© enna

Kouluvalmennus: Jenna - Lumivirran Lumikki (390 sanaa)

Sovimme Jennan kanssa pitävämme toisillemme muutamat valmennukset ja nyt oli minun vuoroni valmentaa. Aloitimme Lunnin kanssa kouluvalmennuksella. Jenna oli jo kävelyttämässä tammaa maneesissa saapuessani sinne. Ratsastaja selosti nopeasti perusasiat Lunnista ja sen vahvuuksista ja heikkouksista. Tämän perusteella lähdin suunnittelemaan tehtäviä sillä välin, kun Jenna alkoi verryttelemään ratsuaan. Seurasin alkuun sivusta nähdäkseni, miten ratsukon yhteistyö toimii. Pohkeille hieman kuuro, reipas tamma vaikutti muuten oikein kuuliaiselta, mutta pohkeita sai aina antaa reilusti. Korjasin välillä ratsastajan istuntaa ja muistutin hellittämään pohkeesta välillä, jotta tamma ei turtuisi yhtään enempää jalka-avuille. Veryttelyn jälkeen ratsukko piti lyhyen hengähdystauon kävelemällä pitkin ohjin.

Seuraavaksi siirryimme päivän tehtävään, joka oli avotaivutus lyhyillä sivuilla. Heti kulman jälkeen käyttäen hyväksi kulmassa tapahtuvaa asetusta oli tarkoitus aloittaa avotaivutus ja jatkaa koko lyhyt sivu molemmin puolin kenttää. Ensin tehtävä tultiin ravissa. Aluksi taivutus jäi melko lieväksi, eikä Lunni kuunnellut ulkopohjetta juurikaan, minkä vuoksi takapää karkasi ulos uralta. "Pidä pohjeavut lyhyinä ja terävinä, toista tarvittaessa heti, mutta muista hellittää välissä", neuvoin Jennaa. Kerta kerralta avotaivutus alkoi muistuttaa oikeaoppista ja tämän tehtävän avulla ratsu herkistyi pohkeelle kohtuullisen hyvin. "Okei, lähtekää sitten aina avotaivutuksen jälkeen pitkän sivun alusta lävistäjälle ja ottakaa ravilisäys", selitin Jennalle jatkotehtävää. Nyt avotaivutus sujui jo hienosti, eikä liikettä ja ratsastajaa tarvinnut kuin välillä hienosäätää. Ravilisäykset jäivät alkuun latteaksi, mutta muistutin taas napakoista pohjeavuista. "Voit keventää lisäyksillä, jos se tuntuu itsestä paremmalta", sanoin ratsastajalle. Muutaman ihan hyvän lisäyksen jälkeen Lunnilla taisi joku lamppu syttyä päässä ja se alkoi yhtäkkiä näyttää erittäin hienoa lisättyä ravia. "Vau! Just noin!" kehuin ja totesin vielä, että tuon suorituksen jälkeen sai siirtyä pienille välikäynneille.

"Otetaan sama tehtävä vielä laukassa muutamaan kertaan", sanoin katsottuani kelloa ja huomattuani aikaa olevan vielä vähän jäljellä. Näin lopputunnista Lunni oli hyvin vertynyt ja herkistynyt huomattavasti pohjeavuille. Jennan ei enää tarvinnut olla niin napakka pohkeidensa kanssa ja ratsastuksesta saatiin näin huomattavasti eleettömämpää. Laukassa avotaivutus sujui heti moitteettomasti. Lisäykset jäivät taas alkuun hieman laimeiksi, mutta pikkuhiljaa tamma alkoi näyttää erinomaisia lisäyksiä Jennan vaadittua siltä kovemmin ja enemmän. Tämä tuntuikin olevan ratsukon yleinen ongelma, ettei Jenna vaatinut ratsultaan tarpeeksi ja tamma meni heti sieltä, mistä aita oli matalin. Mutta heti kun ratsastaja vaati, Lunni suoritti moitteetta. Viimeiset kaksi laukkalisäystä olivat todella hienot ja päätimme lopettaa valmennuksen niihin suorituksiin. Ratsukko alkoi loppuverryttelemään kevyessä ravissa rennommalla tuntumalla samalla, kun kertasimme Jennan kanssa pohjeapujen käyttöä ja tiukempaa päättäväisyyttä ratsastajan puolelta. Tammahan suoritti hyvin, kun siltä vaan pyydettiin tarpeeksi tiukasti.

Estevalmennus: Jenna - Hilirimpsis (317 sanaa)

Rakensin maneesiin kolme estettä sillä välin, kun Jenna verrytteli Hiliä. Tein yhdet pystyesteet molempien lyhyiden sivujen keskelle ja yhden ristikon kahdeksikon keskiosaan. Verryttelyn jälkeen aloitimme hyppäämisen. "Jää ensin tähän katsomopäätyyn pääty-ympyrälle ja hypätkää molempien esteiden yli. Esteelle voi vähän suoristaa, mutta muuten mennään ympyrän kaaren mukaisesti", sanoin, jonka jälkeen Jenna aloitti tehtävän. Energinen tamma lähti innolla imemään kohti estettä ja leiskauttikin alkuun kunnon loikkia. "Puolipidätteitä, tasainen istunta. Älä päästä kaahaamaan liikaa", neuvoin ja seurasin samalla ratsukon työskentelyä. Hili ei olisi millään tahtonut rauhoittua, mutta useamman pidätteen jälkeen se alkoi vihdoin antaa periksi ja hidasti vauhtiaan. Heti sen jälkeen hypyistäkin tuli siistimpiä. "Okei, vaihda sitten suuntaa ja siirrytään toiselle pääty-ympyrälle. Muuten sama tehtävä", huikkasin muutaman erinomaisen suorituksen jälkeen. Toiseen suuntaan tehtävä sujui samaan malliin kuin edellisessä kierroksessakin. Alkuun vauhtia oli ihan liikaa ja hypyt epätasaisia, mutta pikkuhiljaa Jenna sai taas ratsunsa avuille ja suorittaminen parani hyppy toisensa jälkeen. "Okei, eiköhän tää riitä verryttelyhypyiksi", sanoin lopulta ja Jenna siirsi Hilin hetkeksi käyntiin ja antoi pitkät ohjat.

Pienen hengähgystauon jälkeen siirryimme hyppäämään kahdeksikolla. "Muista valmistella laukanvaihto jo ennen kahdeksikon keskiosaa, jotta laskeudutte hypystä myötälaukkaan. Katse selkeästi menosuuntaan ja vaihda laukka-avut toisinpäin juuri ennen hyppyä", neuvoin ja annoin ratsukolle luvan aloittaa. Hili lähti tuttuun tapaan intoa puhkuen ja vähät välittäen ratsastajansa pidätteistä, mutta laskeuduttuaan muutaman kerran esteeltä ristilaukalle ja sotkeuduttuaan jalkoihinsa tamma alkoi keskittyä paremmin apuihin ja teki mitä pyydettiin. Pikkuhiljaa saimme laukanvaihdot hiottua moitteettomiksi. Tasaisen tahdin pitäminen tuntui melko haastavalta tehtävältä Hilin ollessa niin vauhdikkaalla tuulella, mutta valmennuksen loppua kohden tämäkin ongelma saatiin pääosin korjattua. "Älä jää ohjaan kiinni vaan hellitä silloinkin, vaikka pidätteeseen ei heti vastattaisi. Sitten teet vain uuden pidätteen heti perään", muistutin yhden erityisen vauhdikkaan pätkän jälkeen. Kun tehtävää oli toistettu riittävästi niin, että se sujui ongelmitta eikä ratsu vastustanut apuja, oli aika lopettaa hyppääminen ja siirtyä ravaamaan kevyttä ravia loppuverryttelyksi. "Päästä tuntumaa vähän löysemmäksi ja anna sen venyttää kaulaa alaspäin", huikkasin ja aloin kerätä esteitä pois.

Estevalmennus: Jenna - Primo Lacetti (374 sanaa)

Olin pyytänyt Jennaa rakentamaan esteet valmiiksi maneesiin. Tarkoituksena oli harjoitella sarjoja, joten Jenna oli rakentanut toisen pitkän sivun tuntumaan kolmen esteen sarjan yhden askeleen väleillä ja toiselle puolelle kahden esteen sarjan kahden askeleen välillä. Saapuessani Heimdalliin ratsukko oli jo kävelemässä maneesissa. Rupattelimme alkuun hetken aikaa ja Jenna kertoi minulle ratsustaan, minkä jälkeen aloitimme alkuverryttelyn. Pyysin Jennaa tekemään paljon nopeita siirtymisiä sekä askellajista toiseen että askellajien sisälläkin. Tämä auttoi helposti kuumuavaa oria pysymään tasaisempana ja keskittymään työntekoon. Jenna ratsasti siististi ja tarkasti herkkää oriaan, heidän yhteistyö näytti oikein sujuvalta. Laukassa Lasse veti ylikierroksille muutaman kerran ja päätyi hyppimään paikallaan, mutta Jenna sai hienosti ratkottua tilanteet antaen reilusti tilaa edestä ja pitämällä pohkeet rauhassa. Alkuverryttelyn jälkeen ori sai pienen hengähdystauon.

Aloitimme hyppäämisen kahden esteen sarjalla. Sarjan esteet olivat näin alkuun 70cm korkeita, mutta tarkoituksena oli korottaa niitä hyvinkin pian, sillä Jenna oli kertonut orin olevan suhteellisen välinpitämätön pieniä esteitä kohtaan. Ja sen sainkin huomata heti ensimmäisellä hyppykerralla. Ori tuli kiemurrellen sarjan ensimmäiselle osalle, hyppäsi himaa ripoen esteen yli, eikä vaivautunut ottamaan toista askelta esteiden väliin vaan pinkaisi heti uuteen hyppyyn ensimmäisen askeleen jälkeen ja pudotti puomin. Neuvoin Jennaa pitämään pohkeet lähellä ja keskittymään jokaiseen ratsastettavaan askeleeseen. Muutaman samankaltaisen yrityksen jälkeen Jenna selvästi sisuuntui ja alkoi kunnolla keskittyä tehtävään, joka osottautui yksinkertaisuutensa takia haastavaksi tälle ratsulle, joka ei viitsinyt helppojen tehtävien eteen vaivautua. Vähän kerrallaan Jenna sai aktivoitua Lassea tehtävälle ja nostettuani esteet metriin, alkoi oriakin hyppääminen kiinnostaa. "Hyvä, eiköhän tää riitä tätä tehtävää", sanoin Jennalle ratsukon hypättyä esteen kumpaankin suuntaan moitteettomasti. "Anna kävellä pari minuuttia", jatkoin.

Tunnin lopuksi harjoittelimme vielä kolmen esteen sarjaa. Estekorkeus oli tässä sarjassa 110cm. Alkutunnin harjoitukset olivat tuottaneet tulosta ja nyt ratsukko lähestyi sarjaa suorassa ja tarkkaavaisesti. Lasse oli päässyt hyppäämisen makuun ja suoritti nyt täydellä teholla. "Olit aivan oikeassa niistä alle metrin esteistä", naurahdin Jennalle, joka kehui hevostaan hienon suorituksen jälkeen. Tässä tehtävässä ratsukko ei paljoa neuvoja kaivannut ja keskityimmekin nyt lähinnä hienosäätämään ratsastajan istuntaa ja apujen käyttöä orin hypätessä innoissaan kerta toisensa jälkeen puhtaasti kolmoissarjan. Välillä Lasse meinasi innostua turhankin paljon, mutta Jenna sai hienosti tasoitettua orin ennen kuin mitään katastrofia ehti tapahtua. "Okei, eiköhän tää riitä tältä päivältä. Todella hyvin meni tää kolmoissarja!" kehuin Jennaa, joka taputteli oriaan kaulalle ja siirsi sen kevyeen raviin. Ratsukon kevennellessä loppuraveja siivosin esteet.

Luonne: Reprobate - Keijukuningas (504 sanaa)

Keijukuninkaan kanssa ei mikään suju rennosti, mutkattomasti tai yhteistyöhaluisesti. Kunkuksi kutsuttu ori tykkää haasteista ja kuvittelee kaikkien muidenkin tykkäävän niistä. Se ei päästä ketään lähellään olevaa helpolla, vaan pistää kaikessa vastaan ja testaa jokaista käsittelijäänsä joka ikinen kerta, vaikka sen kanssa olisi työskennellyt päivittäin jo vuosien ajan. Aamut alkavat perinteisesti sillä, että ori potkii seiniä kuultuaan jonkun astuvan talliin. Potkiminen jatkuu niin kauan, kunnes herra saa ruuat eteensä. Siinä samalla kannattaa ori loimittaa, sillä ruokien loputtua se ei päästä loimen kanssa heiluvaa ihmistä lähelleenkään. Kunkku täytyy viedä aina ensimmäisenä pihalle ja hakea ensimmäisenä sisälle, muuten orilla menee luonnollisesti hermot odotteluun. Taluttaessa se yrittää joka kerta kangeta itsensä niskan päälle hyppimällä pystyyn, rynnimällä ja viskomalla päätään hurjasti, mutta napakassa käsittelyssä ja muutaman kirosanan saattelemana lakkaa kyllä pelleilemästä. Brassaileva ori tanssahtelee ja huutelee aina tamman nähdessään ja varsinkin tammojen ollessa kiimassa on orin kanssa oltava normaalia tiukempi ja tarkkaavaisempi.

Kaikista inhottavinta Kunkun kanssa on ehdottomasti kuntoon laittaminen ratsastusta varten. Se kuopii, se näykkii, se pyörii, hyppii jopa pystyyn, mitä se nyt vain ikinä keksiikään ärsyttääkseen hoitajaansa. Väkivalta ei tässäkään tapauksessa toimi, mutta karjaisemalla pari voimakasta ärräpäätä Kunkku yleensä palaa maan pinnalle ja tottelee edes jotenkuten. P*rkele taitaakin olla käytetyin sana orin keskuudessa. Harjatessa kannattaa olla ripeä; ori ei siedä pitkiä toimenpiteitä ja haluaa asiat nopeasti hoidetuksi. Tätä helpottaa onneksi se, ettei Kunkku juurikaan pidä itsensä sotkemisesta vaan on yleensä aina todella puhdas. Kaikessa muussakin kannattaa toimia niin nopeasti kuin mahdollista. Suitsiessa saattaa itse joutua orin suuhun kuolaimien sijasta jos ei ole tarkkana ja satula saattaa lentää kaaressa selästä ellei vyötä laita heti kiinni.

Kun Kunkun kanssa ollaan päästy siihen tilanteeseen, että ollaan kentällä tai maneesissa yhtä aikaa yhtenä kappaleena, ollaan jo melko pitkällä. Selkäännousu onkin sitten taas oma haasteensa ja oria joutuukin välillä komentaa kunnolla, jotta se pysyisi paikoillaan. Tässä vaiheessa varmasti jokainen miettii, miksi ihmeessä kukaan haluaisi omistaa tuon olennon ja pitää sen vielä orina. Ratsastaessakaan ei päästä helpolla ja toisina päivinä Kunkku tekee tosissaan kaikkensa saadakseen ratsastajan putoamaan tai pelkäämään kuolemaa selässä istuessaan. Kun vaan malttaa istua tiiviisti kyydissä ja rymistellä läpi kaikkien orin asettamien haasteiden läpi, alkaa tulla esiin orin todellinen osaaminen. Hankaluutensa vuoksi se ei kouluradoilla pärjää, ellei jonain päivänä 10 pukin sarjaa lasketa hienoksi koululiikkeeksi, mutta liikettä siltä löytyy vaikka millä mitalla. Sen laukka on erittäin näyttävää, luonnostaan todella ylämäkeen menevää. Ravi on napakka, korkealiikkeinen ja hyvä istua. Kun Kunkulla aletaan treenata esteitä, se unohtaa hetkeksi olevansa tämän tallin, tai jopa koko Suomen ärsyttävin ori. Se hyppää hurjalla voimalla ja innolla minkä tahansa esteen yli, kunhan ratsastaja on määrätietoinen ja ratsastaa itse jokaisella askeleella eikä jää matkustelemaan. Ketterä, nopea ori suorittaa esteen kuin esteen vähän huonommallakin lähestymisellä, eikä ole tainnut kieltää kertaakaan silloin, kun ratsastaja tietää mitä tekee. Varsinkin pikkuesteillä se saattaa alkaa haastamaan ratsastajaansa henkiseen ja fyysiseen taistoon johtajuudesta, mutta tämä harvemmin on ongelma kun osaamattomia ratsastajia ei tämän hevosen selkään edes päästetä. Kaiken hankaluuden, hien, veren ja irronneiden, harmaantuneiden hiusten jälkeen ori osaa olla niin hemmetin hieno esteratsu, että sen esteradan ajaksi aina unohtaa, mikä hirviö se muuten onkaan.

Estevalmennus: Reprobate - Keijukuningas (448 sanaa)

Kun saavuin Divisioonan maneesiin, huomasin heti mustan orin hyppivän takajaloilleen toisessa päädyssä. Kyydissä istuva Reprobate oli hiestä märkä ja naama punotti. "Moi!" huikkasin varovasti orin laskeuduttua takaisin neljälle jalalle. "Ah, ihanaa kun tulit, en kestä enää yhtää tätä hirviötä!" ratsastaja rääkäisi epätoivoisesti. Kunkulla näytti olevan todella huono päivä, joten onneksi tänään oli este- eikä kouluvalmennuksen aika. "Me ollaan jo vähän ravailtu, laukkailtu ja sinkoiltu kumpaankin suuntaan, lasketaanko se alkuverkaks?" Reprobate naurahti ja totesimme yhdessä, että ori saa kävellä sen aikaa kun rakennan esteitä.

