Fridan Savusankari
KTK-III, SLA-I, ERJ-II, KRJ-II, VVJ, SV-II
† 05.08.2023

Päiväkirja & Valmennukset

29.08.2021 Sunnuntaiajelulla Harrin ja Oton kanssa - kirjoittanut omistaja

Silloin, kun Harri on Hiivurissa, mä tykkään lähteä sen kanssa ajamaan hevosilla. Ei mulla oo aikaisempaa kokemusta kärryillä istumisesta, oon aina vaan ratsastanut. Harri on kuitenkin kiva ja on näyttäny mulle, miten hevonen valjastetaan ja miten sitä ohjataan. Yleensä kuitenkin Harri ajaa ja mä istun kyytissä, se sopii kummallekin. Harri on muutenkin opettanut mulle tosi paljon hevosista ja siitä on tullu mulle vähän kuin isoisä. Se on ihan kiva, kun mulla ei enää isoisää oo elossa.

Sovittiin, et lähetään puoliltapäivin ajaan Sankaria. Olin hakenut sen jo valmiiks tarhasta ja harjailin sitä ulkona, kun oli niin kiva sää. Tuttuun tapaan ori käyttäytyi tosi kivasti, ei sen kanssa ollu koskaan ongelmia missään hommassa. Harjasin sitä pitkään, vaikkei se mitenkään kovin likainen ollutkaan. Tykkään puunata hevosia, joten aina kun saan touhuta tällaisen tyypin kanssa, joka tykkää huomiosta ja harjailusta, käytän tilaisuutta hyväksi ja teen oikein perusteellisen harjauksen. Harri tuli sisältä siinä vaiheessa, kun oli aika alkaa valjastaa Sankari. Vaikka olin jo aika hyvä siinä, tykkäsin, että Harri oli aina kattomassa, että teen kaikki oikein. Ei olis kovin kivaa, jos kärryt putois kesken kaiken. Vaikka en usko, että Sankari siitä sanois yhtään mitään, pysähtyis vaan ja odottais että laitettais kärryt takasin paikoilleen.

Päätettiin tehä oikein pitkä lenkki. Vaahtojärven lenkki kiersi ison järven mutkittelevalla metsäautotiellä. Se oli tosi hyvässä kunnossa ja siellä sai rauhassa päästellä reippaampiakin pätkiä, kun ei sen tien varrella olevat muutamat mökit olleet enää käytössä. Ne oli vähän karmivia mökkejä, käytiin joskus Fridan kanssa kattomassa niitä, kun kuultiin, että niitä ei oo pariinkytä vuoteen käytetty. Kukahan ees hylkää mökkinsä tollain, kivoja järvenrantamökkejä kuiteski. Lenkkiin meni yleensä lähemmäs pari tuntia, vähän riippuen kuinka kovaa mentiin. Nyt oltiin ihan rennolla sunnuntaihölkällä, ei ajateltu päästellä mitenkään kovaa, vaan ihan vaan kaikessa rauhassa hyvästä säästä nauttien. Vaahtojärveä ympäröivä metsä oli sitä paitsi tosi kiva ja siellä usein näki paljon erilaisia eläimiä, kettujakin.

Vaahtojärven lenkille päästäkseen piti mennä ensin hiekkatietä puolentoista kilometrin verran. Se oli yleensä meille alkukäynnit, sit kun päästiin kääntyyn metsätielle, niin otettiin aina ekat hölkät. Niin tehtiin tälläkin kertaa. Etenkin kun Harrin kanssa oli liikenteessä, tehtiin aina kaikki samalla lailla. Ravattiin samat pätkät, laukattiin samat pätkät. Nyt ei kyllä laukkailtu, hölkkäiltiin vaan. Laitettiin Sankarille ihan perus koppakärryt meinaan, ja niissä laukka oli vähän epämiellyttävää yleensä. Sankari nautti rennosta menosta. Se oli oiva valinta tällaseen rentoon menoon, kun se eteni kyllä mielellään, mutta ei tarvinnu ressata et se ois lähteny viipottaan liian kovaa. Saatiin Harrin kanssa jutella ja nauttia menosta. Yleensä Harri kertoi mulle tarinoita sen kilpailu-urasta, hienoista hevosistaan ja kisareissuista ulkomaille. Harrin tarinat oli aina supermielenkiintosia ja se jakso aina vastata mun kysymyksiin. Harrin kans mun ei tarvinnu ujostella koskaan, vaan sain olla ihan oma itteni.

Kuten yleensä Vaahtojärvellä, törmättiin nytkin eläimiin. Joku viis metriä meidän edellä kaks peuraa ylitti tien. Onneks ei päästelty täysiä, ois voinu tulla törmäys. Nyt ne loikki sulavasti meidän edestä ja Sankari vain katseli uteliaana peurojen menoa. Ja loppumatkasta nähtiin kauempana metsässä uroshirvi. Ei Sankari siitäkään sanonut mitään, eikä hirvi meistä. Seistä töllötti siellä ja seurasi meidän menoa. Kun nyt otettiin lenkki näin rennosti, meni meillä aika lailla tasan kaks tuntia. Ehkä vähän jopa ylikin. Oli tosi kiva reissu ja Sankarikin vaikutti tyytyväiseltä. Otettiin Harrin kanssa yhessä valjaat pois, minkä jälkeen se lähti päiväkahville Ennan luo ja mä jäin hoitamaan Sankarin. Harjailin sitä taas pitkään ja venyttelin leipäpaloilla. Sen jälkeen vein sen takaisin tarhaan nauttimaan päiväheinistä.

- Otto