta tuntuva nuori pysähtyi kyllä hyvin, mutta liikkeellelähtö tuntui hyvin hitaalta. ”Älä pelkää käyttää pohjetta, muistat vaan aina hellittää nopeasti”, neuvoin ratsastajaa. Kerta kerralta Tyyne alkoi reagoida apuihin nopeammin ja muutaman erittäin hyvän pysähdyksen jälkeen siirryimme ravityöskentelyyn.
Ratsukko eteni uraa pitkin kevyessä ravissa ja ensin keskityimme hakemaan sopivaa rytmiä suoralla uralla. Kun Tyyne kulki tasapainoisesti eteen, otimme mukaan loivan kiemuran. ”Muista aina asettaa ja tukea ulkopohkeella, pyrkikää pitämään sama tahti myös kiemuralla”, neuvoin Vivekaa. Huomasin, että Tyynellä kesti aina aikansa lämmetä uudelle tehtävälle ja vaatikin ratsastajaltaan selkeää ohjausta tehtävän alussa. Se oli kuitenkin yritteliäs ja ymmärtäessään jutun jujun se teki, mitä pyydettiin. Kun kiemurat sujuivat moitteettomasti ja Tyyne tuntui hyvin vertyneeltä, pyysin Vivekaa siirtämään hetkeksi käyntiin ja antaa pitkät ohjat.
Kun oli aika aloittaa laukan treenaaminen, pyysin Vivekaa ensin laukkamaan muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan kevyessä istunnassa. Tyynellä oli tahdikas laukka, jossa tuntui olevan paljon kokoamiskapasiteettia tulevaisuutta ajatellen. Kun ratsukko oli ottanut muutaman kierroksen laukkaa verryttelyksi, oli aika aloittaa itse tehtävä. ”Nosta laukka kulmassa ennen lyhyttä sivua ja käännä sitten lyhyen sivun jälkeen lävistäjälle. Muista tukea käännöksissä ja pitää sama tahti yllä. Kun tulette lävistäjän loppuun, siirrä raviin ja tätä toistetaan”, selostin uutta tehtävää ratsastajalle. Huomasimme heti tehtävän alettua, että Tyyne kallistui kulmissa herkästi sisäänpäin, ja tätä ongelmaa lähdimme korjaamaan. ”Pidä sisäpohje lähellä ja muista ulko-ohjalla hyvä tuki”, neuvoin ratsastajaa. ”Pysy itse pystyssä, tasaa painopistettä ulkoistuinluulle, nyt istut vähän vinossa.” Kun saimme Vivekan istuntaa korjattua, alkoi tehtäväkin sujua paljon paremmin. Jouduin välillä muistuttamaan ratsastajan omasta painopisteestä, mutta pääasiassa laukkatehtävä meni alun vaikeuksien jälkeen oikein hyvin. ”Okei, eiköhän tämä riitä teille. Ota vielä kevyttä ravia, anna sen vähän venyttää kaulaa, jos se haluaa”, sanoin ja kehuin vielä ratsukkoa hyvästä työskentelystä.
Päivän viimeisenä valmennettavana oli Viixi ja Rosvo. Ruunikko ori oli ehtinyt jo täyttää 4 vuotta ja olikin näin ollen valmennuspäivän vanhin ratsu, toki hyvin nuori vielä silti. Viixi kertoi heidän isoimmista ongelmakohdistaan, joista päällimmäiseksi tuntui muodostuvan Rosvon levottomuudesta johtuva haluttomuus seistä paikoillaan. Aloitimme valmennuksen tekemällä käynti-ravisiirtymisiä, joissa tarkoituksena oli saada ori kunnolla kuulolle ja odottamaan ratsastajan apuja. Käyntiin se siirtyikin näppärästi, mutta tajuttuaan kyseessä olevan siirtymisten harjoittelu, tarjosi se uutta ravia heti siirtymisen jälkeen. Neuvoin Viixiä istumaan tiiviimmin satulaan ja pidättämään enemmän istunnallaan kuin ohjalla, sillä ori tuntui provosoituvan liian tiheistä pidätteistä. Ratsastajana Viixi oli todella päättäväinen, eikä antanut yhtään ratsulleen periksi vaikeissakaan tilanteissa. Rosvokin tiesi tämän, ja pikkuhiljaa keskittyi yhä paremmin ratsastajansa apuihin ja jätti ennakoinnin vähemmälle. Ratsukko otti vielä vähän laukkaa verryttelyksi kumpaankin suuntaan ennen lyhyitä välikäyntejä.
”Okei, ota vaan ohjat takaisin tuntumalle niin siirrytään seuraavaan harjoitukseen. Tuutte ravissa pituushalkaisijalle ja keskellä vähintään viiden sekunnin pysähdys. Sitten takaisin raviin”, selitin uutta tehtävää. Viixi nosti ravin ja tuli harjoitusravissa kohti pituushalkaisijaa. Hän oli verryttelyssä saanut orin todella hyvin avuille, ja se kuuntelikin nyt todella tarkkaavaisesti ratsastajaansa. Pysähdyksen koittaessa Rosvo alkoi kiemurrella paikallaan ja steppaamaan levottomana. ”Älä jää ohjaan kiinni, pidätä tarvittaessa, mutta anna sille myös tilaa olla paikallaan”, neuvoin. ”Istu rauhassa, pidä pohkeet rentona, ettei se herkkänä ratsuna vaan ymmärrä väärin.” Aluksi paikallaan oleminen tuntui Rosvosta niin vastenmieliseltä ja siitä näki, kuinka tämä tehtävä ottaa hermoon ja kovaa. Viixin päättäväisyys palkittiin tässäkin ja monien, monien toistojen jälkeen saimme orin seisomaan paikallaan. ”Hyvä! Nyt kehut sitä!” huudahdin innoissani Rosvon seistyä hievahtamatta paikallaan ainakin kuusi sekuntia. Viixikin oli todella ylpeä suorituksesta ja Rosvo nautti saamastaan positiivisesta huomiosta.
”Tehdään sitten muutama kerta vielä niin, että tuut pituushalkaisijalle laukassa, siirrät keskellä käyntiin, muutama askel käyntiä ja nostat laukan. Vaihda joka kerta suuntaa, joten nosta laukkakin sen mukaisesti”, selitin. Pysähdysten harjoittelu oli saanut ratsukon hyvään rytmiin ja heidän yhteistyönsä sujui nyt saumattomasti. Tämä seuraava tehtävä tuntui nyt naurettavan helpolta, sekä ratsastajalle että ratsulle ja tosiaankin heille riitti vain muutama toisto. ”Noniin, tähän on erittäin hyvä lopettaa. Upeaa työtä!” kehuin ratsukkoa, joka alkoi keventelemään loppuraveja.