Valmennukset
Tinu & Trullin Taivaantähti (551 sanaa)
Sää oli mitä mainioin. Lämpötila oli parissakymmenessä, mutta aurinko pysyi visusti pilvien takana ja kentälle kävi hento tuuli. Olin pyytänyt ratsastajia kävelyttämään ratsunsa valmiiksi,
jotta saapuessani kentälle voisimme aloittaa heti alkuverryttelyn yhdessä. Vaino kyräili vähän epäluuloisena ympäriinsä, kun kävelin kentän laidalle ja tervehdin ratsastajia. Tinu kertoi tammansa
olevan vähän säpsyllä tuulella ja toivoi, ettei koko valmennus menisi pilalle sen vuoksi. "Ei hätää, pidetään se kiireisenä, niin se ehtii keskittyä vähemmän vieraaseen ympäristöönsä", lohdutin ratsastajaa, joka
nyökkäsi minulle reippaasti. Vaino oli vielä nuori ratsunalku, joten ei ollut ihmekään, että vieraassa paikassa jännitti näin kovasti.
"Ottakaas sitten ohjat tuntumalle ja lähdetään työstämään käyntiä paremmaksi", sanoin ja jatkoin heti perään: "Tarkoituksena on löytää reipastahtinen käynti, mutta niin, ettei ratsut kuitenkaan kiirehdi alta pois, vaan
jäävät rehdisti ohjan ja pohkeen väliin." Seurasin Tinun ja Vainon käyntityöskentelyä ja neuvoin välillä ratsastajaa, jotta hän saisi paremmin tuntumaa ratsuunsa. Pian otimme työskentelyyn mukaan ravin. Aluksi tarkoituksena oli
vain löytää sopivan reipas ja tasainen rytmi, jonka löydyttyä pyysin ratsastajia taivuttamaan hevosiaan vuoroin kumpaankin suuntaan ja välissä kunnon suoristukset. "Hyvä Tinu, tee vaan siirtymisiä ja voltteja väliin, niin Vainolla pysyy
keskittyminen sun avuissa", sanoin Tinulle, joka alkoi saada tammaansa hyvin kuulolle. Vaino alkoi rentoutua, eikä se tuntunut enää jännittävän niin paljoa kuin alussa. "Sitten vielä samaa laukassa! Keskittykää siistiin laukannostoon ja Tinu,
tee vaan taas siirtymisiä väliin, jos siltä tuntuu! huikkasin ja nyökkäsin ratsastajille sen merkiksi, että he saivat alkaa valmistella laukannostoa. Laukassa Vaino jännittyi aluksi kovasti, eikä oikein suostunut taipumaan mihinkään suuntaan.
Tinu sai tehdä kunnolla töitä ratsunsa rentouttamiseksi, mutta lopulta onnistui siinä. "Okei, hyvä Tinu, siirrä Vainokin sitten hetkeksi käyntiin, kehu kunnolla ja anna pitkät ohjat!"
Alkuverryttelyn jälkeen siirryin lyhyen sivun keskelle tuomarin paikalle, vaikkakin tuomarin pöytä puuttui tästä harjoituksesta. Pyysin ratsastajia ottamaan ohjat tuntumalle ja etsimään taas käynnissä tasaisen, reippaan rytmin.
Tämän löydyttyä aloimme treenata päivän tehtävää. "Tulkaa ensin käynnissä, ilman pysähdyksiä pituushalkaisijalle. Tarkoitus on suoristaa käännöksen jälkeen ja ratsastaa mahdollisimman suoralla hevosella pituushalkaisijan loppuun asti.
Vaihtakaa suuntaa joka kerta lyhyelle sivulle päästyänne", selostin ratsastajille ja pyysin Tinua tulemaan ensin. Vaino oli nyt siirtynyt jännittämisestä siihen, että se keskitti energiansa työskentelyyn ja tukeutui ratsastajaansa.
"Älä Tinu tee liikaa, joskus vähemmän on enemmän. Ota kunnolla kiintopiste jostain ja tuijota sitä, älä katso mitä siellä kaulassa tapahtuu. Tunnet kyllä, jos se on vino", sanoin ja neuvoin Tinua rentouttamaan pohkeensa sen sijaan, että puristaisi koko
ajan jommalla kummalla. Emme vaatineet Vainolta täydellistä suorittamista, olihan se vasta ihan kakara. Lyhyet suorat pätkät riittivät sen sijaan, että koko pituushalkaisijan mitalta oltaisiin vaadittu suoruutta.