Rakensin pituushalkaisijan keskivaiheille kolmen esteen jumppasarjan ja pitkien sivujen keskelle pystyesteet, joita hypättäisiin keskiympyrällä. "Aloitetaan hyppääminen näistä keskiympyrän esteistä. Mahdollisimman tasainen laukka ja muistat lähteä kääntämään heti esteen jälkeen ympyrän kaaren mukaisesti", selitin ratsastajalle, joka keräsi ohjia tuntumalle. Kunkku nosti laukan räjähtävällä voimalla ja Reprobate saikin hetken pidätellä oria ennen kuin uskalsi päästää sen esteille. Orin asenteessa huomasi heti muutoksen, kun suunta oli esteille. Sen korvat kääntyivät eteenpäin ja koko ilme kirkastui siitä pahankurisesta katseesta, mikä sillä oli ollut koko alkutunnin. Pari ensimmäistä ympyrää ja hyppyä meni tahdin hakemisessa ja kun rytmi alkoi pikkuhiljaa löytyä, alkoi ratsukon meno näyttää oikein hyvältä. "Pidä ulkopohje aktiivisena, ettei se lähde isontamaan ympyrää", neuvoin. Huomasi, että ratsastaja oli jo tottunut Kunkun pelleilyyn, sillä hän keskittyi sataprosenttisesti ratsastukseen ja ratsasti jokaisen askeleen huolella ja määrätietoisesti. Kunkku vaikutti jopa melkein tavalliselta hevoselta! "Hyvä, siirrä käyntiin ja vaihda suuntaa", huikkasin viimeisen hypyn jälkeen. Nostin pitkillä sivuilla olevat pystyesteet 80cm:iin.

"Tullaas sitten pituushalkaisijan jumppasarja. Voit itse päättää, kumpaan suuntaan lähdet esteiden jälkeen, kunhan ratsastat huolellisesti päätyyn asti suoralla hevosella. Samoin estettä lähestyessä pidä huoli, että Kunkku on suora", selitin seuraavaa tehtävää ratsukon pidettyä lyhyen kävelytauon. Kunkku vinkaisi, pukitti ja nosti laukan. Reprobate vastasi napakalla pohkeella ja sai orin keskittymään. Lähestymiset sujuivat ongelmitta hevonen suorassa ja hypyt onnistuivat erinomaisesti, mutta esteiden jälkeen Kunkku kiemurteli ja yritti kääntyä monta metriä liian aikaisin. "Ole tarkkana apujen kanssa ja ratsasta eteenpäin aina päätyyn asti, älä ala itse ennakoida", sanoin ja ratsastaja nyökkäsi. Pikkuhiljaa kiemurtelu vähentyi ja tiestä saatiin suora aina lyhyelle sivulle asti. Ihastelin orin hyppyjä ja sitä, kuinka se sai kanavoitua kaiken sen voiman ja aggressiivisuuden hyppäämiseen, minkä se käytti riehumiseen sileällä. Kun pituushalkaisijan tehtävä sujui ongelmitta, otimme loppuun vielä seuraavanlaisen tehtävän: ensin keskiympyrä hypäten molemmat esteet, sitten pituushalkaisijalle, suunnan vaihto ja toisen kerran keskiympyrä. Nostin jumppasarjankin esteitä hieman. Lopputunnin tehtävä sujui satunnaisia kiihdyttämisiä ja pukkeja lukuunottamatta oikein hyvin, eikä toistoja tarvinnut montaa tehdä. "Hienosti! Sitten riittää, ota vielä kevyttä ravia kumpaankin suuntaan", sanoin ja aloin kerätä esteitä pois. Loppuverkassa huomasi heti Kunkun keskittymisen menevän kaikkeen muuhun kuin pitäisi ja alkutunnin kaltainen tappelu oli jälleen edessä. Reprobate kuitenkin jaksoi vängätä loppuun asti orin kanssa hyvin menneen valmennuksen varjolla ja sai orin lopettamaan riehumiset loppua kohden.

Luonne: Reprobate - Kaarnan Kuohu (399 sanaa)

Kuohu on kaikki minulle heti nyt -tyyppiä, jonka kärsivällisyys on yhtä hyvä kuin nälkäisellä lohikäärmeellä. Ruoka-aikaan se menettää hermonsa, jos ruokkija säheltää jotain tai ei anna Kuohulle ensimmäisenä. Taluttaessa sillä on kamala kiire päästä päämääräänsä, ja on vain taluttajan oma vika jos ei pysy perässä. Tamma menettää hyvinkin herkästi malttinsa, jos ei ymmärrä, mitä siltä pyydetään ja tästä syystä onkin hyvin tärkeää olla itse tarkka ja täsmällinen pyynnöissään, ellei halua Kuohun vihoja niskaansa. Hermonsa menettäessään siitä tulee todella kiukkuinen, korvat luimussa mököttävä hirviö, johon ei välttämättä uskalla edes koskea. Jos kaiken hoitaa niinkuin neiti haluaa, eli oikein, on Kuohu kuitenkin ihan miellyttävä kaveri ja sen kanssa voi elää myös rauhaisaa yhteiseloa. Toisista hevosista se ei ihan hirveästi piittaa vaan viihtyy mielummin yksinään. Toiset tammat kun tuppaavat vain pilaamaan Hänen Ylhäisyytensä päiväunet, ruokailut ja kaiken muun, mitä Hän juuri sillä hetkellä haluaakaan tehdä.

Hoitotoimenpiteissä on aina kaksi vaihtoehtoa: helppo ja mahdoton tapa. Helppo tapa on se, kun käyttää Kuohun suosikkiharjoja juuri sillä voimakkuudella kuin haluaa, pesee tamman juuri sopivan lämpöisellä vedellä, on sopivan varovainen, mutta ripeä varusteita laittaessa. Tällöin Kuohu käyttäytyy nätisti, eikä vedä hernettään nenään. Mahdoton tapa on se, kun tekee kaiken niin kuin tamma ei halua. Käyttää vääriä harjoja, harjaa liian lujaa, pesee kylmällä vedellä, kengittää, rokottaa, kiristä vyötä liian kovaa. Tällöin tamma muuttuu lohikäärmeeksi ja alkaa temppuilla vastaan kaikin mahdollisin keinoin; se puree, potkii, litistää seinää vasten, kuopii, pyörii, mitä ikinä nyt keksiikään. Kengittäjillä ja eläinlääkäreillä ei ikinä ole valinnanvaraa helpon ja mahdottoman välillä, sillä näitä ihmisiä Kuohu inhoaa. Reilulla rauhoitusannoksella tammasta voi saada yhteistyökykyisen (eli tajuttoman), mikään muu ei toimi.

Jostain ihmeen syystä kaikki mitä yllä on Kuohun luonteesta mainittu, ei päde ratsastaessa tai ajaessa. Ehkä tamman erittäin korkea työmoraali pyyhkäisee pois kaiken tammamaisen diivailun, sillä päästyään töihin se on mitä miellyttävin ja pitkähermoisin kaveri. Ratsastaessa sitä ei haittaa ratsastajan virheet laisinkaan, vaan tarjoaakin kaikkea, mikä voisi vähänkään viitata ratsastajan epämääräisiin apuihin. Hyväliikkeinen Kuohu on kouluradoilla tarkka ja täydellisyyttä tavoitteleva ratsu, joka usein kerääkin hyviä prosentteja. Esteillä mennään eikä meinata ja mitkä tahansa esteet ylittyvät ongelmitta. Ei haittaa, vaikka ratsastaja roikkuisi jotenkuten mukana, kunhan näyttää mihin pitää mennä ja mikä este pitää hypätä, tamma suorittaa kyllä. Olisi mukava tietää, mikä johtaa tamman käytöksen muutokseen, sillä moni ei sitä samaksi hevoseksi uskoisi maastakäsin tapahtuvan työskentelyn perusteella. Valjakkoajossa ketterä ja kuuliainen tamma yrittää aina parhaansa. Se on ratsuna osaavampi kuin kärryjen edessä, mutta suorittaa aina parhaan kykynsä mukaan.

Estevalmennus: Reprobate - Kaarnan Kuohu (294 sanaa)

Reprobate oli verrytellyt Kuohua jo hyvän aikaa saapuessani maneesiin. Rautias tamma liikkui siististi ja erittäin keskittyneesti, eikä edes huomannut jonkun saapuneen paikalle. Aloitimme valmennuksen puomityöskentelyllä. Laitoin molemmille pitkille sivuille 4 ravipuomia. Kuohu ravasi tarkasti puomien yli, eikä kolautellut kertaakaan. Samalla kun ratsukko ylitti puomeja ravissa, rakentelin esteitä. Tein toiselle loivalle kiemuralle alkuun ja loppuun esteet, ja toiselle rakensin esteen keskelle kiemuraa. Siirsin välissä puomeja laukka-askelille sopiviksi ja ratsukko tuli puomeja laukassa kumpaankin suuntaan muutaman kerran. Tämän jälkeen keräsin maapuomit pois ja aloitimme hyppäämisen. Harjoittelimme ensin sitä loivaa kiemuraa, jossa oli yksi este. Tarkoituksena oli, ettei laukka vaihtuisi hypyssä, vaan että sama laukka pysyisi läpi tehtävän. Aluksi se tuntui Kuohulle haastavalta, mutta pikkuhiljaa tamma alkoi tajuta tehtävän idean. Reprobate ratsasti siististi ja auttoi hyvin ratsuansa. Tätä tehtävää tultiin molempiin suuntiin sen verran, että laukka ei enää vaihtunut ollenkaan ja sen jälkeen ratsukko sai hetken kävellä.

Päivän toinen tehtävä olikin vähän haastavampi. Tarkoituksena oli molempien esteiden päällä vaihtaa laukkaa niin, että kiemura tultaisiin kaaren suuntaan sopivasti. Alkuun Kuohu vaihtoi kyllä ensimmäisellä esteellä laukan hienosti, mutta toisella esteellä laukka jäi vastalaukaksi. "Siirrä esteen päällä avut myötälaukan mukaisesti ja katso reilusti sinne suuntaan, mihin olette esteen jälkeen menossa", neuvoin ratsastajaa, joka seuraavalla kerralla saikin vaihdettua laukan molemmilla esteillä. Kuohu suoritti tasaisen rauhallisesti ja keskittyneesti, eikä ongelmia pienen hienosäätämisen lisäksi ollut. Tamma vaikutti oikein rennolta ja miellyttävältä ratsulta, jonka kanssa sai lähinnä nauttia menosta ja onnistuneista suorituksista. Lopuksi ratsukko hyppäsi vielä molempia tehtäviä putkeen ja tässä saikin Kuohukin keskittyä tarkasti koska laukka vaihtui ja koska ei. Tässä vaiheessa valmennusta Kuohu oli jo todella tarkka avuille ja teki juuri niinkuin pyydettiin. Laukka vaihtui ja oli vaihtumatta juuri oikeilla esteillä, eikä muutakaan kommentoitavaa enää löytynyt. Näin ollen erittäin onnistunut valmennus tuli päätökseen ja ratsukko siirtyi loppuverryttelemään samalla kun keräsin esteet pois.

Luonne: meea - Hiprakan Menninkäinen (515 sanaa)

Perusluonteeltaan Manu on ihan kiltti ja viihtyy niin ihmisten kuin toisten hevosten seurassa, mutta omaa myös melko omituisia tapoja, joita ei ole oikein saatu kitkettyä pois siltä. Se on esimerkiksi aina tarhasta hakiessa niin innoissaan, että portin auetessa se syöksähtää ulos tarhasta ja pysähtyy sitten odottamaan taluttajaansa. Usein orin kanssa saakin hetken pyöriä portilla edestakaisin, kunnes se tulee portista kaikessa rauhassa. Taluttaessa sillä kannattaa pitää ketjua turvan yli, koska toisinaan ori saattaa ottaa pyrähdyksiä muutenkin. Joskus se myös energisimpinä päivinään saattaa tulla sisälle talliin hyppien tasajalkaa ilmaan tai kulkien pääasiassa kahdella jalalla. Nämä päivät ovat onneksi hieman harvinaisempia ja yleensä kulkee ihan nätisti taluttajan näytettyä, ettei hyväksy ryntäilyjä alkuunkaan. Pienikokoinen Manu on todella seurallinen ja sen puolesta sitä saisi tarhata kenen tahansa kanssa. Se pitää kyllä puolensa eikä suostu kenenkään kynnysmatoksi, mutta toisen samanmielisen orin kanssa tarhatessaan se on tyytyväisimmillään. Manu pärjää kyllä yksinkin, eikä stressaannu jäädessään yksin tai lähtiessään yksin hommiin. Tammojen perään Manu ei hirveästi perusta, ainoastaan tamman ollessa kiimassa se tajuaa kauniimman sukupuolen läsnäolon ylipäätään ja tällöin saattaa huudella perään ja tanssahdella.

Hoitaessa Manu on kova askartelemaan kaikennäköistä. Se touhuaa kaikkea, mihin vain ylettyy. Heittelee harjoja harjakassista, hamuaa hoitajansa vaatteita ja taskuja, pestessä se yrittää napata vesiletkua suuhunsa ja kengittäjän pakki on ehkä maailman mielenkiintoisin esine. Jos sillä ei ole mitään hamuttavaa, se alkaa pyöriä levottomasti ja kuopia lattiaa. Parhaiten orin saa laitettua kuntoon omassa karsinassa vapaana, jolloin se saa touhuta omiaan ja jättää hoitajan paremmin omaan rauhaansa. Seurallinen Manu nauttii pitkistä rapsutuksista ja harjaamisesta, eikä pane pahitteeksi pesemistäkään. Kaikki, missä saa olla ihmisten kanssa, on mukavaa, jopa eläinlääkärinkin toimenpiteet. Satuloidessa ori pullistelee toisinaan ja joskus se suitsiessa saattaa nostaa päänsä ylös, kunnes tajuaa ettei saa sitä riittävän ylös ja laskee päänsä takaisin alas ja ottaa kuolaimet nätisti suuhunsa.

Ratsuna Manu on hyvinkin mielenkiintoinen tapaus ja tässä sen oudoimmat piirteet pääsevät parhaiten esille. Kapasiteettia ja liikettä siltä löytyisi edetä pidemmällekin kouluratsastuksessa, mutta vastaan tulevat ihan toisenlaiset haasteet. Ori on reipas ja liikkuu eteen omalla moottorillaan ja tekee kyllä mielellään töitä. Mutta sitten tulee se kuuluisa mutta. Joinakin päivinä tuntuu, ettei se pysy neljällä jalalla ollenkaan, koko ajan on jompi kumpi pää nousemassa taivaisiin. Joskus se sinkoilee päättömästi kenttää tai maneesia ympäri ilman syytä ja toisinaan taas se hakee syytä pelästyä melkeinpä mistä vain. Joskus pelkkä vastaantuleva hevonen riittää olemaan hyvä syy esitellä kevätjuhlaliikkeitä. Hyvinä päivinä, eli silloin kun se pysyy 90 prosenttisesti neljällä jalalla, se tekee hienosti töitä ja osaa paljon myös helppo A:n asioita. Manu on herkkä ja kuuliainen ja nauttii haastavista tehtävistä. Se antaa paljon ratsastajaltaan anteeksi, mutta jatkuvaa repimistä tai potkimista se ei kestä. Jos ratsastaja on levoton tai prässää liikaa, alkaa Manu taas poukkaroida ja ratsastaja menettää täysin hallintansa oriin. On aina mahdoton päätellä etukäteen, millainen päivä Manulla on tai kuinka paljon se kestää ja tämän vuoksi kisaaminenkin on usein pelkkää arpapeliä. Jos Manulla on hyvä päivä, se loistaa radoilla tehden juuri niinkuin pitääkin ja on oikea rusettihai, mutta huonoina päivinä se voi saada jopa hylätyn kouluradoilta. Se on kuitenkin niin hieno kouluratsu hyvinä päivinään, että se korvaa kaiken sen tuskan ja hermoromahdukset, joita huonommat päivät aiheuttavat.

Luonne: meea - Haavelaakson Violiina (495 sanaa)

Haavelaakson Viola on nirppanokkainen, hienosteleva tamma, joka ei paljoa vaadi vetääkseen herneet nenäänsä. Sateisella kelillä se ei suostu astumaan tallin ovesta ulos, ellei sitä ole vuorattu kaulakappaleellisella loimella, talvella se palelee muutamankin asteen pakkasella, jos sitä ei ole loimitettu kunnolla. Viola ei myöskään pidä siitä, jos sitä häiritään ruoka-aikaan. Kesken päiväheinien onkin aivan turha kuvitella hakevansa tamma töihin, sillä silloin se ei varmasti liiku askeltakaan eteenpäin vaan suunta on lähinnä ylöspäin. Opittuaan tamman erikoiset säännöt ja rutiinit, on arki sen kanssa suhteellisen helppoa. Varpaillaan sen kanssa saa olla oikeastaan koko ajan, sillä ikinä ei voi tietää, mistä se loukkaantuu minäkin päivänä. Tarhasta Viola antaa hyvin kiinni (jos ei ole ruoka-aika) ja taluttaessa se yleensä kävelee rennosti vierellä. Huonoina päivinä tamma on tosin kovin säikyllä tuulella ja saattaa säpsähdellä hyvinkin arkisia asioita nähdessään. Muista hevosista Viola ei pahemmin välitä. Se ei ole ilkeä kenellekään turhanpäiten, mutta ei myöskään siedä ketään liian lähelle itseään.

