Kototallin Hymni
Ch, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-III, SV-I
† 05.08.2023

Tiesin jo siinä vaiheessa, kun Joel tarjosi Hippua Lennun varsan emäksi, ettei kyseisestä varsasta tulisi välttämättä kovin helppoa ja mukavaa päivänsädettä. Kun varsa syntyi juhannuksena ja suuntasin samantien uutisista kuultuani katsomaan varsaa, tajusin epäilykseni olleen oikeassa. Pieni tammavarsa oli noussut jaloilleen ennätysvauhtia varmaan ihan vain sen takia, että pääsisi aiheuttamaan päänvaivaa emälleen ja Kototallin väelle. Sen lempipuuhaa oli ottaa tukko emänsä häntäjouhia suuhun ja juosta edestakaisin emänsä puolelta toiselle samalla jouhista kiskoen. Hippu-raukka olikin aivan burn outin partaalla vieroituksen koittaessa, jolloin Hymni haettiin meille Hiivuriin tammavarsojen laitumelle. Heti ensimmäisenä se varmisti johtopaikkansa laumassa, minkä jälkeen se siirtyi kiusaamaan ja härnäämään muita. Tässä vaiheessa voikin jo miettiä, että mikä ihmeen hirviö me ollaan Joelin kanssa luotu!

Luonnekuvaus

Toisinaan tuntuu kuin Hymni kuuntelisi ratsastajansa apuja vain voidakseen tehokkaammin ignoorata ne. Suomenhevostamma on kiistämättä hurjan älykäs, mutta myös röyhkeä opportunisti, jonka työmotivaatio on varsin ailahtelevainen. Sille päälle sattuessaan raudikko tekee kaiken siltä pyydetyn (kunhan pyydetään kunnolla, tarkasti ja täsmällisesti, osaamattoman ratsastajan kanssa Hymni ei koskaan ala millekään), toisina päivinä meno muistuttaa värikynin kosketeltuja, ylilyötyjä kertomuksia siitä, mikä kaikki voikaan mennä pieleen hevosen ollessa paria pykälää normihummaa älykkäämpi, menevämpi ja tekevämpi.

Hymni on tätä kaikkea. Sillä on hurjasti virtaa, menohaluja, uteliaisuutta, ja nämä yhdistettynä älyyn sekä röyhkeyteen tekevät Hymnistä toisinaan oikean maanvaivan. Kaikki lukot, haat, solmut ynnä muut sellaiset, jotka hevonen vain voi oppia avaamaan, raudikko on opetellut avaamaan (ja loppujakin se koettaa pontevasti kiskoa, vääntää ja pyöritellä hampaillaan). Tamman tarhan erottaa muista selvästi, sillä sen aidat ovat korkeimmat, alin lauta lähimpänä maata sekä aitojen väli kaikkein pienin; tarpeeksi monen karkureissun jälkeen totesin, ettei tämän hevosen kanssa ole sellaista kuin liika varovaisuus. Ainakaan tarhan aidan suhteen. Taluttajaltaankin Hymni kiskaisee itsensä vapaaksi, mikäli vain näkee tilaisuuden. Tamma ei koskaan lähde kauas, se jää aina tallin pihapiiriin, muttei meinaa enää antaa kiinni. Se oikein katsoo kohti, odottaa, lähtien sitten karkuun juuri ja juuri sellaisella tahdilla, ettei ihminen pysy perässä. Aivan kuin mokoma leikkisi hippaa!

Lienee siis sanomattakin selvää, kuinka tärkeää kuri tämänkaltaisen hevosen kanssa on. Kurilla en tietenkään tarkoita turhaa simputtamista, vaan sitä, että kun jokin asia on kielletty se myös on kielletty, poikkeuksia ei tehdä, eikä Hymni sanele tahtia vaan ihminen. Tämä toimii huomattavasti paremmin käsiteltäessä kuin ratsastettaessa.. Tamma on ihan hyvä käsitellä, sellainen kaikki käy -perushevonen, joka ei kauhistele suihkepulloja, pesukarsinaa, klippauskonetta tai kengittäjää. Päähineet ja kaikki irtoesineet katoavat nopeasti Hymnin hampaisiin, mikäli se vain johonkin yltää, ja muutoinkin Hymnin kanssa saa olla silmät selässäkin.

