Villahaan Nemesis
KTK-III, SV-II

Hyppysellinen epävarmuutta, kilokaupalla epäsosiaalisuutta, litra herkkyyttä ja ripaus hermostuneisuutta - eikö kuulostakin hyvältä lähtökohdalta uuden varsan elämälle? Usein yhdistelmiä miettiessä halutaan varmistaa, että toisen vanhemman huonoja puolia kompensoisi toisen vanhemman hyvät puolet. Mutta mitä minä tein - astutin villahakalaisen herkkiksen mun antisosiaalisella mörököllillä. Hyvä idea, eikö! Koska varsan isä, Runon Narkissos, oli mun seurassa kuitenkin niin mahdottoman ihana, en ehkä muistanut, ettei se olekaan oikeasti luonteeltaan niin suloinen ja herttainen. Tai sitten itsekkäästi halusin taas oman kultamussukan, joka leimautuisi muhun, eikä hyväksyisi muita ihmisiä muuten kuin ammatillisessa mielessä. Oli miten oli, Villahaan Julissa oli mun silmissä täydellinen emävalinta Narrin jälkeläiselle. Niin laitettiin soppa tulille ja tammikuun lopulla syntyi iki-ihana Villahaan Nemesis.

Luonnekuvaus

Pakko myöntää, että Villahaan Nemesis, eli Nami, ei ole mikään tallin helpoin ja mutkattomin yksilö. Omalla tavallaan se on isänsä kaltainen epäsosiaalinen tarhan nurkassa jurottaja, mutta sillä on myös omat tähtihetkensä. Emänsä herkkyyden se on kyllä perinyt kaikin puolin, eikä se esimerkiksi siedä yhtään äkkinäisiä liikkeitä, liian ronskeja otteita tai huutavia ihmisiä. Nämä edellämainitut vääryydet saavat tamman pakoreaktion heräämään hyvin vahvasti. Nami osaa kuitenkin olla myös herttainen ja jopa vähän sosiaalinenkin sille päälle sattuessaan (eli ehkä kerran-pari kuussa). Tällöin se ei voi saada tarpeekseen ihmisten huomiosta ja hellyydenosoituksista ja isästään poiketen näinä hetkinä huomionantajaksi kelpaa kuka tahansa ihmislajin edustaja. Hevoslaumassa Nami on vähän onneton tapaus. Se ei oikein ymmärrä, miten muiden kanssa ollaan ja yleensä se päätyykin nyhjöttämään yksin kaukana muista tyhjyyteen tuijottaen. Sitä kyllä voi tarhata kenen tahansa kanssa, mutta kontaktia se ei juurikaan muihin ota. Satunnaisesti se saattaa yrittää sosiaalista kanssakäymistä lajitoverin kanssa, mutta tätä tapahtuu jopa harvemmin kuin kontaktin ottaminen ihmisiin.

Nami on kuitenkin siinä mielessä helppo hevonen, että sen käsitteleminen on hyvin yksinkertaista ja sujuvaa hommaa, kunhan muistaa olla rauhallinen, lempeä ja jopa hitaanpuoleinen. Kun touhuaa kaikessa rauhassa syvässä hiljaisuudessa, Namin kanssa on tosi mukava puuhastella, sillä se ottaa mukisematta vastaan kaikki sille suoritettavat hoitotoimenpiteet, oli kyse sitten päivittäisestä harjaamisesta tai vaikka rokottamisesta. Herkkiksenä se kuitenkin hermostuu, mikäli asioita ei hoideta järkähtämättömällä rauhallisuudella ja toistamiseen on mainittava, että tamman pakoreaktio on ahdistavissa tilanteissa hyvin voimakas. Taluttaessa Nami kulkee aina ihan mahdottoman reipasta vauhtia ja sen kanssa saakin harppoa melkoista kyytiä, että pysyy rinnalla. Osaa se vähän vauhtia hidastaa pyydettäessä, mutta pyyntö unohtuu noin 20 sekunnin kuluttua ja vauhti kiihtyy takaisin normaaliin kiitämiseen. Tamma kulkee kyllä muuten nätisti, se ei riehu eikä ryntäile, vauhti vain on kova ja sen kanssa on opittava elämään. Toisaalta sitä on kyllä helppo taluttaa, kun se kulkee suoraa reittiä paikasta a paikkaan b, pysähtelemättä ja mitään ihmettelemättä. Myös kuljetuskoppiin tai -autoon Nami juoksee kovaa kyytiä sen enempää miettimättä. Tamma matkustaa myös kiltisti ja hyvän kisahevosen tapaan sen käytös on vieraissa paikoissa tismalleen samanlaista kuin kotona, eli kaikki sujuu hyvin, kunhan muistaa olla lempeä herkälle tammalle.

Ratsuna Nami on hyvin mielenkiintoinen, jopa haastava tapaus. Kuten taluttaessa, on sillä ratsastaessakin kamala kiire koko ajan eteenpäin. Selkäännousut saa suorittaa hyvinkin ripeästi, jos haluaa nousta paikallaan seisovan ratsun selkään. Pysähdykset ovat muutenkin Namille tosi hankala osuus ratsastaessa ja niitä saakin treenata sen kanssa hamaan tappiin asti. Parin sekunnin pysähdykset vielä menevät, mutta esimerkiksi alku- ja lopputervehdyksissä usein tulee noottia kiirehtivästä tai levottomasta hevosesta, joka ei malta paikallaan pysyä. Nami on hyväliikkeinen, voimakastempoinen ja hyvin sulava ratsu. Sen liikkeet ovat pehmeitä siitä huolimatta, että voimaa niistä löytyy hurjasti. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvää, että Nami esittelee hienoja askellajejaan, vaan ratsastajan on todella tehtävä työnsä selässä, jotta Namin kiitämisen saa muuttumaan tasaiseksi, näyttäväksi etenemiseksi. Vaikka tamma onkin melkoinen pikakiitäjä, on se ratsastaessakin aivan älyttömän herkkä, eikä se siedä kovia otteita. Kovakätinen ratsastaja ei saa tämän tamman selässä aikaan mitään muuta kuin taistelun, kun Nami vetää joko liinat kiinni tai pyrkii pakenemaan pois ahdistavasta tilanteesta. Tasainen, avuiltaan herkkä ratsastaja saa kuorittua Namista hienon kouluratsun, joka loputtomalla energialla ja innolla suorittaa pysähdyksiä lukuunottamatta kaiken, mitä siltä keksiikään pyytää. Vaativa B -tasolle koulutettu Nami onkin laadukas koulutamma, joka oikeissa käsissä on todella näyttävä.

Kilpailukalenteri

KRJ (40 sijoitusta)