Kaihon Kalmantiera
KTK-III, SLA-II, KERJ-II, KRJ-I, SV-II
† 02.03.2021

Päiväkirja & Valmennukset

Kouluvalmennus - kirjoittanut R.

Tänään kouluvalmennuksen uhreina oli Enna ja musta suomenhevostamma Tiera. Tiera oli tullut tutuksi yhden maastoretken aikana. Olin pistänyt maneesille muutamia puomeja kouluvalmennuksen tueksi ja Enna sai kävellä muutaman kierroksen pitkin ohjin ennen aloittamista. Alkuverryttely tapahtui käynnissä ja haimme heti rentoa koottua muotoa. Tiera eteni hyvin reippaasti eteenpäin ja Enna sai istunnalla hakea itselleen ryhdikästä istuntaa. Tamma reagoi hyvin kaikkiin puolipidätteisiin ja tämä teki siirtymisistä helppoa. “Hyvä. Seuraavasta pysähdyksestä nosta ravi”, hymyilin ja ravi nousi kuin ajatuksen voimasta. Hieman tamma tahtoi taipua etupainoiseksi, mutta sen sai korjattua puolipidättein ja keksimällä tammalle tekemistä. Paljon ympyröitä asettaen sisälle ja ulos. “Noin”, kehuin, kun Tiera alkoi rentoutua niskasta.

Puolessa välissä otimme pitkät ohjat muutaman kierroksen ajaksi ja loppuun otettiin muutamia pohkeenväistöjä. Saataisiin tamma kunnolla kuulolle ja herkäksi pohkeelle. Aluksi käynnissä lyhyen sivun keskeltä aina vuorotellen väistö jompaan kumpaan suuntaan. Oikealle tamma tuli hyvin suorassa ja Enna sai halutessa pyytää laittamaan jalkoja enemmän ristiin. Vasemmalle tamma lähti helposti perä edellä, mutta hyvä tuntuma ulkoa, niin Tiera suoristui. “Noin. Seuraavaksi ravissa ja väistöstä laukan nosto. Tee iso keskiympyrä tämän jälkeen”, hymyilin ja ratsastaja teki mitä pyydettiin. Ravissa tamma jaksoi säilyttää tahdin eikä alkanut turhaan kiirehtiä. Laukassa sai hakea voimaa pyytämällä eteen ja kokoamalla hieman enemmän. Tiera pukitti muutaman kerran tyytyväisenä, mutta Enna sai pidettyä tamma käsissä. “Vielä muutamat hyvät väistöt ja nostot, niin olemme valmiita”, kerroin ja seurasin tarkasti ratsukon menoa. Tyytyväisesti nyökkäsin, että olisimme valmiita ja Enna sai ottaa kunnon loppuverkat omaan tahtiin.

Eksynyt maastoilija - kirjoittanut R.

Olin jälleen suostunut auttamaan Ennaa hevosten liikutuksen kanssa ja tänään minua odotti letkeän näköinen suomenhevostamma. Musta tamma näytti hyvin uniselta kaverilta, vaikka omistajan mukaan tamma oli kaikkea muuta kuin vetelä. Tarhasta antoi ottaa hyvin kiinni enkä hoitamisen aikana löytänyt mitään valitettavaa. Muutaman kerran tamma nuuhki taskuja ja hörähti tyytyväisen oloisena. Itsellä oli hyvät ajatukset tulevasta maastolenkistä.

Pihalla nousin kyytiin ja ohimenevä tallityttö avusti vyön sekä jalustimien kanssa. Liikkeelle lähdettiin reippaasti ja heti alusta saakka tammasta löytyi virtaa. Mitä pidemmälle lenkkiä päästiin, sitä enemmän tamma venytti askelta. Miltein sai vähän hidastaa tahtia ettei pudota ojaan. Tie oli aivan sula ja mahdollisti hyvin ravaamisen. Ravi nousi ajatuksen voimalla ja Tiera ravasi pitkin askelin eteenpäin korvat hörössä. Nautiskelin joka hetkestä ja menin sitten siinä ohella unohtamaan missä olimme. Tiera tuntui tunnistavan tien, mutta itselle iski pieni paniikki. Taisimme eksyä tieltä, sillä Enna oli kertonut tarkat neuvot uudesta maastoreitistä.

Voi kurjuus. Käänsin Tieran sivutielle ja edessä oli todella paljon vaihtelevaa maastoa täydessä pöpelikössä. Tiera tuntui nauttivan siitä, kun ei tarvinnut mennä pelkkää suoraa tietä. Suoralla uskalsin jopa pyytää ravia. Tiera innostui polusta niin paljon, että nosti laukan ja laukkasimme pitkän ylämäen ylös saakka. Hidastin mäen yläpuolella käyntiin ja huokaisin helpotuksena, sillä kauempana näkyi tallin tarhoja. Teimme ilmeisesti pienen kiertotien, mutta ainakin meillä oli hauskaa.

Tiera muuttaa Hiivuriin! - kirjoittanut omistaja

Pieni, musta, uninen tammavarsa raotti toista silmäänsä, kun avasin kuljetuskopin sivuoven. Tiera oli juuri tuotu kasvattajan toimesta uuteen kotiinsa meille Hiivuriin. "Se on aina tuollainen, ei turhia stressaile uusia paikkoja kun mieluummin nukkuu", kasvattaja naurahti. Omasta mielestäni symppiksen näköinen tammavarsa oli juuri täydellinen. Sen lempeä katse sulattaisi varmaan kenen tahansa sydämen. Pohjois-Pohjanmaalta pitkän matkan reissannut Tiera pääsi ensin vapaana jaloittelemaan maneesiin, minkä jälkeen vein sen tarhaan. Tamma vaikutti olevan kuin kotonaan, eikä välittänyt vieraiden hevosten uteliaista tervehdyksistä, vaan meni suoraa päätä tarhan katokseen ja ummisti silmänsä. Tarjosin kasvattajalle kahvia ja voileipiä, ettei heti tarvitsisi paluumatkalla pysähtyä kahvittelemaan. Allekirjoitimme samalla myyntipaperit ja sain varsan passin. Sovimme kasvattajan kanssa ennen hänen lähtöään pitävämme yhtyettä ja ilmottaisin heti, jos jotain ongelmia ilmenee. Arvelen kuitenkin, että pärjäämme loistavasti uuden hevoseni kanssa.