Hoitaessa kaikki sujuu vähän vaihdellen. Toisina päivinä tamma nauttii suuresti kunnon puunauksesta, toisinaan sen näyttää hampaitaan jo harjan nähdessään. Kavioita nostaessa se joko nostaa jalat kiltisti ilmaan yksi kerrallaan, tai sitten se jähmettää jalkansa maahan kiinni, eikä niitä meinaa saada mitenkään ylös. Viola on aikalailla joko tai-tyyppiä, eikä kultainen keskitie ole koskaan mahdollisuus. Joko se on helppohoitoinen ja kaikki sujuu ongelmitta, tai sitten jokaisessa asiassa on pistettävä vastaan. Siinä mielessä tamma on pääasiassa helppo harjata, sillä se ei piehtaroi koskaan märällä kelillä, vain kuiva, mielellään ruohoinen pohja kelpaa piehtarointiin. Kengittäjän kanssa Viola harvoin lähtee painimaan, ja yleensä kengittäjä saakin tehdä työnsä rauhassa vaikka tammalla olisi vuosisadan huonoin päivä. Eläinlääkäri taas ei pääse edes tamman lähelle huonoina päivinä ilman rauhoittamista.

Ratsuna Viola on todella herkkä. Se ei kovinkaan montaa virhettä siedä ratsastajaltaan ja hermot menettäessään se alkaa joko hyppiä pystyyn tai sitten se laittaa liinat kiinni eikä liiku enää yhtään mihinkään. Herkän, osaavan ja rauhallisen ratsastajan kanssa Viola on oikein näppärä kouluratsu, joka liikkeidensä ja taitojensa puolesta pärjää hienosti helppo A-tasolla asti. Huonomman tai kovakouraisen ratsastajan kanssa tamman taidot eivät pääse ollenkaan oikeuksiinsa, mutta osaavan ratsastajan kanssa se tekee oikein mielelläänkin töitä. Ratsastaessa Violan kanssa ei päde yleinen joko tai-sääntö, vaan kaikki riippuu ihan ratsastajasta. Kerran hermot menetettyään lopputunnista ei tule enää yhtään mitään, mutta jos tamma saa heti alkutunnista alkaen liikkua rauhassa, se on herkkä, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä ratsu. Isoliikkeinen tamma ei osaa hypätä laisinkaan. Välillä jopa maapuomit saavat sen sekoamaan jaloissaan ja tästä syystä olemmekin jättäneet hyppäämisen täysin pois. Viola ei ymmärrä hyppäämisestä mitään, yleensä se vain rymistelee esteen läpi tajuamatta, että sen yli täytyisi hypätä. Maastossa Viola on todella reipas ja sen kanssa saakin olla varsinkin laukkapätkissä tarkkana, ettei päästä sitä liian lujaan vauhtiin tai muuten pysäyttäminen voi olla kovan työn ja tuskan takana. Tamma maastoilee paremmin yksin kuin porukassa, sillä kilpailuviettisenä se tahtoisi aina päästellä monta kymmentä metriä edellä. Kilpailuissa Viola on hieman helpompi käsitellä kuin kotona, tamma on todella vieraskorea ja haluaa aina näyttää itsestään vain hyvät puolet vieraille. Se suorittaa aina täydellä teholla radoilla ja kuuntelee tarkasti ratsastajaansa.

Estevalmennus: meea - Helmiahon Myskyjuhannus (475 sanaa)

Ratsukko oli jo kävellyt alkukäynnit ja aloittaneet verryttelemään saapuessani tallille. Hieman tahmeasti ravaava Junnu näytti kovin kyllästyneeltä uran kiertämiseen, eikä juurikaan reagoinut ratsastajansa apuihin. "Moikka!" huikkasin Meealle päästyäni kentän laidalle seisomaan. Seurasin hetken ratsukon menoa ja aloin sitten neuvomaan ratsastajaa: "Napakat pohkeet, älä jää puristaan vaan mielummin lyhyitä, reippaita pohjeapuja ja heti hellitys, toistat jos tarvii. Jos jäät puristaan jalalla, hevonen turtuu nopeasti eikä reagoi enää mihinkään". Junnu alkoi hiljalleen vertymään ja reagoimaan edes välillä apuihin. Sitä sai aktivoida jatkuvasti ja tehdä koko ajan vähän eri tehtäviä, jotta se jaksoi edes yrittää. "Okei, ota sitten vielä laukkaa kevyessä istunnassa molempiin suuntiin", sanoin ja Meea nosti laukan. Laukassa Junnu liikkui vähän paremmin eteen, mutta sen laukkaa sai koko ajan itse ylläpitää. Alkuverryttelyn jälkeen ratsukko siirtyi hetkeksi kävelemään pitkin ohjin sillä välin, kun rakensin esteitä.

Tein pitkälle sivulle kaksi estettä. Toinen oli heti pitkän sivun alussa, toinen puolen välin jälkeen. "Okei, tehtävä on seuraavanlainen: aloita pitkän sivun alusta, hyppäätte tuon ristikon, sitten jatkatte pitkää sivua pitkin pystyesteelle. Hieman esteen jälkeen teet ison täyskaarron, tuut vastalaukassa pitkän sivun lopussa olevalle esteelle, eli tuohon mistä aloitettiin ja laukka sais vaihtua esteen päällä myötälaukaksi", selitin Meealle tehtävän ja annoin luvan aloittaa. Junnu tuntui heränneen eloon nähtyään esteet ja oli nyt innokkaana lähdössä liikkeelle. Meean ei tarvinnut kuin kerätä ohjat tuntumalle kun ori jo tarjosi laukkaa. "Rauhoita se vaikka ympyrällä ennen tehtävälle tulemista", sanoin Junnun pyrähdettyä reippaaseen laukkaan. Muutaman ympyrän jälkeen ratsukon meno oli rauhallisempaa ja Meea ohjasi Junnun tehtävälle. Ori hyppäsi ristikon yli isolla loikalla ja jatkoi innokkaasti kohti seuraavaa estettä. "Pidätä vähän, hyvä! Käännä katse jo täyskaarron suuntaan ja kaarteessa katsot jo ristikolle!" neuvoin ja seurasin ratsukon suoritusta. "Vaihda laukka myötälaukkaan ravin kautta", huikkasin ristikon jälkeen ja Meea vaihtoi laukan. Seuraavalla kerralla Junnu oli vähän paremmin hallinnassa jo tehtävälle saapuessa ja ratsukon meno näytti nyt oikein tasaiselta. Junnu hyppi edelleen liioitellun korkealta, mutta laukka pysyi hyvässä tahdissa. Täyskaarrossa ori meinasi lähteä vähän oikomaan ja neuvoin ratsastajaa pitämään kaarteessa sisäpohkeen tarkkana ja ulko-ohjan tuntuman. Laukka vaihtui tällä kertaa ristikon päällä. Nostin esteitä 10cm korkeammiksi. Ristikko oli nyt 50cm ja pystyeste 70cm. Junnu sai lisäpuhtia korotetuista esteistä ja kerran lähtikin ristikon jälkeen painelemaan kovaa kyytiä pystyesteelle, minkä vuoksi Junnu tuli todella lähelle estettä ja hyppy oli kompuroiva. Esteen jälkeen täyskaarto sujui ongelmitta, vaikka Junnu yrittikin taas oikoa, mutta Meea oli tarkkana pitämässä Junnun oikealla uralla. Meea sai rauhoitettua Junnun ristikolle ja laukka vaihtui jälleen siististi. Lopuksi nostin ristikon 80cm pystyksi ja toisen pystyn 90cm:iin. Tässä vaiheessa ratsu oli jo todella hyvin ratsastajansa avuilla ja meno näytti todella hyvältä. Junnu kuunteli tarkasti ratsastajaansa ja teki juuri niinkuin pyydettiin. Meea ratsasti siististi ja päättäväisesti, eikä virheitä enää lopputunnista nähty. "Oikein hyvin, eiköhän hyppääminen riitä tältä erää! Todella hyvää työskentelyä, Junnulla on hyvä hyppytekniikka ja teidän yhteistyö näyttää pelaavan hyvin. Keventele hetki kumpaankin suuntaan ennen loppukäyntejä", sanoin lopuksi ja aloin kerätä esteitä kentältä.

Estevalmennus: meea - Vuornan Myrskyhelmi (384 sanaa)

Rakensin tehtävää kentälle samalla, kun Meea kävelytti Helmiä maastakäsin. Laitoin toiselle pitkälle sivulle alkuun ja loppuun valmiiksi tolpat ja puomit, mutta jätin ne vielä tässä vaiheessa maapuomeiksi. Keskelle pitkää sivua laitoin yhden maapuomin. Kun tehtävä oli rakennettu, Meea nousi ratsunsa selkään ja alkoi verrytellä ravissa. "Voit tulla heti alkuun näitä puomeja", sanoin ratsastajalle. Helmi ravasi reippaasti eteen ja ylitti puomit hienosti. "Hyvä, pidä sama rytmi yllä. Ota ulko-ohjaa vähän paremmin tuntumalle". Ravin jälkeen ratsukko laukkasi molempiin suuntiin. "Nyt kun tuut laukassa puomeja, käännä keskimmäisen puomin ylityksestä suoraan voltille, tee iso laukkavoltti, ylitä puomi uudestaan ja jatka viimeiselle puomille. Tehdään tätä harjoitusta tällä tunnilla", selitin ja Meea teki työtä käskettyä. Helmi oli todella tarkkaavainen ja oli hyvin avuilla. Neuvoin välillä Meea korjaamaan istuntaansa, mutta muuten ratsukon yhteisyö pelasi hyvin. Verryttelyn jälkeen ratsukko käveli muutaman kierroksen pitkin ohjin sillä välin, kun nostin ensimmäisen ja viimeisen puomin esteiksi.

Hyppääminen aloitettiin matalilla korkeuksilla. Tein tehtävän alkuun ja loppuun ristikot, keskimmäinen puomi jäi maahan. "Tuu taas samalla lailla, tee voltti puomilla", sanoin ja annoin luvan aloittaa. Helmi laukkasi innokkaasti tehtävää kohti, ylitti esteet siististi ja taipui hyvin voltilla. Kun ristikoita oli hypätty kumpaankin suuntaan muutaman kerran, nostin esteet 60cm pystyiksi ja tein maapuomista kavaletin. Ensimmäisellä yrittämällä esteiden korotuksen jälkeen Helmi innostui vähän turhankin paljon, eikä Meea saanut ratsastettua siistiä volttia, minkä seurauksena kavaletti kaatui nurin. Nostin kavaletin ja ratsukko yritti uudestaan. "Pidä ohjat tuntumalla, katso jo ennen kavalettia voltin suuntaan", neuvoin ratsukon lähestyessä uudestaan tehtävää. Helmi oli rauhallisempi Meean otettua paremman tuntuman ohjiin ja suoritti nyt hyvin. Muutaman hyvän suorituksen jälkeen pyysin Meeaa vaihtamaan suunnan ja nostin pystyesteet 80cm:iin. Esteiden korotuksen jälkeen Helmi reipastui huomattavasti. Vauhti pysyi kuitenkin sopivana, mutta voltille Meean piti aina jarrutella huolella, jotta voltista saatiin siisti ja pyöreä. Tamma tiesi jo hyvin voltin paikan ja koska alkoi itse kääntyä heti kavaletin jälkeen voltille, pyysin Meeaa jättämään välillä voltin välistä ja jatkamaan suoraa, jotta Helmi pysyisi tarkkana avuille tehtävän läpi. Kun ratsastaja ensimmäisen kerran jatkoikin suoraa, meni tamma tästä aivan hämilleen ja kielsi kiemurtelun jälkeen esteelle. "Pidä sisäpohje kiinni ja ulko-ohja napakkana", neuvoin ja ratsukko yritti uudestaan. "Nyt meni paremmin!" kehuin. Vaihdoimme vielä kerran suuntaa ja ratsukko tuli tehtävän muutaman kerran. Helmi lakkasi ennakoimasta voltille tajuttuaan, ettei sinne käännyttykään joka kerta. "Okei, eiköhän sitten riitä, keventele hetki molempiin suuntiin", sanoin ja aloin kerätä esteitä pois.

Päiväkirjamerkintä: meea - Helmiahon Myrskyjuhannus (375 sanaa)

Meea pyysi minua Helmiahoon liikuttamaan muutaman hevosen. Sovittiin, että lähdettäisiin yhdessä maastoon Meean kanssa, ratsuina minulla Junnu ja Meea otti Vilin. Saavuttuani tallille käytiin yhdessä hakemassa orit laitumelta talliin. Junnu käveli kovaa kyytiä tallia kohti samalla katsellen uteliaana vierasta ihmistä, joka sitä talutti. Sää oli pilvinen ja vähän tuulinen, mutta sen verran lämmin että ulkona pärjäsi t-paidalla. Talliin päästyämme laitoin orin pesupaikalle kiinni. Hain harjat ja varusteet ja aloin harjata Junnua esiin kunnon pölykerroksen alta. Pyörittelin kumisualla hyvän tovin ja juttelimme samalla Meean kanssa niitä näitä. Pitkän puunauksen jälkeen Junnun punainen karvapeite kiilsi hienosti, kun itse taisin olla nyt kaiken sen pölyn peitossa. Laitoin ensin itselleni kypärän päähän, sen jälkeen Junnulle suojat joka jalkaan, satulan selkään ja lopuksi suitset. "Ah, raippa unohtui, saanko lainata sulta?" kysyin Meealta joka vastasi lainaraippojen löytyvän satulahuoneesta. Meea katsoi Junnun perään sen aikaa kun kävin nappaamassa raipan mukaani, laitoin hanskat käteen ja lähdimme yhtä matkaa ulos.

Nousin korokkeelta Junnun selkään ja kiristin satulavyön. Säädin jalustimet itselleni sopiviksi ja lähdimme liikkeelle. Kävelimme tontin rajaa pitkin pihatolle, jonka takaa lähti metsätie. Hevoset kävelivät rennosti eteenpäin rinnakkain välillä yrittäen napata puun oksista lehtiä. Maastot olivat todella upeat. Ihastelin kangasmetsässä kiemurtelevia teitä jotka tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Käveltyämme hyvän tovin keräsimme ohjat ja lähdimme ravaamaan peräkanaa tietä pitkin. Junnu oli todella energisellä tuulella ja yrittikin heti pienen ravipätkän jälkeen tarjota laukkaa. Se totteli kuitenkin hyvin pidätteitä ja tyytyi ravaamaan reippaasti eteen. Meea meni edellä Vilin kanssa ja välillä sai tehdä ihan kunnon pidätteitä, ettei Junnu olisi lähtenyt ohittamaan. Ravasimme pitkän pätkän, jonka jälkeen siirryimme takaisin käyntiin. "Tän alamäen jälkeen lähtee tosi hyvä laukkapätkä. Se on aika pitkä, voidaan päästellä ihan kunnolla", Meea sanoi ja alkoi valmistautua laukannostoon. Junnua ei paljoa tarvinnut pyytää, vaan se ampaisi eteenpäin sillä samalla sekunnilla kun Vili nosti edellä laukan. Nousin kevyeeseen istuntaan ja nautin vauhdikkaasta laukkapätkästä. Pitkän ylämäen jälkeen hidastimme hevoset ravin kautta käyntiin, käännyimme hetkeksi kapealle metsäpolulle, jota pitkin pääsimme uudelle tielle. Ravasimme vielä yhden pätkän reipasta ravia, minkä jälkeen siirryimme käyntiin ja annoimme oreille pitkät ohjat. Kävelimme vielä noin puolisen tuntia, kunnes olimme taas tallin pihassa. Puolentoista tunnin maastolenkki oli ollut oikein virkistävä meille kaikille ja hevoset pärskivät tyytyväisinä. Veimme hevoset talliin, purimme varusteet ja pesin Junnun huolellisesti sen hiottua melko paljon. Tämän jälkeen veimme ne takaisin laitumelle.

Päiväkirjamerkintä: meea - Vuornan Myrskyhelmi (386 sanaa)

Olin käynyt jo tallin toisella hevosella maastossa ja olimme Meean kanssa sopineet, että käyn vielä Helmillä ratsastamassa kentällä. Hain Helmin laitumelta ja talutin sen talliin hoitopaikalle, johon olin vienyt kaikki varusteet valmiiksi odottamaan. Harjasin sen huolellisesti useampaa harjaa käyttäen. Muuten kaikki sujui ongelmitta, mutta mahan alta harjatessa tamma mulkoili minua äkäisesti. Kaviot sain puhdistettua ongelmitta, minkä jälkeen laitoin ensin itselleni kypärän päähän ja aloin sitten varustaa tammaa. Satulavyötä kiinnittäessä Helmi pullisteli niin kauheasti, etten meinannut saada koko vyötä edes kiinni. Pienen äherryksen jälkeen vyö meni ensimmäisiin reikiin ja päätinkin kiristää vyön vasta kentällä. Lämmitin ohjeiden mukaan kuolaimet käsissäni ennenkuin tarjosin niitä Helmille. Tamma ottikin kuolaimet nätisti ja sain laitettua suitset päähän. Kun kaikki oli valmista, lähdimme ulos kenttää kohti.

