Riimuvaaran Kiukkupussi
KTK-III, SLA-II
† 04.11.2020

Luonnekuvaus

Perusluonteeltaan Riimuvaaran Kiukkupussi on hieman erakkomainen, omanarvonsa tunteva tamma. Se ei siedä pompotteltua muilta hevosilta ja onkin tästä syystä yleensä lauman johtaja. Sitä ei haittaa ollenkaan, vaikka jäisi yksin tarhaan tai talliin, yksin oleminen on enemmänkin rentouttavaa tamman mielestä. Ihmisiltä Kiia ei kestä yhtään kovaäänistä komentamista tai äkkinäisiä liikkeitä, tällaisten vääryyksien tapahduttua tamma yrittää paeta paikalta hyvinkin äkkiä. Ihmiseltä vaaditaankin siis erittäin rauhallista ja pitkähermoista luonnetta, mikäli tahtoo Kiian kanssa toimia sulassa sovussa. Taluttaessa hieman jyrämäisen tamman kanssa saa olla tarkkana. Usein se yrittää lähteä jyräämään melkein heti tarhan portista ulos päästyään ja myös kentälle/maneesille päin taluttaessa. Kiian kanssa kannattaakin pitää ketjunarua turvan ympäri, sillä herkkä tamma reagoi ketjun paineeseen välittömästi ja hidastaa vauhtia. Tamma jyrää helposti varsinkin silloin, jos vapaapäiviä on kertynyt useampi peräkkäin. Muutenkin Kiia pysyy rennompana ja helpompana käsitellä, jos sitä liikuttaa säännöllisesti lähes päivittäin. Tarhasta haettaessa tamma yleensä antaa hyvin kiinni, mutta silloin tällöin ihmisen lähestyessä lähtee vauhdilla karkuun ja tekee tätä hetken, kunnes antaa kiltisti kiinni. Kiia on ihmisiä kohtaan hyvin välinpitämätön. Se ei pidä rapsuttelusta tai muutenkaan minkäänlaisesta huomiosta.

Kaikenlaiset hoitotoimenpiteet sujuvat yleensä ihan sujuvasti Kiian kanssa. Se seisoo hyvin paikoillaan ja antaa ihmisen tehdä rauhassa hommansa. Tamma ei pidä pitkistä harjaustuokioista, vaan mitä nopeammin homma on ohi, sen parempi. Jos harjaaminen kestää liian pitkään Kiian mielestä, se alkaa steppailla ja kuopia lattiaa kärsimättömästi. Varusteiden laittaminen tammalle sujuu ihan hyvin, välillä se pullistelee niin paljon, ettei vyötä meinaa saada kiinni. Kengittäjästä tamma ei tykkää yhtään. Se täytyykin ottaa käytävälle valmiiksi hyvissä ajoin ennen kengittäjän saapumista tallille, sillä jo kengittäjän auton nähdessään se yrittää karata. Kyllä se ihan hyvin käyttäytyy kengityksen aikana, ei vain pidä henkilöstä tai toimenpiteestä lainkaan. Eläinlääkärin suhteen homma on sama, kuin kengittäjänkin kanssa.

Ratsuna Kiia on alkuun hieman tahmean oloinen ja vaatii osaavan ratsastajan, jotta siitä saa sen parhaat puolet esille. Tamma ei tee mitään ilmaiseksi ja yrittääkin päästä aina helpoimman kautta. Kokemattoman ratsastajan kanssa se ei liiku oikein mihinkään suuntaan, eikä meinaa nostaa ravia tai laukkaa millään. Kun ratsastaja on tarpeeksi hyvä ja vaativa, tammasta kuoriutuu esiin hienoliikkeinen, herkkä ratsu. Sileällä työskennellessä tamman mielenkiintoa on vähän vaikea pitää yllä, joten sen kanssa on parempi tehdä useita eri tehtäviä ratsastuksen aikana, kuin jäädä junnaamaan yhden tehtävän pariin. Esteillä Kiian tahmaisuus ja laiskuus katoaa kuin tuhka tuuleen ja tilalle ilmaantuu tulinen ja nopea estehevonen. Välillä vauhti meinaa mennä liiankin hurjaksi ja pidätteet eivät aina meinaa mennä läpi. Näistä syistä käytämmekin tammalla pelhamia aina hypätessä ja maastoillessa. Kiia innostuu jo pelkistä maapuomeista ja leiskauttaa niidenkin yli ihan kuin olisi juuri hypännyt isommankin esteen. Se ei juurikaan kiellä, jännittävän näköiset esteen vain saavat sen hyppäämään ne entistä korkeammalta. Rohkea, varmajalkainen Kiia on hyvä maastoratsu, jos ei pelkää vauhtia. Se rakastaa pitkiä laukkapätkiä, joilla pääsee menemään niin lujaa kun vain pystyy. Se ei pelkää oikeastaan mitään, eikä se myöskään pukittele tai muuten riehu. Ainoa miinus on maastossa se, että jarrut meinaavat välillä olla vähän hukassa.

Koppiin Kiia astelee joka kerta kiltisti ja matkustaakin todella nätisti. Kisapaikoilla tamma on melko samanlainen kuin kotonakin, kouluradoilla se on hieman energisempi kuin kotona sileällä ratsastaessa. Kisoissa Kiialla pidetään hännässä punaista rusettia, sillä se ei pidä lainkaan vieraista hevosista ja saattaakin herkästi potkia niitä.

Kilpailukalenteri