Tinun ja Vainon kanssa keskityimme tekemään tehtävää pääasiassa käynnissä. Kun tehtävä sujui hyvin, otimme mukaan pysähdyksen. Paikallaan olo tuntui Vainolle helpolta tehtävältä, mikä on harvinaista noin nuorelle ratsulle. Muistuttelin Tinua kehumaan hyvistä
suorituksista reilusti. "Okei, nyt menee kyllä niin hyvin, että tuu sen kans pari kertaa ravissa, ilman pysähdystä", totesin Tinulle, joka pian pyysi ratsuaan raviin. Ravissa suoruuden löytäminen oli tietysti vielä haastavampaa kuin käynnissä, mutta pääasia oli,
että Tinu osasi olla tarpeeksi lempeä ratsulleen ja että Vaino yritti parhaansa. Nämä tavoitteet täyttyivätkin heittämällä ja tästä on hyvä jatkaa harjoittelua kouluratoja varten. "Okei, aikaa kului sen verran paljon, ettei nyt ehditä muuta, mutta ottakaa loppuraveissa
kevyt tuntuma ja antakaa hevosten ottaa muutamia pidempiä, reippaampia pätkiä niin, että askel venyisi reilusti", totesin ratsastajille katsottuani kelloa. Vaino väläytteli aika hienojakin ravipätkiä, josta mainitsin myös Tinulle. "Hyvää työtä kummaltakin, eiköhän lopetella tähän!"
Milja & M.B. Troikka (516 sanaa)
Kiinnitin heti huomiota komeaan nuoreen oriin, Troikkaan. Sen käyntikin oli hyvin ryhdikästä ja matkaavoittavaa - jos ei otettu huomioon ihme sivuaskeleita tai nytkähdyksiä joka kerta, kun se näki jotain mielettömän mielenkiintoista
jossain kentän ulkopuolella. Olin mielissäni siitä, että tähän valmennukseen osallistuttiin nuorilla hevosilla, sillä suoruuden harjoitteleminen on erittäin tärkeää aloittaa jo nuoresta lähtien. Hevoset oli kävelytetty toiveeni mukaisesti
jo ennen kuin saavuin paikalle, joten pääsimme aloittamaan heti treenaamisen alkuverryttelyn merkeissä. "Pidetään tehtävä yksinkertaisena. Hakekaa ensin käynnissä hyvä, tasainen rytmi. Ei anneta hevosten kiirehtiä, vaan pidetään ne ohjan ja pohkeen välissä",
selitin ratsastajille, jotka keräsivät ohjiaan tuntumalle. Milja istui ryhdikkäänä, mutta huomasin nopeasti hänen jännittävän helposti reisillään. "Rentouta jalkoja, ei tarvitse puristaa noin kovaa reisillä", huomauttelin välillä. Samaa, hyvää rytmiä haettiin myös ravissa.
Troikka oli hyvin perinteinen nuori jäbä, joka kiinnostui kyllä työnteosta, mutta sen lisäksi kaikesta muustakin. Milja saikin välillä herätellä oriaan reilusti, jotta se keskittyisi ratsastajansa apuihin, eikä vain liihotellut pitkin uraa.
Sen lisäksi, että alkuverryttelyssä keskityttiin tasaiseen rytmiin, pyysin ratsastajia taivuttamaan hevosiaan vuoroin kumpaankin suuntaan ja tekemään kunnon suoristukset välissä. Troikka oli notkea kaveri, jolle taipuminen ei ollut missään askellajissa hankalaa kumpaankaan suuntaan,
mutta näin heti, että suoristamisen suhteen Troikan kanssa tulisi olemaan paljon työtä tehtävänä.
Ratsukot kävelivät hetken pitkin ohjin alkuverryttelyn jälkeen, jotta ratsut saisivat pienen hengähdystauon. Pian aloitimme kuitenkin päivän tehtävän, jota varten siirryin kentän päätyyn lyhyen sivun keskelle tarkkailemaan ratsujen suoruutta.
Pyysin aloittamaan käynnissä, ilman pysähdyksiä. Emme tavoitelleet täydellistä, koko pituushalkaisijan mittaista suoraa hevosta, vaan keskityimme saamaan muutamia hyviä, tasaisia pätkiä, jolloin hevonen kulkisi suorassa linjassa. Huomasin heti, että Troikka on melkoinen kiemurtelija.
Milja sai jatkuvasti tukea ohjalla ja ottaa pohkeella vastaan, ettei takapää lähtisi eri uralle etupäästä. Nyt ymmärsin, miksi Miljan jalat herkästi jännittyivät, koska hän joutui tekemään jaloillaan paljon töitä Troikan kanssa. Muistuttelin kuitenkin, että tehokkaampaa oli lyhyet avut, jotta Troikalla olisi myös
tilaa reagoida niihin, ettei se turtuisi jatkuvaan puristuksen tunteeseen. Kun Milja sai orinsa hyvin tuntumalle, alkoi kiemurtelukin vähenemään. Saimme jopa muutaman askeleen mittaisia suoria pätkiäkin mahtumaan kiemurtelun lomaan.
