Vaniman Hupsutti
Ch, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SV-I
† 16.09.2021

Päiväkirja & Valmennukset

06.07.2020 Estevalmennus - kirjoittanut omistaja

Estevalmentajamme tuli tänään pitämään mulle ja Hemmolle estetuntia. Kävelytin oria maastakäsin hyvän aikaa ennen valmennuksen alkua ja valmentajan saapuessa tallille aloitimme heti alkuverryttelyn. Haimme ravissa rentoa, eteenpäinpyrkivää liikettä, mikä oli helppo homma Hemmon kanssa. Tuttuun tapaan se kuunteli apujani hyvin tarkasti ja reagoi niihin välittömästi. Laukassa haimme vähän reippaampaa rytmiä kevyessä istunnassa ja helteestä huolimatta oriin alkoi löytyä hyvin virtaa. Verryttelyhypyiksi otimme muutaman pienen pompun ristikolle, minkä jälkeen kävelimme sen aikaa, kun valmentaja laittoi meille esteitä.

Treenasimme tänään kahdeksikolla. Esteet oli laitettu niin, että kaarteeseen ennen kahdeksikon keskiosaa oli laitettu ristikko, keskiosaan pysty, jonka päällä piti vaihtaa laukka ja pystyn jälkeen kaarteeseen toinen ristikko. Esteiden väliin mahtui kolme laukka-askelta. Ristikot oli laitettu kumpaankin kaarteeseen molemmille kahdeksikon puolikkaille, joten tehtävä toistui joka kerta keskiosaan tullessa. Tässä tehtävässä vaadittiin tarkkuutta ja Hemmon piti olla hyvin avuilla, jotta se sujuisi hyvin. Alkuun ori meinasi ottaa kierroksia esteistä, mutta kuunteli pidätteitäni hyvin. Laukanvaihtojen kanssa saimme muutamaan otteeseen säätää, aluksi laukka ei vaihtunut joko ollenkaan tai vaihtui vasta ristikon hyppäämisen jälkeen, mutta lopulta saimme vaihdot sujumaan näppärästi pystyesteellä. Hemmo hyppäsi innoissaan, mutta oli yhtä kuuliainen kuin aina ratsastaessa. Saimme erinomaisia hyppyjä ja valmentajakin oli erityisen tyytyväinen suorituksiimme.

Rauhallinen maastolenkki - kirjoittanut R.

Tänään oli vuorossa Hemmon liikutus ja ei ollut kieltämättä yhtään jouluinen fiilis. Tallin piha oli täynnä jouluvaloja ja kauniita koristeita, mutta lumen sijasta meillä oli totaaliset kurakelit. Hemmo möllitti omassa tarhassa puoliunisena, mutta huomatessa minut ori otti muutamia askeleita kohti. “Hemmo, mitäs me tänään”, hymyilin ja ori antoi ottaa kiltisti kiinni tarhasta. Tänään voisi olla mukava päivä maastoilulle ja uskoin orin olevan samaa mieltä. Harjaamisessa ja varustamisessa ei kauaa mennyt, kun Hemmo seisoi paikoillaan kuin patsas. Hymyilin ja taputin oria kaulalle kiitoksena kärsivällisyydestään.

Kiristin satulavyön ja hyppäsin orin kyytiin pihalla. Hemmo katseli pihaa hiljaisena ja lähti liikkeelle pyynnöstä. Ainakin luvassa olisi rauhallinen maastoreissu ja saisi omat paineet tasottua samalla. Alkuun kaikki vaikutti hyvältä, kun kävelimme pitkin ohjin hiekkatietä pitkin. Orin askeleet olivat pehmeät ja lennokkaat. Kerätessä ohjia tuntumalle aikeissa nostaa ravin, Hemmo huomautti heti kovasta tuntumasta valahtamalla etupainoiseksi. Lähdin käynnissä kokoamaan ja sitten pyysin rennon ravin. Ravissa hain hieman koottua muotoa ja vähän lyhensin että pidensin askelta. Tien reunus oli pehmeää ja Hemmo ravasi mielellään sekä kuunteli hyvin istunta-apuja. Rapsutin sään kohdalta ja hidastin takaisin käyntiin.

Laukkapätkä säästettiin myöhemmälle, kun edessä oli monta sataa metriä pehmeää hiekkatietä. Hemmo nosti laukan ja eteni innokkaasti eteenpäin. Laukassa sama homma kuin ravissa, että aavistuksen koottua muotoa ja hieman askeleen pidennystä että lyhennystä. Apuihin ori vastasi hyvin ja eteni oikein ryhdikkäästi peltojen välisellä tiellä. Tien lopussa ei heti malttanut hidastaa, mutta pitkien ohjien saadessa rauhoittui. Halasin orin kaulaa ja loppumatka tallille sujui hyvin rauhalliseen tahtiin. Saimme molemmat nauttia paikan maisemista.

Vaihtelu virkistää: Lainaratsuna joustausklinikalla! - kirjoittanut R.