Talutin Helmiä ensin kymmenisen minuuttia kenttää ympäri ja kiristin välillä vyötä. Pikkuhiljaa kiristellen tamma ei äkännyt alkaa pullistella. Taluttelun jälkeen nousin korokkeelta ratsun selkään ja kävelimme vielä selästä käsin toiset kymmenen minuuttia. Keräsin kuitenkin ohjat jo tuntumalle ja aloin pikkuhiljaa työstää tammaa käynnissä. Teimme paljon pysähdyksiä, peruutuksia, temmon vaihteluita, ympyröitä ja lopuksi vähän pohkeenväistöä uralla. Helmi kulki reippaasti ja reagoi apuihini hienosti. Se tuntui heti alusta alkaen erittäin miellyttävältä ratsulta. Pitkien alkukäyntien jälkeen pyysin tamman raviin. Teimme ravissa samoja tehtäviä kuin käynnissäkin ja tamma suoritti kaikki tehtävät innoissaan ja tarkasti. Välillä sitä sai hieman pidätellä, kun varsinkin temmon lisäysten jälkeen se yritti jatkaa reippaampaa vauhtia, mutta reagoi pidätteisiinkin hyvin. Laukassa jatkoin temmon vaihteluja ja ympyröitä. Tamman laukka oli todella miellyttävä istua ja se oli täydellisesti avuilla koko ajan. Ratsastus tuntuikin rentouttavalta enemmänkin kuin työskentelyltä kaiken sujuessa niin mutkattomasti. Kun olin laukannut kumpaankin suuntaan, kävelimme hetken pitkin ohjin.

Pienten välikäyntien jälkeen ajattelin ottaa vielä laukassa nopeita siirtymisiä käyntiin ja takaisin laukkaan. Nostin laukan ja hetken kuluttua aloitin siirtymiset. Tein huolelliset valmistelut puolipidättein ja pidätin istunnalla. Tamma teki hienoja siirtymisiä käyntiin. Muutaman käyntiaskeleen jälkeen nostin taas laukan, laukkasin noin 5 askelta ja siirryin taas käyntiin. Tamma innostui tehtävästä ja alkoikin tarjota laukkaa samantien käyntisiirtymisen jälkeen. Se kuitenkin totteli pidätteitä hyvin ja malttoi odottaa apujani. Tehtävän myötä Helmin laukannostoista tuli todella hyviä, ja laukka polki takaa todella hyvin alle. Kun olin tehnyt siirtymisiä kumpaankin suuntaan, keventelin vielä loppuravit rennossa muodossa tamman saaden venyttää kaulaansa. Loppukäynnit käveltiin taluttaen. 15 minuutin loppukäyntien jälkeen vein tamman takaisin talliin, purin varusteet ja pesin hieman hionneista kohdista. Lopuksi vein tamman takaisin laitumelle muiden tammojen luo.

Sukuselvitys: meea - Lumimarja (905 sanaa)

i. Huurto oli hyvinkin paljon isänsä kaltainen. Rakenteeltaan hieman kevyempi ja väriltään tummanrautias, mutta muuten niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin kuin kopio isästään. Se jäi kasvattajalleen kilpahevoseksi jatkamaan emänsä jalanjälkiä kenttäratsastuksessa. Huurrolla kisattiin myös koulua vaativa B-tasolla, sekä rataesteitä 110cm-tasolla asti. Erittäin osaava, hyväliikkeinen ori oli kasvattajansa kultakimpale, jota moni vuosien varrella yrittikin ostaa. Kasvattaja ei kuitenkaan halunnut koskaan luopua Huurrosta sen ollessa niin laadukas kilparatsu. Kansallisella tasolla asti sijoituksia kahminut ori teki hienon kilpauran ratsuna, minkä lisäksi se opetettiin myös ajolle ja myöhemmin sillä kilpailtiin myös valjakossa. Ori olikin oikea moniosaaja ja se halusi aina oppia jotain uutta. Tummanrautias ori oli luonteeltaan aivan täysi kymppi, joten se opetti myös omistajansa tyttären alkeista aina kilparatsastajaksi asti. Huurto päätti kilpailu-uransa 19-vuotiaana menestyttyään kaikissa neljässä lajissa. Tämän jälkeen ori astui tammoja ja vietti rentoja eläkepäiviä tehden pitkiä maastolenkkejä pysyäkseen vetreänä. 25-vuotiaana se lopetettiin hampaiden mentyä sen verran huonoon kuntoon, että syöminen alkoi vaikeutua liikaa.

ii. Tuiskun Härmä oli raskasrakenteinen, kimo suomenhevosori, joka rakenteestaan huolimatta pärjäsi hienosti kouluratsastuksen lisäksi esteradoilla. Metriä hypännyt ori oli nopea ja tarkka hyppääjä ja suoritti moitteettomasti metrin ratoja. Kouluratsastuksessa helppo A-tasolla kisannut Tuiskun Härmä oli luonteeltaan rehti ja reipas suomalainen, joka lähti aina mielellään töihin ja teki aina niin hyvin kun vain osasi. Herrasmiesmäinen ori totteli aina kuuliaisesti ihmisiä, eikä pitänyt mekkalaa itsestään. Sympaattinen muhku olikin aina tallin suosituimpien joukossa ja hoitajia riitti vaikka joka päivälle. Omistajansa loukkaannuttua vakavasti auto-onnettomuudessa Tuiskun Härmä myytiin 16-vuotiaana ratsastuskoululle, sillä omistaja ei halunnut sen ikäistä myydä enää uudelle ihmiselle kilparadoille. Ratsastuskoulussa sama suosio jatkui ja tuntilaiset melkeinpä tappelivat kuka saisi orilla ratsastaa. Se opettikin monen montaa ratsastajaa niin alkeistunneilla kuin edistyneempien valmennuksissa. Samaan aikaan sitä käytettiin aktiivisesti jalostuksessa ja ori saikin monta jälkeläistä, joille se periytti enimmäkseen rehtiä luonnettaan, mutta myös hyvää ratsastettavuutta. Tuiskun Härmä pysyi hyvin terveenä loppuun asti ja kuoli luonnollisen kuoleman kesälaitumellaan ollessaan 27-vuotias.

ie. Tummanrautias, isokokoinen suomenhevostamma Aallon Kipakka oli osaava kenttäratsu, jolla kilpailtiin helppoa aluetasolla. Se oli peruskiltti, mutta hieman herkästi nokkiinsa ottava, joten sen kanssa sai aina olla tarkkana, että tekee kaiken rauhassa ja kärsivällisesti. Ratsastaessa se ei sietänyt yhtään virheitä ratsastajaltaan, vaan esteilläkin kielsi heti, jos ratsastaja istui vinossa tai oli liikaa ohjissa kiinni. Kouluradoilla se saattoi iskeä liinat kiinni, eikä suostunut enää liikkumaan, jos jokin ratsastajassa häiritsi sitä. Tästä johtuen se vaihtoi omistajaa kilpailu-uransa alkutaipaleella tämän tästä, kunnes tamman löysi sellainen kenttäratsastaja, joka oli sen kanssa täysin samalla aaltopituudella. Tämän omistajan kanssa Aallon Kipakka teki vain puhtaita ratoja niin rata- kuin maastoesteillä ja koulussa saivat hyviä prosentteja. Lähes jokaisessa startissaan sijoittunut tamma nautti kilpailemisesta ja omasikin vahvan kilpailuvietin. Kisaura päättyi hieman harmillisesti tamman ollessa 17-vuotias jännevamman takia. Sen omistaja ei kuitenkaan halunnut luopua tammasta, joten se jäi samalle omistajalleen vielä siitoskäyttöön. Aallon Kipakka periytti sekä herkkää luonnettaan että monipuolisuuttaan ja sen jälkeläiset ovatkin menestyneet hienosti niin kenttä- kuin yleisratsuina.

e. Lumiina oli yhdistelmä kahdesta hyväluonteisesta vanhemmasta, joten automaattisesti ajateltiin, että varsasta tulisi oikein moitteeton ja hyväkäytöksinen. Lopputalvesta syntynyt kimo suomenhevonen oli kuitenkin aivan kaikkea muuta kuin kiltti. Äksyilevä, omaa tilaa kaipaava tammavarsa uhitteli kaikille, jopa emälleen, ja potki aina lähestyviä ihmisiä. Temperamenttinen tamma rauhoittui hieman iän ja käsittelyn myötä, mutta pientä kiukkuisuutta oli aina havaittavissa. Se ei sietänyt yhtään muita hevosia lähelleen ja ratsastaessakin sai aina olla todella tarkkana, ettei mennyt liian lähelle muita. Ihmisille se kiukutteli aina, eikä sietänyt vaihtuvia käsittelijöitä. Sen omistaja päättikin ottaa sen omaan pihaan, jolloin tamma rauhottui huomattavasti ja tässä vaiheessa huomattiin myös sen kapasiteetti kouluradoilla. Hienoliikkeinen Lumiina oli aiemmin ollut hyvin vastahakoinen ratsastaessa, mutta päästyään omaan rauhaan se alkoi nauttia työnteosta. Muuton jälkeen tammalla päästiin aloittamaan kilpaileminenkin ja sillä kisattiinkin helppoa A:ta seura- ja aluetasolla ihan hyvälläkin menestyksellä. Mitään huipputuloksia ei tamman kanssa saatu aikaiseksi, kun alkuvuosien koulutus meni hukkaan Lumiinan kiukuttelun takia ja peruskoulutuskin ylipäätään viivästyi, mutta olosuhteisiin nähden kilparadoilta saatiin hyviä tuloksia. Kilpailu-uran jälkeen tamma astutettiin kerran onnistuneesti, mutta toista kertaa se ei enää tullut tiineeksi. 21-vuotiaana Lumiina lopetettiin todella pahan nivelrikon takia.

ei. Ravisukuinen Kuuran Ylläri oli hieno esteratsu, joka ei hyvästä suvusta huolimatta pärjännyt raviradoilla. Laukkaherkkä ori hylättiin lähes jokaisessa lähdössä pitkän laukan takia, joten raviura loppui lyhyeen. Sen osti paikallinen ratsuttaja ajatuksena kouluttaa siitä ratsu ja myydä harrastehevoseksi. Ratsukoulutus lähti hyvin käyntiin ratsuttajan huomattua Kuuran Yllärin olevan nopea oppimaan ja erittäin motivoitunut työntekoon. Luonteeltaan se oli hyvin ihmisrakas ja huomionkipeä, orimaisia piirteitä ei juuri ollut. Koulupuolella ei valitettavasti liike riittänyt helppo B-luokkia pidemmälle, mutta estepuolella ruunikko pärjäsi 110cm luokissa asti. Ratsuttajan peruskoulutuksen jälkeen se myytiin pääkaupunkiseudulle osaavalle esteratsastajalle, joka kilpaili Kuuran Yllärillä hienosti menestyen. Ori sijoittui yli 30 kilpailussa ja voitti 15 luokkaa aina kansallisella tasolla asti. Hienon elämän viettänyt ori nukkui pois 25-vuotiaana omassa karsinassaan. Kuuran Ylläri oli hieno menestystarina uraa vaihtaneesta ravisukuisesta suomenhevosesta, joka varmasti yllätti monet ihmiset hyppykapasiteetillaan. Jalostuksessa oria käytettiin monella tammalla ja se pääsi hienosti jatkamaan sukuaan ja periyttämään hyvää hyppytekniikkaansa ja lempeää, yhteistyökykyistä luonnettaan.

ee. Lumihiutale oli kaunis ja sirorakenteinen suomenhevostamma, joka oli ihan tavan harrasteratsu. Luonteeltaan tamma oli todella rauhallinen, kärsivällinen ja kiltti. Lasten alkeisratsunakin hienosti toiminut Lumihiutale oli ratsastaessa reipas, mutta todella kuuliainen ja antoi paljon ratsastajan virheitä anteeksi. Sillä kisattiin satunnaisesti harjoitus- ja seurakilpailuissa koulussa ja esteillä, mutta pääasiassa se oli perheen yhteinen harrastuskaveri. Tamma asui 2-vuotiaasta asti samassa perheessä pienellä maalaistallilla. Sillä myös ajettiin kärryillä ja reellä ratsastuksen lisäksi, mikä teki tammasta oikein monipuolisen hevosen. Eniten menestystä Lumihiutale keräsi näyttelyissä, missä se kiersi perheen äidin kanssa ympäri Suomea. Kantakirjauksen jälkeen kimolla tammalla tehtiin muutama varsa, joista molemmista tuli yhtä kauniita ja hyvärakenteisia kuin emästäänkin. 17-vuotiaana Lumihiutale jouduttiin lopettamaan laitumella poikki menneen jalan takia hätälopetuksena.

Sukuselvitys: meea - Kaamosvanilja (728 sanaa)

i. Hunajahyrrä oli hyvin paljon isänsä kaltainen hirmulisko, jota ei kuka tahansa uskaltanut käsitellä. Kasvattajalleen jäänyt varsa oli pitkään myynnissä, mutta kukaan ei halunnut kiukkuista oria itselleen. Kasvattajaa tämä ei haitannut yhtään, sillä Hunajahyrrän kasvettua ja ratsukoulutuksen alettua siitä kuoriutui uskomaton kouluratsu. Pienestä koostaan huolimatta sillä oli valtavat liikkeet, joiden ansiosta se pärjäsi helppo A-luokissa asti. Energinen ori antoi itsestään kouluradoilla aina kaikkensa ja se näkyi tuloksissa. Lähes jokaisen luokan voittanut Hunajahyrrä teki upean kilpauran. Myöhemmin moni halusikin ostaa luonteikkaan orin itselleen, mutta kasvattaja ei tähän enää ryhtynyt. Ori olikin koko ikänsä kasvattajansa omistuksessa ja siirryttyään kisakentiltä eläkkeelle se jäi kotitallille astumaan tammoja ja se opetettiin vanhoilla päivillä kärryjenkin eteen, mistä Hunajahyrrä nautti niin paljon, ettei sillä enää loppuvuosina ratsastettu laisinkaan. 26-vuotiaana ori lopetettiin kasvaimen takia.

ii. Tummanrautias suomenhevosori Pikkutaateli oli pieni ja pippurinen kenttäratsu. Varmajalkainen suorittaja pärjäsi hienosti jopa helpoissa luokissa asti. Se teki töitä suurella intohimolla ja antoi itsestään aina täydet sata prosenttia, joskin se vaati sitä varten ratsastajaltaan osaamista ja kärsivällisyyttä antaa orille tilaa. Jos ei nähnyt Pikkutaatelia työnteossa, moni varmasti ihmetteli miten kukaan jaksaa pitää tuollaista hevosta orina. Jokaisena hetkenä, kun sillä ei ratsastettu, se oli ilkeä, pahantuulinen lohikäärme, joka halusi syödä jokaisen vastaantulijan, oli se sitten ihminen, hevonen tai vaikka tallikissa. Se kuitenkin periytti hyvää ratsastettavuuttaan, joskin jonkin verran myös ilkeää luonnettaan, hienoja liikkeittään ja näppärää hyppytekniikkaa, joten sitä haluttiin käyttää siitoksessa. Kymmenen jälkeläistä saatuaan se kuitenkin ruunattiin, jotta eläkepäivät sujuisivat edes hieman helpommin. Ruunaus kyllä rauhoittikin oria hieman, mutta temperamenttinen se oli aivan loppuun asti.

ie. Taikamarja ei ollut mikään huippusuorittaja tai edes kisahevonen. Voikko tamma teki elämässään paljon tuntihevosen hommia ja jossain vaiheessa sillä kisattiin harrastemielessä valjakkoa ja kouluratsastusta satunnaisesti harjoitus- ja seurakisoissa. Kultaisen luonteen omannut Taikamarja oli kaikkien suosikki, sillä miellyttävyytensä lisäksi se oli varmajalkainen, tasainen ratsu joka antoi aloittelijoidenkin virheet huoletta anteeksi. 15-vuotiaana se ostettiin ratsastuskoulusta sen pitkäaikaisen hoitajan toimesta ja tamma pääsi loppuelämän kotiin maalle pienelle yksityistallille. Taikamarja alkoi iän myötä ontua mystisesti milloin mitäkin jalkaa, minkä vuoksi sen omistaja päätti teettää tammalla muutaman varsan ja ottaa kokonaan pois ratsastuskäytöstä. Tammaa ei seurahevosena olo haitannut ollenkaan ja elikin näin hyvin pitkän elämän. Se nukkui pois kesälaitumella ollessaan huikeat 29 vuotta vanha.

e. Kaamoskukka oli oikea ihme syntyessään. Tästä yhdistelmästä oli yritetty varsaa niin moneen kertaan, mutta Kaamoskukan emä ei vain tiinehtynyt. Kun lopulta Vaniliini saatiin tiineeksi ja Kaamoskukka syntyi, se oli ehdottomasti kasvattajansa lellikki. Varsasta huomasi heti, että se oli topakka, temperamenttinen ja omasi hyvän taidon saada tahtonsa läpi. Jo muutaman kuukauden ikäisenä se aiheutti päänvaivaa niin monelle sitä hoitaneelle, että kasvattaja jäi ilkikurisen varsansa kanssa kaksin. Hän ei koskaan yrittänytkään myydä varsaa, vaan päätti heti alkuunsa jättää sen itselleen kouluratsuksi. Voikko pienhevostamma tekikin hyviä tuloksia kouluradoilla ja oli aikanaan Suomen parhaimmistoa suomenhevosmestaruuksissa. Isältään upeat liikkeet perinyt pieni tamma oli todella topakka täti, ja omasi hirmuisen kilpailuvietin. Monia luokkia voittaneena se pääsi erittäin ansaitulle eläkkeelle 18-vuotiaana, mutta kuoli 20-vuotiaana synnyttäessään toista varsaansa.