Jonkin aikaa tehtävän kanssa pakerrettuamme pyysin Miljaa ottamaan mukaan myös pysähdyksen. "Voit ihan tehdä tervehdyksenkin siinä, jotta Troikka tottuu olemaan paikallaan", sanoin ratsastajalle. Ensimmäiset neljä pysähdystä menivät aivan penkin alle. Orin pysähtyessä se heitti takapään sivuun tai otti sivuaskeleita.
Kun Milja alkoi ennakoida tätä, alkoi Troikkakin pysyä paikallaan, kun se tajusi, ettei sitä takapäätä voi työnnellä mihin suuntaan haluaa. Kun takapää saatiin pysymään paikallaan, Troikka seisoi hienosti ja odotti käskyä lähteä liikkeelle. Liikkeelle lähtiessä ori teki aina saman kiemuran oikealle, mitä lähdimme seuraavaksi treenaamaan.
Kun saimme muutaman hyvän pysähdyksen sekä liikkellelähdön samalla yrityksellä, totesimme ratsastajan kanssa kummatkin, että nyt saa riittää ja ravi jätetään tällä kertaa tehtävästä pois. Oli tärkeää saada loppuun hyvät suoritukset, joten tähän oli hyvä lopettaa. Koska aikaa ei jäänyt nuorten kanssa muuhun harjoitukseen kuin tähän pituushalkaisijalla junnaamiseen,
pyysin ratsastajia loppuraveissa ottamaan vähän pidempää ja reippaampaa pätkää niin, että ratsujen askeleet venyisivät kunnolla. Troikalla riitti hyvin virtaa tunnin loppuun saakka ja ehtipä se loppumetreillä vetää rodeoshownkin, mistä Milja onneksi selvisi oikein hyvin, vaikka se ihan yllättäen ilman ennakkoilmoitusta tulikin.
Riekkumisen jälkeen Milja haki vielä Troikan takaisin tuntumalle, minkä jälkeen he olivat valmiita ja siirtyivät kävelemään loppukäyntejä.
Naella & Kastehelmen Vaniljasokeri (403 sanaa)
Tapasimme ratsukoiden kanssa tallin pihassa, jossa ratsastajat olivat laittaneet hevosensa kuntoon. Kävelimme yhdessä maastoestepellolle, jossa ratsukot kävelivät ensin hyvän aikaa.
"Näette varmasti tuon peltoa ympäröivän laukkaradan. Se on 250 metriä pitkä, ravailkaa se ympäri kumpaankin suuntaan ja sitten sama laukassa. Reilu kevyt istunta ja napakka, etenevä laukka", selitin ratsastajille,
jotka pian keräsivät ohjat tuntumalle ja siirtyivät laukkaradalle. Naella ja Vanilja kulkivat toisen ratsukon perässä, sillä Vanilja tuntui olevan jännittynyt vieraassa paikassa.
Ravi sujui hyvin ja Naella tuki ratsuaan hyvin. Laukassa Vanilja otti hyvin vauhtia alle ja alkoi vähän rohkaistuakin. "Koittakaapa laukassa toiseen suuntaan tulla Vaniljan kanssa edellä!" huikkasin Naellalle.
Vanilja kulki hienosti, eikä epäröinyt ollenkaan kulkea edellä. "Hienosti menee, siirtäkääs sitten käyntiin ja kävelkää hetki, esittelen sillä välin teille esteitä", sanoin ratsukoille kun he olivat laukanneet koko kierroksen ympäri.
"Aloitetaan ihan rauhassa tämän pienen koivuristikon ja tukkiokserin kanssa. Tulkaa ristikolle ensin ravissa, ihan rauhakseen, siitä sitten jatkatte laukassa okserille. Sekin on pieni eikä pituutta juuri ole, joten simppeli homma", selitin ja osoittelin esteitä ja sopivaa tietä niille.
Vanilja tuli hieman epäröiden ristikolle, mutta ylitti esteen näppärästi. Okserille tamma jännitti selkeästi enemmän, mutta ylitti senkin. Toisella kierroksella Naella ei ollut tarpeeksi ratsunsa tukena ja tuli kielto okserille.
"Ei haittaa, tulkaa heti uudestaan alusta. Nyt pidät pohkeet lähellä ja kannusta ihan äänelläkin tammaa hyppäämään", neuvoin ja Naella lähti suorittamaan tehtävää toistamiseen. Nyt ratsukko oli samalla aaltopituudella ja Vanilja hyppäsi nätisti.
