Tallipäiväkirja
29.09.2020
Syksy on saapunut rytinällä syyssateineen ja ruska alkoi olla kauneimmillaan. Syksyiset varsat ovat yhtä lukuunottamatta syntyneet ja myytykin. Olen hurjan otettu siitä, kuinka kova kysyntä tämän kasvattimyynnin varsoilla olikaan. Jopa syntymätön varsakin oli jo varattu. Tipulla alkaa kyllä olemaan jo niin tukalat oltavat, että uskon (ja toivon) varsan syntyvän pian. Ainakin tamman olemuksen perusteella voisin vaikka lyödä vetoa sen varsovan huomenna.
Myös surua on tähän syyskuuhun mahtunut, sillä jouduimme alkukuussa hautaamaan rakkaan Kassun ja viikko sitten iki-ihanan Eikan. Kävimme Kassun kanssa elokuun lopussa esteratsastuksen laatuarvostelussa ja kotiin lähdimme ykköspalkinto kourassa. Olin niin ylpeä suuresta rautiaastani ja ajattelin, että nyt se pääsee vihdoin viettämään leppoisia eläkepäiviä. Vaan toisin kävi. Kassu ei oikein tästä reissusta enää palautunut, oli seuraavan päivän hyvin vaisu ja kankea. Keskiviikkona 2. päivä syyskuuta orin kunto romahti, epäilin samantien ähkyä. Eläinlääkärin tullessa paikalle tilanne oli jo toivoton ja ainut apu olisi ollut ähkyleikkaus. En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä ja lähteä leikkaamaan, Kassulla kun alkoi ikääkin jo olla. Raskain mielin päädyin lopettamaan rakkaan hevoseni. Eikan kanssa taas päätös oli tehty jo aiemmin. Orin yleiskunto oli ihan hyvä, mutta hampaat sillä oli mennyt niin heikkoon happeen, että halusin orin lähtevän mieluummin hyvän sään aikaan vielä hyväkuntoisena kuin liian laihaksi kuihtuneena.
Muuten tallin arki rullaa tasaisesti eteenpäin. Vilskettä riittää ison hevoslauman ja tallin mailla pyörivien kilpailuiden ansiosta. Varsat ovat viihtyneet hurjan hyvin uusissa pihatoissaan. En voisi olla tyytyväisempi Samin työhön, pihatoista tuli juuri sellaiset kuin olin päässäni kaavaillutkin. Ja työ saatiin vielä nopeasti tehtyä, Tero auttoi Samia minkä omilta töiltään ehti ja Ottokin osallistui rakennustöihin tuttuun tapaansa erittäin mielellään. Harri on viime aikoina reissannut paljon, käväisi jopa Briteissä asti valmentamassa, yleensä hän pysyttelee visusti Pohjoismaissa. Nyt hän on päättänyt pitää loppuvuoden vapaata, eli saamme nauttia herrasmiehen seurasta runsaasti seuraavien kuukausien ajan. Harrillehan loma tarkoittaa sitä, että hän kiertää "vain" Suomessa valmentamassa. Ja tottakai hän on luvannut pitää mulle ja muille tallin ratsastajille tehovalmennuksia tämän "lomansa" aikana. Välillä musta tuntuu, että tää mies pysähtyy vasta haudassa!