ei. Kuparivaras oli komea, punarautias suomenhevosori, joka kantakirjattiin I-palkinnolla ja sen kanssa kierrettiin paljon näyttelyissä pärjäten todella hyvin. Kouluratsastukseen painottunut ori omasi isot, lennokkaat liikkeet ja pärjäsi jopa vaativa B-luokissa asti. Pääasiassa kuitenkin helppoa A:ta kisannut kisakonkari teki pitkän uran kouluradoilla, omistajan vaihtuessa tiuhaan tahtiin jokaisen halutessa omistaa tämä upean orin. Kuparivarkaan kilpailu-ura päättyi traagisesti vakavaan hankosidevammaan orin ollessa 17-vuotias. Pitkän kuntoutuksen jälkeen siitä saatiin vielä hyvä harrasteratsu ja opetusmestari nuorille aloitteleville ratsastajille. Samalla se astui ahkeraan tammoja ja ori onkin saanut huiman määrän jälkeläisiä, joille se on periyttänyt rehtiä luonnettaan ja upeita liikkeitään. Lopulta se päädyttiin lopettamaan 21-vuotiaana vanhan vamman uusittua niin pahasti, että ratsastuskäyttöön siitä ei enää ollut. Koko elämänsä se oli tottunut liikkumaan päivittäin, eikä oloneuvoksen elämä sopinut aktiiviselle orille.

ee. Suomenpienhevostamma Vaniliini oli näppärä esteratsu, joka pärjäsi hienosti metrin luokissa asti. Hyvän hyppytekniikan, ketteryyden ja rohkeuden ansiosta se sijoittui lähes joka kisoissa. Voikko tamma ei koskaan kieltänyt ja kirjaimellisesti meni mielummin esteen sekaan huonon lähestymisen takia kuin olisi jättänyt kokonaan yrittämättä. Maastakäsin käsiteltäessä kiukkuinen tamma sieti vain harvoja ihmisiä lähellään, eikä päivärutiinista saanut poiketa. Vaniliini teki upean kisauran omistajansa kanssa, minkä jälkeen se siirtyi rauhalliselle eläkkeelle omistajansa kotipihaan pieni shetlanninponi seuranaan. Heti kisauran lopettamispäätöksen jälkeen tammalle etsittiin sopiva ori ja Vaniliini astutettiin. Tammalla oli vaikeuksia tiinehtyä ja muutaman kerran se myös loi varsan, minkä vuoksi se sai vain kaksi jälkeläistä. Toisen varsan, Kaamoskukan jälkeen Vaniliinia ei yritetty enää astuttaa homman mentyä niin vaikeaksi. Tamma lopetettiin 25-vuotiaana hampaiden mentyä niin huonoon kuntoon, että syöminen oli jo todella hankalaa.

Päiväkirjamerkintä: Susiraja - Izrunov (415 sanaa)

Olin erittäin tyytyväinen tämän päivän suunnitelmiin. Oli melko harvinaista herkkua päästä kiipeämään muidenkin hevosten selkään kuin omien. Olin hetki sitten käynyt Kurjenpesässä liikuttamassa Vestaa ja kun Aino jälleen otti yhteyttä liikutusavun merkeissä, suostuin välittömästi. Koska koko päiväksi oli luvattu kovaa hellettä ja Aino oli pyytänyt minua hyppäämään Runolla, menin tallille jo varhain aamulla. Aino oli vielä siivoamassa karsinoita tallissa kun pamahdin paikalle. "Katos, sähän oot aikaseen liikenteessä", Aino virnisti ja laittoi talikon syrjään. "Mulla on tässä enää pari karsinaa jäljellä, voisin tulla vaikka nosteleen sulle puomeja", hän jatkoi ja olin tyytyväinen saadessani hevosenomistajan kentän reunalle antamaan neuvoja. Hain Runon pieneltä laidunlohkolta talliin harjattavaksi. Ori katseli uteliaana uutta ihmistä, haisteli minut läpikotaisin ja pärskähti sitten hyväksyvästi. Kimo käveli perässäni kiltisti talliin, jossa laitoin sen käytävälle kiinni. Harjailin oria kaikessa rauhassa sen seuratessa tallin avoimen oven edessä hengailevaa tallikissaa. Välillä ori keskeytti tarkkailunsa nuuhkiakseen uutta harjaa, jonka olin ottanut harjaämpäristä. Harjauksen jälkeen vaihdoin lenkkarit saappaisiin ja iskin kypärän päähäni ennen hevosen varustamista.

Päästyämme kentälle nousin muutaman talutetun kierroksen jälkeen Runon selkään. Alkukäynnit sujuivat ongelmitta ja pyydettyäni orin raviin, Aino tuli tallista kentän laidalle. Hän hörppäili välillä kahvikuppiaan ja höpötteli niitä näitä. Runo ravasi kuuliaisesti tehden kaiken, mitä pyysinkin. Tein raviverkassa väistöjä, lisäyksiä ja voltteja ja nautin orin miellyttävistä liikkeistä ja hyväntuulisuudesta. Se tuntui nauttivan jokaisesta tehtävästä, mitä pyysin sen tekevän ja suoritti niitä parhaansa mukaan. Tuntui, kuin olisin ollut selässä useammankin kerran, sillä Runo ei vierastanut uutta ratsastajaansa ollenkaan. Laukkaverryttelyssä ylitimme muutamia kavaletteja, jotka olivat kentän keskihalkaisijalla. Aino kävi välillä laittamassa tarhoihin ja laitumiin vesiä ja puuhasi muutakin pientä samalla seuraten meidän menoa sivusilmällä. Kun Runo oli verkattu hyvin, otimme muutamia hyppyjä. Huomasin heti orilla olevan todella hyvä ja energinen hyppytyyli, mistä pidin kovasti. Oria ei paljoa tarvinnut käskeä eteenpäin, eikä sen puoleen jarrutellakaan. Välillä tuntui siltä, että olin selässä vain ohjaamassa sitä seuraavalle esteelle. Hypättyämme useampaan otteeseen ristikoita ja paria pystyä, Aino teki yhdestä pystystä okserin ja nosti sen metriin. Hyppäsimme okseria muutamaan kertaan kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen siirryimme ravailemaan loppuraveja. "Hei mä käyn nopee nappaseen Sillin tarhasta kärryjen eteen ni lähdetään loppykäynneille maastoon", Aino huikkasi ja suuntasi jo tarhoille päin puolijuoksua. Olin juuri saanut ravattua molempiin suuntiin Runon rennoksi, kun Aino kurvasi nurkan takaa Sillin kärryjen kyydissä. Runo saikin tänään pitkät loppukäynnit ja Silli sai otettua hyviä ravipätkiäkin kun yritti pysyä itseään paljon isomman orin perässä. Maastosta tultuamme pesin Runon varusteiden poisoton jälkeen ja venyttelin porkkanapalojen avulla. Lopuksi vein orin takaisin laitumelle, jossa se ensitöikseen piehtaroi ja alkoi sitten syödä ruohoa oikein tyytyväisen oloisena.

Kouluvalmennus: Susiraja - Grimstad Norna (361 sanaa)

Aino kävelytti mustaa ratsuaan kentällä minun saapuessa tallille. Kävimme alkuun läpi ponin luonnetta ja ratsukon tämän kauden tavoitteita. Pian Aino nousi Nornan selkään ja vielä muutaman kävellyn kierroksen jälkeen aloitimme ravityöskentelyn. "Taivuta vain rohkeasti, välillä myös ulospäin, jotta saadaan tammasta notkea kauttaaltaan kumpaankin suuntaan", selitin samalla seuraten ratsukkoa. Norna oli oikealta puolelta alkuun hieman jäykähkö, joten taivuttelu oli hyvää verryttelyä. "Jatka samaa taivuttelua myös laukassa, muista pitää pohkeet tarkkana ettei se vaihda laukkaa. Vähän kevyempi tuntuma, rentouta käsiä hieman", neuvoin ja Aino teki työtä käskettyä. Norna reagoi heti pieneenkiin muutokseen avuissa ja näin ollen ratsastajakin osasi hyvin korjata virheitään tamman huomautellessa niistä. Kerran sillä meinasi mennä pasmat ihan totaalisen sekaisin, kun se ulospäin taivuttaessa oli juuri vaihtamassa laukkaa ja Aino pyysikin sitä eteenpäin laukanvaihtoapujen sijasta ja tamma jäi hetkeksi hyppimään paikoilleen. Tamma kuitenkin palautui tästä hämmennyksestä nopeasti ja jatkoi niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. "Okei, sit hetkeks käyntiin", sanoin ratsukon laukattua molempiin suuntiin.

Kun Nornan hengitys oli tasaantunut alkuverryttelystä ja Aino oli saanut pidettyä juomatauon, aloitimme työskentelyn. Tämän valmennuksen aiheena olivat laukanvaihdot erilaisissa tehtävissä. Aloitimme helpolla, eli lävistäjällä laukanvaihto ensin käynnin kautta. Norna innostui laukanvaihtotehtävästä niin, että muutaman kerran vaihtoi laukan suoraan, eikä kuunnellut ratsastajansa apuja siirtyä ensin käyntiin. "Selkeämmät pidätteet, valmistele käyntiin siirtyminen istumalla tiiviimmin satulaan", neuvoin ja seuraavalla kerralla Norna vaihtoi laukan kiltisti käynnin kautta. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen ratsukko sai luvan tehdä suoran laukanvaihdon, minkä olimmekin jo todenneet erittäin helpoksi tälle tammalle. "Noniin, nyt kun on tuntumaa haettu, siirrytään kolmikaariselle kiemurauralle. Norna saisi olla aika hyvin koottuna läpi tehtävän, jotta saat tehtyä tarpeeksi tiukat mutkat ja suoristettua siististi. Tee laukanvaihto aina suoristuksen jälkeen ennen uutta kiemuraa niin, että jokaisella kiemuralla on myötälaukka", selostin ja annoin ratsukolle luvan suorittaa. "Vähän hillitymmin, pidä käsi tasaisena ja yläkroppa ryhdissä", sanoin ja kehuin heti perään ratsastajan korjausta. Laukanvaihdot sujuivat moitteettomasti, isompi ongelma oli kokoaminen tamman hurjien menohalujen takia. Herkkä tamma kuitenkin hillitsi itsensä ja kuunteli todella tarkkaavaisena ratsastajaansa. Lopuksi Norna kulki oikein hyvin koottuna tehden siistejä laukanvaihtoja ja taipuen erinomaisesti kiemuroissa. "Oikein hyvä! Eiköhän tää riitä, kun korjattavaa ei enää löydy. Ota puolipitkällä tuntumalla kevyttä ravia niin että Norna saa kunnolla venyttää niskaansa kokoamisten jälkeen", sanoin ja seurasin vielä ratsukkoa loppuravien ajan.

Kouluvalmennus: Susiraja - Turmeltajan Idänkauhu (540 sanaa)

Vaikka olin aiemminkin Susirajan hevosia valmentanut, en ollut koskaan nähnyt Narria hevosen selässä. Yhteistyö oli tähän asti hoitunut pääasiassa Lissun kanssa, kasvattia hakiessa toki Narriinkin törmäsin. Odotinkin uudella innolla tämän päivän valmennusta, jonka pitäisin Narrille ja Puuttinille. Orin nimi oli aiheuttanut puhelimessa pienoisen naurukohtauksen ja sen jälkeen pienen kauhunsekaisen mietinnän, mitä päänvaivaa Idänkauhu aiheuttaisikaan. Otin kuitenkin avoimin mielin haasteen vastaan, vaikka Narri pelottelikin ettei valmennuksesta tulisi välttämättä yhtään mitään. Saavuin tallille juuri samaan aikaan, kun ratsukko käveli tallin ovista ulos. "Moikka!" huikkasin ja heilautin kättäni tervehdykseksi, kävelin ratsukon luo ja suuntasimme yhdessä kentälle. Alkukäyntien ajan juttelimme Narrin kanssa, vaihdoimme kasvattiemme kuulumisia ja Narri kertoi ratsustaan olennaisimpia asioita. Pitkien alkukäyntien jälkeen oli aika aloittaa verryttely kevyessä ravissa. Ratsastaja sai hien pintaan jo hetken työskentelyn jälkeen, sillä Puuttini vastusteli lähes jokaista askelta kulkemalla tahmeasti jalkojen tuskin nousten maasta. "Tee nopeita, napakoita siirtymisiä ja vaadi heti kovempaa, jos ori ei reagoi ensimmäisiin apuihin", neuvoin ratsastajaa, jonka naama punersi kuumuudesta. Siirtymiset olivat hyvä apu Puuttinin kanssa ja muutaman askeleen siirtymisien avulla Narri sai oriin parempaa tuntumaa ja nopeampia reaktioita apuihinsa. Kova työskentely ja hikoilu alkoi tuottaa tulosta ja suomenhevonen alkoi liikkua jo omalla moottorillaan ja ilmekin alkoi muuttua kurttuisesta ja tympääntyneestä iloisempaan ja ori jopa pärskähtelikin tyytyväisyyttään muutamaan otteeseen. "Hyvin! Jatka vielä samaan malliin ja voit pienentää apuja aina, kun se reagoi paremmin", kehuin ja hetken päästä pyysin ratsastajaa nostamaan laukan. Tuntui, kuin ori olisi mennyt asteen taaksepäin askellajin vaihtuessa ja sama tahmeus tuli takaisin. "Nyt et enää pyydä, vaan käsket! Ota kevyt istunta ja pari reippaampaa spurttia niin että askel oikeesti pitenee", sanoin ja Narri teki työtä käskettyä. Puuttini tajusi nopeasti, ettei sitä päästetty tässäkään askellajissa helpommalla ja palasi siihen kuuliaisempaan ja reippaampaan moodiinsa.

Alkuverryttelyn ja muutaman kierroksen huilin jälkeen pyysin Narria ottamaan ohjat takaisin tuntumalle ja alkuun käynnissä pyytää reipasta, etenevää askelta. Enää Puuttinia ei tarvinnut käskeä, pelkkä pyytäminen riitti. "Tuo kyynerpäitä lähemmäs kylkiä, hartioita vähän taaemmas, just noin!" korjasin hieman ratsastajan istuntaa, joka oli pääosin todella siisti. "Tehdääs teidän kanssa tänään erilaisia siirtymisiä. Ihan perusratsastusta ilman erikoisempia kiemuroita", sanoin ja pyysin nostamaan ravin. "Ensin ravista pysähdys, peruutus ja suoraan takaisin raviin", sanoin vielä ja jäin seuraamaan ratsukon suorittamista. Puuttini oli vertynyt hyvin ja näytti jo paljon ryhdikkäämmältä liikkuessaan. Pysähdykset olivat ratsukolle helppo nakki, mutta peruutuksesta raviin oli vähän haastavampi. "Voit taas alkuun antaa selkeitä, isoja apuja ja kun se alkaa reagoida, voit taas keskittyä apujen eleettömyyteen", neuvoin ja muutaman yrityksen jälkeen Puuttini suoritti hyvin. "Sit voitais ottaa siirtymisiä harjoitusravista keskiraviin ja takaisin harjoitusraviin. Otetaan pitkille sivuille keskiravia", sanoin ja jäin seuraamaan ratsukon suoritusta. Motivaatiota työskentelyyn löytänyt ori oli nyt erinomaisesti Narrin avuilla ja reagoi pohkeeseen välittömästi. Keskiravi näytti heti alkuun jo oikein hyvältä ja siirtymiset takaisin harjoitusraviin sujuivat myös pienen hienosäätämisen jälkeen loistavasti. Lopuksi otettiin vielä harjoituslaukasta keskilaukkaan ja takaisin harjoituslaukkaan. Tässä orilla oli vähän vaikeuksia keskilaukan kanssa, mutta vähitellen sekin alkoi sujua. Ori kulki loppuvalmennuksen ajan oikein ryhdikkäästi, eikä alkuverryttelyn tappelusta ollut jälkiäkään. Narrikin sai jo väliin hengähtää selässä, kun jokaista askelta ei tarvinnut ratsastaa erikseen. Muistutuin välillä Narrin kyynerpäistä, jotka meinasivat lähteä leviämään sivuille ratsastajan keskittyessä siirtymisiin. Kun laukassa siirtymiset sujuivat niin hyvin, ettei korjattavaa enää löytynyt, oli aika päästää Idänkauhu pahasta (vaikka se oikeasti näytti nauttivan varsinkin lopputunnin siirtymisistä, mutta sitähän ei kenellekään myönnetä) ja siirtyä keventelemään loppuraveja.