"Hienosti, nyt isot kehut sille!" huudahdin hienon hypyn jälkeen ja Naella taputti tammansa kaulaa antaumuksella. "Kerta kiellon päälle vielä, siirrytään sitten toiseen tehtävään!"
Viimeinen hyppy sujui hienosti ja kehotin ratsastajia antamaan hetkeksi pitkät ohjat.
"Harjoitellaanpas sitten seuraavaa: hyppäätte tämän pienen mökin yli, jatkatte siitä tuolle kolmen esteen risusarjalle. Matkaa mökin jälkeen on aika paljon, pyrkikää pitämään tasainen, reipas rytmi. Pidetään tänään estekorkeudet pienenä niin ei mene hommat liian vaikeaksi junnuille", selitin ratsukoille samalla, kun kävelimme tehtävää läpi.
Vanilja otti alkuun muutamat kiellot mökille, mutta lopulta ratsukko pääsi esteen yli reilulla loikalla. "Noniin, sitten rauhoita tilanne ennen sarjaa!" huikkasin Naellalle hänen ratsunsa otettua turhan paljon vauhtia mökkiesteestä.
Sarjan ratsukko suoritti tasaisesti. "Jep, hienosti korjattu mökin jälkeen!" kehuin. Toisella kerralla mökki ei enää ollutkaan niin pelottava tamman mielestä, mutta sarjalle tuli vähän kompurointia. Kolmas kerta toden sanoo ja lopulta tehtävä suoritettiin hienosti alusta loppuun.
"Jätetäänpä Vaniljan kanssa hommat tähän tältä päivältä, näin hyvään suoritukseen on erinomaista lopettaa! Ravailkaa taas laukkarataa ympäri kumpaankin suuntaan ja sitten loppukäynnit", sanoin ja nyökkäsin tyytyväisenä ratsastajille, jotka olivat suoriutuneet valmennuksesta todella hyvin.
Antonia Nietos & Nemelli (462 sanaa)
Alkuverryttely tehtiin maastoestepeltoa ympäröivällä laukkaradalla sen jälkeen, kun ratsastajat olivat kävelyttäneet ratsujaan tarpeeksi kauan. 250 metriä pitkä laukkarata tarjosi sopivat pitkät suorat vähän reippaampaan ratsastukseen, joten
kannustin ratsastajia verryttelemään reippaassa tahdissa niin, että ratsutkin heräisivät maastoesteitä varten. Nellille ei vauhti tuntunut olevan ongelma, mutta välillä se virittyi vähän turhankin paljon.
"Ota iisisti niiden pidätteiden kanssa, älä hermostuta tammaa turhaan. Pidätä ennemmin istunnalla kuin kädellä, istu tiiviisti ja jarruta vatsalihaksilla!" neuvoin Antoniaa. Hän ratsasti kyllä hyvin siististi, mutta ajoittain tamman vauhti sai Antonian jäämään ohjaan kiinni.
Ratsukot ravasivat radan kerran kumpaankin suuntaan ympäri, minkä jälkeen sama tehtiin laukassa. "Kevyt istunta, pitäkää hevosilla hyvä ryhti ja reipas tahti", sanoin ja kannustin nostamaan laukan. Laukassa Nelli oli paremmin avuilla ja Antoniakin rentoutui selässä.
"Hyvä homma, riittää Antonia!" kehuin. Ratsukot siirtyivät käyntiin ja aloimme pikkuhiljaa siirtymään hyppäämisen pariin.
Aloitimme hyppäämisen simppeleistä esteistä. Koivuristikko ja pieni tukkiokseri tarjosivat hevosille pehmeän aloituksen maastoesteille, mitä tässä valmennuksessa haettiinkin. Pyysin ratsastajia tulemaan ristikolle ravissa ja laskeutumisen jälkeen jatkaa laukassa okserille.
"Ei tarvitse mennä kovaa, pitäkää hyvä rytmi yllä ja hevoset rauhallisina", sanoin ja annoin luvan aloittaa. Antonia tuki nuorta ratsuaan hienosti ja Nelli ylitti esteet rohkeasti. Ainut, mistä tamma vähän hermostui, oli se, jos Antonia ei ehtinyt hyppyyn kunnolla mukaan ja nyppäisi tästä syystä ohjasta esteeltä laskeutuessa.
Tämä oli melko isokin haaste, koska kokematon ratsu otti hieman liioiteltuja leiskautuksia esteille. "Älä päästä sitä kiihdyttämään esteelle, nämä ovat niin pieniä että se kapuaa ne vaikka käynnissä. Pidätät ja vasta riittävän lähellä estettä annat luvan hypätä", neuvoin Antoniaa, jonka ratsu alkoi karata alta heti koivuristikon jälkeen.
