Sierra Burn Witch Burn

"Oon tällä hetkellä tosi onnellinen siitä, että pyöritän tallia yksin ja että olen vastuussa toimistani vain itselleni, sillä en todellakaan tiedä, miten tämän selittäisin edes itselleni. Olen vitsaillut paljon siitä, kuinka ostohousut ovat juurtuneet jalkoihini kiinni ja kun etsin jotain hevosta, ostan siinä sivussa kolme ihan muuta kuin piti. Ehkä mä olen sitten sellainen himoshoppailija, myönnetään. Kävin katsomassa Scuderia Sierran myynti-ilmoitusta kesän varsoista ihan vain uteliaisuuttani ja mun silmiini pisti heti pikimusta shettistammavarsa. Naurahdin vähän, että onneksi toi on vaan shettis, muuten se saattaisi lähtee mun mukaani. Nikki Ferrarin kanssa en ollut aiemmin tehnyt hevoskauppoja, mutta olin kyllä kuullut hänen olevan melkoinen myyntihai. En varmaankaan ottanut kovin tosissani tätä huhua, sillä uhkarohkeasti menin ilmoittamaan Nikkille muun keskustelun lomassa ihastuneeni kyseiseen shettisvarsaan, todeten samalla et onneks se on vaan shettis, hittooko mä sellasella mitään teen. No niinpä, tartteeko mun ees kertoo, miten se keskustelu päättyi? Ihan oikeesti, mä tarvin apua tähän mun riippuvuuteeni."

Luonnekuvaus

Vaikka Sierra Burn Witch Burn, jonka nimesin Bamseksi, olikin erittäin impulsiivinen oikeasti vain nimen perusteella tehty heräteostos, kävi mulle nopeasti ilmi, että olihan se muutenkin ihan kiva yksilö (vaikka onkin shettis). Kiva suku, ja myöhemmin kävi myös ilmi, et Bamse on ihan näppärä tapaus muutenkin. Ei se helppo oo, mut onko kukaan shettis oikeesti helppo? Se osaa olla ärsyttävä, jatkuvasti hampaillaan hihassa roikkuva kauhukakara, mutta toisaalta se osaa olla myös maailman kultaisin ja ja suloisin pikkumusta hyypiö. Se siinä on kyllä ärsyttävää, ettet koskaan tiedä aikooko se hyökätä hampaillaan sun ihoon kiinni vai tuleeko se iloisesti halimaan ja pussailemaan, joten joka kerta tammaa lähestyessä kannattaa olla varuillaan ja reagoida nopeasti Bamsen kehonkieleen. Se näyttää kyllä, millä tuulella tänään ollaan. Sitten on niitä välipäiviä, kun se on kyllä hyvällä tuulella, mutta haluaa vain ärsyttää koko ajan, esimerkiksi jo edellä mainitulla hihassa roikkumisella. Tamma on mestarikarkaaja, enkä oikein tiedä millaiseen bunkkeriin se pitäisi ulkona teljetä, sillä tätä kahekuningasta ei ihan tosta vaan pelkkien sähkölankojen taakse suljeta.

Hoidettaessa ikuinen säheltäjä saattaa seistä paikallaan ehkä 15 sekuntia, jos jaksat ensin karjua sille pää punaisena 10 minuuttia. Se ei vain millään jaksaisi seistä paikallaan ja koska tyhmät narut estävät sitä liikkumasta, se steppaa paikallaan ja hyörii ja pyörii minkä kerkiää. Jos saat Bamsen pysymään paikoillaan, se kuopii ja sohii takajaloillaan minne ylettää. Kivaa, eikö? Kyllä se joskus jaksaa hetken pysähtyä halimaan ja ottamaan vastaan kehut siitä, kuinka on maailman ihanin parhain söpöin pikkuinen. Eikä Bamselle kauaa voi vihainenkaan olla, koska se osaa läväyttää niin uskottavan "en tehnyt mitään tuhmaa" -koiranpentuilmeen, että kaikki tuhmuudet unohtuvat sekunnin sadasosassa (ja palaavat yhtä nopeasti mieleen kun poni jatkaa samaa rataa heti halien jälkeen).

Liikuttaessa Bamsella on kaksi moodia: joko sitä kiinnostaa, jolloin tehdään kaikki just eikä melkein niinkuin pyydetään, tai sitten sitä ei kiinnosta pätkän vertaa ja se heittäytyy ihan kamalaksi. Se ei ikinä ole ihan kiva, joko se on tosi kiva tai hirvein ikinä. Hyvinä päivinä se kulkee näppärästi pikkujaloillaan tepsuttaen, tomerana kuin mikä ja esittäen jopa vähän parempaa ja isompaa kuin mitä on. Mutta huonon päivän sattuessa se ei joko liiku yhtään mihinkään, junnaa vain paikallaan ja potkii taakseen, tai sitten se sinkoilee minne sattuu heitellen sellaisia pukkisarjoja, että voisi luulla sen kuuluvan johonkin rodeoon, eikä kouluradalle. Ajaessa se on vähän helpompi tapaus kuin ratsastaessa ja yleensä toimiikin kärryjen edessä paremmin. Ajaessakin sillä tulee rajansa vastaan ja jos ponilta aletaan vaatia ihan liikoja, lähtee sillä jumpitteluvaihe päälle. Noviisia ja Helppo C:tä kilpaillessa hommat pysyvät tarpeeksi helpoissa jutuissa, jolloin Bamse kulkee kivasti (jos se siis haluaa). Maastossa tamma on kivan reipas ja tykkää selkeästi enemmän kulkea maastossa kuin kentällä. Se on mukavan rohkea, eikä se yleensä viitsi pelleillä tai kiukutellakaan, kun metsäpoluilla on niin kivaa.

Lastaaminen on yksi työmaa tämän ponin kanssa, eikä ikinä voi tietää etukäteen, meneekö siinä minuutti, vartti vai kaksi tuntia. Toisinaan se menee ykkösellä koppiin sen enempää miettimättä, kun toisinaan se jumittaa jo ennen lastaussiltaa suostumatta ottamaan yhtäkään askelta eteenpäin. Se ei jännitä, tai pelkää, se vain ei halua. Onneksi Bamse on pieni, vaikka luuleekin olevansa iso, ja tarvittaessa sen voi sitten vaikka juoksutusliina apuna vaikka nostaa koppiin, jos muu ei auta. Tamma matkustaa kyllä tosi nätisti, ei sen puoleen ja perille päästyä se pysyy rauhallisena, vaikka sitä ei heti otettaisikaan pois kopista. Vieraissa paikoissa Bamse on usein alkuun melko jännittynyt ja huutaa paljon kimeällä äänellään, mutta kun vaan toimii itse rauhallisesti ja antaa ponille aikaa, se rentoutuu pikkuhiljaa pystyen jälleen keskittymään olennaiseen. Kilpailuissa sillä iskee pieni vieraskoreus päälle ja käyttäytyy usein nätimmin kodin ulkopuolella kuin tontin rajojen sisällä.

Kilpailukalenteri