Estevalmennus: sarqquu - Devil May Cry (320 sanaa)

Sarqquu kävelytti Deania sillä välin, kun rakensin esteitä kentälle. Tänään oli tarkoitus treenata innareita, joten rakensin toisen pitkän sivun uran sisäpuolelle 3 esteen innarin ja toiselle puolelle 5 esteen innarin. Jätin alkuun esteet kavaleteiksi, jotta niitä voitaisiin mennä verrytellessä. Kun kaikki esteet oli kasattu ja Dean oli kävellyt tarpeeksi, pyysin Sarqquuta keräämään ohjat tuntumalle ja aloittamaan verryttelyn kevyessä ravissa. Ravityöskentely tehtiin vain sileällä tehden paljon siirtymisiä, pysähdyksiä ja voltteja. Dean reagoi nopeasti Sarqquun apuihin ja liikkui todella reippaasti. Välillä Sarqquu sai vähän enemmän pidätellä innokkaana liikkuvaa oriaan. Kun oli aika nostaa laukka, pyysin Sarqquuta tulemaan kavaletteja aina välillä. "Pysy kevyessä istunnassa koko kavaletti-innarin ajan", sanoin vielä ennenkuin Sarqquu nosti laukan. Dean nosti laukan vähän turhankin innoissaan ja ratsastaja sai hetken hakea sopivaa tahtia. Kun Dean oli tasoittunut ja oli taas ratsastajansa avuilla, Sarqquu ohjasi ratsunsa kavaleteille. Dean ylitti kavaletit ongelmitta ja tasaisesti. Kun ratsukko oli laukannut ja tullut kavaletteja kumpaankin suuntaan, pyysin ratsastajaa siirtämään ratsunsa hetkeksi käyntiin ja antamaan pitkät ohjat. Hetken hengähdyksen aikana nostin kavaletit 70cm:iä korkeiksi esteiksi.

Kun esteet oli nostettu, pyysin ratsastajaa taas ottamaan ohjat tuntumalle ja ravaamaan hetken ennen laukannostoa. Dean pälyili korotettuja esteitä innokkaasti ja odotti malttamattomana laukannostoa. Muutaman kerran ori yritti nostaa ominpäin laukkaa, mutta totteli hyvin Sarqquun pidätteitä. Muutaman minuutin ravaamisen jälkeen annoin luvan nostaa laukan ja aloittaa 3 esteen innarista. Dean lähti taas laukkaan räjähdysmäisesti ja Sarqquu rauhoitteli oriaan ympyrällä ennen esteille suuntaamista. Dean hyppäsi esteet hienosti, ja alkoi pikkuhiljaa olla täydellisesti ratsastajansa avuilla. Muutaman toiston jälkeen siirryimme viiden esteen innarille. Hevosella oli hieno hyppytekniikka ja voimakas takapää, ja tämän korkuiset esteet olivat sille helppo nakki. Kun innarit olit hypätty kumpaankin suuntaan näillä korkeuksilla, nostin esteet 90cm:iin. Tehtävä oli edelleen todella helppo ratsukolle. Ori hyppi esteitä tasaisen varmasti ilman mitään ongelmia. Lopuksi nostin vielä kolmen esteen innarin metriin ja tätä tultiin muutaman kerran kumpaankin suuntaan. "Okei, eiköhän sitten riitä, todella hienoa työskentelyä!" kehaisin ja ratsukon ravaillessa loppuraveja keräsin esteet pois.

Kouluvalmennus: sarqquu - Oldfinion Stark Lion (300 sanaa)

En ollutkaan hetkeen käynyt Winterholdissa, kun Sarqquu pyysi minut pitämään valmennukset kahden hevosensa kanssa. Aloitimme päivän Lionin kanssa. Sarqquu oli juuri saanut kävelytettyä orin saapuessani tallille, joten aloitimme samantien ravityöskentelyn. Hienoliikkeinen ori ravasi näyttävästi Sarqquun hallitesa hienosti ratsuaan. Alkuverryttelyssä pyysin tekemään paljon voltteja ja ympyröitä sekä muutamia pätkiä pohkeenväistöä. Keskityimme lähinnä hienosäätämään Sarqquun istuntaa ja ratsukon yhteistyötä. Lion oli todella hyvässä kunnossa, sekä liikkui vetreästi ja mielellään. Välillä ori meinasi karata ohjastuntumalta, mutta muistutettuani puolipidätteiden tärkeydestä, alkoi homma luistaa paremmin. Laukkaverryttely tehtiin samalla lailla kuin ravissakin, paljon voltteja ja ympyröitä sekä pohkeenväistöä. Laukkaväistöissä Lion jäi välillä hieman hitaaksi takapäästään, mutta huomautettuani asiasta Sarqquu sai orin hyvään ryhtiin.

Alkuverryttelyn ja pienien välikäyntien jälkeen siirryimme valmennuksen varsinaiseen tehtävään, joka oli siksak-sulkutaivutukset. "Tulkaa lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle ja aloitatte siksakin lähtemällä ensin vasemmalle muutaman metrin verran, sitten oikealle ja niin edespäin", selitin tehtävän ja annoin luvan aloittaa. Tehtävä tultiin ensin käynnissä pari kertaa ja koska tehtävä sujui moitteetta käynnissä, siirryttiin suorittamaan tehtävää ravissa. "Valmistele Lionia tehtävää varten kokoamalla sitä hyvissä ajoin ennen tehtävää", huomautin, kun ensimmäinen ravisulku oli hieman vetelähkö. Loput siksakista onnistui paremmin Sarqquun ryhdistäydyttyä ja saatua Lion hyvään kokoamisasteeseen. "Jes, hyvä! Vähän enemmän ulkopohjetta, hyvin!" kehuin ratsukon menoa. Kun sulkutaivutus sujui erinomaisesti ravissa kumpaankin suuntaan, otettiin tehtävä vielä muutamaan kertaan laukassa. "Muista tehdä aina laukanvaihto vaihtaessasi sulkutaivutuksen suuntaa", muistutin ja annoin luvan aloittaa. Lion kulki ryhdikkäästi ja oli todella hyvin ratsastajansa avuilla. Sarqquu ratsasti todella eleettömästi ja tasaisesti ja yhteistyö sujui hyvin. Alkuun laukkasulut menivät vähän kankeasti, mutta ratsukon päästyä hyvään rytmiin oli tehtävä liiankin helpon tuntuinen. Lionin laukanvaihdot olivat moitteettomia ja sulkutaivutukset olivat kumpaankin suuntaan viimeisen päälle hiottuja. Kun sulkutaivutusta oli harjoiteltu kaikissa askellajeissa, eikä minulla ollut enää mitään huomautettavaa tehtävään liittyen, annoin Sarqquulle luvan aloittaa loppuverryttelyn. Sarqquun hevosenhoitaja tuli hoitamaan Lionin loppukäynnit ja toi samalla Sarqquulle Deanin estevalmennusta varten.

Maastoestevalmennus: Susiraja - Karmankauppa (365 sanaa)

Tätä valmennusta odotin innolla. Olin menossa ensimmäistä kertaa kauppojen teon jälkeen katsomaan Karamellia. Lissu talutteli tammaa pihapiirissä ja moikattuamme ja vaihdettuamme nopeasti kuulumiset lähdimme yhdessä kävelemään maastoesteille päin. Lissu nousi Karamellin selkään ja aloitti pikkuhiljaa alkuverryttelyn. Seurasin mielenkiinnolla kasvattini ravia ja huomasin miten hyvin Lissu osasi vaikuttaa tahmeahkoon tammaan. Ratsastaja ei päästänyt Karamellia helpolla, eikä tammakaan ratsastajaansa. Pilveettömältä taivaalta paistava aurinko ei helpottanut yhtään muutenkin hikistä alkuverryttelyä. Kovan työskentelyn jälkeen Lissu sai Karamellia aktivoitua ja askelkin piteni huomattavasti alkuun verraten. Laukassa pyysin ratsastajaa istumaan kevyessä istunnassa ja pyytämään ratsuaan reippaasti eteen. Karamelli yritti hidastella aina kun koki mahdollisuuden koittaneen, mutta tamman laiskuuteen tottunut Lissu reagoi hidasteluun hyvin. Alkuverryttelyn jälkeen pyysin ratsukkoa ottamaan muutaman verryttelyhypyn pienille tukeille ennen varsinaisiin tehtäviin siirtymistä. Lissun ohjattua Karamellin ensimmäistä tukkia kohti, tamma heräsi kuin koomasta ja venytti askeltaan. Verryttelyhypyt sujuivat ongelmitta ja ratsukko sai hetken hengähtää pitkin ohjin kävellen.

Aloitimme hyppäämisen mökki- ja risuesteistä. Lissu ratsasti hevostaan oikein siististi, eikä minun juurikaan tarvinnut keskittyä ratsastajan istuntaan tai virheisiin. Hän käsitteli ammattitaitoisesti nuorta suomenhevostammaa ja osasi hyvin ennakoida tamman liikkeitä. Mökkiesteelle Karamelli hyppäsi alkuun muutaman hieman epävarman hypyn, mutta ratsastajansa roihkaisun avulla se sai varmuutta hyppyihin. Risuesteelle Karamelli oikein imi ja Lissu sai melkein jopa pidätellä ratsunsa menohaluja. "Hyvin, pysy vaan kevyessä istunnassa koko ajan, nyt kun maastoesteillä ollaan", huomautin Lissua joka lähestyi estettä satulassa istuen. Mökin ja risuesteen sujuessa ongelmitta vaihdoimme tehtävää Seuraavana ja viimeisenä tehtävänä harjoittelimme alashyppyä veteen. Karamelli oli vedessä vielä melko kokematon, joten tätä oli hyvä treenata tänään. Aloitimme ensin laukkaamalla muutaman kerran veden läpi ilman hyppyjä. Karamelli meinasi ensi yrittämällä stopata vesirajaan, mutta Lissu sai kannustettua tamman astumaan veteen ravissa ja nostamaan laukan vedessä. Karamelli tuntui innostuvan roiskuavasta vedestä ja seuraavalla kierroksella laukkasi innokkaana veteen. Kun vesi elementtinä alkoi tuntua jo turvalliselta, otimme harjoitukseen mukaan alashypyn. Karamelli ei enää jännittänyt ollenkaan ja suoritti tehtävää intoa puhkuen. Lissu vaikutti todella tyytyväiseltä nuoreen hevoseensa, joka näytti jälleen olevansa oikein mainio kenttähevonen. Lopetimme valmennuksen muutaman alashypyn jälkeen, ettei Karamelli väsyisi liikaa. Lissu keventeli hetken loppuraveja ja hyppäsi sitten selästä alas taluttamaan loppukäynnit. Kävelin Lissun vierellä jaaritellen niitä näitä ja keskustellen heidän suunnitelmistaan kasvattini kanssa. "Ilmoittele, jos tarvitsette joskus toiste valmennusapua, tuun oikein mielelläni", huikkasin vielä ennen kuin poistuin tallilta.

Päiväkirjamerkintä: Susiraja - Unmarked Graves (372 sanaa)

Aino oli pyytänyt minua käymään liikuttamassa Vestan hänen kiireidensä takia. Olin nähnyt tamman muutaman kerran kisoissa ja suostuin mielihyvin Ainon pyyntöön. Saavuttuani tallille varmistin ensin puhelimestani saamani hoito-ohjeet ja lähdin sitten hakemaan Vestaa tarhasta. Kimo tamma oli piehtaroinut oikein huolella ja olikin nyt pölyn ja lian peittämänä enemmänkin harmaanruskean värinen. Tamma katseli korvat höröllä lähestyessäni sitä tarhan portilta. Rapsuttelin sitä hetken kaulasta, minkä jälkeen napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin viemään Vestaa talliin. Reippaasti etenevän hevosen vierellä sai itse ottaa aika ripeitä askeleita. Laitoin tamman käytävälle ja hain harjat ja muut varusteet valmiiksi. Harjailin Vestaa perusteellisesti ja kun olin vihdoin tyytyväinen lopputulokseen, huomasin aikaa kuluneen melkein tunnin. Se ei haitannut, sillä minulla ei ollut mikään kiire omiin rientoihini vaan olin varannut Vestalle puolet päivästäni. Tamma hienovaraisesti ohjeisti minua hoitorutiinissaan, jos meinasin tehdä asioita väärässä järjestyksessä. Varustaminen sujui mutkattomasti ja kun kaikki oli valmista, lähdin taluttamaan Vestaa kentälle.

Talutin tammaa ensin kentällä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen nousin selkään ja kävelin vielä toiset 10 minuuttia selästä käsin. Hieman uudesta ratsastajastaan epävarma tamma käänteli korviaan ahkerasti ja hieman vilkuili ympärilleen. Keräsin ohjat tuntumalle ja nostin ravin. Vestan suuri ravi oli yllättävän pehmeä, eikä harjoitusravikaan tuntunut haastavalta. Pikkuhiljaa ravatessamme tamma alkoi rentoutua ja keskittyä apuihini. Vesta oli todella kevyt ratsastaa ja meno oli tasaista, oikein miellyttävää. Verryteltyämme myös laukassa siirsin ratsuni hetkeksi käyntiin. Kentällä oli muutama ristikko ja pystyeste ja muistin Ainon sanoneen, että olisi hyvä, jos ottaisin muutamia hyppyjä Vestan kanssa. Otin vielä muutamia laukkasiirtymisiä ennen esteiden hyppäämistä. En halunnut hypätä mitään isoa, joten kentällä olevat 50-80cm esteet vaikuttivat juuri sopivilta meille. Hypättiin ensin ristikoita kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen vielä pystyjä. Tamman hypyt olivat yksiä parhaimpia, joita olen kokenut. Niin tasaista ja kuuliaista menoa, en yhtään ihmetellyt, miksi Aino piti tammastaan niin kovasti. Lopuksi hypättiin vielä pientä rataa niistä muutamista esteistä, jonka jälkeen ravailtiin kevyesti vielä kumpaankin suuntaan. Kävelimme lopuksi pitkät, reilu 20 minuutin loppykäynnit. Olin jotenkin niin hurmioitunut tämän tamman kyydissä, etten edes tajunnut ajan kuluvan niin kauhean nopeasti. Koska olen ratsastanut vain suomenhevosilla niin pitkään, oli holstein hyvää vaihtelua. Ratsastuksen jälkeen vein Vestan talliin, otin varusteet pois ja pesin tamman haalealla vedellä kevyen hikoamisen takia. Vietyäni tamman takaisin tarhaan, se meni samantien maahan kyljelleen, piehtaroi antaumuksella ja meni sitten syömään iltapäiväheiniään tyytyväisen oloisena.

Kouluvalmennus: suba - Derian Borghilde (444 sanaa)

"Kerää vaan ohjat käteen ja ala vaatimaan reippaampaa käyntiä. Niin että ne jalat oikeasti nousee ylös eikä laahaa maata vasten!" ohjeistin Subaa tunnin alkaessa. Purkki laahusti uraa pitkin juurikaan reagoimatta ratsastajan pohkeisiin. "Enemmän pohjetta! Hyvä!", komensin ja Purkkikin hieman havahtui saadessaan kovemmat potkaisut kylkiinsä. Neuvoin tekemään paljon pysähdyksiä ja tavoitteena oli saada Purkki mahdollisimman ripeästi liikkeelle käskystä. Liikkeelle lähdöt näyttivät olevan jostain hidastetusta elokuvasta. "Otetaas sitten pikkuhiljaa ravia mukaan. Tee käyntiin siirtymisiä ja pysähdyksiä suoraan ravista. Ja reipasta ravia!" neuvoin samalla seuraten tarkasti ratsastajaa. Neuvoin Subaa välillä nostamaan katseensa kaulasta eteenpäin ja nostamaan nyrkkejä ylemmäs. Muuten ratsastajan istunta näytti oikein siistiltä. Hitaasti hölköttelevä tamma vaikutti siltä, ettei sitä todellakaan kiinnostanut ravata yhtään reippaammin. Suba sai tehdä kunnolla töitä selässä, että Purkista irtoaisi edes jonkinlaista ravia. Siirtymiset auttoivat aktivoimaan ratsua jonkin verran, mutta edelleen oli parannettavaa. Kun ratsukko oli verrytellyt aikansa ravissa, oli aika ottaa laukkaa. "Tee laukassakin siirtymisiä, laukasta raviin tai laukasta käyntiin ja muutaman askeleen jälkeen taas laukannosto". Laukannostot olivat alkuun hitaita, mutta pikkuhiljaa niihinkin tuli energiaa ja alkoivat näyttää siistimmiltä. "Siinä oli hyvä nosto. Yritä saada laukkaa vähän energisemmäksi, takapää laahaa aika pahasti. Just noin!" pikkuhiljaa meno alkoi näyttää paremmalta. Kun laukkaverryttelykin oli ohi ja Purkista oli saatu vähän virtaa esiin, oli pienen tauon paikka.

Pienen huilauksen jälkeen aloitimme varsinaisen tehtävän. "Tulkaa pituushalkaisijalle ja suoristuksen jälkeen lähde väistämään ensin vasen kylki edellä, keskellä kenttää suoristus ja sitten väistöä oikea kylki edellä. Pituushalkaisijan lopussa suoristus ja vaihda joka kerta suuntaa. Tulkaa ensin käynnissä pari kertaa, uralla voitte ravata", selitin tehtävän ja annoin luvan aloittaa. Purkki ravasi jo vetreämmin ja oli selkeästi paremmin avuilla. Kun tuli ensimmäisen pohkeenväistön aika, jouduin muistuttamaan useampaan kertaan pohkeen käytöstä, sillä välillä näytti kuin väistö olisi junnannut paikallaan. Napakoiden pohjeapujen ansiosta väistöt alkoivat pikkuhiljaa sujua. Suoristukset olivat tälle ratsukolle helppo nakki. Kun pohkeenväistö sujui käynnissä, siirryttiin väistämään ravissa. Alkuun oli sama ongelma kuin käynnissä. Purkki junnasi paikallaan, vaikka väistö itsessään näytti ihan hyvältä. "Älä pidätä liikaa ohjalla, muista hellittää välillä. Anna Purkille tilaa suorittaa! Sit kunnolla pohjetta. Hienosti!" ja pikkuhiljaa raviväistö alkoi näyttää oikeaoppiselta. Loppua kohden Purkki näytti jo paljon virkeämmältä ja kylkien kankeus oli tiessään. Kun väistöt sujuivat yhtä hyvin molempiin suuntiin, teimme vielä yhden harjoituksen. "Aloita samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mutta kentän puolivälissä suoristuksen jälkeen nostatkin laukan ja jatkat suoraa", sanoin ja jälleen ratsukko oli suorittamassa tehtävää. Enää laukannostot eivät olleet hitaita, vaan teräviä ja Purkki reagoi nopeasti apuihin. Välillä se yritti laistaa pohkeenväistöstä ja nostaa vain suoraan laukan, mutta Suba ennakoi hienosti ratsunsa yrityksiä ja sai tehtyä hyviä väistöjä Purkin laistamisyrityksistä huolimatta. "Okei, eiköhän se riitä! Ottakaa vielä kevyttä ravia kevyemmällä tuntumalla. Kiitos teille!" seurasin hetken vielä ratsukon menoa ja rupattelimme Suban kanssa ennenkuin poistuin tallilta.