Pikkuhiljaa meno alkoi sujua ja ratsukko löysi yhteisen rytmin tekemiseen. Viimeiset kaksi kertaa sujui jo niin sulavasti, ettei minulle jäänyt muuta tehtävää kuin kehua ratsukkoa erinomaisesta suorituksesta: "Teille riittää tämä tehtävä, hyvää työtä ja erinomaista ongelmanratkaisua, Antonia!"
Päivän toinen ja viimeinen tehtävä oli pieni mökkieste ja kolmen risuesteen sarja. Mökin ja sarjan välissä oli reilusti matkaa, joten ratsukot pääsivät samalla harjoittelemaan rytmin säilyttämistä esteiden välillä.
Nellin alkuhermoilut ensimmäisellä tehtävällä olivat jo jääneet taakse ja nyt edessäni oli kuin eri ratsukko. Antonia kulki tasaisen hyvässä harmoniassa tammansa kanssa, ja nuorikko hyppäsi varmasti esteiden yli. Se ei turhaan jännittänyt ja nyt kun yhteinen rytmi oli löytynyt, ei esteiden pitkä välimatkakaan tuottanut ongelmia.
Muutaman kerran saimme nähdä taas melkoiset leiskautukset mökille, jos Antonia ei muistanut tuoda tammaa tarpeeksi lähelle estettä, mutta tämä korjautui heti muutaman erheen jälkeen. Muuten menossa ei oikein ollut korjattavaa, välillä huomauttelin Antoniaa ratsastamaan enemmän istunnalla ja jättämään ohjasavut vähemmälle. Nellistä ei kyllä herkkyyden lisäksi
juurikaan huomannut, että työskentelin nuoren hevosen kanssa. Sen varmuus hypätessä oli jo ihailtavaa ja sen tekniikka oli pääosin hallussa. Huomaa kyllä, että se edelleen tarvitsee paljon tukea ratsastajaltaan, mutta mielestäni tässä on oikein lupaava kenttäratsun alku, josta varmasti kuulen vielä myöhemmin lisää!
Kerrottuani näitä ajatuksia Antonialle päästin ratsukot loppuverryttelemään hevosiaan laukkaradalle.
Mari H & Routaruusun Lumihelmi (354 sanaa)
Alkuverryttely tehtiin reippaassa tempossa niin, että hevoset saatiin hyvin avuille ja vetreiksi esteitä varten. Vielä junnuhevosiin kuuluva Helmi vaikutti innokkaalta ja se tarkkaili jatkuvasti
kentälle kasattuja esteitä sivusilmällään. Mari sai pidettyä Helmin hyvin tasaisena innokkuudesta huolimatta ja ratsukko etenikin hyvässä yhteisessä rytmissä. Kun ratsukot olivat ravanneet reippaasti kumpaankin suuntaan,
siirryttiin verryttelemään laukassa. "Olkaa kevyessä istunnassa, pitäkää perustahti lähellä rataestevauhtia, mutta ottakaa välillä reippaampia spurtteja ja olkaa tarkkana siinä, että saatte spurtin jälkeen tahdin takaisin normaaliin",
selitin ratsastajille. Laukassa Mari sai alkuun jarrutella ratsuaan vähän enemmän, mutta nopeasti he löysivät taas molemmille sopivan rytmin. Kun hevoset tuntuivat vertyneen hyvin, pyysin ratsastajia tulemaan pienen pystyesteen muutaman kerran verryttelyhypyiksi
ennen varsinaisen estetreenin alkamista. Helmi hyppäsi hyvällä asenteella ja tammalla oli näppärä hyppytekniikka.
Pienten välikäyntien jälkeen pyysin ratsastajia keräämään ohjat tuntumalle. Pyysin heitä ensin hyppäämään muutamat esteet yksittäin ennen kuin lähdimme treenaamaan rataa.
Helmille esteet tuntuivat helpoilta, eikä ongelmia ilmennyt. Ainut missä Marin piti olla tarkkana oli se, ettei tamma lähtenyt kiihdyttelemään vauhtiaan liikaa. Kun vauhti pysyi sopivana, ratsukon meno näytti todella hyvältä.
"Okei, eiköhän sitten lähdetä treenaamaan rataa", sanoin ja selostin ratsastajille estejärjestyksen. Esteet oli myös numeroitu varmuuden vuoksi. Mari ja Helmi tulivat ensin ja estekorkeus oli aluksi 80cm.
Helmi eteni radalla todella varmasti. Vaikka tamma oli nuori, se oli selkeästi syntynyt estehevoseksi, sillä se ei radalla ollessaan vaikuttanut yhtään ikäiseltään. Ratsukot tulivat radan muutaman kerran vuorotellen, jotta hevoset saivat aina välissä vähän levätä.