Tänään oli luvassa hieman erilaista, kun oman hevosen ontuessa yhtäkkiä Enna lupautui lainaamaan omaa hevostaan joustausklinikalle. Onneksi klinikka pidettiin lähistöllä ja lainahevonen saatiin nopeasti paikalle. Haarniskat päällä odottelin kylmässä ja traileri saapui paikalle. “Moi Enna”, hymyilin riemuissani ja trailerin kyydissä oli ihana rautias suomenhevosori. Hemmoksi kutsuttu ori otti tilanteen rauhallisesti ja kylmän haarniskan nuuskiminen ei tuntunut hyvältä. Ori katseli ympärille ja Enna auttoi varustamaan orin. “Tuhannet kiitokset, mitä tekisin ilman teitä”, hymyilin ja Enna avusti vielä ratsun kyytiin.

Nainen jäi seuraamaan klinikan menoa ja alusta saakka Hemmo oli reipas. Kulki hyvin omalla moottorilla ja otti istunta-avut vastaan. Tässä lajissa, kun ohjat olivat vasemmassa ja oikealla kädellä käsiteltiin asetta. Enna seurasi innokkaasti maneesin katsomolta, kun oppipoika ojensi raskaan peitsen käsiini. Hemmo aluksi ihmetteli, miksi kannan puomia käsissäni. Pyysin orin laukkaan ja lähestyin pitkällä sivulla olevaa maalitaulua. Aluksi peitsi alhaalla ja juuri ennen osumaa peitsi ylös. Osuma tuli keskelle ja Hemmo jatkoi hyvin laukassa eteenpäin eikä säpsähtänyt osumaa. Tämä toistui muutaman kerran ennen toisia vastaan kilpailemista. Otimme hetkeksi pitkät ohjat ja rapsutin rautiasta sään kohdalta. Kuunteli hyvin apuja ja käyttäytyi rauhallisesti uuden lajin parissa. Seuraavaksi oli aika mennä klinikan pitäjän kujan toiselle puolelle odottamaan vastustajaa. Sama tehtävä kuin äskeisellä maalitauluharjoituksella, mutta osuminen tapahtuu vastustajan kilpeen. Hemmo oli energisesti laukkaamassa vihollista kohden ja sain hyvän osuman vastustajan kilpeen. “Hieno”, kehuin ja siirsin orin ravin kautta käyntiin. Toistoa tehtiin muutaman kerran ja Hemmo oli tosiaan nimensä mukainen monitoimihevonen. En muista milloin oman lajin valmennus olisi sujunut näin mutkattomasti.

20.05.2019 - Menestystä varsalaatiksissa - kirjoittanut serena

Autellessani Ennaa suomenhevosten varsalaatiksissa, sain menestyksekkäästi pärjänneen Villen jälkeen käsiini Hemmon. Pakko myöntää, etten odottanut yhteistyötä tämän oriin kanssa aivan niin innolla kuin aikaisemman, Hemmo kun vaikutti jo kättelyssä vähän sellaiselta turhan varmalta paketilta. Siinä missä Villen kanssa hommassa oli niitä pieniä jännitysmomentteja, oli Hemmon suhteen jo perusoletus, että hyvin siellä pärjätään.

Hemmo vetelehtikin koko shown läpi juuri sellaisella hemmomaisella rauhalla ja rentoudella. Rakennepuoli hoidettiin alta pois vähän niinkuin siinä ja sivussa, hienoilla pisteillä tietenkin, orihan on kaunis kuin karkki ja esiintyi tuomarille rautaisella itsevarmuudella. Mä olin lähinnä tolppa joka kulki mukana.

Sitäpä en sitten tiedä mitä siinä sen jälkeen tapahtui, Hemmo nimittäin ei muussa arvioinnissa ollut ollenkaan edukseen vaan todella levoton. Jopa tuomarit olivat hieman yllättyneitä siitä, millaisen käänteen asiat olivat saaneet, koska Hemmo tosiaan oli aiemmin esiintynyt sataprosenttisen tyynesti. Muutama piste siinä varmasti menetettiin, mutta sellaista tämä kilpailuhomma eläinten kanssa on, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu.

Sama meininki jatkui ratsastuksenkin puolelle; ori tuntui alla sulkeutuneelta ja hermostuneelta eikä yhteistyö tahtonut lähteä sujumaan oikein millään ilveillä. Siinä oli sellaista perussuomalaista juntturahenkeä, siinä meidän verryttelyssä nääs. Ennakin kävi heittämässä vielä muutamia vinkkiviitosia ennen rataa ja askel kerrallaan Hemmokin tuntui palailevan elävien kirjoihin. Sen se teki kreivin aikaan, koska kutsu radalle tuntui tulevan ihan liian äkkiä ja sitten piti olla jo tosi toimissa.

Hemmo heräili yllättävänkin hyvin siihen nähden miten tahmeaa touhu oli hetkittäin ollut ja vaikka ohjelma vaati ennennäkemättömän paljon työtä multa ratsastajana, oli lopputulos pisteiden perusteella oikein kelvollinen. Lopputilanne oli se, että Hemmo palkittiin parhaaksi nelivuotiaaksi. Kilpailuahan luokassa oli toki vähänlaisesti, mutta kyllä oriin pistesaldo silti puhuu omaa kieltään.