Kouluvalmennus: suba - Hakon v. Ahlstedt (394 sanaa)

Valmennus alkoi Suban kertoessa millainen hevonen hänellä on ratsunaan ja heidän kulmakiviään ratsukkona. Hakan laiskuus osottautui ehdottomasti haasteeksi ja siihen sekoitettuna se, että orilta pitäisi jatkuvasti vaatia jotain tehtävää, ettei ala tylsistyttyään pukittelemaan. Koska ratsukko oli jo ennen tallille saapumistani kävelleet alkukäynnit ja ottaneet vähän verryttelyravia, aloitimme suoraan moniosaisesta tehtävästä: harjoitusravissa voltti kulmaan ennen pitkää sivua kunnolla taivuttaen ja voltilta tullessa käyntiin siirtyminen ja avotaivutus. Avotaivutusta kentän puoleen väliin, jonka jälkeen suoristus ja laukannosto. Keskilaukkaa lyhyen sivun alkuun, siirtyminen harjoitusraviin ja tehtävä alkaa alusta. Kaksi ensimmäistä kertaa meni vähän laiskanpulskeasti, mutta pian ori innostui tajuttuaan tehtävän olevankin melko haasteellinen ja vaativan keskittymistä. Haka teki huomattavan ryhdistymisliikkeen seuraavassa laukannostossa ja näytti minullekin hienon laukkansa mennessään keskilaukkaa uraa pitkin. "Haka tais saada tehtävän juonesta kiinni", Suba naurahti selässä ja kehui hevostaan. Avotaivutuksessa Suba sai edelleen pyytää Hakalta vähän väliä reippaampaa käyntiä, mutta laukka- ja raviosuus sujuivat jo suhteellisen hyvin. Haka keskittyi hienosti ratsastajansa apuihin ja pikkuhiljaa avotaivutukseenkin alkoi löytyä parempaa tahtia. Kun tehtävä sujui kumpaankin suuntaan mallikkaasti ja alkoi näyttää siltä, että Haka osasi tehtävän jo melkein ulkoa, oli aika pienille välikäynneille ja tehtävän vaihdolle.

Kun Haka oli saanut kävellä hetken aikaa pitkin ohjin, oli aika ottaa seuraava tehtävä kehiin. "Tulkaa harjoitusravissa pohkeenväistöä lävistäjällä ja lävistäjältä tullessa suoristuksen jälkeen laukannosto. Laukassa sitten selkeitä askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä. Lyhennetty laukka saa olla oikeasti niin lyhyttä kun vaan saat revittyä Hakasta irti ja laukka saa myös olla sitten todella pitkää. Lyhyitä pätkiä niin, että saat oikeasti jatkuvasti aktivoida avuilla Hakaa uudestaan ja uudestaan, pysyy keskittyminen tehtävässä. Jatkakaa laukkaa puoli kenttää, sitten takaisin raviin ja uudestaan lävistäjälle. Alota vaan!" selostin uuden tehtävän ja pian ratsukko tulikin jo ensimmäiselle lävistäjälle. Ensimmäisessä pohkeenväistössä takapää jäi laahaamaan ja tätä myöten väistö jäi hieman epäsiistiksi. Laukannosto sujui hyvin ja askeleen lyhennykset, mutta pidentäessä Haka jäi pohkeen taakse eikä ero ollut kovin suuri. Näitä ongelmakohtia jäimme työstämään vielä kertaalleen, kunnes pikkuhiljaa Suba sai takapäänkin mukaan pohkeenväistöön ja laukassakin alkoi näkyä edistystä. Pohkeelle hidas ori vaati jatkuvaa työstöä ja Suba saikin hikoilla ratsuaan enemmän tehtävän aikana. Oikeaan kierrokseen pohkeenväistö sujui helpommin. Laukkakin näytti jo alkuun verrattuna oikein hyvältä, eikä Suban tarvinnut käyttää enää niin vahvasti pohjetta saadakseen orista irti pidempää laukkaa. "Okei, eiköhän tää riitä, parannettavaa jäi vielä, mutta alkuun verrattuna meni jo oikein hyvin!" sanoin nähtyäni jo suhteellisen hienoa laukkaa. Ratsukko loppuverrytteli kevyessä ravissa puolipitkin ohjin samalla, kun keskustelimme Suban kanssa tehtävistä ja tulevaisuudensuunnitelmista.

Kouluvalmennus: suba - GL Kolbjørn (393 sanaa)

Suba oli jo kävellyt pitkät alkukäynnit Kolan kanssa minun tullessa kentälle. Aurinko paistoi pilveettömältä taivaalta ja kenttä näytti olevan kaikkien lumien sulettua todella hyvässä kunnossa. "Moi! Otetaan vielä hetki käyntiä, kerää ohjat tuntumalle ja aletaan taivutteleen volteilla ja urilla keskitytään oikeasti suoraan hevoseen. Treenataan sit myöhemmin kulmien ratsastusta takaosakäännösten avulla", selostin ratsastajalle, joka otti ohjastuntuman ja pyysi ratsultaan reippaampaa käyntiä. Kola vaikutti hieman tahmealta ja Suba saikin vähän väliä olla pyytämässä oria kävelemään ripeämmin. Taivutuksista oli selkeästi apua Kolan verryttelyyn. Suba sai hienosti suoristettua ratsunsa urilla, eikä suorana pysymisessäkään ollut ongelmia. Hetken kuluttua pyysin ratsukkoa jäämään keskiympyrälle. "Tehdään kuitenkin ennemminkin neliötä, kuin ympyrää. Kulmaan tullessa valmistele huolella ja tee kulman käännös takaosakäännöksenä. Mennään tätä muutama kierros kumpaankin suuntaan ja aloitetaan sitten ravityöskentely. Aloittakaa vaan!". Silmääni miellytti Suban tarkkaavaisuus ja huolellinen tehtävän valmistelu. Minun ei oikeastaan tarvinnut kuin välillä muistuttaa ulkopohkeen käytöstä ja muuten ratsukko hoiti homman hienosti.

"Okei. Menkää sitten taas koko kenttää ja siirtykää raviin. Volteilla voi taas taivutella ja tehkää pitkillä sivuilla nopeita, muutaman askeleen käyntisiirtymisiä. Aktivoidaan siirtymisten avulla Kolan takapäätä mukaan työskentelyyn. Voit myös välillä ottaa ravista pysähdyksen ja suoraan takaisin raviin", selitin samalla kun tarkkailin ratsukon menoa. Alkuun ravi oli kankeaa, mutta ori reagoi hyvin apuihin. Varsinkin pysähdykset tekivät hyvää Kolan virkeystasolle. Pikkuhiljaa meno alkoi näyttää paremmalta ja siirtymiset näyttivät todella siisteiltä. "Nyt kun Kola näyttää vertyneen hyvin, ota hetki laukkaa kumpaankin suuntaan. Tehdään sitten vastalaukkaharjoituksia." Laukattuaan muutaman kierroksen per suunta, otimme tehtäväksi vastalaukan kiemurauralla. "Nosta harjoitusravista laukka lyhyen sivun lopussa, ihan kulmastakin käy. Tuu sitten kiemuraura ja muista pitää pohkeet tarkasti vastalaukan mukaisesti, ettei tuu vaihtoo. Siirry sitten kiemuran jälkeen ennen kulmaa raviin ja taas sama alusta", kerroin uuden tehtävän ja annoin ratsukolle luvan aloittaa. Kola liikkui jo suht reippaasti, mutta välillä laukannostot viivästyivät orin yrittäessä välttää tehtävää. "Tee kunnno puolipidäte ja napakka pohje! Just noin!" Itse vastalaukkatehtävä sujui ongelmitta, ori ei edes yrittänyt vaihtaa laukkaa kertaakaan, mutta nostoissa oli alkuun selvästi vaikeuksia. Lopulta Kola tyytyi kohtaloonsa tehdä töitä ja sain nähdä siistejä laukannostoja. "Hyvä, sit riittää! Ota loppuun kevyttä ravia. Muista itse pysyä Kolan kanssa napakkana siinä, ettei sen anneta laiskotella. Apuihin se reagoi kyllä, kunhan tietää ratsastajan olevan tosissaan niiden kanssa. Kaikenkaikkiaan oikein hyvä tunti, pääasiassa kaikki tehtävät sujuivat oikein hyvin. Teillä on selkeästi yhteisiä kilometrejä takana jo useampi ja yhteistyönne sujuu hienosti", kehuin lopuksi hyvin työskennellyttä Subaa ja Kolaa ja pikkuhiljaa he siirtyivät ravista loppukäynteihin.

Luonne: suba - Derian Brynja (298 sanaa)

Brynja on ihana päivänsäde, joka piristää kenen tahansa päivää huomattavasti. Se on tämän tamman ääni, joka ensimmäisenä kuuluu kun aamulla avaa tallin oven ja joka viimeisenä hörisee valoja sammuttaessa iltatallissa. Brynja viihtyy kenen tahansa kanssa. Tarhakaverit ovat maailman parhaita kavereita, jokainen ihminen on maailman paras rapsuttaja ja jopa tallikissan touhuja on mukava seurata. Tiedän mitä ajattelet tässä kohtaa: miten voi joku tamma olla noin hyväntuulinen ja positiivinen? Sitä moni muukin miettii, eikä meinaa ensin uskoa, että Brynjan käytös on jokapäiväistä eikä mitään vieraskoreutta. Tamma lähtee mielellään tarhasta ja usein juokseekin innoissaan portille kuullessaan ihmisen kutsuvan sitä. Taluttaessa se kävelee reippaasti vierellä tutkien samalla ihanaa lentelevää perhosta tai ihaillen raikasta sadekuuroa.
Hoitaessa pitkistä harjaussessioista nauttiva tamma käyttäytyy aina kuin ihmisen mieli ja nauttii kaikesta saamastaan huomiosta. Harjaaminen on yhtä ihanaa puuhaa kuin peseminen tai vaikka kengittäminen. Jokaikinen ihmisen kanssa kontaktia sisältävä puuha on parasta ikinä.

Ratsuna Brynja onkin sitä tyyppiä, että mennään mistä aita on matalin. Kyse ei ole siitä, etteikö tamma tykkäisi tehdä hommia, vaan siitä, että tarviiko kaikkea tehdä aina 100% teholla, jos ratsastaja ei osaa sellaista vaatia. Osaamattoman käsissä Brynja haahuilee ja alkaa keskittyä enemmän ympäristöönsä ja tekee hommat hidastetusti ja vähän sinne päin. Osaavan ja ratsultaan täydellisyyttä vaativan ratsastajan kanssa Brynjasta kuoriutuu ihan erilainen ratsu: siitä tulee kevyt, keskittynyt kaunisliikkeinen tamma, joka tekee pyydetyt tehtävät kellon tarkasti. Se osaa kyllä koko ratsastuksen ajan muistuttaa siitä, ettei yksikään askel ole ilmainen vaan ratsastajalta vaaditaan jatkuvaa keskittymistä. Esteillä tamma on hieman onneton, eikä meinaa osata edes maapuomeja ylittää astumatta suoraan niiden päälle. Tämän takia hyppäämiset on jätetty melkeimpä kokonaan pois ja keskitymme niihin asioihin missä Brynja on hyvä: kouluratsastukseen ja valjakkoajoon. Ajaessa Brynja on helpommin motivoitavissa kuin ratsastaessa ja selvästi nauttii valjakkohevosen hommista. Se on tarkkaavainen ja ketterä tamma, joka oikeiden kuskien käsissä tekee ihan mitä tahansa.

Luonne: suba - Derian Kelda (357 sanaa)

Derian Kelda, tuo tallin prinsessa, jota täytyy kohdella ja käsitellä tietyllä tavalla, ettei arvon neiti vain pahoita mieltään. Herkkähipiäinen tamma ei kestä lainkaan kovia otteita tai edes hieman korotettua ääntä, vaan jopa kaulalle taputtaessa täytyy varoa ettei taputa liian kovaa tai tarhasta kutsuessa huuda sitä liian kovaa niimeltä. Nämä tietyt säännöt opittuaan Keldan kanssa on kuitenkin suhteellisen helppo toimia, paitsi kiima-aikoina mistään ei meinaa tulla yhtään mitään. Kiimakiukku iskee ja kaikki on kamalaa, tyhmää ja masentavaa, eikä tammaan saa koskea yhtään ylimääräistä enempää. Se viihtyy toisten tammojen seurassa suhteellisen hyvin, kunhan muut ymmärtävät olevansa paljon tätä prinsessaa alemmalla arvojärjestyksessä. Taluttaessa oman etäisyytensä ottava Kelda käyttäytyy kyllä hyvin, mutta ei viihdy lähellä.
Harjatessa täytyy olla erittäin tarkka: harjan täytyy olla tarpeeksi pehmeä ja otteiden tarpeeksi hellät, jotta tamma ei sekoa sukissaan. Karvanlähtöajat ovat yhtä tuskaa, kun harjata pitäisi kauemmin kuin neiti sallisi. Muutoin harjaaminen sujuu suht nopsaan, sillä Kelda ei piehtaroi kuin kuivissa, mahdollisimman siisteissä paikoissa. Varusteita laittaessa täytyy jälleen muistaa hellävarainen kohtelu. Satula asetetaan rauhallisesti selkään, satulavyö laitetaan hienovaraisesti kiinni ja kiristetään erityisen varovasti. Kuolainten täytyy talviaikaan olla kunnolla lämmitetyt, jotta Kelda suostuu ottamaan ne suuhunsa. Eläinlääkärin kanssa kaikenlaiset toimenpiteet ovat yhtä tuskaa ja kaikkea varten tamma on parempi rauhoittaa. Kengittäessä Kelda käyttäytyy suhteellisen kiltisti, kunhan kengittäjä muistaa kenen kavioita oikein vuolee.

Lennokasliikkeinen tamma on ratsastaessa hieman armeliaampi kuin maasta käsiteltäessä, eikä vedä hernettä nenään ihan jokaisesta vihreestä. Törkeistä apujen väärinkäytöistä kyllä seuraa pukittelua, mikä on Keldan mielestä erittäin ansaittua. Töitä rakastava työnarkomaani Kelda virittyy yhdestäkin vapaapäivästä niin pinkeäksi, että tuntuu kuin aikapommilla ratsastaisi. Säännöllistä, monipuolista liikuntaa kaipaava tamma on erittäin osaava kouluratsastuksen puolella ja rakastaa vääntää kaikkia kiemuroita mitä ratsastaja keksiikään vaatia. Siirtymisistä ja laukanvaihdoista innostuvaa tammaa saa välillä pidätellä enemmänkin, jottei meno ala muistuttamaan epämääräistä kaahaamista, mutta oikeanlaisen ratsastajan kanssa toimii hienosti ja meno näyttää erityisen hyvältä. Esteillä Kelda käyttäytyy hyvin samalla lailla kuin sileällä; innostuu helposti, nauttii työskentelystä ja tekee mitä pyydetään, jos pyydetään nätisti. Liian tiukat tiet tai liika säätäminen ennen estettä saavat tamman hermostumaan, mutta tasaisella ratsastuksella Kelda on hieno esteratsu, josta ratsastaja saa paljon irti.
Ajaessa Kelda on hyvin samantyyppinen kuin ratsastaessa, yleensä hieman kuuliaisempi ja rennompi, eikä juurikaan hermoile turhista.

Luonne: suba - Derian Raynor (310 sanaa)

Derian Raynor on rodulleen tyypillisesti hyväkäytöksinen herrasmies, jossa ei orimaisia piirteitä juuri näy. Aina yhtä hyväntuulinen Reino on helppohoitoinen, sillä se tulee erinomaisesti toimeen muiden hevosten kanssa ja kohtelee jokaista ihmistä johtajanaan. Se ei testaa hoitaajansa tai ratsastajaansa milloinkaan vaan pyrkii aina olemaan mahdollisimman helppo ja huomaamaton. Rapsutuksista nauttiva ori hengailee usein tarhan portilla odotellen, josko joltain liikenisi muutama minuutti hänen rapsuttelulleen. Harjaustuokiotkin usein venähtävät orin hellyydenkipeyden takia. Taluttaessa Reino kävelee rennosti taluttajansa vierellä, eikä koskaan keksi mitään hölmöyksiä. Tammoille se hörisee kohteliaasti, mutta muuta huomiota tammatkaan eivät juuri tältä orilta saa.
Kuten aiemmin mainittu, Reino on helppohoitoinen ori, jonka kanssa ei tarvitse vääntää oikein mistään. Sen voi harjata vapaana karsinassa tai käytävällä, ihan kuinka vain itse haluaa, sillä ori seisoo aina nätisti paikoillaan keskittyen nauttimaan harjauksesta. Varusteiden laitto sujuu myös yhtä helposti, niin kuin oikeastaan joka ikinen toimenpide Reinon kanssa. Myös kengittäjän ja eläinlääkärin on helppo tehdä työnsä tämän herran kanssa. Lastatessa Reino kävelee kiltisti koppiin ja matkustaa nätisti niin yksin kuin kaverinkin kanssa.