"Okei, otetaas sitten uusinta mukaan kuvioihin. Jos saatte puhtaan perusradan, jatkatte suoraan uusintaradalle", sanoin ja näytin uusintaradan ratsastajille samalla, kun nostin estekorkeuden metriin. Helmi ei ollut koko valmennuksen aikana pudottanut yhtäkään puomia eikä se ollut myöskään kieltänyt kertaakaan.
Sama homma jatkui myös nyt ja ratsastajat pääsivät treenaamaan uusintarataa. Mari osasi kikkailla hyvin ratsunsa kanssa ja Helmin ketteryys tuli hyvin esiin uusinnassa. Viimeisen kerran ollessaan radalla Helmi innostui jo vähän turhan paljon ja vauhti pääsi välillä turhan kovaksi.
Marilla oli nyt jo selkeästi enemmän työtä pitääkseen ratsunsa hallinnassa, mutta silti he suoriutuivat sekä perus- että uusintaradasta virhepisteittä. "Erinomaista työtä Mari!" kehuin ja kehotin Maria kehumaan myös ratsuaan hienosta työskentelystä. "Siirtykää sitten loppuverryttelyyn, kevennelkää rennosti, päästäkää hevosia
vähän venyttämään kaulaansa ja askel saa olla letkeää."
Lisa & Helmiahon Lumimuru (334 sanaa)
Muru eteni alkuverryttelyssä hyvin napakasti, tasaisessa rytmissä. Tarkoitus olikin jo verrytellessä keskittyä siihen, että hevoset etenisivät mahdollisimman reippaasti kuitenkin ollen hyvin avuilla.
Lisa ratsasti hyvin tarkasti ja huomasi, että tämä ratsukko oli tehnyt jo pitkään töitä yhdessä. Muru tuntui lukevan ratsastajansa ajatuksia ja meno näytti todella vaivattomalta. Ravin jälkeen verryteltiin laukassa, kevyessä istunnassa ottaen välillä reippaampia pätkiä.
Muru näytti olevan vähän vahvempi laukassa ja spurttien jälkeen Lisa saikin käyttää vähän reilumpia pidätteitä saadakseen tamman hidastamaan. "Teepäs Murun kanssa myös siirtymisiä raviin tai käyntiin välillä. Lyhyitä, napakoita siirtymisiä, niin saat sen takaisin avuille", sanoin
Lisalle, joka teki työtä käskettyä. Jo muutaman siirtymisen jälkeen tamma oli taas samalla aaltopituudella ratsastajansa kanssa ja päästin ratsukon hyppäämään muutaman kerran pienen pystyn verryttelyhyppyinä.
Alkuverryttelyn ja lyhyiden välikäyntien jälkeen aloitimme hyppäämisen. Ratsukot hyppäsivät muutamat radan esteet yksittäin ennen kuin siirryimme hyppäämään kokonaista rataa.
Aluksi radan korkeus oli 80cm. Selostettuani ratsastajille estejärjestyksen, aloitimme. Tehtävän aloitti Mari ja Helmi ja Lisa odotteli Murun kanssa vuoroaan. Kun heidän vuoronsa tuli, Muru lähti varmalla otteella radalle.
Sen tahti pysyi tasaisena, mutta muutamalle esteelle sattui pieni ajatuskatko ratsastajalla, ja lähestymiset epäonnistuivat ja pari puomia tuli alas. "Ota radan loppuosa heti uudestaan, alkaen okserista", sanoin Marille ensimmäisen suorituksen jälkeen nostettuani ripeästi puomit takaisin ylös.
Nyt radan loppuosa meni paljon paremmin, Lisa oli tarkkana ja tuki ratsuaan hienosti. Seuraavalla kerralla rata sujui hienosti, pudotuksia tai muitakaan ongelmia ei ilmennyt. Kolmannellakin kerralla sujui yhtä hienosti, joten otimme tehtävään mukaan uusinnan.
Nostin radan esteet metrin korkeuteen ja näytin samalla uusinnan esteet. Jos perusrata sujui virhepisteittä, ratsukko sai jatkaa uusintaan. Lisa ratsasti hyvin tarkasti, eikä Murunkaan menossa ollut moitittavaa. Muutama puomi putosi uusinnassa, mutta kun muistutuin Lisaa pitämään pohkeet kyljissä ponnistaessa,
Murukin taas tsemppasi. Kokonaisuudessaan ratsukko suoritti tasaisen hyvin, mitä nyt pieniä herpaantumisia mahtui myös mukaan. Viimeisellä kerralla Lisa kannusti tammaansa vähän reippaampaan laukkaan, mistä oli kyllä hyötyä.