Kokeneen ratsastajan kanssa Hymni saattaa tehdäkin töitä, tosin vain silloin kun sitä itseään huvittaa. Raudikko on mestari kylkiensä sekä suunsa kovettamisessa, korviensa kadottamisessa, ylipäätään ratsastajansa ignooraamisessa. (Samaten mahdollisen taluttajansa, talutusapuakin on kokeiltu Hymnin juurrutettua kavionsa kenttään..) Ellei tammaa itseään satu kiinnostamaan pohkeenväistö, esteiden hyppääminen, mustikkaretki lähimetsään tai järven rannassa kahlailu, niin Hymnihän ei muuten tee mitään näistä. Tai muutakaan. Tamma osaa vaikka mitä eikä tunnu pelkäävän tai edes kummastelevan oikein mitään, joten sen puoleen Hymni taipuu vaikka ja mihin. Se on sitten arvon tammaneidin mielenmaisemasta kiinni, onko tänään fiilistä tehdä yhtään mitään tai ainakaan sitä, mitä ratsastaja ehdottaa.
Hymni on nimittäin kovin nokkelana ja tekevänä kaverina hyvä myös ehdottamaan vaihtoehtoista tekemistä. Se saattaa vallan hyvin lähteä itsekseen pohkeenväistöön, vaikka pyydettiin nostamaan laukka, eikä Hymnin itsekseen ehdottama tempo ole koskaan vakio, tamma vaihtelee tempoa ihan itsekseen. Tasaisen tylsä, monotoninen toisto vaikuttaisi olevan kirosana tälle suomenhevoselle. Tästä syystä treenit kannattaa pitää napakoina ja tehokkaina mahdollisimman vähin toistoin, jottei hyvin alkanut yhteistyö lässähdä kuin leipurin harmiksi kokoon painuva kakku.

Hymnillä on hyvä hyppytekniikka sekä loistava laukka, käynti ja ravi ovat vähän keskinkertaisemmat. Liikkuessaan kunnolla tamma käyttää takaosaansa loistavasti, samaten selkäänsä, ja erityisesti hypyissä selkä sekä kaula tekevät loistavalla tavalla töitä. Muutenkin kuin tekniikkansa puolesta raudikolla on hyppääjän kykyjä; se on rohkea, varmajalkainen hevonen, joka hoksaa ponnistuspaikat itsekin, selviää lyhyistä sekä vinoista lähestymisistä eikä hetkeäkään epäröi minkään haasteen edessä. Nuorempana Hymni ei paljoa kieltänyt, vaan härkäpäisesti meni vaikka läpi esteestä. Sittemmin se on vähän nöyrtynyt, tai viisastunut, ja nykyään Hymni myös kieltää tilanteen niin vaatiessa. Näitä tilanteita harvemmin tulee, niin rata- kuin maastoesteillä tamma on se ilmiömäinen suorittaja, jolla on taitoa enemmän kuin estekorkeudella mitattua kapasiteettia.
Kouluratsuna tamma nauttii treenistä, joka haastaa sitä niin älyllisesti kuin fyysisesti. Helpot perusjutut eivät tylsistytä, kun niitä ketjuttaa nopeaan tahtiin keskenään tai yhdistää vaativampiin tehtäviin. Tylsistyessään raudikko keksii aivan omia kuvioitaan tuntematta lainkaan huonoa omatuntoa yhtään mistään.

Kuinka ollakaan, kilpailut harvemmin menevät kuin Strömsössä tai edes omien suunnitelmieni mukaan. Joskus odotan katastrofia lastauksen ollessa yksi sirkus (Hymnihän ei kyllä matkustamista pelkää tai stressaa, siitä vain on hauskaa pitkittää lastaamista mikäli se löytää keinot väistellä ramppia) ja palaammekin kotiin ruusukkeen kanssa. Toisena päivänä olen toiveikas ja kesken radan arvon neiti tekee äkkipysähdyksen ja istahtaa alas. Tilanteesta on (valitettavasti) kuvatodisteita.. Heikoista hermoista Hymni ei kyllä voi moittia, se ei jännity suurenkaan yleisön edessä. Tamma vain on kaikin puolin omaleimainen tyyppi, älykäs ja huumorintajuinen, joskaan se huumori ei läheskään aina osu yksiin omani kanssa.

Kilpailukalenteri