Ratsastaessa Reino on ryhdikäs, ihan mukavat liikkeet omaava ori, jolta löytyy sopivasti omaa moottoria. Sitä ei tarvitse olla koko ajan käskemässä eteenpäin, mutta ei sitä pahemmin tarvitse olla pidättelemässäkään. Reino rakastaa työntekoa ja motivoituu kaikenlaisiin tehtäviin helposti, mutta ei myöskään kerää ylimääräistä energiaa vapaapäivistä. Avuille se on tosin erityisen herkkä, joten ihan kokematonta ratsastajaa ei orin selkään voi laittaa. Esteillä Reino on hieman energisempi kuin sileällä ratsastaessa, mutta edelleen hyvin hallittavissa. Sen herkkyys säilyy niin esteillä kuin maastossakin, joten orin uskaltaa antaa mennä välillä vähän reippaamminkin, kun on aina hyvin pysäytettävissä. Reino ei jännitä erikoisesteitä, eikä muutenkaan kiellä usein. Oikeastaan ainut syy kielloille on ratsastajan liian vahva käsi. Pehmeillä avuilla ori hyppää mistä vain ja on oikein näppärä esteratsu. Maastossa varmajalkainen vuonohevonen kulkee mistä rämeiköstä tahansa, eikä pelkää juuri mitään. Sen kanssa on mukava tehdä pitkiäkin maastolenkkejä ja toimii yhtä hyvin niin yksin kuin porukassakin.

Kouluvalmennus: sarqquu - Infante (395 sanaa)

Ratsukko käveli pitkin ohjin alkukäyntejä, kun saavuin Winterholdiin. Alkukäyntien aikana kävimme Sarqquun kanssa läpi ratsukon historiaa, hevosen luonnetta ja sen vahvuuksia ja heikkouksia. Kun olin saanut tarvittavat tiedot ratsatsajalta, pyysin ottamaan ohjat käteen ja siirtymään kevyeeseen raviin. "Kevennelkää hetki kumpaankin suuntaan, tee paljon ympyröitä ja taivuttele reippaasti", selitin samalla, kun tarkkailin ratsukon menoa. Orin näyttävä ravi teki minuun heti suuren vaikutuksen ja Sarqquu tuntui ratsastavan Infantea pelkän ajatuksen voimalla, niin hyvältä heidän yhteistyö näytti. Ratsukon verryteltyä ravissa, he ottivat vielä vähän laukkaa kumpaankin suuntaan ja sitten aloitimme varsinaiset tehtävät. "Tulkaa ravissa pituushalkaisijalle ja lähtekää heti suoristuksen jälkeen avotaivutusta aina joka kerralla suuntaa vaihtaen. Tulkaa suoraan mua kohti, treenataan vähän oikeassa linjassa pysymistä", selitin samalla kun kävelin toisen lyhyen sivun keskelle. "Hyvä, voitte aloittaa." Ratsukko aloitti tehtävän suorittamisen vasemmasta kierroksesta. Aluksi avotaivutus sujui hienosti ja ratsukko pysyi hyvin linjassa, mutta aina loppua kohden takajalat lähtivät karkaamaan uralta. "Muista pitää pohkeilla takapää samassa linjassa. Ja puolipidäte. Ja pohje! Just noin!", ja Sarqquu korjasi hienosti takajalat takaisin omalle linjalleen. Saimme työstää tätä kumpaankin suuntaan melko paljon, mutta pikkuhiljaa se takapääkin alkoi pysyä urallaan koko avotaivutuksen ajan. "Super! Anna kävellä hetki", sanoin viimeisen taivutuksen sujuessa erinomaisesti.

Hetken hengähdyksen jälkeen muutimme tehtävää hieman: aloitus oli sama, pituushalkaisijalle ravissa, avotaivutus heti suoristuksen jälkeen. Lisäsimme tehtävään suoristuksen vähän ennen kentän puoliväliä ja avotaivutuksen puolen vaihtamisen. "Eli ensin avotaivutus vasemmalle, sitten suoristus, pari askelta suoralla hevosella ja sit avotaivutus oikealle. Sit kun pääset takaisin uralle, nosta laukka ja mee pitkä sivu laukkaa tehden siirtymisiä askellajin sisällä. Kootusta laukasta keskilaukkaan, takaisin koottuun laukkaan ja sit takas raviin", selostin uutta tehtävää. Nyt kun Infante oli vertynyt hyvin, se liikkui todella upeasti. Se kuunteli tarkasti ratsastajansa apuja ja reagoi niihin välittömästi. Pohkeelle herkistynyt ori teki lähes täydellistä avotaivutusta, suoristuksissa oli välillä ongelmia saada hevonen täysin suoraksi ennen seuraavaa avotaivutusta, mutta muutaman korjausyrityksen jälkeen suoristuksetkin sujuivat mallikkaasti. Laukkapätkissä ori kokosi hienosti, keskilaukkaan siirtyminen oli välillä hidasta Sarqquun jäädessä inasen liikaa ohjaan kiinni. Tämäkin ongelma saatiin hienosti korjattua muutaman toiston jälkeen. Ratsukon menoa oli upea seurata, eikä loppuvaiheessa minulla ollut oikein muuta palautetta annettavana kuin "SUPER!". Ori liikkui kuin tanssien ja Sarqquu hallitsi hevostaan täydellisesti. Meno näytti helpolta ja tehtävät sujuivat niin hyvin, että päätin antaa ratsukon siirtyä loppuverryttelyyn hieman etuajassa. "Turha jankkaa samaa tehtävää, kun se sujuu niin hyvin ettei korjattavaa ole. Ihan superhyvää suorittamista kummaltakin. Nähdään taas!" sanoin vielä lopuksi ennen kuin jätin ratsukon ravailemaan loppuraveja.

Kouluvalmennus: sarqquu - Hopewood Hale Rain (360 sanaa)

Sarqquu oli jo kävelyttämässä Hugoa maneesissa minun astellessa päätyovesta sisään. Minulla oli jo valmiiksi hieman tehtäviä suunniteltuna, mutta koska olin valmentamassa ratsukkoa ensimmäistä kertaa, ajattelin alkuverryttelyn ajan katsella heidän menoaan ja soveltaa tarvittaessa valmiita tehtäviä ratsukolle sopiviksi. Annoin Sarqquun aluksi lämmitellä Hugoa ravissa itsenäisesti, mutta hetken päästä annoin jo ensimmäisen tehtävän. "Tehkää paljon ravi-käynti siirtymisiä, jos vaikka Hugo aktivoituisi ja tulisi paremmin avuille", neuvoin samalla seuraten ratsukon menoa. Pikkuhiljaa orin ravi alkoi reipastua ja tahti alkoi olla energisempi. "Oikein hyvä, vaihda suuntaa ja jatka siirtymien tekemistä. Ne näyttää toimivan sen kanssa hyvin alkuverryttelyyn", selostin. Huomasin pian Hugon olevan herkkä avuille ja siirtymiset olivat välillä töksähtäviä liian reippaiden puolipidätteiden takia. Ohjeistin ratsastajaa rentouttamaan käsiään ja kokeilemaan puolipidätteen tekoa vain nyrkkiä puristamalla. Pian siirtymisistä tuli sulavia ja ratsu näytti paljon rennomalta. "Hyvä. Nosta sitten laukka ja kun ootte menny pari kierrosta niin ota mukaan laukka-ravi siirtymiset", sanoin ja pian ratsukko teki hienon laukannoston ja laukkasivat tahdikasta laukkaa uraa pitkin. Laukassa siirtymiset onnistuivat erinomaisesti ja ori tuntui alkuverryttelyn jälkeen olevan hyvin kuulolla ja reagoi ratsastajansa apuihin täydellisesti. "Hienosti. Kävelkää hetki pitkin ohjin."

Tarkoituksena oli jatkaa siirtymiä askellajista toiseen, mutta nyt vähän tiuhempaan tahtiin keskiympyrällä asetuksen pysyen koko ajan oikein siirtymistä huolimatta. Aluksi otettiin siirtymisiä käynnistä raviin. "Ota aina 5-10 askelta ravia ja sit käyntiin siirtyminen, ihan muutama käyntiaskel ja taas raviin", ohjeistin ratsastajaa. Hugo näytti nauttivan tehtävästä ja se suoritti siirtymiset erinomaisesti. Ravi-laukka siirtymissä Sarqquun pohje jäi välillä hieman hitaaksi, minkä vuoksi siirtymisetkin näyttivät tahmeilta. Sarqquu sai pian korjattua virheensä ja siirtymiset onnistuivat jälleen. Asetuksen pysymisessä ei ollut ongelmaa ja ori kulki hienosti peräänannossa lähes koko ajan. Viimeisenä oli tarkoitus ottaa laukannostoja pysähdyksestä ja pysäyttää suoraan laukasta. Tässä tarvittiin hyvin selkeitä apuja ja ratsulta täydellistä reagointia ratsastajan pyyntöihin. Alkuun pysähdykset kävivät ravin kautta ja tätä lähdimme yhdessä työstämään. "Pidätä Hugoa koko kropalla, jännitä keskivartaloa, palleaa ja vatsalihaksia. Sen pitäis auttaa hyvin pidätteen kanssa. Just noin! Hienosti!" opastin ratsastajaa, joka löysi hienosti virheensä ja korjasi ne välittömästi neuvojeni avulla. Useampien toistojen jälkeen laukasta pysähtyminen onnistui todella hyvin, pysähtymisestä laukannosto ei ollut ollenkaan tälle ratsukolle haastavaa. "Okei, eiköhän tässä ollut tarpeeks treeniä tälle päivälle. Kiitos teille, teidän yhteistyö näyttää sujuvan hienosti" huikkasin ratsukon aloittaessa loppuravit.

Estevalmennus: sarqquu - Kingodino (345 sanaa)

Ratsukko käveli pitkin ohjin alkukäyntejä sillä välin, kun väsäsin kavaleteista verryttelytehtäviä. Toiselle pitkälle sivulle laitoin neljä kavalettia niin lähekkäin, että jokaisella raviaskeleella ylitettäisiin kavaletti. Toiselle puolelle tein loivalle kiemuralle kolmen kavaletin harjoituksen pidemmillä väleillä, yhden kiemuran alkuun ja loppuun ja yhden kiemuran keskikohdalle. Kun kavaletit olivat kasattu, pyysin ratsukkoa siirtymään kevyeeseen raviin ja tulla molempia tehtäviä aina välillä. Sarqquu sai hienosti pidettyä Dinon tahdin yllä niin sileällä kuin kavaleteilla ja orin iso ravi oli erityisen näyttävää. Ravissa kavalettien ylittäminen sujui ongelmitta ja kävin ripeästi siirtämässä pitkällä sivulla olevat kavaletit hieman kauemmas toisistaan, jotta Dinon laukka-askeleet sopisivat tehtävään. Sarqquu nosti Dinolla laukan, laukkasivat hetken ympyrällä ja alkoivat sen jälkeen ylittää kavaletteja. Innokas ori pärski tyytyväisenä ylittäessään kavaletteja ja totesinkin pian, että on aika vaihtaa niiden tilalle esteet. Jätin tehtävät muuten samanlaisiksi. Loivalla kiemuralla oli hyvä harjoitella esteiden välien ratsastusta ja neljän esteen jumppasarja oli taas erinomaista voimatreeniä.

Ratsukko olivat ottaneet pienet välikäynnit samalla, kun rakensin esteitä. Tarkoituksenani oli pitää esteiden korkeus alempana kuin mihin ori pystyisi ja keskittyä enemmän ratsastajan hyppytekniikkaan ja tarkkuuteen. Jumppasarja tumtui Dinolle erittäin helpolta tehtävältä ja se hyppäsi sitä oikein mielellään. Välillä se meinasi innostua vähän turhankin paljon sarjaa lähestyessä, mutta kuunteli hienosti ratsastajansa pidätteitä. Huomasi, että ratsukolla oli jo yhteisiä kilometrejä takana ihan mukavasti, kun meno näytti niin vaivattomalta ja rennolta. Loivalla kiemuralla hypyt jäivät välillä hieman vinoiksi ja tätä lähdimmekin yhdessä korjaamaan. "Vaikka esteelle lähestyminen onkin loivaa kiemuraa, sun täytyy saada suoristettua hevonen ennen hyppyä. Otat ulko-ohjann kunnolla tuntumalle ja muistat pitää sisäpohkeen kiinni. Just noin!" neuvoin samalla, kun Sarqquu ohjasi Dinoa esteelle. Muistuttelin välillä ulko-ohjan tärkeydestä ja pian esteet ylittyivät mutkitta. Korotin esteitä vielä hieman lopputunnista. Jumppasarjan pidimme hieman alle metrissä, mutta loivalla kiemuralla olevat esteet nostin 110cm:iin. Orin ilmeestä huomasi sen innostuksen, kun Sarqquu ensimmäisen kerran ohjasi sen korotetuille esteille. Dino leiskautti hienoilla, ehkä hieman liioitellun isoilla hypyillä esteiden yli, mutta innostuksestaan huolimatta oli täysin ratsastajansa hallinnassa. Paljoa ei minun tarvinnut opastaa ratsastajaa, sillä kaikki sujuivat nyt erinomaisesti. Korotetut esteet hypättiin muutaman kerran kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen ratsukko aloitti itsenäisesti loppuverryttelemään minun kantaessa esteet pois kentältä.

Luonne: vaapu - Kaunon Merlin (377 sanaa)

Kaunon Merlin on osaavan, pitkäjänteisen koulutuksen ansiosta hyväkäytöksinen, ihmisystävällinen ori. Toisille oreille ja ruunille se uhittelee, eikä halua muita lähelleen. Tammojen perään se jaksaa aina huudella ja pörhistellä, mutta töissä ollessaan ei anna minkään hevosen häiritä työskentelyään, oli kyseessä sitten toinen ori tai kiimassa oleva tamma. Taluttaessa Merlinillä on aina kova vauhti päällä, mutta se kulkee silti kiltisti juuri siihen suuntaan kun pyydetään. Sen kanssa on vain otettava vähän reippaampaa askelta, jotta pysyy perässä. Hoitaessa ei ole väliä, onko se käytävällä kiinni molemmin puolin vai karsinassa vapaana, kummassa vain ori käyttäytyy hienosti. Kaikki hoitotoimenpiteet harjaamisesta hampaiden raspaukseen sujuu ongelmitta. Varusteita laittaessa Merlin seisoo kiltisti paikoillaan, suitsiessa se usein laskee päätään ja ottaa kuolaimet itse suuhun. Eläinlääkärin ja kengittäjän mielestä ori onkin todella helppo ja mukava asiakas.

Kun Merlinillä ratsastetaan, se panostaa aina täysillä ja keskittyy vain ja ainoastaan työntekoon ja ratsastajan kuunteluun. Se ei anna minkään häiritä keskittymistään, vaan sulkee kaikki ulkopuoliset häiriötekijät pois. Tästä syystä ori onkin erittäin miellyttävä, tasainen ratsu, joka jaksaa vääntää samaa tehtävää vaikka koko tunnin ajan kyllästymättä. Pienestä koostaan huolimatta Merlinillä on isot liikkeet, varsinkin sen laukka on erittäin näyttävää. Se on erittäin herkkä avuille ja reagoi herkästi pelkkään ratsastajan istuntaan. Luonnostaan eteenpäinpyrkivää, omalla moottorillaan kulkevaa oria ei pahemmin tarvitse pyytää eteenpäin, mutta ei hirveästi pidätelläkään. Jo pelkkä vatsalihasten jännittäminen saa orin hidastamaan ja pieni pohkeella sipaisu taas lisäämään vauhtia. Orin herkkyyden ansiosta sillä ratsastaminen näyttääkin helpolta ja eleettömältä. Samasta syystä se vaatii itselleen erittäin taitavan ratsastajan, joka hallitsee kroppaansa täydellisesti, ettei vain tule väärinymmärryksiä vinon istunnan tai jännittyneiden hartioiden takia.

Lastatessa Merlin on erittäin helppo tapaus. Se menee heti ensimmäisellä yrittämällä suoraan kuljetuskoppiin tai -autoon ja koppiin se on opetettu myös lähettämään lastaussillalta, joten yksin lastaaminenkin onnistuu ongelmitta. Parhaiten ori matkustaa yksin, sillä se ei tässäkään tilanteessa pidä toisten hevosten seurasta. Matkat sujuvat aina näppärästi orin seistessä kiltisti paikoillaan koko matkan ajan. Perille päästyä Merlinistä tulee hieman malttamaton ja alkaa rymistellä kopissa, jos ei samantien pääse pois sieltä. Se ei juurikaan jännitä vieraissa paikoissa olemista, mutta on vähän tarkkaavaisempi ja tietoisempi ympäristöstään kuin kotonaan. Kisatilanteissa pätee kuitenkin sama homma kuin kotona ratsastaessa; kun orin selkään kiipeää, se keskittyy täysin ratsastajaansa, eikä anna kovan metelin tai isojen väkijoukkojen häiritä suoritustaan. Merlinin kanssa onkin mukava kiertää kisoissa kun tietää, ettei ori stressaa mistään.