Tamma sai paremmin voimaa ponnistuksiin, ja hyppäsi jokaisen esteen virheettömästi ja siististi. "Hyvä, eiköhän jätetä näin erinomaiseen suoritukseen! Keventele vähän kumpaankin suuntaan rennosti, anna tamman venyttää kaulaansa", totesin uusintaradan viimeisen esteen jälkeen.
Julia Kaihovaara & Pohjanruoska (443 sanaa)
Ensin kuului kova rytinä, sitten äänekäs huudahdus, jota seurasi naisääni: "Hiljaa nyt jo!" Ajatuksena oli vielä hakea kupponen kahvia sisältä ennen kuin lähtisin valmennettavien luo, mutta
tämä kuulosti jo sen verran dramaattiselta saapumiselta, että päätinpä jättää santsikupin välistä ja suunnata tallin parkkipaikalle. Siellä seisoi punaposkinen, hermostunut nainen pitelemässä mustaa oria, jonka sieraimet olivat suuret kuin lautaset ja
se korisi äänekkäästi. "Jaaha, vai sellanen tyyppi", totesin päästyäni kuuloetäisyydelle. Julia kääntyi ympäri ja näytti nololta. "Antek.." nainen oli sanomassa, mutta keskeytin hänet: "Älä turhaan, on Ennakin hommannut ties mitä kovapäitä tänne, ette erotu joukosta yhtään".
Julia yhtyi nauruuni ja taputti jopa oriaan kaulalle. "Tää on vähän tällanen kukkoilija, ihan sama mihin mennään, niin se kuvittelee olevansa paikan pomo", Julia selitti. "Ootko yksin liikenteessä, tarvitsetko jeesiä?" kysäisin ja sain myöntävän vastauksen.
Kaksin Ruoska saatiin ihan näppärästi kuntoon ja kyllä se ori hiljeni, kun oli tarpeeksi monta kertaa kuuluttanut olevansa paikalla ja saanut Hiivurin machomiehiltä vihamielisiä vastauksia.
Ratsukot alkuverryttelivät maastoestepellon laukkaradalla, minkä jälkeen suuntasimme metsään. Uhmakkaan oloinen ori oli näyttävä näky omistajansa ratsastamana, mutta ratsastaja ei selkeästi päässyt helpolla. Jo alkuverryttelyn jälkeen hiki valui naisen otsalta, eikä ori vaikuttanut vielä yhtään hengästyneeltä.
"Hypätkääs pari kertaa verryttelyksi noita tukkeja tuossa", huikkasin ratsastajille ja osoitin vähän matkan päässä olevia tukkiesteitä. Ruoska laukkasi voimalla estettä kohti ja hyppäsi itsevarmasti ja liioitellen tukin yli.
Egoa ei tältä äijältä ainakaan puuttunut. "Joo, siirrytään vaan hyppäämään oikeita esteitä, näähän sujuu kummaltakin niin ongelmitta", totesin muutamien hyppyjen jälkeen. Aloitimme ensin matalalla banketilla, josta jatkoimme vaativampaan tehtävään. Tämä ratsukko oli selkeästi tehnyt paljon töitä yhdessä,
sillä heidän menonsa oli suoraviivaista ja täsmällistä. Julia tiesi ratsunsa ongelmakohdat ja Ruoska totteli kellontarkasti ratsastajansa apuja. Välillä minusta tuntui, että lähinnä seuraan vierestä osaavan ratsukon työskentelyä, mutta pääsin minä onneksi välillä ihan valmentamaankin.
Etenkin isommilla alashypyillä Ruoska otti vähän turhan räjähtäviä hyppyjä sen sijaan, että laskeutui nätisti ja tätä saimme vähän korjailla ennen kuin alkoi taas sujua.
Valmennuksen päätteeksi treenasimme kapeita esteitä. Aloitimme suht helposta, ratsujen tasoa alemmista esteistä, joista etenimme sen mukaan, miten hyvin ratsukoilla meni. Ruoska hyppäsi suurella itsevarmuudella, vauhtia tosin alkoi löytyä välillä jo liikaakin. "Teepäs vähän ronskimpia pidätteitä, sen ei tarvitse räjähtää esteiltä
ihan noin voimakkaasti eteenpäin!" totesin Julialle, jonka hevonen oli innostunut kapeasta laatikkomallisesta esteestä turhan paljon. Mitkään pienet avut eivät tämän herran kanssa toimineet ja Julia tiesi tämän hyvin. Nopeasti nainen sai hevosensa takaisin täydelliseen hallintaansa,
vaikka Ruoska välillä vähän yrittikin kyseenalaistaa hitaampaa vauhtia. "Ihmeen tottelevainen tuo ori on, vaikka sen olemus antaa olettaa jotain ihan muuta", totesin Julialle, joka hyppäsi orillaan jokaisen esteen ongelmitta, mitä vain käskin heidän hypätä.
"Joo, älä kerro kenellekään, mutta pohjimmiltaan tää on ihan mun tossun alla. Mut antaa sen esittää olevansa kovis", Julia vastasi ja iski naurahti.
Tiikeri & Mörkövaaran Vouti (378 sanaa)
Tiikerillä oli allaan tyylikäs ruunikko ori, joka kulki alkuverryttelyssä vauhdikkaasti eteenpäin. Sain useampaan otteeseen pyytää ratsastajaa hillitsemään ratsuaan, joka tuntui vain kiitävän maastoestepellon laukkarataa pitkin.
Samalla se katseli korvat hörössä jokaiseen ilmansuuntaan vuoron perään. Pikkuhiljaa verryttelyn edetessä se kuitenkin alkoi rentoutua ja keskittyä työntekoon. "Se tarvii aina vähän aikaa sopeutua uuteen ympäristöön ennen kuin alkaa toimia avuilla",
Tiikeri totesi ja rapsutti oriaan kaulasta. Vouti vaikutti innokkaalta tyypiltä, ja oria katsellessani ajatukseni vei heti siihen, ettei tältä valmennukselta ainakaan vauhtia puuttuisi. Kun ratsukot olivat verrytelleet tarpeeksi, siirryimme metsään.
Verryttelyhypyiksi pyysin ratsastajia ylittämään muutamat yksinkertaiset tukit pariin otteeseen. Heti kun Vouti tajusi pääsevänsä hyppäämään, se sai kunnon energiapiikin. Muutamat ilopukitkin lensivät ensimmäisen hypyn jälkeen ja Tiikeri sai keräillä oriaan
reippaasti. "Unohdapas kevyt istunta alkuun kokonaan ja istu tiiviisti penkkiin. Pieniä pidätteitä tiuhaan tahtiin, ei päästetä sitä kiitämään!" neuvoin Tiikeriä, joka samantien istahti takaisin penkkiin ja alkoi kerätä hevostaan kasaan.
Voutin kanssa jouduttiin ottamaan vähän useampi verryttelyhyppy ennen kuin meno alkoi näyttää fiksummalta. "Okei, eiköhän sillekin riitä, siirrytään bankettien pariin!" totesin, kun ratsukko sai muutaman kivan hypyn alle.
Banketeilla Tiikeri sai olla kovin tarkkana ruunikkonsa kanssa, että hypyistä saatiin maltillisia. Liioitteluun taipuvainen ori halusi hypätä korkealta ja kovaa, vaikka ensimmäinen hypättävä banketti olikin orin tasoon nähden hyvinkin helppo.
Kun siirryimme haastavampaan bankettiin, alkoi Voutikin vähän rauhoittua ja keskittyä työntekoon. Kun tehtävät eivät enää olleet liian helppoja sille, se joutui kaahaamisen sijaan vähän ajattelemaankin. Bankettien lisäksi otimme muutamat isommat alashypyt, joissa
Vouti suoritti erinomaisesti. "No tämähän on melkoinen käänne teidän työskentelyssä, hyvää työtä!" kehuin ratsastajaa, joka oli löytänyt innokkaasta oristaan oikean vaihteen ja nyt heidän meno näytti jo yhteistyöltä.
"No niin, hypätääs sitten niitä kapeampiakin esteitä valmennuksen päätteeksi", totesin ratsastajille ja osoitin seuraavien esteiden suuntaan. Etenimme esteissä taas tietenkin helpommasta haastavampaan ja sama kaava toistui kuin banketeilla. Mitä helpompi tehtävä,
sitä enemmän Vouti veti kierroksia, vauhti kiihtyi ja liioittelu lisääntyi. Heti, kun esteet kapenivat entisestään ja korkeus ja pituus kasvoi, alkoi orikin miettiä, mihin jalkansa laittaa ja millä vauhdilla kannattaa edetä. Tiikeri ratsasti energistä oriaan hienosti ja rohkea ori
ylitti jokaisen esteen empimättä. Kuten jo heti alkuun pistin merkille, Vouti oli tyylikäs hevonen, jolta löytyi paljon osaamistakin. Taidot vain herkästi meinasivat hukkua vauhdin alle, mutta osaavan ratsastajansa ansiosta sopiva balanssi löytyi kyllä jokaisen tehtävän kohdalla
ennemmin tai myöhemmin, lopputuntia kohden yleensä ennemmin.
